Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ovat lopettaneet alkoholin käytön kokonaan? Epäilen, että olen alkoholisti
01.08.2021 |
Isälläni on alkoholiongelma, on juonut aina ja rikkonut juomisellaan perheeni ja aiheuttanut syviä traumoja.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että en voi jatkaa omaa alkoholinkäyttöäni. Juon suuria määriä lähes joka vklp, haen känniä ja nyt lähes jokaisena kertana mulla on tullut hirveitä riitoja muiden ihmisten kanssa. Haukuin mm. Toista naista yleiseksi naiseksi ja muuten rumasti, siis sanon asioita, joita syvästi kadun jälkeenpäin enkä aidosti tarkoita tuollaisia haukkumisia. Muutun aggressiiviseksi ja impulsiiviseksi. Olen todella ahdistunut ja masentunut.
Onko täällä muita joilla olisi samanlaisia kokemuksia? 😞 N26
Kommentit (68)
On. Pitää yrittää lopettaa. Tarkoitus oli baarissa käväistä yhtenä iltana ja viikko vierähti, pääosin "onneksi" tv:tä katsellessa. Olo alkaa helpottaan, sai jo nukuttuakin, tosin painajaisten kera.
Olen lukenut kauhutarinoita, kun tällaiset noin 40v miehet ovat pamahtaneet keltaisiksi ja se on ollut menoa.
Naisilla maksa tms. saatta pettää vielä helpommin.
Henkiset oireet kulkevat myös mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa koittaa olla pari vkl ilman, niin näet miten erilaista elämää se on. Itse lopetin juomisen ihan vaan siksi, kun inhosin niitä kissanpissan makuisia aamuja ja päänsärkyä. Nyt saan paljon enemmän aikaiseksi, kun aamuisin on virtaa ja intoa touhailla. Ja ne kaverit ei kyllä kauaa jaksa katsoa tuollaista menoa. Kuulostaa siltä, kuin olisit aikuistumassa ja ottamassa vastuuta omista teoistasi, hienoa!
Itselläni on se ongelma että ei ole mitään mitä tehdä, joten juon tylsyyteeni. Mieluummin makaan krapulassa kun ei oikein voikaan tehdä ololtaan mitään, kuin nousen tikkana ylös ja pyörin koko päivän mitään tekemättä. Syynä tylsyydelle keskittymisongelmat, ja fyysinen vammaisuus.
eri
Olen lopettanut vain sen takia, että alkoholi aiheuttaa niin paljon pahaa koko yhteiskunnassa. Erityisen paljon inhottaa, että alkoholimyyntiä on jopa urheilutapahtumissa. En ole alkoholisti, olen nuorempana ollut kohtuukäyttäjä.
Mä olin parikymppisenä melkein alkoholisoitunut. Nykyään en ole kokonaan ilman, mutta juon vain vähän ja harvoin. Viimeisestä humalasta on yli vuosi, mitään mielenkiintoa ei ole seuraavaan. Viimeksi join juhannuksena yhden siiderin. Elämässä vaan on paljon mukavampia asioita kuin kontrollin menettäminen ja seuraavan päivän krapula.
En ole juonut yli vuoteen alkoholia. Minulla ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa ja lopettamiseen mennessäkään en juonut paljon ollenkaan, joten päätin vain lopettaa sen. Join teininä ja nuorena aikuisena ihan tarpeeksi ja en nähnyt siinä hommassa enää mitään hohtoa ja iloa.
Kenellekään minun ei ole tarvinnut asiaa selitellä, olen aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa koittaa olla pari vkl ilman, niin näet miten erilaista elämää se on. Itse lopetin juomisen ihan vaan siksi, kun inhosin niitä kissanpissan makuisia aamuja ja päänsärkyä. Nyt saan paljon enemmän aikaiseksi, kun aamuisin on virtaa ja intoa touhailla. Ja ne kaverit ei kyllä kauaa jaksa katsoa tuollaista menoa. Kuulostaa siltä, kuin olisit aikuistumassa ja ottamassa vastuuta omista teoistasi, hienoa!
