Aiemmin arvokkaita esineitä, joista on tullut hankalaa roskaa

Vierailija kirjoitti:

On harmi, että piano ei ole enää joka kodin esine. Minusta lapsia kehittää edes jonkinlainen soittotaito. Ja meillä on piano, ja kaikki lapset olleet musiikkiopiston pianotunneilla.

Turkki on minullakin kaapissa. Perintöä ei viitsi heittää roskiin, mutta eihän sitä voi käyttääkään.

Miksi turkkista ei voisi käyttää? Minulla on kaksi ja molempia käytän.

Jos pelkäät muiden mielipiteitä niin ei ihmiset erota aitoa ja tekoturkista ja olettavat yleensä niiden olevan teko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dvd-leffat ja sarjat. Maksoi aikoinaan aika paljon ja nyt niitä ei kukaan huoli. Sama vhs ja cd.

Mihin ihmeeseen nuo laittaa?

Jos ne ovat klassikoita, joita uskot katsovasi myös tulevaisuudessa, niin laita talteen. Hyviä sarjoja tai leffoja ei pysty katsomaan niin helposti kuin musiikkia voi kuunnella esim Spotifysta.

Cd-levyille en 10 vuoden säilytyksen jälkeenkään keksinyt käyttöä.

Riippuu, onko toimivaa soitinta enää. VHS videot on ihan roskaa, kun ei toimi videosoitin.

Vierailija kirjoitti:

Aaltomaljakko.

Ja Mariskooli. Niitä on kaikilla rippikouluiästä asti pölyttymässä kaapeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahkapöytä ja -tuoli on aika hankalia

Nuohan voi vaikka pilkkoa ja polttaa.

Pahka on aika tykkyä tavaraa, tosi vaikea pilkkoa enkä hajottais omaa moottorisahaani niihin. Kokoon voisi tosiaan viedä, mutta vaarana on veneen uppoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiennytkään ettei pianoilla ole mitään arvoa...lapsena kaipasin sellaista, mutta olivat niin kalliita, ettei mitään mahdollisuutta.

Hullua, eikö?

Asunnotkin ovat niin pienihuoneisia nykyään että mihinkään ei mikään piano kyllä mahdu. Ja uusien talojen äänieristys on surkeaa.

Kangaspuut on nykyään ongelmajätettä, mikä on harmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaltomaljakko.

Ja Mariskooli. Niitä on kaikilla rippikouluiästä asti pölyttymässä kaapeissa.

Ei ole otsikon mukaista hankalaa roskaa esineet, jotka on helppo myydä vaikka vanhan tavaran liikkeeseen. Ei, vaikka ei itse sitä arvostaisi latin jeniä.

Vanhat astiastot. Mulla on monta erilaista sarjaa. Vanhaa posliinia ja ovat tosi kauniita - ja varmaan kalliita olleet aikanaan. Ainakin pari sarjaa on vanhaa Arabiaa.

Nää on niitä ”parempia” astiastoja, joita on säästelty juhliin ja tuskin montaa kertaa käytetty.

Nää on perittyjä. Ja arvelisin, että pääosin varmaan 1930-1960-luvuilta. Voi olla vanhempaakin. En ole edes katsonut, mitä kaikki nuo laatikot sisältää. Niitä on paljon. Yksi sarja sisältää ihan kaiken ruokailuun ja kahvitteluun, siinä on myös kaiverretut lasit ja viinilasit…

Mitä ihmettä noille tekee? En mä ole vielä ainakaan raskinut antaa pois. Pitäis käydä kaikki ensin läpi. Joitakin pidän varmaan itsellä ja säästän lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat astiastot. Mulla on monta erilaista sarjaa. Vanhaa posliinia ja ovat tosi kauniita - ja varmaan kalliita olleet aikanaan. Ainakin pari sarjaa on vanhaa Arabiaa.

Nää on niitä ”parempia” astiastoja, joita on säästelty juhliin ja tuskin montaa kertaa käytetty.

