Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mua vaivaa kun koen, että laittautuminen on jotenkin feikkiä
05.06.2021 |
Siis näyttäähän se toisten päällä ok.
Mutta itse jos laitan vaikka mekon päälle ja killuttimet korvaan, niin en tunne olevani minä itse, vaan joku feikki. Ja koen sen jotenkin hienosteluksi ja oman persoonan vääristelyksi kun olen usein farkuissa ja kulahtaneessa hupparissa ja itseeni yhdistetty esim sana vaatimattomuus . Et ikään kun laittautuminen on jotenkin väärin. En tiedä saakohan kukaan kiinni et mitä ajan takaa..
Kommentit (23)
Tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Rumat ne vaatteilla koreilee, mikä tuokin luulee olevansa, ollaanpa sitä nyt niiiin hienona... Varmaan jokainen kuullut joskus jonkun noista sanonnoista, niin onko ihmekään, jos laittautuminen alkaa tuntua väärältä.
Oliko lapsuudenkodissasi sama ajatusmaailma? Äitisi ei juuri koskaan laittautunut tai pitänyt kauniita vaatteita?
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit laittautua, niin aloita jostain pienestä. Jos heti vetää mekon ja korvikset ja korkokengät päälle, niin kyllähän melkein jokainen tuntee olonsa vieraaksi, jos muuten kulkee hupparissa ja collegehousuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sinä kevätjuhlapäivänä voit laittautua. Olet sitten muina päivinä laittautumatta. Yritä ajatella laittautuminen vaikka kivana leikkinä, että tänään olet nyt sitten tällainen.
En minäkään koskaan enää käytä meikkiä (olen jo aika vanha), mutta tänään ylioppilasjuhliin ajattelin laittaa vähän. Ja yleensä kuljen farkuissa, nyt laitan hienot vaatteet.
Mulla ihan sama. Johtunee äidistäni, joka ei koskaan meikannut ja farkkuasu oli yleisin päällä nähty vaate.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Rumat ne vaatteilla koreilee, mikä tuokin luulee olevansa, ollaanpa sitä nyt niiiin hienona... Varmaan jokainen kuullut joskus jonkun noista sanonnoista, niin onko ihmekään, jos laittautuminen alkaa tuntua väärältä.
Oliko lapsuudenkodissasi sama ajatusmaailma? Äitisi ei juuri koskaan laittautunut tai pitänyt kauniita vaatteita?
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit laittautua, niin aloita jostain pienestä. Jos heti vetää mekon ja korvikset ja korkokengät päälle, niin kyllähän melkein jokainen tuntee olonsa vieraaksi, jos muuten kulkee hupparissa ja collegehousuissa.
Äidillä oli kyllä samaa. Päivitteli sitä kun ystävänsä oli ostanut kalliit silkkiset alusvaatteet.
Itse en kyllä ymmärrä sitä että joillain kavereilla pukeutuminen ja laittautuminen on ykkösjuttu. Et miten joku vaatteiden ostelu niin tärkeetä. Mutta sitten samalla tuntuu oudolta olla aina se homssuinen ilmestys heidän rinnalla 😊 Et en tidä, pitäiskö joskus vähän yrittää panostaa. Toisaalta sitten inhoan mahdollista huomiota. Ja jos
ne miettii että mitähän toikin yrittää.
Minulla on ihan sama. Olen vielä tällä hetkellä töissä paikassa, jossa on ns parempi pukukoodi, ja rikon sitä alaspäin koko ajan, kun en vaan pysty pitämään hienoja vaatteita, kun koen ne teeskentelyksi.
Sisustamisessa vähän sama, ostin tosi kivan pöydän, mutta nyt joka kerta kun näen sen, kavahdan sitä, että onko se liian hieno kotiini.
Mikähän ilmiö tässä on taustalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen tällainen. Kaapissa on useita mekkoja, mutta en kehtaa hienostella niissä. Taustalla on ainakin se, että luulen muiden ajattelevan "Mitähän toikin luulee olevansa? Ei ole edes hyvännäköinen.."
N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Rumat ne vaatteilla koreilee, mikä tuokin luulee olevansa, ollaanpa sitä nyt niiiin hienona... Varmaan jokainen kuullut joskus jonkun noista sanonnoista, niin onko ihmekään, jos laittautuminen alkaa tuntua väärältä.
