Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne kateus ja katkeruus oikeutettua, jos on oikeasti kokenut vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta?
10.06.2021 |
Vai pitäisikö vain yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, ja yrittää ajatella asioista mahdollisimman positiivisesti sen sijaan, että voivottelee ja surkuttelee?
Kommentit (170)
On se varmaan oikeutettua, mutta ei kovin viisasta. Siinähän pilaa koko elämänsä jos jää roikkumaan vanhoihin kaunoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kateus. Viha on. Katkeruuskin on. Nämä tunteet tulevat itsensä puolustamisesta ja kertoo omanarvontunteesta, jonka toinen on yrittänyt mitätöidä.
Se jääkö näihin tunteisiin loppuelämäksi vellomaan ja uhriutumaan, on oma valinta ja itsensä ja oman elämänsä siinä vain tuhoaa.
Toinen vaihtoehto on keskittyä omaan elämäänsä ja mennä sisukkaasti eteenpäin.
Kateus ja katkeruus on semmosia tunteita että niille ei pitäisi antaa mitää valtaa
Vierailija kirjoitti:
Voi niitä tuntea, mutta kannattaa kuitenkin loppujen lopuksi suunnata ajatuksensa tähän hetkeen ja tulevaisuuteen sen sijaan, että jumittaa jatkuvasti menneessä. Menneisyyttä kun ei voi muuttaa eikä sille voi enää mitään.
Se on aina niin helppoa sanoa näin, mutta miten käytännössä se tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole lukenut täältä äitihullun juttuja? Niistä tajuaa kuka tahansa (paitsi hän itse), ettei katkeruudessa ja itsesäälissä vellominen ja kostolla hekumointi vie yhtään mihinkään. Sama levy pyörii vuosikausia, eikä muutu siitä sen kummemmaksi.
Olet oikeassa.
Mutta ei täälläkään kukaan auta häntä, vaan haluaa menemään muualle meuhkaamaan. Kuten ihmiset ylipäätänsäkin toimivat, kun joku voi pahoin. Ei auteta, vaan kehoitetaan YKSIN hakemaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mikä raja sillä kiusaajalla tulee vastaan?
Ei hän ajatuksiasi pysty lukemaan. Katkerat ajatuksesi eivät voi vahingoittaa häntä.
Jos valitat hänelle ja vaadit anteeksipyyntöä, hän voi ottaa etäisyyttä ja todennäköisesti tekeekin niin.
Jos häiriköit häntä vuodatuksillasi, hän voi hakea lähestymiskieltoa. Siinä vaiheessa sinusta tulee pahis ja katkeruutesi vain kasvaa.
Se katkeruus rikkoo muitakin ihmissuhteita, sillä kukaan ei jaksa kuunnella sitä loputtomiin. Kukaan ei halua ottaa vastaan sitä pahaa oloa jota ilmeisesti haluat levittävät "koko piiriin". Lopulta katkeruuteensa hautautunut jäävät yksin.
Ihan oikeasti katkeruuteen jämähtämisellä satuttaa vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on psykologi sanonut, että on sairasta nähdä kaikessa kokemassaan pahassa jotain hyvää ja löytää siitä opetus. Jos sinulle on tehty pahaa, ole vihainen, ole katkera, vihaa. Se on normaalia.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseään siinä vaan vahingoittaa. Ei ole väliä onko oikeutettua vai ei, kysymys on turha.
Ei käy napsauttamalla. On oikeutettua olla katkera huonosta lapsuudesta ja nuoruudesta.
Ja sillä katkeruudella pilaa sitten sen aikuisuudenkin. No omapa on valinta.
No, kerro viisaampana niitä ongelmanratkaisukeinoja.
Koulukiusaamisen aiheuttama kyvyttömyys tehdä asioita ei ole oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseään siinä vaan vahingoittaa. Ei ole väliä onko oikeutettua vai ei, kysymys on turha.
Ei käy napsauttamalla. On oikeutettua olla katkera huonosta lapsuudesta ja nuoruudesta.
Ja sillä katkeruudella pilaa sitten sen aikuisuudenkin. No omapa on valinta.
No, kerro viisaampana niitä ongelmanratkaisukeinoja.
Koulukiusaamisen aiheuttama kyvyttömyys tehdä asioita ei ole oma valinta.
Mene sinne terapiaan, on sanottu sadasti. Vai luuletko oikeasti että ongelmasi korjautuu täällä valittamalla?
Ei, jokainen kokee negatiivisia asioita elämän aikana. Ei niihin pidä jäädä vellomaan. Minulla on ollut sitä ja tätä ja niin vaikeaa marttyyrit, ovat varsinaisia energiasyöppöjä ja ikävää seuraa.
Pitää vaan mennä noista tunteista ja kokemuksista eteenpäin.