Mitä tällaisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä?
Mitä mieltä olette sellaisesta suhteesta, jossa riidellään aika paljon ja tulee paljon erimielisyyksiä lähes päivittäin? Esim kinaa tulee usein toisen käytöksestä, yhteisestä ajankäytöstä ja rahasta. Riidat ovat uuvuttavia ja vaikka meillä on muuten moni asia hyvin ja yhteisiä tulevaisuudennäkymiä, niin mietityttää että jaksaako sellaista? Seksi on ok-tasoa, kumppani ei suostu kaikkeen mikä minua miellyttäisi, mutta muuten se puoli sujuu kohtuullisesti. Läheisyyttä on kyllä muuten paljon ja se on tärkeää.
Ollaan seurusteltu nyt pari vuotta ja minä 25v ja hän 29. Toisaalta ajattelen että en tästä enää nuorru ja jossain vaiheessa perheen perustaminenkin olisi toiveissa, mutta kannattaako vielä lähteä tästä siinä toivossa että löytyisi jotain ns. parempaa ja ei olisi tyytyminen tällaiseen suhteeseen. Moni asia on siis hyvin suhteessa, mutta jatkuva kinaaminen ja toisen nipottaminen rasittaa. Kuinka paljon on normaali määrä riitelyä suhteessa ja kuinka paljon on sellaista että pitäisi tehdä johtopäätökset? En ole aikaisemmin seurustellut, joten vaikea verrata aikaisempiinkaan kokemuksiin.
Kommentit (31)
Riitely ei kuulu hyvään suhteeseen. En jaksaisi, en haluaisi tuollaista suhdetta.
No sanoisin ettei normaalia jos viikoittaista tai lähes päivittäistä. Siinä on kyllä jotain perustavanlaatuisia salattuja patoutumia toista kohtaan jotka pitää purkaa tuolla tavalla. Liekö edes aidosta välittämisestä kyse vai näkeekö toisen vain omien tarpeiden täyttäjänä ja sitten ärsyttää kun ei kaikin puolin vaatimukset täyty.
Älä nyt perheen perustamista mieti, jos nyt jo ajankäytöstä ja rahasta riitelette.
Noista ei ole syytä riidellä. Jokainen kun käyttää aikansa ja rahansa miten haluaa. Jos ne eivät sovi toiselle niin ero sitten.
Näin nelikymppisenä tuntuu absurdilta kuulla 25-vuotiaan sanovan, että "en minä tästä enää nuorru". Olet vielä tosi nuori, itse asiassa ihminen alkaa olla aikuinen vasta siinä 25-vuotiaana. Sinulla ei ole perheenperustamisen kanssa kiire, ja oletko miettinyt, millaista olisi lapsiperheen arki teillä jos jo nyt riitelette joka päivä?
Olet aivan liian nuori sitoutumaan ja perustamaan perhettä, jos suhde on jo tuossa vaiheessa epätyydyttävä.
Lähde vielä kun se on helppoa, lapsi/lapset vaikeuttaa tilannetta ja käytännössä pakoittaisia sinun tyytymään huonoon tilanteeseen missä et haluaisi olla, tietysti itse päätät mitä teet tai et tee, mutta on turha valittaa sitten jälkikäteen asiasta.
Mikä on saanut sinut ajattelemaan että jatkuva kinaaminen ja riitely olisi normaalia?
No, veikkaan että teillä on tuollainen tapa ja se vaan tulee esiin usein. Teidän olisi hyvä mennä johonkin pariterapiaan, koska siellä voisitte tajuta niitä
Omia toimintatapojamme ja sitten muuttaa niitä.
Olette niinkuin pikkulapset, ette vaan ole opetelleet uusia juttuja, eikä ne tule automaattisesti.
Kun teillä on paljon hyvää siinä suhteessa, niin panostakaa yhdessä ja opetelkaa. Ei Se ole kuin uusien tapojen opettelua.
Pitää vaan saada ensi se tieto mihin kiinnittää huomio ja miten edetään.
Älä missään tapauksessa tee elämästäsi vieläkin vaikeampaa. Tuollaisen miehen kanssa ei suunnitella vakiintumista, eikä perheen perustamista. Koska kommunikointi ei toimi, miksi haluat sitoutua parisuhteeseen ja tehdä lapsia tuollaisen kaaoksen keskelle? Tuossa on perhehelvetin peruskaava. Hae vaikka patentti sille.
Kuka tuollaisen urpon on valinnut sinulle kumppaniksi. Vaihda se heti!
Et kuulosta lainkaan rakastuneelta edes.
25-vuotias höpisee kuin olisi joku 65-vuotias kiinni siinä viimeisessä mahdollisessa oljenkorressa.
Liekö provo.
Onkohan se iso varoitusmerkki, jos haaveilen miehen olevan usein jotain muuta, mitä se on? Ja olevan vähemmän sellaisempi, mitä hän todellisuudessa on? En viittaa niinkään ulkonäköön vaan enemmänkin käytökseen ja siihen kuinka vaativa osaa välillä olla
Peruuta lähtöruutuun ja laadi standardit.
Älä vaadi, vaan perustele.
Yksi deitti per viikko.
Katsotaan, miten lähtee kulkemaan.
Tuollaisissa suhteissa joitakin ihmisiä taitaa pelottaa mahdollisen eron jälkeinen yksinäisyyden tunne, eikä siksi uskalla erota. Mutta sehän on vain väliaikaista ja tulevaisuudessa voi odottaa jotain parempaa.
AP vaikka sun lähipiirissä sattuisitkin olemaan jo "melko vanha" perheen perustaja niin se ei ole totta. Sulla on vielä aikaa etsiä jotain parempaa, toisin kuin mulla joka olen 36 ja samassa tilanteessa. Rahasta ei kyllä riidellä koska molemmilla sitä on tarpeeksi, ja omat rahat ja tilit.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisissa suhteissa joitakin ihmisiä taitaa pelottaa mahdollisen eron jälkeinen yksinäisyyden tunne, eikä siksi uskalla erota. Mutta sehän on vain väliaikaista ja tulevaisuudessa voi odottaa jotain parempaa.
VOI odottaa jotain parempaa, mutta ei välttämättä. Ap:n iässä kyllä vielä todennäköistä. Siksi kannattaisi toimia heti niin ehtisi löytää vielä laatumiehen, jolla ei ole vielä lapsia ja exiä pyörimässä jaloissa.
Jokaisessa suhteessa on varmasti joskus erimielisyyksiä ja riitelyä, mutta jos se vaivaa mieltä niin kyllä se jostain kertoo
ette kuulosta sopivilta toisillenne.