Tyttäreni on heikkolahjainen ja syrjäytynyt

16-17 on vaikea ikä. Meillä ainakin tilanne helpotti vuosien myötä, kun ikää tuli lisää. 

Minulla on myös diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja masennustaustaa, keskeytin myös lukion mielenterveyssyistä.

Kävin ammatinvalintapsykologilla ja vaihdoin amikseen, vuoden päästä valmistun ammattiin ja olen saanut ihan hyvin tehtyä jo sijaisuuksia omalla alallani.

Lukion keskeytettyäni hakeuduin vapaaehtoistöiden pariin CV:n koristelemisen vuoksi, ahdisti oma koulun keskeyttäminen ja jotenkin piti kompensoida sitä huonoa oloa.

Vapaaehtoistyöstä sain iloa elämään ja uusia kontakteja, kenties myöhemmin jopa työmahdollisuuksia.

Onko tyttärelläsi lääkitystä? Se voisi antaa alkusysäyksen lähteä liikkeelle, saisi hieman voimia ja voisi vaikka aloittaa lenkkeilyn tai muuten yrittää hieman aktivoitua, saisi puhtia elämään ja itsetunto kohenisi hoikistumisen ja paremman kunnon myötä.

Maailma on tyly paikka meille heikkolahjaisille, mutta kovalla työllä pärjää varmasti, kunhan hakeutuu sellaiselle alalle jolle oma kapasiteetti riittää, ettei sitten pettymyksistä lannistu. Jutelkaa tytön kanssa, ei se diagnoosi maailmaa kaada.

Hyvää kesää!

N19

Asuuko kotona edelleen? Joku tuettu asuminen siinä vaiheessa, kun tulee täysi-ikäiseksi, voisi olla hyvä vaihtoehto. Vähintään jotain tekemistä pitää olla, kotitöitä jne. Rutiinia päiviin ja vastuuta omasta olemisesta. Selkeästi hänellä on kielteinen kuva itsestään, eikä usko, että pärjää missään. Pienetkin onnistumisen tunteet on nyt ihan ratkaisevia. Mitä tykkäsi tehdä pienenä? Saisiko jostain sellaisesta mitään lähtökohtaa?

Mikä diagnoosi on heikkolahjainen? Itse en sellaisia jakele, vaikka psykologina teen myös kognitiivisen tason tutkimuksia. Onko dg siis masennus vai mikä? Jos on tehty kogn perustutkimus, niin siinä kyllä lähes poikkeuksetta on myös jotain vahvuuksia, vaikka olisi erityisvaikeutta kielellisellä tai visuaalisen hahmottamisen puolella ja yleistaso jäisi alhaiseksi. Onko kognitiivinen profiili käyty läpi niin, että olette sen ymmärtäneet?

Tyttö tarvitsisi tukea siihen, että löytäisi ne asiat, joissa on hyvä ja joista saa mielihyvää. Kaikilta niitä löytyy. Toivottavasti on myös tsekattu nepsypuoli, ettei esim ADHD aiheuta ”heikkolahjaisuutta” eli alenna kognitiivisen tutkimuksen tuloksia keskittymisen vaikeuksien kautta. Myös masennus laskee kognitiivista suorituskykyä. Onko sosiaalisesta taitava vai onko niissä taidoissa puutteita, onko ikätovereita?

Lukiossa pärjääminen ei ole mikään menestymisen mitta. Kun masennus on aisoissa, pääsee lapsi ajan myötä myös kukoistamaan omalla tavallaan. Päästä ensin irti omasta käsityksistäsi siitä, millainen lapsen pitäisi olla. Kun pääset omien uskomusten ohi, pystyt näkemään lapsen hyvät puolet ja olemaan tukena.

Jos on päässyt lukioon niin miten voi olla heikkolahjainen?

Sano, että siirtyy iltalukioon. Se voi olla parempi kun siellä monenlaista opiskelijaa.

Ja ottaa vaikka jonkun muutaman tunnin työn päiviksi. Jotta voi kustantaa elämistään.

Kannusta ja tue.

Tyyppikysymys: No, auttaako asiaa että valitat nettipalstalla?

Mites tyttären ohjaaminen aiemman kasvun aikana? Oletko kannustanut, ollut kiinnostunut hänen tekemisistään, sillain ohjannut häntä vahvistamaan kiinnostuksiaan....