Itselläni on se ongelma että ei ole mitään mitä tehdä, joten juon tylsyyteeni. Mieluummin makaan krapulassa kun ei oikein voikaan tehdä ololtaan mitään, kuin nousen tikkana ylös ja pyörin koko päivän mitään tekemättä. Syynä tylsyydelle keskittymisongelmat, ja fyysinen vammaisuus.
eri
Onko mitään käsitöitä mitä voisit tehdä? Pystytkö huolehtimaan mistään lemmikistä ja miettimään sen kanssa jotain tekemistä? Minä syön suklaata tylsyyteen, auttaa kun voi kutoa sukkia ja kouluttaa koiraa.
Ig:ssä asiaan liittyvä tili @darravapaa.
Aina keksii tekemistä juomisen tilalle, ei ole mikään syy juoda. Alkoholisti kyllä syyt aina tarvitsee ja keksii.
Minullakin oli monia: koska mä voin, koska on tiistai, koska on tilipäivä, koska huvittaa, koska miksi ei, koska lapsuus oli rankka...etc.
Vasta havahtuminen 26v siihen, että käyttäydyn kuin teini enkä voi olla viikkoa juomatta sai hakemaan apua.
Nyt 9v, 9kk ja pari viikkoa raittiutta. Eikä oo tekeminen loppunut kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun join, tuli joskus vedettyä aika pahat överit. Tuli örvellettyä ja sanottua asioita, mitä sitten naama punaisena kankkusesta ja häpeästä tuli muisteltua seuraavana päivänä. Ekan lapsen jälkeen join vain siideripullon tai pari vuodessa. Ei enää maistunut ja lopetin sen yhdenkin pullon kittaamisen siihen, ja viimeisestä pullosta onkin jo 13 vuotta. Paljon on paskaa elämässä tapahtunut sen jälkeen mutta ei kertaakaan ole tullut mieleen juoda alkoholia, ei minkäänlaista fiilistä.
Perheessäni on paljon mukiinmeneviä. Äitini on pilannut ties kuin monet joulut kun on lähtenyt mopo käsistä. Näistä ongelmista ei puhuta, eikä suomalaiseen tyyliin puhutakkaan. Jos ei puhuta, niin ongelmaa ei ole...
Siippani ei ole koskaan juonut eikä käyttänyt mitään muitakaan ylimääräisiä kemikaaleja. Hän on pitänyt itsensä aktiivisena koko ikänsä. Olemme olleet yhdessä jo yhdeksän vuotta. Emme ole uskovaisia, viihdymme toistemme seurassa ja omat harrastuksemme pitävät meidät kiireisinä. Joskus menee sunnuntai tekemättä yhtään mitään, mutta eipä kuitenkaan tulisi mieleen korkata pulloa.
Joskus tulee mietittyä miten se joillekin on niin helppoa ja toisille ei lopettaa se juominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa koittaa olla pari vkl ilman, niin näet miten erilaista elämää se on. Itse lopetin juomisen ihan vaan siksi, kun inhosin niitä kissanpissan makuisia aamuja ja päänsärkyä. Nyt saan paljon enemmän aikaiseksi, kun aamuisin on virtaa ja intoa touhailla. Ja ne kaverit ei kyllä kauaa jaksa katsoa tuollaista menoa. Kuulostaa siltä, kuin olisit aikuistumassa ja ottamassa vastuuta omista teoistasi, hienoa!
Itselläni on se ongelma että ei ole mitään mitä tehdä, joten juon tylsyyteeni. Mieluummin makaan krapulassa kun ei oikein voikaan tehdä ololtaan mitään, kuin nousen tikkana ylös ja pyörin koko päivän mitään tekemättä. Syynä tylsyydelle keskittymisongelmat, ja fyysinen vammaisuus.
eri
Onko mitään käsitöitä mitä voisit tehdä? Pystytkö huolehtimaan mistään lemmikistä ja miettimään sen kanssa jotain tekemistä? Minä syön suklaata tylsyyteen, auttaa kun voi kutoa sukkia ja kouluttaa koiraa.
