Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mistä pidät eniten ja vähiten itsessäsi?
06.06.2021 |
Minä pidän eniten sitkeydestäni ja nokkeluudestani. Keksin aina keinot ja putoan lopulta jaloilleni, tavalla tai toisella. Pidän myös siitä, että olen helposti innostuvaa tyyppiä ja saan vieläkin kiksejä ihan arkipäiväisistä asioista, syreenien tuoksusta iltalenkillä, hyvästä aamukahvista, taivaan väristä ja kiinnostavista kohtaamisista ihmisten kanssa, vaikka mistä. Huomaan, että joissain ikätovereissa alkaa näkyä tietty kyynistyminen ja leipääntyminen (olen kolmekymppinen), mutta itse olen onnistunut säilyttämään elämäniloni ja uteliaisuuteni.
Vähiten pidän ehkä kärsimättömyydestäni ja temperamentistani. Turhaudun herkästi jos joku toimii minun mielestäni epäloogisesti tai typerästi ja sitten sen turhautumisen kyllä näkee minusta. Joskus saatan töksäyttääkin jotain ja sitten jälkikäteen ärtymyksen haihduttua hävettää ja kaduttaa. Yritän opetella vähän lisää lempeyttä ja pitkämielisyyttä.
Kertokaa ja olkaa rehellisiä! Ja nyt tarkoitan siis nimenomaan henkisen puolen asioita, en ulkoisia juttuja.
Kommentit (42)
Eniten pidän älykkyydestäni, vähiten huonoista sosiaalisista taidoista. Toimin jo alle kolmikymppisenä vaativana tunnetussa unelma-ammatissani ja olen sillä lailla menestynyt, mutta yksinäisyys on vaivannut koko elämän, kun en vain jotenkin osaa olla ihmisten kanssa luontevasti, vaikka haluaisin. Välillä tuntuu että olen sellainen kliseinen televisiosarjojen autisti, jolla on valtavan laajat tiedot jostain teoreettisesta mutta joka ei tajua ihmisten välisestä vuorovaikutuksista sellaisiakaan asioita, jotka ovat täysin itsestäänselviä suurimmallekin tomppelille.
En tajua, miten en opi tätä vaikka kuinka yritän, kun akateemiset ja työelämään liittyvät tavoitteet olen saavuttanut helposti. Mitään diagnoosia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän eniten ahkeruudestani, olen ponnistanut kirjaimellisesti todella kamalasti lapsuuden oloista ja saavuttanut paljon asioita elämässäni (toki tehnyt todella paljon töitä niiden eteen, mutta silti).
Huonosta itsetunnostani taas en pidä lainkaan. Tämä on peräisin sieltä lapsuudesta enkä vain pääse siitä mitenkään eroon. Joinain päivinä en uskalla tehdä mitään vapaa-ajalla tai mennä ulos, jos esim. painan mielestäni kilonkin liikaa jne. En muutenkaan uskalla tutustua ihmisiin tai katsoa ihmisiä kadulla silmiin jne.
Pidän eniten siitä että haluan auttaa kaikkia, riippumatta siitä haluavatko he apuani.
Vierailija kirjoitti:
Eniten pidän älykkyydestäni, vähiten huonoista sosiaalisista taidoista. Toimin jo alle kolmikymppisenä vaativana tunnetussa unelma-ammatissani ja olen sillä lailla menestynyt, mutta yksinäisyys on vaivannut koko elämän, kun en vain jotenkin osaa olla ihmisten kanssa luontevasti, vaikka haluaisin. Välillä tuntuu että olen sellainen kliseinen televisiosarjojen autisti, jolla on valtavan laajat tiedot jostain teoreettisesta mutta joka ei tajua ihmisten välisestä vuorovaikutuksista sellaisiakaan asioita, jotka ovat täysin itsestäänselviä suurimmallekin tomppelille.
En tajua, miten en opi tätä vaikka kuinka yritän, kun akateemiset ja työelämään liittyvät tavoitteet olen saavuttanut helposti. Mitään diagnoosia ei ole.
Meitä on paljon, joille sosiaaliset taidot eivät ole tulleet äidinmaidossa. Älä anna sen stressata liikaa. Ole kohtelias ja ystävällinen, se riittää.
