Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mistä pidät eniten ja vähiten itsessäsi?
06.06.2021 |
Minä pidän eniten sitkeydestäni ja nokkeluudestani. Keksin aina keinot ja putoan lopulta jaloilleni, tavalla tai toisella. Pidän myös siitä, että olen helposti innostuvaa tyyppiä ja saan vieläkin kiksejä ihan arkipäiväisistä asioista, syreenien tuoksusta iltalenkillä, hyvästä aamukahvista, taivaan väristä ja kiinnostavista kohtaamisista ihmisten kanssa, vaikka mistä. Huomaan, että joissain ikätovereissa alkaa näkyä tietty kyynistyminen ja leipääntyminen (olen kolmekymppinen), mutta itse olen onnistunut säilyttämään elämäniloni ja uteliaisuuteni.
Vähiten pidän ehkä kärsimättömyydestäni ja temperamentistani. Turhaudun herkästi jos joku toimii minun mielestäni epäloogisesti tai typerästi ja sitten sen turhautumisen kyllä näkee minusta. Joskus saatan töksäyttääkin jotain ja sitten jälkikäteen ärtymyksen haihduttua hävettää ja kaduttaa. Yritän opetella vähän lisää lempeyttä ja pitkämielisyyttä.
Kertokaa ja olkaa rehellisiä! Ja nyt tarkoitan siis nimenomaan henkisen puolen asioita, en ulkoisia juttuja.
Kommentit (42)
Inhoan kaikkea itsessäni ihan tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten, hmm minulla on todella laaja yleistieto. Voin keskustella aiheesta kuin aiheesta ilman ongelmia. Vähiten.. en osaa piilottaa halveksuntaani minua selvästi vähemmän tietäviä kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Etkö muka tosissasi keksi itsestäsi mitään positiivista, siis jos tosissasi yrität? En usko. Itsesääliin vajoaminen on houkuttelevaa, mutta sille ei kannata antaa periksi.
En ole lainaamasi henkilö, mutta eikö ihmiset erota inhoa ja sääliä toisistaan? Itse inhoan itseäni, en sääli. Miksi se itsesääli otetaan aina esiin? Eikä siinä ole mitään houkuttelevaa, jos säälisin itseäni, se tarkottaisi että uskoisin itsestäni hyvää ja toivoisin parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Etkö muka tosissasi keksi itsestäsi mitään positiivista, siis jos tosissasi yrität? En usko. Itsesääliin vajoaminen on houkuttelevaa, mutta sille ei kannata antaa periksi.
En ole lainaamasi henkilö, mutta eikö ihmiset erota inhoa ja sääliä toisistaan? Itse inhoan itseäni, en sääli. Miksi se itsesääli otetaan aina esiin? Eikä siinä ole mitään houkuttelevaa, jos säälisin itseäni, se tarkottaisi että uskoisin itsestäni hyvää ja toivoisin parempaa.
Itsensä vihaaminen kuulostaa dramaattiselta, mutta ihan totta se on, on olemassa paljon ihmisiä, joiden on vaikea sietää itseään. Nämä itsesäälistä vihjailevat varmaan yhdistävät sen omiin epävarmuuksiinsa, jotkut liittävät jopa teiniangstiin. Toki sellainen vikinä voi ärsyttää, en minä sillä.
Taustalla voi olla se, että ihminen ei "anna lupaa" itselleen ajatella itsestään hyvää ja arvostaa ominaisuuksiaan. Siis huono omanarvontunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Etkö muka tosissasi keksi itsestäsi mitään positiivista, siis jos tosissasi yrität? En usko. Itsesääliin vajoaminen on houkuttelevaa, mutta sille ei kannata antaa periksi.
En ole lainaamasi henkilö, mutta eikö ihmiset erota inhoa ja sääliä toisistaan? Itse inhoan itseäni, en sääli. Miksi se itsesääli otetaan aina esiin? Eikä siinä ole mitään houkuttelevaa, jos säälisin itseäni, se tarkottaisi että uskoisin itsestäni hyvää ja toivoisin parempaa.
Toki tiedän, mikä ero inholla ja säälillä on, enkä lainkaan epäile etteikö joku voisi inhota itseään. Se, että dramaattisesti julistaa, ettei itsessä ole YHTÄKÄÄN positiivista puolta, on minusta kuitenkin itsesääliä - ihminen rypee mieluummin kurjuudessa ja omassa huonoudessaan kuin edes yrittää miettiä asiaa toiselta kantilta. Yhden positiivisen puolen voi nimittäin keksiä vaikka Adolf Hitleristä.
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus ja laiskuus.
Tämä on muuten mutkikas yhdistelmä. Koko ajan takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että pystyisi ihan hitosti parempaan, ellei olisi niin pirun laiska.
