Onko mielestänne kateus ja katkeruus oikeutettua, jos on oikeasti kokenut vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta?

Tunteet on vain tunteita. Kateus ja katkeruus syö niitä tuntevaa ihmistä.

Itseäni en viitsisi moisilla negatiivisilla fiiliksillä kiusata.

On se ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta ei se auta mitään eikä johda mihinkään. Ehkä silloin kannattaisi mennä juttelemaan jonkun ammattihenkilön kanssa?

Eivät ne auta mitään, ne vain myrkyttävät mielen.

Tunteilleen ei paljoa mahda, mutta jokainen voi suosiolla skipata voivottelun. Harvalla on aikaa jakaa sääliä muille, vaikka nämä kuinka olisivat kärsineitä. Eikä niin uniikkia ongelmaa olekaan, etteikö maailmassa ainakin yksi toinen ihminen löydy, joka on kokenut saman.

Voimia sinulle! <3

Elämä on epäoikeudenmukaista. Valitettavaa, mutta totta.

Kyllä kateus ja katkeruuskin osa ihmisenä oloa on. Kyllä me kaikki ne molemmat tunnemme ja tiedämme.

Ihmiset jotka suuressa ylemmyydentunnossaan väittävät etteivät niitä tunne, valehtelevat. Niin muille kuin itselleenkin. Täysin luonnollisia reaktioita subjektiivisesti koettuun vääryyteen. Se, onko niille objektiivisesti katsottuna mitään perustetta, on suhteellista. Ja se, jääkö niihin tuntemuksiin kuukausiksi ja vuosiksi vellomaan, on eri asia.

Kylllä mä ainakin olen sitä mieltä että omaan fyysiseen ja psyyykkiseen terveyteen tulisi kiinnittä enemmän huomiota. Maaailmassa on niin paljon informaaatiota ja on älypuhelin fetissiä että kykyä esim kehittä itsesssän poimia olennaisia asioita ja karsia selllaisia asioita etttä yksinkertaisesti realiteeetit ei riitä käsitellä kaikkea maaailman asioita tai niiistäkin poimia järjen valossa ne kaikkein olennaisimmat asiat.

Tunteilleen ei oikein mitään voi, mutta voivottelun ja surkuttelun voisi kyllä jättää pois, ja tehdä sellaisia asioita, joista nauttii ja joista tulee hyvä mieli.

No ei kai keneltäkään voi tunteita kieltää. Toki on väärin, jos kateuden ja katkeruuden takia tekee jotain sellaista, mikä menee liian pitkälle eikä ole enää reilua/kohtuullista. Mutta tunteet ovat aina oikeita.

Vierailija kirjoitti:

Kylllä mä ainakin olen sitä mieltä että omaan fyysiseen ja psyyykkiseen terveyteen tulisi kiinnittä enemmän huomiota. Maaailmassa on niin paljon informaaatiota ja on älypuhelin fetissiä että kykyä esim kehittä itsesssän poimia olennaisia asioita ja karsia selllaisia asioita etttä yksinkertaisesti realiteeetit ei riitä käsitellä kaikkea maaailman asioita tai niiistäkin poimia järjen valossa ne kaikkein olennaisimmat asiat.

Maaailma on niiin laaja nykyäään verratain esim vaikka parikymmentä vuotta takaperin etttä siinä on pakko kehittää tialnnetajua ja älyä oppia käsitttelemäään ympäristöstä saaatavaa informaaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kateus ja katkeruuskin osa ihmisenä oloa on. Kyllä me kaikki ne molemmat tunnemme ja tiedämme.

No ei välttämättä, jos ei ole sattunut olemaan aihetta kumpaankaan.

On oikeutettua, kannattaa olla vihainen eikä masentunut. Mutta kyyninen ei saa olla eikä itsesäälinen. Raivostunut saa olla, eikä tarvi yrittää antaa anteeksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai keneltäkään voi tunteita kieltää. Toki on väärin, jos kateuden ja katkeruuden takia tekee jotain sellaista, mikä menee liian pitkälle eikä ole enää reilua/kohtuullista. Mutta tunteet ovat aina oikeita.