Eipä oikeastaan tällä hetkellä. Silloin kun olo on parempi, niin teen kaikenlaista. Ei voi myöskään odottaa että ihminen saa elämänsisältönsä, ja kiinnostuu asioista pelkästään siksi että on vammainen. Tarkoitan siis sitä että ihminen joka ei pysty kävelemään ei automaattisesti tykkää käsitöistä. Tiedän mm sokean henkilön joka ei pidä musiikinkuuntelusta, vaikka sitä aina oletetaankin häneltä harrastukseksi kun hän ei näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ig:ssä asiaan liittyvä tili @darravapaa.
Aina keksii tekemistä juomisen tilalle, ei ole mikään syy juoda. Alkoholisti kyllä syyt aina tarvitsee ja keksii.
Minullakin oli monia: koska mä voin, koska on tiistai, koska on tilipäivä, koska huvittaa, koska miksi ei, koska lapsuus oli rankka...etc.
Vasta havahtuminen 26v siihen, että käyttäydyn kuin teini enkä voi olla viikkoa juomatta sai hakemaan apua.
Nyt 9v, 9kk ja pari viikkoa raittiutta. Eikä oo tekeminen loppunut kesken.
Eihän se tekeminen opukaan kesken, mikäli on terveyttä ja kykyä tehdä.
No haluaisin lopettaa tai vähentää tuntuvasti. Sosiaalinen paine juomiseen on vaan kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun join, tuli joskus vedettyä aika pahat överit. Tuli örvellettyä ja sanottua asioita, mitä sitten naama punaisena kankkusesta ja häpeästä tuli muisteltua seuraavana päivänä. Ekan lapsen jälkeen join vain siideripullon tai pari vuodessa. Ei enää maistunut ja lopetin sen yhdenkin pullon kittaamisen siihen, ja viimeisestä pullosta onkin jo 13 vuotta. Paljon on paskaa elämässä tapahtunut sen jälkeen mutta ei kertaakaan ole tullut mieleen juoda alkoholia, ei minkäänlaista fiilistä.
Perheessäni on paljon mukiinmeneviä. Äitini on pilannut ties kuin monet joulut kun on lähtenyt mopo käsistä. Näistä ongelmista ei puhuta, eikä suomalaiseen tyyliin puhutakkaan. Jos ei puhuta, niin ongelmaa ei ole...
Siippani ei ole koskaan juonut eikä käyttänyt mitään muitakaan ylimääräisiä kemikaaleja. Hän on pitänyt itsensä aktiivisena koko ikänsä. Olemme olleet yhdessä jo yhdeksän vuotta. Emme ole uskovaisia, viihdymme toistemme seurassa ja omat harrastuksemme pitävät meidät kiireisinä. Joskus menee sunnuntai tekemättä yhtään mitään, mutta eipä kuitenkaan tulisi mieleen korkata pulloa.
Joskus tulee mietittyä miten se joillekin on niin helppoa ja toisille ei lopettaa se juominen.
On olemassa alkoholisteja ja alkoholin suurkuluttajia. Suurkuluttaminen voi olla helppokin lopettaa, kun ei ole sitä alkoholismisairautta, mutta alkoholistilla lähtee mopo käsistät heti eikä hän voi juoda ollenkaan. Itselleni juomisen lopettaminen on helppoa, ei vain ole mitään syytä lopettaa, kun ei ole oikein muutkaan tekemistä.
Minä olen kanssa huolestunut omasta alkoholinkäytöstä. Sinänsä en humalassa tee mitään tyhmää vaan olen kiva ja sosiaalinen, mutta olen juonut jo pitkään niin paljon ja niin usein, että pelkään kroppani olevan brakaamassa. Minulle on ilmestynyt erilaisia outoja oireita, esim. ihon kutinaa ja pistelyä, huimausta yms.