Oliko lapsuudenkodissasi sama ajatusmaailma? Äitisi ei juuri koskaan laittautunut tai pitänyt kauniita vaatteita?
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit laittautua, niin aloita jostain pienestä. Jos heti vetää mekon ja korvikset ja korkokengät päälle, niin kyllähän melkein jokainen tuntee olonsa vieraaksi, jos muuten kulkee hupparissa ja collegehousuissa.
Äidillä oli kyllä samaa. Päivitteli sitä kun ystävänsä oli ostanut kalliit silkkiset alusvaatteet.
Itse en kyllä ymmärrä sitä että joillain kavereilla pukeutuminen ja laittautuminen on ykkösjuttu. Et miten joku vaatteiden ostelu niin tärkeetä. Mutta sitten samalla tuntuu oudolta olla aina se homssuinen ilmestys heidän rinnalla 😊 Et en tidä, pitäiskö joskus vähän yrittää panostaa. Toisaalta sitten inhoan mahdollista huomiota. Ja jos
ne miettii että mitähän toikin yrittää.
Siitä tulee kiva fiilis, kun on kauniit vaatteet päällä, hiukset nätisti, ehkä vähän meikkiä jne. Jos arvostaa itseään ja pitää itseään hyvänä tyyppinä, miksei se saisi näkyä myös ulospäin?
Hyvin pukeutumalla arvostaa myös muita ihmisiä ja tilanteita, esim. juhliin olisi moukkamaista pukeutua arkivaatteisiin. Sillä tavalla antaisi viestin, ettei arvosta juhlien järjestäjää.
Ja yleensä ihmiset eivät hirveästi jaksa miettiä tuntemattomien ihmisten vaatevalintoja, jos ei nyt jostain tosi erikoisesta ole kyse. Että ei tarvitse stressata, että joku luulee sinun "yrittävän jotain".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vanhempasi kasvattaneet sinut ajattelemaan noin? Meillä kotona äiti paheksui laittautuneita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama. Olen vielä tällä hetkellä töissä paikassa, jossa on ns parempi pukukoodi, ja rikon sitä alaspäin koko ajan, kun en vaan pysty pitämään hienoja vaatteita, kun koen ne teeskentelyksi.
Sisustamisessa vähän sama, ostin tosi kivan pöydän, mutta nyt joka kerta kun näen sen, kavahdan sitä, että onko se liian hieno kotiini.
Mikähän ilmiö tässä on taustalla?
Ajattelet, että olet liian huono ja kelpaamaton saamaan hyviä ja kivoja asioita elämässä.
Huono itsetunto, itsearvostuksen puute. Lapsuudenkodissa opittu jako "hienoihin, parempiin ihmisiin" ja alempaan porukkaan. Huijarisyndrooma, suutari pysyköön lestissään -ajattelu. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Rumat ne vaatteilla koreilee, mikä tuokin luulee olevansa, ollaanpa sitä nyt niiiin hienona... Varmaan jokainen kuullut joskus jonkun noista sanonnoista, niin onko ihmekään, jos laittautuminen alkaa tuntua väärältä.
Oliko lapsuudenkodissasi sama ajatusmaailma? Äitisi ei juuri koskaan laittautunut tai pitänyt kauniita vaatteita?
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit laittautua, niin aloita jostain pienestä. Jos heti vetää mekon ja korvikset ja korkokengät päälle, niin kyllähän melkein jokainen tuntee olonsa vieraaksi, jos muuten kulkee hupparissa ja collegehousuissa.
Äidillä oli kyllä samaa. Päivitteli sitä kun ystävänsä oli ostanut kalliit silkkiset alusvaatteet.
Itse en kyllä ymmärrä sitä että joillain kavereilla pukeutuminen ja laittautuminen on ykkösjuttu. Et miten joku vaatteiden ostelu niin tärkeetä. Mutta sitten samalla tuntuu oudolta olla aina se homssuinen ilmestys heidän rinnalla 😊 Et en tidä, pitäiskö joskus vähän yrittää panostaa. Toisaalta sitten inhoan mahdollista huomiota. Ja jos
ne miettii että mitähän toikin yrittää.Siitä tulee kiva fiilis, kun on kauniit vaatteet päällä, hiukset nätisti, ehkä vähän meikkiä jne. Jos arvostaa itseään ja pitää itseään hyvänä tyyppinä, miksei se saisi näkyä myös ulospäin?
