Milloin se oma elämä oikein alkaa?

Vanhempani ovat jo vanhoja ja kiristävät sen varjolla, että pitäisi viettää koko kesä heidän mökillään, kun he eivät pärjää siellä yksinään. Sinne pitäisi mennä juuri minun, ja lisäksi siellä olosta pitäisi nauttia suunnattomasti. Ellei vaikuta nauttivan ja ole kiitollinen koko ajan, saa haukut siitä, että tunkee heidän mökilleen, eikä anna heidän olla siellä rauhassa kaksistaan. Ketään muuta henkilöä ei saa sinne järjestää heidän kuskikseen, he haukkuvat muuten oitis hänetkin, kuinka törkeästi vieraat tunkevat heidän mökilleen, kun haluaisivat olla siellä rauhassa. Jollen mene sinne, syyllistävät, miten en huomioi heidän haluaan viettää mökillä ehkä viimeistä kesäänsä, kun eivät pärjää siellä yksin. Viime kesänä he aloittivat mykkäkoulun, kun kävi ilmi, että olin heidän mökillään vain heidän mökkeilynsä mahdollistamiseksi, enkä omasta palavasta halustani.

Minulla on myös oma mökki. Sen hankkiminen oli vanhempieni mielestä tyhmää ja väärin, enkä saisi olla siellä.

Mieluiten olisin itse sillä minun mökilläni.

Mieheni inhoaa mökkeilyä, eikä halua mennä millekään mökille.

Olen aivan ahdistunut näistä kaikista ristiriitaisista vaatimuksista. Tuntuu, että sen lisäksi, että kaikki haluavat minulta eri asioita, en koskaan pääse tekemään sellaista, mitä itse haluaisin tehdä.
Miten te priorisoisitte noita eri ihmisten toiveita?