Nyt olen ollut muutamia viikkoja kokonaan juomatta ja kutina on lähes kadonnut. Se voi ilmeisesti olla maksasairauden merkki. Yritän lopettaa juomisen kokonaan ja siksi välttelen alkoholista tykkääviä ystäviä tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun join, tuli joskus vedettyä aika pahat överit. Tuli örvellettyä ja sanottua asioita, mitä sitten naama punaisena kankkusesta ja häpeästä tuli muisteltua seuraavana päivänä. Ekan lapsen jälkeen join vain siideripullon tai pari vuodessa. Ei enää maistunut ja lopetin sen yhdenkin pullon kittaamisen siihen, ja viimeisestä pullosta onkin jo 13 vuotta. Paljon on paskaa elämässä tapahtunut sen jälkeen mutta ei kertaakaan ole tullut mieleen juoda alkoholia, ei minkäänlaista fiilistä.
Perheessäni on paljon mukiinmeneviä. Äitini on pilannut ties kuin monet joulut kun on lähtenyt mopo käsistä. Näistä ongelmista ei puhuta, eikä suomalaiseen tyyliin puhutakkaan. Jos ei puhuta, niin ongelmaa ei ole...
Siippani ei ole koskaan juonut eikä käyttänyt mitään muitakaan ylimääräisiä kemikaaleja. Hän on pitänyt itsensä aktiivisena koko ikänsä. Olemme olleet yhdessä jo yhdeksän vuotta. Emme ole uskovaisia, viihdymme toistemme seurassa ja omat harrastuksemme pitävät meidät kiireisinä. Joskus menee sunnuntai tekemättä yhtään mitään, mutta eipä kuitenkaan tulisi mieleen korkata pulloa.
Joskus tulee mietittyä miten se joillekin on niin helppoa ja toisille ei lopettaa se juominen.
On olemassa alkoholisteja ja alkoholin suurkuluttajia. Suurkuluttaminen voi olla helppokin lopettaa, kun ei ole sitä alkoholismisairautta, mutta alkoholistilla lähtee mopo käsistät heti eikä hän voi juoda ollenkaan. Itselleni juomisen lopettaminen on helppoa, ei vain ole mitään syytä lopettaa, kun ei ole oikein muutkaan tekemistä.
Joo, suurkuluttaja ei ole aina alkoholisti, mutta sitä miten se riippuvuus kehittyy, on yksilöllistä. Vaikka olisi tänään se ongelmaton suurkuluttaja, niin vuoden päästä voi ollakin riippuvainen alkoholisti. Siinä mielessä ei voi olla täysin turvassa ja tuudittautua siihen, että nyt voi lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on se ongelma että ei ole mitään mitä tehdä, joten juon tylsyyteeni. Mieluummin makaan krapulassa kun ei oikein voikaan tehdä ololtaan mitään, kuin nousen tikkana ylös ja pyörin koko päivän mitään tekemättä. Syynä tylsyydelle keskittymisongelmat, ja fyysinen vammaisuus.
eri
Alkoholi varsinkin enemmän käytettynä vie keskittymiskyvyn lähes täysin.
Suuri oravanpyörä, josta on hyvä päästä pois.
Illanistujaisiin renkinä silti ihan ok niille, ketkä sen osaa :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa koittaa olla pari vkl ilman, niin näet miten erilaista elämää se on. Itse lopetin juomisen ihan vaan siksi, kun inhosin niitä kissanpissan makuisia aamuja ja päänsärkyä. Nyt saan paljon enemmän aikaiseksi, kun aamuisin on virtaa ja intoa touhailla. Ja ne kaverit ei kyllä kauaa jaksa katsoa tuollaista menoa. Kuulostaa siltä, kuin olisit aikuistumassa ja ottamassa vastuuta omista teoistasi, hienoa!
Itselläni on se ongelma että ei ole mitään mitä tehdä, joten juon tylsyyteeni. Mieluummin makaan krapulassa kun ei oikein voikaan tehdä ololtaan mitään, kuin nousen tikkana ylös ja pyörin koko päivän mitään tekemättä. Syynä tylsyydelle keskittymisongelmat, ja fyysinen vammaisuus.
eri
Onko mitään käsitöitä mitä voisit tehdä? Pystytkö huolehtimaan mistään lemmikistä ja miettimään sen kanssa jotain tekemistä? Minä syön suklaata tylsyyteen, auttaa kun voi kutoa sukkia ja kouluttaa koiraa.