Hyvin pukeutumalla arvostaa myös muita ihmisiä ja tilanteita, esim. juhliin olisi moukkamaista pukeutua arkivaatteisiin. Sillä tavalla antaisi viestin, ettei arvosta juhlien järjestäjää.
Ja yleensä ihmiset eivät hirveästi jaksa miettiä tuntemattomien ihmisten vaatevalintoja, jos ei nyt jostain tosi erikoisesta ole kyse. Että ei tarvitse stressata, että joku luulee sinun "yrittävän jotain".
Itsellä enemmänkin se, että koen olevani ok tyyppi. Että miksi vielä vaatteilla "hienostella"
Ja juhlaan tottakai laitan juhlavat vaatteet mutta kotiin tullessa äkkiä kopinakegät pois ja mekon tilalle kotivaatteet 😁
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama. Olen vielä tällä hetkellä töissä paikassa, jossa on ns parempi pukukoodi, ja rikon sitä alaspäin koko ajan, kun en vaan pysty pitämään hienoja vaatteita, kun koen ne teeskentelyksi.
Sisustamisessa vähän sama, ostin tosi kivan pöydän, mutta nyt joka kerta kun näen sen, kavahdan sitä, että onko se liian hieno kotiini.
Mikähän ilmiö tässä on taustalla?
No mutta mulle oma lapsi sanoi, että "toi on sulle liian hieno", kun ostin (kerrankin) uuden pyörän. Biltemasta! 😁
Eli jos olet leimautunut/identifioitunut vaatimattomaksi pihistelijäksi, aivan normaalit hankinnat vaikuttavat luksukselta, että nyt meni överiksi. Sama laittautumisen kanssa.🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekaan ei useimmat mekot edes sovi tyylillisesti, jo luustoni malli ja kasvoni johdattelevat etsimään jotain omaperäisempää. On olemassa myös sellaisia jotka sopivat, mutta marketin mekot eivät yleensä käy, koska olemukseni poikkeaa liian paljon perus-Pirkosta.
En ole mitenkään päättänyt erottua joukosta, mutta liian tavanomaisessa mekossa näytän oudolta vaikka mekko istuisikin hyvin. Esim. hyvin lyhyt ja hyvin pitkä ovat ok, mutta polvipituisesta saa sen vaikutelman että yrittämällä yritän sopeutua vieraaseen muottiin. Huomaan sen myös niistä kommenteista joita minulle esitetään, ei siis ole pelkkää kuvitelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Rumat ne vaatteilla koreilee, mikä tuokin luulee olevansa, ollaanpa sitä nyt niiiin hienona... Varmaan jokainen kuullut joskus jonkun noista sanonnoista, niin onko ihmekään, jos laittautuminen alkaa tuntua väärältä.
Oliko lapsuudenkodissasi sama ajatusmaailma? Äitisi ei juuri koskaan laittautunut tai pitänyt kauniita vaatteita?
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit laittautua, niin aloita jostain pienestä. Jos heti vetää mekon ja korvikset ja korkokengät päälle, niin kyllähän melkein jokainen tuntee olonsa vieraaksi, jos muuten kulkee hupparissa ja collegehousuissa.
Äidillä oli kyllä samaa. Päivitteli sitä kun ystävänsä oli ostanut kalliit silkkiset alusvaatteet.
Itse en kyllä ymmärrä sitä että joillain kavereilla pukeutuminen ja laittautuminen on ykkösjuttu. Et miten joku vaatteiden ostelu niin tärkeetä. Mutta sitten samalla tuntuu oudolta olla aina se homssuinen ilmestys heidän rinnalla 😊 Et en tidä, pitäiskö joskus vähän yrittää panostaa. Toisaalta sitten inhoan mahdollista huomiota. Ja jos
ne miettii että mitähän toikin yrittää.Siitä tulee kiva fiilis, kun on kauniit vaatteet päällä, hiukset nätisti, ehkä vähän meikkiä jne. Jos arvostaa itseään ja pitää itseään hyvänä tyyppinä, miksei se saisi näkyä myös ulospäin?
