Kateelliset! Teettekö asioiden "uudelleenkirjoitusta" päässänne ?
Aloitin keskustelun eilen rajattomuudesta. En löytänyt juuri ketään kommentoimaan, joka kokisi samoin, ajattelin että kateus on ehkä lähestyttävämpi aihe. Laitan tuon keskustelun seuraavaan kommenttiin linkkinä.
Minussa kateus aiheuttaa pakonomaisen ”uudelleenkirjoittamisen” tarpeen. Jos jollain on kaunis piha niin ajattelen että he pystyy siihen koska heillä ei ole lapsia, ja koska heillä ei ole lapsia niin heidän elämä on sisällötöntä ja köyhää.
Tämän jälkeen voin sääliä heitä ja minulle tulee esim hyvä olo jos saan auttaa heitä pihansa kanssa. Mutta jos se kukoistaa ja he hankkii vaikka lapsia, niin tässä vaiheessa mulla on taas jo paljon tietoa jolla voin tyynnytellä itseäni. Että se mies on niin rassukka eikä olis halunnut lapsia ja ne on onnettomia. Ja taas voin sääliä heitä.
Ja heidän elämänsä on mun silmissä VAAN tätä. Jos heillä sitten on vaikka jotkut pihajuhlat missä ne vaikuttaa onnellisilta niin saatan suuttua todella pahasti päiviksi ja taas on pakko keksiä joku millä saan ne ”järjestykseen” päässäni.
Tää aiheuttaa myös huomattavaa ahdistusta välillä :(
Kokeeko muut samanlaista? Huomaatteko että teette näin siinä tilanteessa? Minkälainen tausta ja lapsuus teillä on ollut? Turvaton?
Kommentit (277)
En ole koskaan ollut kateellinen.
Monikaan kateellinen ei tiedosta tai halua katsoa silmiin kateuttaan. Pahan olon tuntevat ja sitä pakenevat.
Mistä noita inhottavia videoupotuksia tulee päivästä toiseen!!!1
Ei se ole kateutta, että vaadin asioita itselleni, jotka minulle kuuluu. Hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kateutta, että vaadin asioita itselleni, jotka minulle kuuluu. Hölmö.
Taitaa olla silloin, kun selittelee itselleen että muilla ihmisillä on aina vähemmän kuin itsellä, ettei olisi kateellinen ja keksii oman todellisuuden.
Ilmoitin videot asiattomaksi, tehkää muutkin niin. Kiitos!
ap
Vierailija kirjoitti:
Luethan tämän ap
Taloudellisista seikoista en ole kade, mutta jos jollakin minua rumemmalla naisella on komea mies, niin siitä olen. Se ei yksinkertaisesti ole oikein!
Mä muistan kun yks edellinen työkaveri, joka oli tosi kateellinen ihminen ja myös mulle kateellinen, ensin aina piikitteli ja kilpaili normaaleissqkin tilanteissa, ja lopulta sit selitti suureen ääneen kuinka Säälii mua. 😂😂😂 Olin häntä 2v nuorempi ja kuulemma "hän säälii tämän ikäisiä" olin 29v. 😂 Mitä olin tehnyt, niin hyvin työni jne. Jäi vähän mietityttämään että miksi täytyy "sääliä" 😂
En kyllä ajattele noin. Ajattelen, että muut elää omaa elämäänsä ja minä omaani. Jos muilla menee hyvin olen iloinen heidän puolestaan samalla kuitenkin tiedostaen, että kaikilla on jotain ongelmia mitä piilotellaan eikä kenenkään elämä ole oikeasti täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, se on aika pitkä, mutta huomaan että siellä on hyviä pointteja. Tutustun kyllä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, se on aika pitkä, mutta huomaan että siellä on hyviä pointteja. Tutustun kyllä.
ap
On tosiaan pitkä juttu mutta itse löysin tämän kun mietin ystävääni josta alkoi ehkä huokua kateellisuus minua kohtaan. Halusin ymmärtää kateutta paremmin. Tuo teksti menee aika syvälle kateuden ytimeen. Luulen että teksti olisi sinullekin antoisa koska olet aika syvällä pohdinnoissa omasta kateudestasi jo. Varmasti saat jotain uutta ajateltavaa. Jospa sieltä tulisi oivalluksia jotka saisivat oman kateutesi muita kohtaan hiipumaan.
Tunnistan kyllä kateuden tunteen, mutta yleensä se minulla se johtaa siihen, että käyn miettimään niitä oman elämän hyviä asioita, enkä ajattele tätä toista ihmistä sen enempää.
Hei ap
En ole paljoa joutunut elämässäni kateutta miettimään, en juuri tunnista olleeni kohteena enkä pidä itseäni kateellisena persoonana. Haluaisin sanoa, että todella arvostan tapaasi tunnistaa ja pohtia kateutta, aika harva ihminen pystyy samaan. Kadehtijoita varmasti riittää, mutta harva heistä viitsii pohtia asiaa. Tsemppiä sinulle.
Sääliä saa ilmaiseksi - Kateus pitää ansaita.
Harvemmin jään pohtimaan noin paljon. Yleensä se kateuden tunne on ihan hetkellinen, eikä jää kauaksi aikaa pään sisälle. Jos jostain syystä esim. somessa aiheuttaa jatkuvasti itselleni pahaa kateuden fiilistä, en vain enää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin jään pohtimaan noin paljon. Yleensä se kateuden tunne on ihan hetkellinen, eikä jää kauaksi aikaa pään sisälle. Jos jostain syystä esim. somessa aiheuttaa jatkuvasti itselleni pahaa kateuden fiilistä, en vain enää seuraa.
Mietin tätä vastausta aika pitkään. Olisi varmasti parempi, jos vain pystyisi antaa asian olla, olla miettimättä sitä. Mutta läheisissä suhteissa en pääse karkuun näitä tilanteita, koska ne vaan ovat siinä, naapurit ja kolleegat jne. En tiedä pitäisikö minun kokeilla jotain mindfullnessia tms, tietoisempaa läsnäoloa.. ongelma on että saatan ihan hetkessä tehdä tuon uudelleenkirjoituksen, jopa ääneen jos joku tuttu selittää jostain mikä nostaa kateuden.. silloin olen rikkonut muuta ihmistä kohtaan eikä mindfullness auta kuin itseäni...
ap
Terapeuttini on myös saanut minut ymmärtämään, että en oikeastaan siedä tilannetta missä joku autettavani muuttuu "paremmaksi" kuin minä. Riennän apuun kun jonkun parisuhde on ongelmissa ja saan nautintoa siitä auttamisesta, mutta muutun myrkyksi jos tämä parisuhde alkaa menestyä paremmin kuin oma...sepostan itselleni kuinka heillä ei oikeasti mene hyvin, sen sijaan että käyttäytyisin kuin normaali ihminen: olisin onnellinen heidän puolestaan!!
ap
Linkki keskusteluun: https://www.vauva.fi/keskustelu/4170813/johtuuko-rajaton-kaytos-alkohol…;