Hakeudu harrastusten pariin joista tykkäät kovasti, jopa intohimoisesti. Niissä keskitytään harrastuksen ja tiedon vaihtamisen ympärille, joka on ainakin itselle helpoin tapa viettää sosiaalista elämää. Minusta ei ole small talkkaamaan, mutta en ole yksinäinen kiitos harrastusten.
Pidän siitä että olen elämässä kiinni. Kokeilen ja opettelen uusia asioita, pieniä ja suuria. Suunnittelen kaikenlaista mitä voisin tehdä ja tartun innokkaasti toimeen.
En ole kovin taitava sosiaalisesti ja kuormitun ihmisten seurassa kun pitää pinnistellä niin paljon. Toivon että voisin ottaa rennommin asian kanssa, en niinkään enää sitä että oppisin sosiaaliseksi.
AP, olen viidenkympin korvilla, ja monet ystäväni alkavat olla pysähtyneitä. Huomaan samaa kyynisyyttä ja leipääntymistä kaikkeen. Elämä pyörii jo aikuistuneiden lasten ympärillä, ja omasta elämästä ei ole mitään kerrottavaa. Tuntuu ettei mikään innosta ja on vaikea löytää enää yhteistä. Toivon kovasti, että elämäniloni säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan rehellisiä pohdintoja omasta itsestä. Pitääpä itsekin oikein miettiä asiaa. Tulen raportoimaan sitten kun olen päässyt johtopäätöksiin :D
Pidän eniten älykkyydestäni.
Vähiten pidän kiivaudestani, jonka vuoksi olen joutunut monta kertaa vaikeuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten pidän älykkyydestäni, vähiten huonoista sosiaalisista taidoista. Toimin jo alle kolmikymppisenä vaativana tunnetussa unelma-ammatissani ja olen sillä lailla menestynyt, mutta yksinäisyys on vaivannut koko elämän, kun en vain jotenkin osaa olla ihmisten kanssa luontevasti, vaikka haluaisin. Välillä tuntuu että olen sellainen kliseinen televisiosarjojen autisti, jolla on valtavan laajat tiedot jostain teoreettisesta mutta joka ei tajua ihmisten välisestä vuorovaikutuksista sellaisiakaan asioita, jotka ovat täysin itsestäänselviä suurimmallekin tomppelille.
En tajua, miten en opi tätä vaikka kuinka yritän, kun akateemiset ja työelämään liittyvät tavoitteet olen saavuttanut helposti. Mitään diagnoosia ei ole.
Meitä on paljon, joille sosiaaliset taidot eivät ole tulleet äidinmaidossa. Älä anna sen stressata liikaa. Ole kohtelias ja ystävällinen, se riittää.
Hakeudu harrastusten pariin joista tykkäät kovasti, jopa intohimoisesti. Niissä keskitytään harrastuksen ja tiedon vaihtamisen ympärille, joka on ainakin itselle helpoin tapa viettää sosiaalista elämää. Minusta ei ole small talkkaamaan, mutta en ole yksinäinen kiitos harrastusten.
Kiitos neuvoista! Mukava kuulla, että joku kohtalotoveri on pystynyt löytämään jonkin ratkaisun. Olen itse asiassa ajatellutkin aloittaa erään liikuntaharrastuksen nyt koronarajoitusten lieventyessä. Kyse on joukkuelajista jossa olen melko hyvä, joten ehkä sieltä saisin sitä kaipaamaani sosiaalisuutta.
Pidän siitä, etten ole pitkävihainen, vaikka harmittavaa kyllä muistan ikävätkin tapahtumat ja sanomiset ihan liian vahvasti.
En yhtään pidä siitä, etten ole sanavalmis. Siitä olisi niin paljon hyöytä, että heti keksii jonkin nasevan vastauksen eikä vasta "ylihuomenna".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän siitä, etten ole pitkävihainen, vaikka harmittavaa kyllä muistan ikävätkin tapahtumat ja sanomiset ihan liian vahvasti.
En yhtään pidä siitä, etten ole sanavalmis. Siitä olisi niin paljon hyöytä, että heti keksii jonkin nasevan vastauksen eikä vasta "ylihuomenna".
Tämä on niin raivostuttavaa, tunnistan itseni! Sitten yksin kotona keksii juuri sen oikean sivalluksen ja höpöttelee itsekseen sitä keskustelua jonka olisi toivonut käyneensä :DD Että SIITÄS SAIT!