Hyvin pukeutumalla arvostaa myös muita ihmisiä ja tilanteita, esim. juhliin olisi moukkamaista pukeutua arkivaatteisiin. Sillä tavalla antaisi viestin, ettei arvosta juhlien järjestäjää.
Ja yleensä ihmiset eivät hirveästi jaksa miettiä tuntemattomien ihmisten vaatevalintoja, jos ei nyt jostain tosi erikoisesta ole kyse. Että ei tarvitse stressata, että joku luulee sinun "yrittävän jotain".
Itsellä enemmänkin se, että koen olevani ok tyyppi. Että miksi vielä vaatteilla "hienostella"
Ja juhlaan tottakai laitan juhlavat vaatteet mutta kotiin tullessa äkkiä kopinakegät pois ja mekon tilalle kotivaatteet 😁
Täällä ihan sama. En koe mitään tarvetta kohennella, parannella ulkonäköäni, olen tyytyväinen itseeni sellaisenaan. Kuten useimmat miehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama. Olen vielä tällä hetkellä töissä paikassa, jossa on ns parempi pukukoodi, ja rikon sitä alaspäin koko ajan, kun en vaan pysty pitämään hienoja vaatteita, kun koen ne teeskentelyksi.
Sisustamisessa vähän sama, ostin tosi kivan pöydän, mutta nyt joka kerta kun näen sen, kavahdan sitä, että onko se liian hieno kotiini.
Mikähän ilmiö tässä on taustalla?
Ajattelet, että olet liian huono ja kelpaamaton saamaan hyviä ja kivoja asioita elämässä.
Huono itsetunto, itsearvostuksen puute. Lapsuudenkodissa opittu jako "hienoihin, parempiin ihmisiin" ja alempaan porukkaan. Huijarisyndrooma, suutari pysyköön lestissään -ajattelu. Jne.
Minä taas sanoisin, että kyse on pragmaattisuudesta ja järkevyydestä, kotitaustan ohella. Kun ihmisellä on hyvä itsetunto, se ei ole sidottu pinnalliseen näyttämiseen ja omistukseen. En voi tietää, oli hänellä, jota kommentoit, mitään itsensä väheksymisen mallia. Mutta jos esim. omassa lapsuudenkodissa ei ollut design-esineitä, niitä ei välttämättä kaipaa myöhemminkään. Paitsi jos kärsii huonosta itsetunnosta, alemmuuden tunteesta, jonka luulee parantuvan, kun ostaa kalliin huonekalun. Hei, se on _vain_ pöytä: jalat ja taso, jolle voi laskea tavaraa.
Juu sama juttu minulla. Olen viime aikoina opetellut meikkaamaan muutakin kuin ripsivärin verran. Lopputulos näyttää ihan hyvältä, mutta sitten tulee sellainen tyhmä olo, kun tuntuu jotenkin tyhmältä, että kukisin kaupungilla jotain ruskeaa väriä poskeen vedettynä. Ikään kuin lapsi olisi saanut kasvomaalauksen. Näytän siis mielestäni todella hyvältä meikattuna, mutta tulee sellainen "mitä ihmiset ajattelevat, kun aikuinen ihminen töhrii värejä naamaansa". Tämä ajatus on hassu, kun en kuitenkaan ajattele näkemistäni meikatuista ihmisistä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Rumat ne vaatteilla koreilee, mikä tuokin luulee olevansa, ollaanpa sitä nyt niiiin hienona... Varmaan jokainen kuullut joskus jonkun noista sanonnoista, niin onko ihmekään, jos laittautuminen alkaa tuntua väärältä.
Oliko lapsuudenkodissasi sama ajatusmaailma? Äitisi ei juuri koskaan laittautunut tai pitänyt kauniita vaatteita?
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit laittautua, niin aloita jostain pienestä. Jos heti vetää mekon ja korvikset ja korkokengät päälle, niin kyllähän melkein jokainen tuntee olonsa vieraaksi, jos muuten kulkee hupparissa ja collegehousuissa.
Äidillä oli kyllä samaa. Päivitteli sitä kun ystävänsä oli ostanut kalliit silkkiset alusvaatteet.