Tuo heikkolahjaisuus, millähän perusteella se on määritetty... oletko itse negatiivisuuksissasi tuon määrityksen tehnyt, mikä sitten osoittaisi kyllä sen, ettet juurikaan ole lapsestasi ollut kiinnostunut.

Sori vaan.

Maailmassa on huomattavan iso ja tyhmä joukko ihmisiä, jotka uskoo aidosti siihen, että ns. "tuki" on aina paras lääke mihin tahansa. Ei ole totta. Jos tuki ei toimi, sitten täytyy kokeilla rajojen asettamista. Minä sanoisin 17-vuotiaalle, että et muuten makaa kaikkia päiviä kun olet melkein täysi-ikäinen, jonka pitää sitten täysi-ikäisenä pitää itsestään huolta ja ottaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä diagnoosi on heikkolahjainen? Itse en sellaisia jakele, vaikka psykologina teen myös kognitiivisen tason tutkimuksia. Onko dg siis masennus vai mikä? Jos on tehty kogn perustutkimus, niin siinä kyllä lähes poikkeuksetta on myös jotain vahvuuksia, vaikka olisi erityisvaikeutta kielellisellä tai visuaalisen hahmottamisen puolella ja yleistaso jäisi alhaiseksi. Onko kognitiivinen profiili käyty läpi niin, että olette sen ymmärtäneet?

Tyttö tarvitsisi tukea siihen, että löytäisi ne asiat, joissa on hyvä ja joista saa mielihyvää. Kaikilta niitä löytyy. Toivottavasti on myös tsekattu nepsypuoli, ettei esim ADHD aiheuta ”heikkolahjaisuutta” eli alenna kognitiivisen tutkimuksen tuloksia keskittymisen vaikeuksien kautta. Myös masennus laskee kognitiivista suorituskykyä. Onko sosiaalisesta taitava vai onko niissä taidoissa puutteita, onko ikätovereita?

Lukiossa pärjääminen ei ole mikään menestymisen mitta. Kun masennus on aisoissa, pääsee lapsi ajan myötä myös kukoistamaan omalla tavallaan. Päästä ensin irti omasta käsityksistäsi siitä, millainen lapsen pitäisi olla. Kun pääset omien uskomusten ohi, pystyt näkemään lapsen hyvät puolet ja olemaan tukena.

Ihanan virkistävää nähdä vaihteeksi vauva.fissä tuollainen fiksu ja asiallinen kommentti. 🧡

Hän sai diagnoosin neuropsykiatrilta. Vaikeuksia on kaikessa paitsi kielellisessä kehityksessä, älykkyysosamäärä häneltä on mitattu alle 100. Pienenäkin ollut aika syrjäänvetäytyvä ka yksinäinen, ei ole lainkaan oma-alotteinen eikä mikään kiinnosta.

Olen yrittänyt häntä kannustaa mutta kun mikään ei tunnu kelpaavan eikä jaksa yrittää enää jos ei heti onnistu jossain, on todella lyhytpinnainen. On myös ADHD mutta lääkkeitä ei halua.

Ap

Kannattaa tosiaan tutkia nepsy-puoli... oma poikani sai asperger-diagnoosin vuosi sitten ollessaan 17-vuotias.

Poika ei suinkaan ole heikkolahjainen, päinvastoin.

Silti hän on lopettanut kesken kaksi koulua, ensin lukion ja sitten koodaus-linjan ammattikoulussa.

Sosiaalisten tilanteiden auheuttama kuormitus ja toiminnanohjauksen vaikeudet ovat ainakin toistaiseksi tehnyt koulunkäynnistä mahdotonta. Kuntoutusta on haettu ja toivotaan, että siitä olisi jotakin Jeesus haastaviin tilanteisiin.

Tällä hetkellä poika on syrjäytynyt. Toivon sydämestäni, että hän löytäisi vielä oman polkunsa. En missään tapauksessa ole kotiin komeroitumisen kannalla.

*jeesiä

Onko nätti tyttö? Voisi tuossa iässä saada vielä varakkaan miehen

Ei tuokaan n19 kyllä heikkolahjainen voi olla, niin hyvää pohdintaa ja sujuvaa tekstiä. Veikkaan nepsypuolen ongelmia sekä hänellä että aloittajan lapsella.