Nää on perittyjä. Ja arvelisin, että pääosin varmaan 1930-1960-luvuilta. Voi olla vanhempaakin. En ole edes katsonut, mitä kaikki nuo laatikot sisältää. Niitä on paljon. Yksi sarja sisältää ihan kaiken ruokailuun ja kahvitteluun, siinä on myös kaiverretut lasit ja viinilasit…

Mitä ihmettä noille tekee? En mä ole vielä ainakaan raskinut antaa pois. Pitäis käydä kaikki ensin läpi. Joitakin pidän varmaan itsellä ja säästän lapsille.

Meillä on vähän saman tyyppistä perintöastiastoa ja ongelmaa. Otin 60-luvun Arabiat käyttöön, sillä pidän niiden ulkonäöstä ja saan niistä iloa. Sen sijaan 30-luvun ja 70 - 80 -lukujen perintöarabiat näyttävät rumalta minun silmiin, mutta en raaskinut luopua. Joten ne laitettiin laatikkoon ja varastoitiin lapsille. Tosin hiipi mieleen ajatus, että tuskaileeko lapset samalla lailla sitten joskus tulevaisuudessa.

Meillä on myös useita 1800-luvun lopulta periytyneitä esineitä, esim. tasku- ja pöytäkelloja, joilla ei kuitenkaan ole merkittävää rahallista arvoa. Ne eivät ole kauniita, ne vievät tilaa eikä niistä voi luopua kun ovat niin vanhoja. Perheet on olleet jo monessa polvessa pieniä sekä minulla että miehelläni, joten edellisten polvien tavaraa on kertynyt meille.

t. Ap

Hyvä tuuri käy, jos sattuu perimään edes Arabian astiastoja. Minua varten on hillottu jotain 80- ja 90 -luvun kiinalaisia astiastoja. Nyt sitten sain pyytämättä tusinan lasisia kahvikuppeja tasseineen, koska pitäähän ihmisellä nyt kahviastiasto olla. Olisipa edes perintö-Myrna.

Sukulaiset kyllä tietävät minun olevan minimalisti, enkä kauan jemmaile tarpeetonta tai epämieluista tavaraa. Ärsyttää, kun tavaran perään sitten vielä kysellään.

Ampuma-aseet ovat olleet suvussa aikamoinen riesa. Periaatteessa suvun historian kannalta tärkeitä, mutta niitä on jätetty vuosikymmeniksi huoltamatta. Veli sitten maksaa aseita arvokkaammista aseluvista ja asekaapeista.

Aseet ja hirvenpäät kuulostaa kyllä todella hankalalle tavaralle. Pitää ajatella, että sen, mikä oli tärkeää isoisälle, ei tarvitse olla tärkeää lapsenlapsille. Eli pois vaan taakaksi kertyvät perintöesineet. Ihmisillä on niin valtavasti tavaraa, mutta näin on ollut vasta parin sukupolven ajan. Eri asia periä äidin juhla-astiasto kuin periä lisäksi isovanhempien, tätien, anoppien yms. lukuisat astiastot. Etenkin kun mitään niistä ei tarvitse mihinkään.

Kyllä pianoja edelleen soitetaan, mutta ihmiset hankkii mielummin sähköpianon kun siihen saa liitettyä kuulokkeet. Ei tarvitse koko kerrostalon kuunnella enää.

Vierailija kirjoitti:

Pahkapöytä ja -tuoli on aika hankalia

Ei luoja, googlasin nuo pahkatuolit. Kuka ihme haluaa sisustukseensa jättikokoiselta syöpäkasvaimelta näyttävän muodottoman möykyn? En tiennyt että moisia hirvityksiä on edes olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Massiiviset, koko seinän, kirjahyllyt.

Sä et osaa pilkkusääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Yli 3v vanhat tietokoneet ja televisiot, VHS:t ja DVD:t

Ihan ovat toimivia pelejä. Ei tietokonetta tarvitse laittaa roskiin kun se on 3 vuotta vanha. Eikä toimivaa töllöäkään.