Itse en kyllä ymmärrä sitä että joillain kavereilla pukeutuminen ja laittautuminen on ykkösjuttu. Et miten joku vaatteiden ostelu niin tärkeetä. Mutta sitten samalla tuntuu oudolta olla aina se homssuinen ilmestys heidän rinnalla 😊 Et en tidä, pitäiskö joskus vähän yrittää panostaa. Toisaalta sitten inhoan mahdollista huomiota. Ja jos
ne miettii että mitähän toikin yrittää.Siitä tulee kiva fiilis, kun on kauniit vaatteet päällä, hiukset nätisti, ehkä vähän meikkiä jne. Jos arvostaa itseään ja pitää itseään hyvänä tyyppinä, miksei se saisi näkyä myös ulospäin?
Hyvin pukeutumalla arvostaa myös muita ihmisiä ja tilanteita, esim. juhliin olisi moukkamaista pukeutua arkivaatteisiin. Sillä tavalla antaisi viestin, ettei arvosta juhlien järjestäjää.
Ja yleensä ihmiset eivät hirveästi jaksa miettiä tuntemattomien ihmisten vaatevalintoja, jos ei nyt jostain tosi erikoisesta ole kyse. Että ei tarvitse stressata, että joku luulee sinun "yrittävän jotain".
Itsellä enemmänkin se, että koen olevani ok tyyppi. Että miksi vielä vaatteilla "hienostella"
Ja juhlaan tottakai laitan juhlavat vaatteet mutta kotiin tullessa äkkiä kopinakegät pois ja mekon tilalle kotivaatteet 😁
Täällä ihan sama. En koe mitään tarvetta kohennella, parannella ulkonäköäni, olen tyytyväinen itseeni sellaisenaan. Kuten useimmat miehetkin.
Miksi jokaiseen ulkonäköä koskevaan keskusteluun pitää kirjoittaa toi "miehetkin tykkää"?
Täälläkin yksi mets.läinen joka kulkee kotona ihan kammottavissa rytkyissä ja kun pitää lähteä kauppaan on vaikeaa pukea jotain vähemmän kammottavaa päälle 😀 Joskus sitten taas on kiva laittaa kynsilakkaa ja kihartaa hiukset,mutta esim ostin itselleni erittäin epätyypillisen "normaalien 30 vuotiaiden takin" tunsin itseni ihan kummalliseksi se päällä. Näytän 15 vuotiaalta ja käytöskään ei ole aikuismaista niin pelkkä takki sai paletin sekaisin ja oli feikki olo....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Rumat ne vaatteilla koreilee, mikä tuokin luulee olevansa, ollaanpa sitä nyt niiiin hienona... Varmaan jokainen kuullut joskus jonkun noista sanonnoista, niin onko ihmekään, jos laittautuminen alkaa tuntua väärältä.
Oliko lapsuudenkodissasi sama ajatusmaailma? Äitisi ei juuri koskaan laittautunut tai pitänyt kauniita vaatteita?
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit laittautua, niin aloita jostain pienestä. Jos heti vetää mekon ja korvikset ja korkokengät päälle, niin kyllähän melkein jokainen tuntee olonsa vieraaksi, jos muuten kulkee hupparissa ja collegehousuissa.
Äidillä oli kyllä samaa. Päivitteli sitä kun ystävänsä oli ostanut kalliit silkkiset alusvaatteet.
Itse en kyllä ymmärrä sitä että joillain kavereilla pukeutuminen ja laittautuminen on ykkösjuttu. Et miten joku vaatteiden ostelu niin tärkeetä. Mutta sitten samalla tuntuu oudolta olla aina se homssuinen ilmestys heidän rinnalla 😊 Et en tidä, pitäiskö joskus vähän yrittää panostaa. Toisaalta sitten inhoan mahdollista huomiota. Ja jos
ne miettii että mitähän toikin yrittää.Siitä tulee kiva fiilis, kun on kauniit vaatteet päällä, hiukset nätisti, ehkä vähän meikkiä jne. Jos arvostaa itseään ja pitää itseään hyvänä tyyppinä, miksei se saisi näkyä myös ulospäin?
Hyvin pukeutumalla arvostaa myös muita ihmisiä ja tilanteita, esim. juhliin olisi moukkamaista pukeutua arkivaatteisiin. Sillä tavalla antaisi viestin, ettei arvosta juhlien järjestäjää.