Jos on ADHD niin ei jaksa keskittyä edes niihin perinteisiin pällitesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Hän sai diagnoosin neuropsykiatrilta. Vaikeuksia on kaikessa paitsi kielellisessä kehityksessä, älykkyysosamäärä häneltä on mitattu alle 100. Pienenäkin ollut aika syrjäänvetäytyvä ka yksinäinen, ei ole lainkaan oma-alotteinen eikä mikään kiinnosta.

Olen yrittänyt häntä kannustaa mutta kun mikään ei tunnu kelpaavan eikä jaksa yrittää enää jos ei heti onnistu jossain, on todella lyhytpinnainen. On myös ADHD mutta lääkkeitä ei halua.

Ap

Alle 100 ei ole heikkolahjainen, 70 on kehitysvammaisuuden raja ja on ihmisiä, joilla on niin suuret vaikeudet jollain alueella, että kokonaistaso jää alle 70, mutta silti kehitysvammaisuudesta ei ole kyse. Tytöllä on kielellinen taso ilmeisen hyvä ja muilla alueilla (etenkin työmuisti ja prosessointinopeus) ADHD laskee tulosta.

Ihmettelen suuresti, jos neuropsykologi on diagnosoinut heikkolahjaisuuden, ei sellaista diagnoosia yksinkertaisesti ole. Kuten arvelin, vaikeuksien taustalla on kimppu nepsypiirteitä ja niihin lapsi ei vielä ilmeisesti ole valmis ottamaan vastaan apua. Toiset kypsyvät asiaan hitaammin, joskus kantapään kautta, viimeistään, kun on aika itsenäistyä eivätkä vanhemmat ole enää tukena.

Kognitiiviseen suoriutumiseen vaikuttavat myös nuoren muut ominaisuudet ja toimintamallit, esimerkiksi luovuttamistaipumus ponnistellessa ja omaehtoisuus - hyvin tyypillistä ADHD-lapsille. Tuo kognitiivinen profiili ei ole koko totuus nuorestasi. Toivottavasti neuropsykologi on selvitellyt myös mahdollisia as-piirteitä. Anna lapselle aikaa ja yritä nähdä hyvä hänessä. Se on monesti vaikeaa nepsynuorten kanssa, etenkin, jos oma temperamentti poikkeaa lapsen temperamentista kovasti. Älä vertaa muihin nuoriin. Yritä väkisinkin huomata onnistumiset, yrittämiset. Muistele, missä nuori on ollut hyvä ennen masennusta. Ota omaa aikaa, keskity välillä muuhun. Hae neuropsykologin tuella laku-kuntoutusta.

Maailma on tyly paikka heikkolahjaisille, koska maailmassa korostetaan vaan älyä ja pärjäämistä..

Amiksesta ammattia valitsemaan.

Pystyisi tekemään jotain suorittavaa työtä.

Tekeehän se kovaa kun saa paperilla kuulla olevansa kansankielellä tyhmä. Veljeni sai myös tyhmyysdiagnoosin, mutta sai entistä enemmän tästä tuulta purjeisiin ja lopulta opiskeli lääkäriksi.

Minä lopetin aikanaan lukion kesken oppimis- ja keskittymisvaikeuksien ja lievän masennuksen vuoksi. Tein sen jälkeen kaikenlaisia pätkätöitä, mitä satuin saamaan. Myöhemmin suoritin aikuispuolella lukion loppuun. Sain ylioppilastodistuksen 26 vuotiaana, ja erään oppiaineen parhaan oppilaan stipendinkin sain. Pääsin yliopistoon, ja olen nyt maisteri. Ei ollut helppo tie maisteriksi minun ominaisuuksilla ja taustalla, mutta kun jaksoi olla sinnikäs, lopulta sain tutkinnon kasaan.

Sanoisin, että tuossa tilanteessa, missä AP:n nuori on nyt, ei pidä liikaa tuijottaa niitä hänen heikkouksiaan ja ongelmiaan, vaan korostaa niitä asioita, joissa hän on hyvä. Loppujen lopuksi ihminen menestyy niillä asioilla, joissa hän on hyvä. Toki ongelmakohdissa on hyvä saada tukea. Mutta missään tapauksessa tai missään elämän vaiheessa ei pitäisi unohtaa niitä ihmisen henkilökohtaisia vahvuuksiaan.