Lue keskustelun säännöt.
Kateelliset! Teettekö asioiden "uudelleenkirjoitusta" päässänne ?
26.05.2021 |
Aloitin keskustelun eilen rajattomuudesta. En löytänyt juuri ketään kommentoimaan, joka kokisi samoin, ajattelin että kateus on ehkä lähestyttävämpi aihe. Laitan tuon keskustelun seuraavaan kommenttiin linkkinä.
Minussa kateus aiheuttaa pakonomaisen ”uudelleenkirjoittamisen” tarpeen. Jos jollain on kaunis piha niin ajattelen että he pystyy siihen koska heillä ei ole lapsia, ja koska heillä ei ole lapsia niin heidän elämä on sisällötöntä ja köyhää.
Tämän jälkeen voin sääliä heitä ja minulle tulee esim hyvä olo jos saan auttaa heitä pihansa kanssa. Mutta jos se kukoistaa ja he hankkii vaikka lapsia, niin tässä vaiheessa mulla on taas jo paljon tietoa jolla voin tyynnytellä itseäni. Että se mies on niin rassukka eikä olis halunnut lapsia ja ne on onnettomia. Ja taas voin sääliä heitä.
Ja heidän elämänsä on mun silmissä VAAN tätä. Jos heillä sitten on vaikka jotkut pihajuhlat missä ne vaikuttaa onnellisilta niin saatan suuttua todella pahasti päiviksi ja taas on pakko keksiä joku millä saan ne ”järjestykseen” päässäni.
Tää aiheuttaa myös huomattavaa ahdistusta välillä :(
Kokeeko muut samanlaista? Huomaatteko että teette näin siinä tilanteessa? Minkälainen tausta ja lapsuus teillä on ollut? Turvaton?
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Jossain määrin kyllä. Saatan kadehtia menestynyttä työkaveria, mutta muistutan itselleni, että hän on 20 vuotta vanhempi ja ollut alalla pidempään, kyllä minäkin sinne ennen pitkää pääsen.
Tuo on vaan neutraali analyyttinen huomio. Jos ajattelisit että vanha tyyppi päässyt suhteilla, eikä oikeasti osaa mitään ja vaikuttaakin vähän epävarmalta ja alkaisit uskoa kaikkeen tähän ni sitte olis jo aika sairasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä ylipäätään aloit tajuta tän kaiken? Että olet kateellinen jne ja sulla on ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Miten sä ylipäätään aloit tajuta tän kaiken? Että olet kateellinen jne ja sulla on ongelmia?
En tiedä onko tähän mitään yksiselitteistä vastausta.. Oli paljon pahaa oloa ja konflikteja joista syytin muita.. Mun mies on saanut myös kärsiä kun on joutunut tavallaan yrittää täyttää kaikkien muiden miesten kriteerejä ja tekemisiä, joita olen muissa parisuhteissa kadehtinut. Kai nyt erityisesti viimeiset vuodet kun kaikki tuntuu olevan niin menestyneitä ja omissa elämissään kiinni, niin mies alkanut tajuta tai vaan halunnut sanoa ääneen että elän jossain fantasiamaailmassa.
Jos oon sanonut että no niillä onkin niin outo parisuhde ja tms. niin mies on alkanut tivaamaan että mistä tiedän, ja alkanut vaan osoittamaan sormella, että tuo on omaa tulkintaa ja että en edes tunne jotain tyyppiä tarpeeksi hyvin sanoakseni noin.
Ei oo mennyt kotona hyvin siis, ja vuosia oon aina yrittänyt löytää kaikki pienimmätkin käytöksen vinoumat ja lapsuuden traumat miehestä. Sitten voi aina syyttää miehen psykologisia ongelmia ja keskittyä niihin. Ja samaa oon aina tehnyt muillekin. Että syy ei ole mun vuorovaikutustaidoissa, kuuntelutaidossa tai vastavuoroisuuden puutteessa ja kateudessa ja päsmäröinnissä, vaan se toinen ihminen ei vaan oo tarpeeksi henkisesti kypsä, sen lapsuus on tehnyt siitä sulkeutuneen tai ihan mitä vaan, jotta ei tarvii omaa käytöstä miettiä. Mähän olen vaan avulias ja rehellinen, mitä vikaa siinä muka on?