Ja yleensä ihmiset eivät hirveästi jaksa miettiä tuntemattomien ihmisten vaatevalintoja, jos ei nyt jostain tosi erikoisesta ole kyse. Että ei tarvitse stressata, että joku luulee sinun "yrittävän jotain".
Itsellä enemmänkin se, että koen olevani ok tyyppi. Että miksi vielä vaatteilla "hienostella"
Ja juhlaan tottakai laitan juhlavat vaatteet mutta kotiin tullessa äkkiä kopinakegät pois ja mekon tilalle kotivaatteet 😁
Täällä ihan sama. En koe mitään tarvetta kohennella, parannella ulkonäköäni, olen tyytyväinen itseeni sellaisenaan. Kuten useimmat miehetkin.
Miksi jokaiseen ulkonäköä koskevaan keskusteluun pitää kirjoittaa toi "miehetkin tykkää"?
Miksi tulkitsit kirjoittamani noin (naismaisesti)?
Lue teksti näin: useimmat miehet ovat tyytyväisiä ulkonäköönsä.
Miehillä ei ole tarvetta peitellä ns. virheitään ja korostaa ns. parempia puolia. He vain vetäisevät jotain päälleen ja - Valmis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Rumat ne vaatteilla koreilee, mikä tuokin luulee olevansa, ollaanpa sitä nyt niiiin hienona... Varmaan jokainen kuullut joskus jonkun noista sanonnoista, niin onko ihmekään, jos laittautuminen alkaa tuntua väärältä.
Oliko lapsuudenkodissasi sama ajatusmaailma? Äitisi ei juuri koskaan laittautunut tai pitänyt kauniita vaatteita?
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit laittautua, niin aloita jostain pienestä. Jos heti vetää mekon ja korvikset ja korkokengät päälle, niin kyllähän melkein jokainen tuntee olonsa vieraaksi, jos muuten kulkee hupparissa ja collegehousuissa.
Äidillä oli kyllä samaa. Päivitteli sitä kun ystävänsä oli ostanut kalliit silkkiset alusvaatteet.
Itse en kyllä ymmärrä sitä että joillain kavereilla pukeutuminen ja laittautuminen on ykkösjuttu. Et miten joku vaatteiden ostelu niin tärkeetä. Mutta sitten samalla tuntuu oudolta olla aina se homssuinen ilmestys heidän rinnalla 😊 Et en tidä, pitäiskö joskus vähän yrittää panostaa. Toisaalta sitten inhoan mahdollista huomiota. Ja jos
ne miettii että mitähän toikin yrittää.Siitä tulee kiva fiilis, kun on kauniit vaatteet päällä, hiukset nätisti, ehkä vähän meikkiä jne. Jos arvostaa itseään ja pitää itseään hyvänä tyyppinä, miksei se saisi näkyä myös ulospäin?
Hyvin pukeutumalla arvostaa myös muita ihmisiä ja tilanteita, esim. juhliin olisi moukkamaista pukeutua arkivaatteisiin. Sillä tavalla antaisi viestin, ettei arvosta juhlien järjestäjää.
Ja yleensä ihmiset eivät hirveästi jaksa miettiä tuntemattomien ihmisten vaatevalintoja, jos ei nyt jostain tosi erikoisesta ole kyse. Että ei tarvitse stressata, että joku luulee sinun "yrittävän jotain".
Itsellä enemmänkin se, että koen olevani ok tyyppi. Että miksi vielä vaatteilla "hienostella"
Ja juhlaan tottakai laitan juhlavat vaatteet mutta kotiin tullessa äkkiä kopinakegät pois ja mekon tilalle kotivaatteet 😁
Täällä ihan sama. En koe mitään tarvetta kohennella, parannella ulkonäköäni, olen tyytyväinen itseeni sellaisenaan. Kuten useimmat miehetkin.
Miksi jokaiseen ulkonäköä koskevaan keskusteluun pitää kirjoittaa toi "miehetkin tykkää"?
harmittaako rumaa ja katkeraa feministä, ettei yksikään mies tykkää sinusta
Alue: Aihe vapaa
Kuten sanoit, se ei ole tyyliäsi. Jos taas alkaisit useammin pitää mekkoja ja killuttimia tottuisit niihin, koska ne alkaisivat olla tyyliäsi. Tietysti jos et viihdy mekoissa yms niin sitten niistä ei tule tyyliäsi tekemälläkään.