Omat: paras piirre kunnianhimoisuus, huonoin pinnallisuus. Mua ihan aidosti häiritsee asiat joilla ei pitäisi olla niin paljon väliä (tiedostan sen itsekin!). En esimerkiksi lähtenyt toisille treffeille ihan lupaavalta vaikuttaneen miehen kanssa siksi että hänellä oli ihan saatanan rumat sandaalit. En vaan päässyt niistä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joustava, älykäs mieli on paras puoleni, ja se ilmeneekin kaikessa mitä teen. Sen liitännäisiä ovat myös kyky iloita ja olla kiitollinen pienestäkin hyvästä, kyky etsiä ratkaisuja ja tehdä nopeita ja hyviä päätöksiä.
Huono puoleni on se, että en tahdo enää yhtään jaksaa tyhmyyttä. Masennun ja kiukustun siitä aivan liian helposti. Erityisesti ärsyttää se, että tuollaiset ihmiset ovat myös hyvin itsepäisiä ja mikään ei mene jakeluun. Olen saanut yliannoksen sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus ja laiskuus.
Tämä on muuten mutkikas yhdistelmä. Koko ajan takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että pystyisi ihan hitosti parempaan, ellei olisi niin pirun laiska.
Omat: paras piirre kunnianhimoisuus, huonoin pinnallisuus. Mua ihan aidosti häiritsee asiat joilla ei pitäisi olla niin paljon väliä (tiedostan sen itsekin!). En esimerkiksi lähtenyt toisille treffeille ihan lupaavalta vaikuttaneen miehen kanssa siksi että hänellä oli ihan saatanan rumat sandaalit. En vaan päässyt niistä yli.
Laiskuus taitaa usein olla pelkoa epäonnistumisesta. Näin omallakin kohdalla eli niin kauan kun viivyttelee tai laistaa tekemisistä, on vielä mahdollisuus olla ns. täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Etkö muka tosissasi keksi itsestäsi mitään positiivista, siis jos tosissasi yrität? En usko. Itsesääliin vajoaminen on houkuttelevaa, mutta sille ei kannata antaa periksi.
En ole lainaamasi henkilö, mutta eikö ihmiset erota inhoa ja sääliä toisistaan? Itse inhoan itseäni, en sääli. Miksi se itsesääli otetaan aina esiin? Eikä siinä ole mitään houkuttelevaa, jos säälisin itseäni, se tarkottaisi että uskoisin itsestäni hyvää ja toivoisin parempaa.
Toki tiedän, mikä ero inholla ja säälillä on, enkä lainkaan epäile etteikö joku voisi inhota itseään. Se, että dramaattisesti julistaa, ettei itsessä ole YHTÄKÄÄN positiivista puolta, on minusta kuitenkin itsesääliä - ihminen rypee mieluummin kurjuudessa ja omassa huonoudessaan kuin edes yrittää miettiä asiaa toiselta kantilta. Yhden positiivisen puolen voi nimittäin keksiä vaikka Adolf Hitleristä.
Dramaattisuus on ihan omassa mielessäsi, peilaat omaa tulkintaasi tuohon. Ketjussa kysyttiin mistä pitää ja mistä ei,joten vastasin vain kysyttyyn. En minä kulje tuolla reaalielämässä huutelemassa kuinka inhottava olen, shokeeraavaa. Minä en pidä kaikista muistakaan, miksi niitä samoja ominaisuuksia pitäisi tykätä vain siksi, että ne ovat omassa itsessään?
Edes jotenkin hyvä puoli on että osaan tehdä halutessani ihan hyviä ruokia. Se mitä eniten inhoan itsessäni on tuo alapää. Tavis kikkeli on niin turha vehje. Pitäisi olla sellainen iso mistä naiset tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan tehdä taidetta.
Olen epävarma ja masennun ja itken helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Etkö muka tosissasi keksi itsestäsi mitään positiivista, siis jos tosissasi yrität? En usko. Itsesääliin vajoaminen on houkuttelevaa, mutta sille ei kannata antaa periksi.
En ole lainaamasi henkilö, mutta eikö ihmiset erota inhoa ja sääliä toisistaan? Itse inhoan itseäni, en sääli. Miksi se itsesääli otetaan aina esiin? Eikä siinä ole mitään houkuttelevaa, jos säälisin itseäni, se tarkottaisi että uskoisin itsestäni hyvää ja toivoisin parempaa.
Toki tiedän, mikä ero inholla ja säälillä on, enkä lainkaan epäile etteikö joku voisi inhota itseään. Se, että dramaattisesti julistaa, ettei itsessä ole YHTÄKÄÄN positiivista puolta, on minusta kuitenkin itsesääliä - ihminen rypee mieluummin kurjuudessa ja omassa huonoudessaan kuin edes yrittää miettiä asiaa toiselta kantilta. Yhden positiivisen puolen voi nimittäin keksiä vaikka Adolf Hitleristä.