Ei tää mikään oo mistään yksittäisestä asiasta lähtenyt. Mutta se että mies on ollut vähän lähtökantimissa avasi isoimmat portit.
ap
Kiitokset alapeukuttajille... :(
Sinänsähän kateellisia ihmisiä riittää, tiedän ainakin 2 naista jotka voisivat olla ap. Siihen nähden yllättävän vähän täällä kukaan ilmoittautuu kärsivänsä vastaavasta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinänsähän kateellisia ihmisiä riittää, tiedän ainakin 2 naista jotka voisivat olla ap. Siihen nähden yllättävän vähän täällä kukaan ilmoittautuu kärsivänsä vastaavasta ;)
Vau miten mahtava otos, ihan kaksi ihmistä tiedät ja ihmettelet miten täällä ei ole enempää!
Ap, ihan mahtavaa itsereflektiota! Toi on tosi haastavaa huomata omia virheitään ja sä pystyt vielä sanomaan ne ääneenkin.
Aika moni tekee tuota. Lue nyt vaikka tätä palstaa! "Miksi kukaan ostaisi mökin???!" Ihminen uudelleenkirjoittaa mökkeilyn inhottavaksi touhuksi ja hämmästelee oikeastaan omaa napanöyhtäänsä. Että miksi kukaan ostaa mökin kun mulle se on inhottavaa.
Sitten nähdään vaan niitä inhottavia asioita, eikä ymmärretä että muille se tuottaa nautintoa, vapauden tunteen, yhteisöllisyyttä ja jatkuvuutta. Niitä ei ikään kuin olekaan, ja kaikki vaan inhomökkeilee ja itse voi pyöriskellä omassa erinomaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsähän kateellisia ihmisiä riittää, tiedän ainakin 2 naista jotka voisivat olla ap. Siihen nähden yllättävän vähän täällä kukaan ilmoittautuu kärsivänsä vastaavasta ;)
Vau miten mahtava otos, ihan kaksi ihmistä tiedät ja ihmettelet miten täällä ei ole enempää!
Ap, ihan mahtavaa itsereflektiota! Toi on tosi haastavaa huomata omia virheitään ja sä pystyt vielä sanomaan ne ääneenkin.
En sanonut että tiedän kaksi naista, vaan tietämistäni naisista 2 voisi olla ap. Eli et tiedä mikä otos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joskus jossain määrin teen tuota. Enemmän omasta mielestäni myönnän kateellisuuteeni (itselleni) jotain henkilöä/asiaa kohti, näen sen enemmänkin ihailuna, ja sitten vaan pyrin itse samaa kohti, jos se on kerran niin ihailtavaa, että aiheuttaa minussa peräti kateutta. Näen, että on olemassa niin positiivista kuin negatiivista kateutta. Voimaannuttavaa ja energiaa syövää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsähän kateellisia ihmisiä riittää, tiedän ainakin 2 naista jotka voisivat olla ap. Siihen nähden yllättävän vähän täällä kukaan ilmoittautuu kärsivänsä vastaavasta ;)
Vau miten mahtava otos, ihan kaksi ihmistä tiedät ja ihmettelet miten täällä ei ole enempää!
Ap, ihan mahtavaa itsereflektiota! Toi on tosi haastavaa huomata omia virheitään ja sä pystyt vielä sanomaan ne ääneenkin.
En sanonut että tiedän kaksi naista, vaan tietämistäni naisista 2 voisi olla ap. Eli et tiedä mikä otos on.
No sehän se pointti just oli että vain 2 tietämistäsi voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani maalailee kateudesta toisille avioeroa vaikka ovat onnelisia. Samoin väiitää toista perhettä alkoholisoituneeksi jossa ei ole mitään perää. Luokittelen mielessäni kateelliseksi. Yritä olla tämän kanssa vähän tekemisissä. On rasittava.
En ole kokenut tuollaisia tunteita tai ajatuksia.
Minulle tulee mieleen ap:sta joku vähän narsistinen tms. tyyppi, joka on kokenut jonkun trauman ja sitten selvitäkseen siitä alkaa kuvitella olevansa ylivertainen.
Kannattaa elää ihan vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden elää omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joskus jossain määrin teen tuota. Enemmän omasta mielestäni myönnän kateellisuuteeni (itselleni) jotain henkilöä/asiaa kohti, näen sen enemmänkin ihailuna, ja sitten vaan pyrin itse samaa kohti, jos se on kerran niin ihailtavaa, että aiheuttaa minussa peräti kateutta. Näen, että on olemassa niin positiivista kuin negatiivista kateutta. Voimaannuttavaa ja energiaa syövää.
En tiedä olenko koskaan kokenut mitään positiivista kateutta. Toki se on tuonut minulle energiaa ja saavutuksia, mutta koska olen kilpaillut ja halunnut olla hyvä ja parempi kuin muut. Onko se positiivista?