Eipä oikeastaan tällä hetkellä. Silloin kun olo on parempi, niin teen kaikenlaista. Ei voi myöskään odottaa että ihminen saa elämänsisältönsä, ja kiinnostuu asioista pelkästään siksi että on vammainen. Tarkoitan siis sitä että ihminen joka ei pysty kävelemään ei automaattisesti tykkää käsitöistä. Tiedän mm sokean henkilön joka ei pidä musiikinkuuntelusta, vaikka sitä aina oletetaankin häneltä harrastukseksi kun hän ei näe.
Eihän se alkoholi paranna vammaa saati oloa.
Raakaa viinaa nopeasti ja paljon.Kova känni.Noin 30 kertaa tuli poliisi ja vei juoppoputkaan.
Aloin ymmärtää että alkoholi ei sovi minulle.Hakeuduin hoitoon.Alkoholin käyttö loppui kokonaan.
Viimeinen känni on ollut 1986.Eipä ole ikävä ollut aikoja kun olin juoppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun join, tuli joskus vedettyä aika pahat överit. Tuli örvellettyä ja sanottua asioita, mitä sitten naama punaisena kankkusesta ja häpeästä tuli muisteltua seuraavana päivänä. Ekan lapsen jälkeen join vain siideripullon tai pari vuodessa. Ei enää maistunut ja lopetin sen yhdenkin pullon kittaamisen siihen, ja viimeisestä pullosta onkin jo 13 vuotta. Paljon on paskaa elämässä tapahtunut sen jälkeen mutta ei kertaakaan ole tullut mieleen juoda alkoholia, ei minkäänlaista fiilistä.
Perheessäni on paljon mukiinmeneviä. Äitini on pilannut ties kuin monet joulut kun on lähtenyt mopo käsistä. Näistä ongelmista ei puhuta, eikä suomalaiseen tyyliin puhutakkaan. Jos ei puhuta, niin ongelmaa ei ole...
Siippani ei ole koskaan juonut eikä käyttänyt mitään muitakaan ylimääräisiä kemikaaleja. Hän on pitänyt itsensä aktiivisena koko ikänsä. Olemme olleet yhdessä jo yhdeksän vuotta. Emme ole uskovaisia, viihdymme toistemme seurassa ja omat harrastuksemme pitävät meidät kiireisinä. Joskus menee sunnuntai tekemättä yhtään mitään, mutta eipä kuitenkaan tulisi mieleen korkata pulloa.
Joskus tulee mietittyä miten se joillekin on niin helppoa ja toisille ei lopettaa se juominen.
On olemassa alkoholisteja ja alkoholin suurkuluttajia. Suurkuluttaminen voi olla helppokin lopettaa, kun ei ole sitä alkoholismisairautta, mutta alkoholistilla lähtee mopo käsistät heti eikä hän voi juoda ollenkaan. Itselleni juomisen lopettaminen on helppoa, ei vain ole mitään syytä lopettaa, kun ei ole oikein muutkaan tekemistä.
Oletko kokeillut jotain muuta tekemistä? Alkoholi tuppaa syrjäyttämään toiset harrastukset. Raitistuneet alkoholistit iloitsevat, kun voi tehdä mitä vaan ja aikaa ja energiaa riittää.
Kannattaa koittaa olla pari vkl ilman, niin näet miten erilaista elämää se on. Itse lopetin juomisen ihan vaan siksi, kun inhosin niitä kissanpissan makuisia aamuja ja päänsärkyä. Nyt saan paljon enemmän aikaiseksi, kun aamuisin on virtaa ja intoa touhailla. Ja ne kaverit ei kyllä kauaa jaksa katsoa tuollaista menoa. Kuulostaa siltä, kuin olisit aikuistumassa ja ottamassa vastuuta omista teoistasi, hienoa!