Eli hyvää minussa on se, etten ole tappanut ketään? Voi vitsi, tästähän se positiivisuus aukeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän eniten rohkeudestani ja sinnikkyydestäni. Olen lapsesta asti ollut luontaisesti itsenäinen ja tehnyt niitä asioita, joita olen puhtaasti halunnut. Olen melko älykäs ja yleislahjakas mutta enemmän on merkinnyt se, että olen mennyt pelottaviin paikkoihin ja yrittänyt asioita, jotka ovat aluksi tuntuneet toivottomilta.
Vähiten pidän siitä, että olen vaativa muita kohtaan ja hyvin pitkävihainen. Vaativuus näkyy siinä, että vaadin muilta kunnioittavaa käytöstä, ja jos sitä ei tipu, pudotan tällaiset ihmiset pois elämästäni. Kukaan ei ole tehnyt minulle ohareita, pettänyt jotain lupausta tms. kahdesti, koska toista tilaisuutta ei tule!! Pitkävihaisuus kulkee käsi kädessä tämän kanssa. Olen luonnollisesti myös vaativa itseäni kohtaan, se tekee elämästä helvettiä mutta toki tuottaa myös tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Etkö muka tosissasi keksi itsestäsi mitään positiivista, siis jos tosissasi yrität? En usko. Itsesääliin vajoaminen on houkuttelevaa, mutta sille ei kannata antaa periksi.
Oletko huomannut, että sinun huonoimpia puoliasi on tapa vähätellä muiden kommentteja? Jos joku sanoo omasta itsestään mielipiteen (kuten tuo edellinen teki), sinä ryntäät väittämään, ettei hän puhu totta. Eli periaatteessa kutsuit häntä valehtelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Eniten, hmm minulla on todella laaja yleistieto. Voin keskustella aiheesta kuin aiheesta ilman ongelmia. Vähiten.. en osaa piilottaa halveksuntaani minua selvästi vähemmän tietäviä kohtaan
Tässä taas joku luulee itsestään liikoja.
Huonoitsetuntoisen ihmisen merkki.
Vierailija kirjoitti:
Joustava, älykäs mieli on paras puoleni, ja se ilmeneekin kaikessa mitä teen. Sen liitännäisiä ovat myös kyky iloita ja olla kiitollinen pienestäkin hyvästä, kyky etsiä ratkaisuja ja tehdä nopeita ja hyviä päätöksiä.
Huono puoleni on se, että en tahdo enää yhtään jaksaa tyhmyyttä. Masennun ja kiukustun siitä aivan liian helposti. Erityisesti ärsyttää se, että tuollaiset ihmiset ovat myös hyvin itsepäisiä ja mikään ei mene jakeluun. Olen saanut yliannoksen sellaisia.
Mielestäni sinä kuulostat pikemminkin tyhmältä kuin älykkäältä, jos masennut ja kiukustut helposti, tai ehkä sinä pidät älykkyytenä vain jotain todella suppeaa tietämystä, ja leuhkit sillä. Tunneälykäs et ainakaan ole.
Kyllä on vaikea keksiä itsestä mitään hyvää. Eikö voitais vaan kehua naisten kaikkia ihania puolia? On niillä ainakin monilla hyvä peppu. Useimmilla ihan nätti naamakin. Jos nyt oikein vänkää niin en ole ihan täysin palikka. Ulkonäkökin sellainen että nihkeästi kehtaa mennä valoisaan aikaan ulos.
Saatan liioitella tuon ulkonäön kanssa. En vaan pysty kehumaan itseäni. Haluan vain erakoitua rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Jotenka en pidä mistään ja inhoa n kaikkea.
Etkö muka tosissasi keksi itsestäsi mitään positiivista, siis jos tosissasi yrität? En usko. Itsesääliin vajoaminen on houkuttelevaa, mutta sille ei kannata antaa periksi.
En ole lainaamasi henkilö, mutta eikö ihmiset erota inhoa ja sääliä toisistaan? Itse inhoan itseäni, en sääli. Miksi se itsesääli otetaan aina esiin? Eikä siinä ole mitään houkuttelevaa, jos säälisin itseäni, se tarkottaisi että uskoisin itsestäni hyvää ja toivoisin parempaa.
Toki tiedän, mikä ero inholla ja säälillä on, enkä lainkaan epäile etteikö joku voisi inhota itseään. Se, että dramaattisesti julistaa, ettei itsessä ole YHTÄKÄÄN positiivista puolta, on minusta kuitenkin itsesääliä - ihminen rypee mieluummin kurjuudessa ja omassa huonoudessaan kuin edes yrittää miettiä asiaa toiselta kantilta. Yhden positiivisen puolen voi nimittäin keksiä vaikka Adolf Hitleristä.
Eli hyvää minussa on se, etten ole tappanut ketään? Voi vitsi, tästähän se positiivisuus aukeaa!
Kuulostat kyllä varsinaiselta marttyyrilta :D
Up!