Mä taaas sanoisin että tunteet on väääriä jokseenkin mutta järjenkautta hankittu intuitio tuntosarvillla on se juttu. Ja kun kokonaiskuva piiirtyy tajuntaaan niin että ymmärtää kokonaistilanteeen niin suhteuttaa omat tunteeet taas siihen.

Ovat ne oikeutettuja, ymmärrettäviä ja luonnollisia tunteita, mutta voivottelu ja itsesääli eivät auta kyllä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai keneltäkään voi tunteita kieltää. Toki on väärin, jos kateuden ja katkeruuden takia tekee jotain sellaista, mikä menee liian pitkälle eikä ole enää reilua/kohtuullista. Mutta tunteet ovat aina oikeita.

Mä taaas sanoisin että tunteet on väääriä jokseenkin mutta järjenkautta hankittu intuitio tuntosarvillla on se juttu. Ja kun kokonaiskuva piiirtyy tajuntaaan niin että ymmärtää kokonaistilanteeen niin suhteuttaa omat tunteeet taas siihen.

Etttä jso lähtisin tässä nyt väittämään etttä "Kaikki tunteet on vääriä" niiin yleensäkkin tällaisten ääri ilmaisujen käyttäminen ja äääriajattelu on yleensä harhaanjohtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai keneltäkään voi tunteita kieltää. Toki on väärin, jos kateuden ja katkeruuden takia tekee jotain sellaista, mikä menee liian pitkälle eikä ole enää reilua/kohtuullista. Mutta tunteet ovat aina oikeita.

Mä taaas sanoisin että tunteet on väääriä jokseenkin mutta järjenkautta hankittu intuitio tuntosarvillla on se juttu. Ja kun kokonaiskuva piiirtyy tajuntaaan niin että ymmärtää kokonaistilanteeen niin suhteuttaa omat tunteeet taas siihen.

Etttä jso lähtisin tässä nyt väittämään etttä "Kaikki tunteet on vääriä" niiin yleensäkkin tällaisten ääri ilmaisujen käyttäminen ja äääriajattelu on yleensä harhaanjohtavaa.

Että se on "varmaan" (eli en ajatttele järjelläni kun käytän sanaa "varmaan") aikalaiilla tunnevetoiista että kun "Musta nyt tuntuu siltä".

Voi niitä tuntea, mutta kannattaa kuitenkin loppujen lopuksi suunnata ajatuksensa tähän hetkeen ja tulevaisuuteen sen sijaan, että jumittaa jatkuvasti menneessä. Menneisyyttä kun ei voi muuttaa eikä sille voi enää mitään.

Tunteena voi hetkellisesti olla hyödyllinen joissain harvoissa tilanteissa, ja kuten kaikki tunteet se on luonnollinen ja kaikkiin tunteisiin on sinällään oikeus. Kuitenkin pääasiassa se on tosi myrkyllinen ja tuhoava tunne, joka voi ihan tosissaan sekoittaa pään. Kaikkien tulisi pyrkiä käsittelemään sitä ja päästämään irti, ihan omaksi parhaakseen vaikka olisi kokenut millaista pahuutta, koska katkeruus satuttaa vain ihmistä itseään ja hänen läheisiään.

Tiedän kuitenkin että se voi olla pitkä ja kivinen tie joka ei avun kanssakaan ole aina yksinkertaista. Kärsin välillä vieläkin ihan musertavan inhottavista tunteista, katkeruutta ja paljon muutakin ikävää, vaikka varsinaisesta kaltoinkohtelusta on jo aikaa. Kuitenkin tilanteeni luonne on sellainen joka saa minut usein tuntemaan että koko maailma on minua vastaan ja elämäni on pilattu lopullisesti. Valheita, vääristelyä, useita laittomuuksia, asioiden ja kuvien levittelyä, vainoamista, kiusaamista, perättömiä juoruja yms. kivaa.

Itse olin nuorempana kauhean kriittinen, sisareni sanoikin että skippaan kaikki veks jos ei miellytä. Nyt osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja pyytää anteeksi. Osaan myös antaa anteeksi, mutta paljon se on vaatinut.  Toivon, että olen lapseni opettanut vihanpidon sijasta puhumaan, antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi. Viha ja kauna syö itseä sisältä, anteeksipyyntö auttaa heti, ei se tarkoita sitä että alkaa kynnysmatoksi.