Minä pidän eniten rehtiydestäni ja luotettavuudestani. Jos lupaan jotakin, niin sitten niin tapahtuu, piste. Olen luonnostaan tosi huono valehtelija, multa vaan puuttuu semmoinen petkuttamisen kyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto! Minäkin haluan lukea näitä lisää.
Eniten pidän itsessäni siitä, että suhtaudun aika ennakkoluulottomasti maailmaan sekä ihmisiin ja ehkä siksi minulle tullaan usein uskoutumaan melko aroistakin aiheista. Olen myös hyvä ilmaisemaan itseäni suullisesti ja muutenkin sanavalmis.
Vähiten pidän taipumuksestani "pantata" mielipahaa ja loukkaantumista aina siihen pisteeseen asti, että lopulta räjähdän suhteettoman suurella volyymilla. Olen myös alisuoriutuja tietyilla elämänalueilla ja saatan antaa helposti periksi, mikäli en omaksu jotain asiaa heti muutamalla ensimmäisellä yrittämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huono kuuntelija, äkkipikanen, keskeytän ja jyrään toisen ajatuksillani, tämä on pahentunut iän myötä sillä olen alkanut yötehdä sitä myös töissä itseäni ylempiarvoisille työkavereille. Unohtelen todella paljon asioita. Suutun helposti ja suuttuessani olen aika julma, se on huonoin puoleni. Joskus kun kuuntelen puhettani, mietin vaan olenko todella noin välinpitämätön ja häikäilemätön. Vaadin läheisiltäni paljon ja kun en itse täytä omia kriteereitäni, ryven itseinhossa. Ne kaikkein rakkaimmat saavat kestää huonoimpia puoliani, kun taas sellaisille joille tahtoisin tehdä selväksi halveksuntani/kuinka väärin he mielestäni toimivat, olen vain asiallinen enkä saa sanotuksi mielipidettäni. Ahdistun joskus todella paljon sotkusta ja epäjärjestyksestä.
Hyvät puolet. En anna itseni romahtaa vaikeissa paikoissa, vaan hoidan asiat, vaikeimpina aikoina pääni tuntuu toimivan kaikkein parhaiten. Enää en ota kaikkea niin vakavasti ja olen alkanut hyväksyä ihmisten erilaisuutta. Näen asioista myös toisen puolen ja syyt ihmisten käytökselle. Keksin ratkaisuja arjen juttuihin, töissä, remonteissa yms.
Sinnikkyydestä ja älystä. Kun sorrun kiltteilemään, on kymmenen hyväksikäyttäjä jonossa. Sitten suutun. Ja sitten ne kostaa.
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Jeesus opetti kääntäjän toisen posken tyyliä kestää kaikkien pahat ilkeydet ottaa hermoon kyllä parempi olisi pamauttaa turpaan .
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Etkö muka tosissasi keksi itsestäsi mitään positiivista, siis jos tosissasi yrität? En usko. Itsesääliin vajoaminen on houkuttelevaa, mutta sille ei kannata antaa periksi.
Vierailija kirjoitti:
Eniten pidän itsessäni siitä, että suhtaudun aika ennakkoluulottomasti maailmaan sekä ihmisiin ja ehkä siksi minulle tullaan usein uskoutumaan melko aroistakin aiheista. Olen myös hyvä ilmaisemaan itseäni suullisesti ja muutenkin sanavalmis.
Vähiten pidän taipumuksestani "pantata" mielipahaa ja loukkaantumista aina siihen pisteeseen asti, että lopulta räjähdän suhteettoman suurella volyymilla. Olen myös alisuoriutuja tietyilla elämänalueilla ja saatan antaa helposti periksi, mikäli en omaksu jotain asiaa heti muutamalla ensimmäisellä yrittämällä.
Apua, oletko minä? Olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Joka kohta täsmää täysin.
Pidän eniten ystävällisyydestäni! Olen kiltti kaikille ja kohtelen kaikkia hyvin. Olen kai jotenkin luontainen empaatti koska mun on helppo ymmärtää toisten tunnetiloja ja samaistua niihin.
Vähiten pidän saamattomuudestani (kärsin lihavuudestani mutta en saa laihdutettua, sotku ärsyttää mutta en saa siivottua jne...) Nolo piirre jota olen yrittänyt työstää, mutta leopardin on kamalan vaikea päästä pilkuistaan :D Sentään olen mukava!