Minulla negatiivinen kateus ei ole vain omia voimia syövää vaan myös muita ihmisiä haittaavaa. On ollut tärkeää ajatella että muilla ei ole juuri mitään, tai ainakin vähemmän kuin itsellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsähän kateellisia ihmisiä riittää, tiedän ainakin 2 naista jotka voisivat olla ap. Siihen nähden yllättävän vähän täällä kukaan ilmoittautuu kärsivänsä vastaavasta ;)
Vau miten mahtava otos, ihan kaksi ihmistä tiedät ja ihmettelet miten täällä ei ole enempää!
Ap, ihan mahtavaa itsereflektiota! Toi on tosi haastavaa huomata omia virheitään ja sä pystyt vielä sanomaan ne ääneenkin.
En sanonut että tiedän kaksi naista, vaan tietämistäni naisista 2 voisi olla ap. Eli et tiedä mikä otos on.
No sehän se pointti just oli että vain 2 tietämistäsi voisi olla.
Se 2 on otoksen koehenkilöitä, otos on se osa naisia populaatiosta jotka tunnen.
Ehkä ap:n kannattaisi työstää tuota, kun kuulostaa aika raskaalta hänelle itselleen sekä myös läheisille.
Oma kateuteni on täysin sisäänpäinkääntyvää niin että nimittäisin sitä ehkä pikemmin itsesääliksi. Yleensä se ei ole mitenkään pinnalla, mutta joskus alan surra sitä, että "kaikilla muilla" on asioita, joita itselläni ei ole - perhe, puoliso, lapsia jne. Aineellisia juttuja ja menestystä en ole kadehtinut, koska en koe niitä niin tärkeiksi ja niitä on siunaantunut itsellekin.
Meditaatiota, hengitysharjoituksia, tekee sitä mistä tulee flow. Kateusajatusten näytelmä pysähtyy kun saa otteen nykyhetkeen. Jos on nykyhetkessä, ei voi olla kateellinen. Kateus ei ratkea ajattelemalla vaan näkemällä ajatus omasta kropasta käsin. Mielen on vaikea hypätä kuvitteellisiin stooreihin jos olet kotona omassa kropassasi. Pelkkä tuntuma omaan naamaan riittää :)
Vierailija kirjoitti:
Meditaatiota, hengitysharjoituksia, tekee sitä mistä tulee flow. Kateusajatusten näytelmä pysähtyy kun saa otteen nykyhetkeen. Jos on nykyhetkessä, ei voi olla kateellinen. Kateus ei ratkea ajattelemalla vaan näkemällä ajatus omasta kropasta käsin. Mielen on vaikea hypätä kuvitteellisiin stooreihin jos olet kotona omassa kropassasi. Pelkkä tuntuma omaan naamaan riittää :)
Se vielä tuli mieleen että tuo asioiden uudelleenkirjoitus on tosi samaa mitä ahdistunut tekee kun märehtii jotain tulevaa tai neurootikko märehtii laittoiko lampun pois päältä. Jos vain muistaa kyetä katsomaan ajatusta ja tarkkailemaan kehoa samaan aikaan, ajatus näkyy ajatuksena. Siihen ei samaistu, itseä koskevat tarinat tai tilanteet eivät lähde käyntiin ajatuksen sisällä. Aina kun havahdun että kärsin, olen lipsahtanut ulos kropastani. Silloin kun muistan olla kotona kropassani, tuntemukset tulee ja menee, mutta niistä ei lähde kasvamaan mitään turhia rönsyjä. En ole vielä törmännyt rönsyyn josta olisi ollut mitään hyötyä. -sama
Minä tunnustan tuntevani kateutta. Monella eri tasolla.
Kyn ystäväni muutti etelä-ranskaan, olin vihreä kateudesta. Olisin itsekin halunnut. Ja pystyinnsanomaan sen. Tämä on ns normaalia kateutta.
Sitten olen kateellinen, jota ei tunnista. Toinen vain ärsyttää, eikä oikein tiedä miksi. Tämä tapahtuu työkavereiden kohdalla, jotka ovat joka projektissa, aktiivisia ja ahkeria. Aina uusia näkökulmia ja ideoita. Kutsun heitä pyrkyreiksi, vaikka tosiasiassa olen kai vain kateellinen urakehityksessö mukana oleville. Oikeastihan heissä ei ole mitään vikaa. Ärsytys on pääni sisällä.
Jossain määrin kyllä. Saatan kadehtia menestynyttä työkaveria, mutta muistutan itselleni, että hän on 20 vuotta vanhempi ja ollut alalla pidempään, kyllä minäkin sinne ennen pitkää pääsen.