Ovatko sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet aina hieman erilaisia?

Mun siskoni on myös ystäväni. Eli voi.

Ovat mielestäni. Normaalitapauksissa ainakin lähimpien sukulaisten kanssa ollaan väleissä ja tekemisissä, vaikka ihmisinä he eivät niin samankaltaisia olisikaan, että ilman verisidettä tulisi pidettyä yhteyttä. Ystävät ovat puolestaan "itsevalittu perhe", eli heidät on valittu omaan elämään täysin vapaaehtoisesti ja omasta halustaan.

Yksi serkuistani on minulle rakas ja tärkeä ystävä ollut aina.

Toinen serkuistani on myös hyvä ystäväni, mutta se ystävyys alkoi vasta aikuisiällä. 

Minulla ei ole käytännössä koskaan ollut suvun ulkopuolisia ihmissuhteita. En ole kokenut tarvitsevani sellaisia.

Minulle ehkä yksi ihminen suvusta on, jota voisin sanoa ystäväksi, mutta hän ei ole omasta perheestä eikä edes isovanhempieni perheestä, vaan isovanhemman sisaruksen lapsenlapsi.

Ystävät ovat muualta.

Jos on sukunsa mustalammas, ei ole mahdollista olla kenenkään lähisukulaisen ystävä,

On ihmisiä joilla ei ole henkisesti mitään yhteistä. Ei YHTÄÄN MITÄÄN.

Minkä sille mahtaa, jos sukulaistensa kanssa ei ole mitään henkistä samanlaisuutta? Se ei ole kenenkään vika. Jos ei ole mitään yhteistä henkisesti, voiko silloin olla edes ystävä?

Ei veri ole vettä sakeampaa.

Ystävät tärkeimpiä.

Ovat eri asioita. Toki sukulainen voi olla myös ystävä. Mutta pelkkä ystävä ei voi ikinä olla sukulainen (paitsi ehkä henkisesti).

Sukulaisia ei saa valita. Ystävät saa. Siinä on vissi ero

Joo ei veri ole vettä sakeampaa, mutta jos tulee muutenkin ihan hyvin toimeen vaikka serkun kanssa niin tuo veriside luo suhteeseen vielä syvemmän siteen, kun tuntee/tietää niin paljon toisesta ja toisen perheestä jo lapsuudesta saakka. Minulla on kaksi tällaista serkkua ystävänä.

Ystävät ovat sitten erikseen ja parhaimmat ystäväni (niitä on ehkä kolme) ovat varmaankin vielä läheisempiä juurikin koska he ovat itse valittuja.

Enpä tiedä, ovatko ne ystävätkään aina niin vapaaehtoisesti itse valittuja. Ei sillä peruskoululuokalla ole välttämättä yhtään samanhenkistä kaveria, mutta koska kaikkien kanssa täytyy kuitenkin tulla toimeen ja moni pelkää jäävänsä yksinäiseksi, niin hengaillaan sitten edes joidenkin kanssa. Moni saa aitoja, kestäviä ystävyyssuhteita vasta lukiossa/ammattikoulussa/korkeakoulussa, jolloin voi olettaa kaikkien olevan edes hieman samanhenkisiä ja samoista asioista kiinnostuneita.