Ihmeellistä tuhlaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän saman tyyppistä perintöastiastoa ja ongelmaa. Otin 60-luvun Arabiat käyttöön, sillä pidän niiden ulkonäöstä ja saan niistä iloa. Sen sijaan 30-luvun ja 70 - 80 -lukujen perintöarabiat näyttävät rumalta minun silmiin, mutta en raaskinut luopua. Joten ne laitettiin laatikkoon ja varastoitiin lapsille. Tosin hiipi mieleen ajatus, että tuskaileeko lapset samalla lailla sitten joskus tulevaisuudessa.

Meillä on myös useita 1800-luvun lopulta periytyneitä esineitä, esim. tasku- ja pöytäkelloja, joilla ei kuitenkaan ole merkittävää rahallista arvoa. Ne eivät ole kauniita, ne vievät tilaa eikä niistä voi luopua kun ovat niin vanhoja. Perheet on olleet jo monessa polvessa pieniä sekä minulla että miehelläni, joten edellisten polvien tavaraa on kertynyt meille.

t. Ap

Valitettavasti saat niistä muutakin kuin iloa:-( nimittäin lyijyä ja kadmiumia, joita ennen 70-lukua lasitteissa käytettiin. Ja ylittävät moninkertaisesti suositellut raja-arvot.

Ei ruokailukäyttöön!

Valitettavasti noita löytyy omistakin kaapeista. Ei raski hävittää, mutta ei voi käyttääkään.

Vierailija kirjoitti:

Asuntovaunu voi olla hankala myydä - kuka haluaisi ostaa jonkun kuselta haisevan lasikuitukopin? Miten sen edes hävittää ja mihin?

Miksi se haisisi kuselta jos sitä on asianmukaisesti huollettu? Onpa sulla ennakkoluuloja vaan ei tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Cd-levyt on ihan turhia. Ottaako edes kierrätyskeskus niitä vastaan? Minulla olis kasapäin. Roskiinkaan en viitsisi heittää, mutta pakko kai se on jos ei mitään käyttöä kellekään ole.

Jos kunnon äänentoistolaitteilla haluaa kuunnella musaa, niin kyllä minä kuuntelen cd- ja jopa vinyylilevyjä.

Missään spotifaissa yms ei löydy kaikkea, mitä ihmiset haluavat kuunnella.

Kirjojen arvon romahdus oli minulle järkytys. Suvussani on aina arvostettu korkeatasoista kaunokirjallisuutta.

Lapsuudenkodissani ja omassa taloudessani on hyllymetreittäin kirjoja. 

Nyt kun haluamme muuttaa pienempään ja käytännöllisempään asuntoon, emme voi ottaa sinne kaikkia kirjoja. 

Sydämeni itkee verta, kun tiedän, että minun on luovuttava osasta. Osa ei kelpaa mihinkään, ei edes kierrätyskeskukseen. Koska tästä maailmasta tuli kirjaton. 

Ennen sanotiin, että kun kirjoja aletaan poltaa, maailma on tuhon partaalla. Nytkö niitä ei kelpaa edes polttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjojen arvon romahdus oli minulle järkytys. Suvussani on aina arvostettu korkeatasoista kaunokirjallisuutta.

Lapsuudenkodissani ja omassa taloudessani on hyllymetreittäin kirjoja. 

Nyt kun haluamme muuttaa pienempään ja käytännöllisempään asuntoon, emme voi ottaa sinne kaikkia kirjoja. 

Sydämeni itkee verta, kun tiedän, että minun on luovuttava osasta. Osa ei kelpaa mihinkään, ei edes kierrätyskeskukseen. Koska tästä maailmasta tuli kirjaton. 

Ennen sanotiin, että kun kirjoja aletaan poltaa, maailma on tuhon partaalla. Nytkö niitä ei kelpaa edes polttaa.

Ei ole tullut kirjaton, mutta kun ei ne sinunkaan kirjat ole mitään harvinaisuuksia todennäköisesti. Niistä on otettu tuhansien kappaleiden painoksia ja kaikissa divareissa on ne jo.