Kateelliset! Teettekö asioiden "uudelleenkirjoitusta" päässänne ?

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnustan tuntevani kateutta. Monella eri tasolla.

Kyn ystäväni muutti etelä-ranskaan, olin vihreä kateudesta. Olisin itsekin halunnut. Ja pystyinnsanomaan sen. Tämä on ns normaalia kateutta.

Sitten olen kateellinen, jota ei tunnista. Toinen vain ärsyttää, eikä oikein tiedä miksi. Tämä tapahtuu työkavereiden kohdalla, jotka ovat joka projektissa, aktiivisia ja ahkeria. Aina uusia näkökulmia ja ideoita. Kutsun heitä pyrkyreiksi, vaikka tosiasiassa olen kai vain kateellinen urakehityksessö mukana oleville. Oikeastihan heissä ei ole mitään vikaa. Ärsytys on pääni sisällä.

Kiitos viestistäsi! ”Oikeastihan heissä ei ole mitään vikaa.” Tämän kun muistaisi!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatiota, hengitysharjoituksia, tekee sitä mistä tulee flow. Kateusajatusten näytelmä pysähtyy kun saa otteen nykyhetkeen. Jos on nykyhetkessä, ei voi olla kateellinen. Kateus ei ratkea ajattelemalla vaan näkemällä ajatus omasta kropasta käsin. Mielen on vaikea hypätä kuvitteellisiin stooreihin jos olet kotona omassa kropassasi. Pelkkä tuntuma omaan naamaan riittää :)

Se vielä tuli mieleen että tuo asioiden uudelleenkirjoitus on tosi samaa mitä ahdistunut tekee kun märehtii jotain tulevaa tai neurootikko märehtii laittoiko lampun pois päältä. Jos vain muistaa kyetä katsomaan ajatusta ja tarkkailemaan kehoa samaan aikaan, ajatus näkyy ajatuksena. Siihen ei samaistu, itseä koskevat tarinat tai tilanteet eivät lähde käyntiin ajatuksen sisällä. Aina kun havahdun että kärsin, olen lipsahtanut ulos kropastani. Silloin kun muistan olla kotona kropassani, tuntemukset tulee ja menee, mutta niistä ei lähde kasvamaan mitään turhia rönsyjä. En ole vielä törmännyt rönsyyn josta olisi ollut mitään hyötyä. -sama

Tämä on varmaan totta. Ja huomaan juuri sellaisissa tilanteissa joissa minun on pakko joutua kasvokkain sen kanssa, että joku ei olekaan onneton, saamaton tai köyhä, niin että se on niin ilmiselvää ja kipeää (joku saa uuden hienon työpaikan tai ostaa ison komean talon) että en vaan pysty nopeasti pääsemään siitä yli, niin saatan jorinoida päässäni päiviä pahalla tuulella täysin irtautuneena tosielämästä kuinka tuo asia ei ole sitä miltä se näyttää, tai fantasioida kuinka näytän miten itse olenkin taas parempi jne. Jos vaan päästäisin irti heti alussa niin oloni olisi varmasti parempi.

Sinulla on ilmeisen hyvä terapeutti, kun olet päässyt kateutesi käsittelemisessä noin pitkälle. Suurin osa ei pysty narsistisuuttaan edes kateutta myöntämään. 

Kateuden perusasia on tyytymättömyys omaan elämään ja huonommuuden tunne. Kyseessä on todella varhainen häiriö, joten krooninen kateus usein liittyy persoonallisuushäiriöön. On aika helppo seurata kateellisen ajatuksia, sillä hän projisoi oman tunteensa ja ajatuksensa muihin. Tätä hänen "auttamisensa" usein on, mikä tekee siitä jopa psyykkistä väkivaltaa, sillä hän tunkee omat ajatuksensa ja ongelmansa muiden päähän käsitellen näin muiden avulla itseään. Kateus on siis empatian vastakohta - tätä dynamiikkaa jo viesteissäsi kuvasitkin. Samoin mainitsit, että ihmissuhteissa on vaikeuksia, sillä terve ihminen ei viihdy projektioiden kohteena. Kuvasit hyvin myös sen, miten yliviivaat muiden asioiden ja elämän esittämällä siitä mitätöivän, pahantahtoisen tulkinnan. Tämä asia on tullut päivänvaloon miehesi kommenttien kautta. Olet ymmärtänyt, että elät tietynlaisessa fantasiamaailmassa, missä muut heijastelevat omia mielentilojasi, jolloin jäät myös vaille aitoa kontaktia muihin. 

Hyvä että olet terapiassa, etkä ilmeisesti ole kovin vanhakaan vielä. Myös varhaisia häiriöitä on mahdollista hoitaa terapiassa. Moni kateellinen kuvaa elävänsä kuin näytelmässä tai olevansa kuin näyttelijä eli ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi puolustusmekanismien takia. Silloin on vaikea myös saada muilta sitä mitä tarvitsee ja antaa toisille heidän tarvitsemiaan asioita. Iso oivallus on sekin, että olet ymmärtänyt miehesi kommenttien avulla, että muut näkevät kyllä käytöksesi taakse. Pahan puhuminen muista vahingoittaa sinua itseäsi, joten sitä voi ihan tietoisestikin hillitä. Omia ajatuksia on myös mahdollista hillitä ja kääntää muihin suuntiin ymmärtäen, että kateuden vääristämä maailma on korjattavissa ja palautettavissa realiteetteihin.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisen hyvä terapeutti, kun olet päässyt kateutesi käsittelemisessä noin pitkälle. Suurin osa ei pysty narsistisuuttaan edes kateutta myöntämään. 

Kateuden perusasia on tyytymättömyys omaan elämään ja huonommuuden tunne. Kyseessä on todella varhainen häiriö, joten krooninen kateus usein liittyy persoonallisuushäiriöön. On aika helppo seurata kateellisen ajatuksia, sillä hän projisoi oman tunteensa ja ajatuksensa muihin. Tätä hänen "auttamisensa" usein on, mikä tekee siitä jopa psyykkistä väkivaltaa, sillä hän tunkee omat ajatuksensa ja ongelmansa muiden päähän käsitellen näin muiden avulla itseään. Kateus on siis empatian vastakohta - tätä dynamiikkaa jo viesteissäsi kuvasitkin. Samoin mainitsit, että ihmissuhteissa on vaikeuksia, sillä terve ihminen ei viihdy projektioiden kohteena. Kuvasit hyvin myös sen, miten yliviivaat muiden asioiden ja elämän esittämällä siitä mitätöivän, pahantahtoisen tulkinnan. Tämä asia on tullut päivänvaloon miehesi kommenttien kautta. Olet ymmärtänyt, että elät tietynlaisessa fantasiamaailmassa, missä muut heijastelevat omia mielentilojasi, jolloin jäät myös vaille aitoa kontaktia muihin. 

Hyvä että olet terapiassa, etkä ilmeisesti ole kovin vanhakaan vielä. Myös varhaisia häiriöitä on mahdollista hoitaa terapiassa. Moni kateellinen kuvaa elävänsä kuin näytelmässä tai olevansa kuin näyttelijä eli ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi puolustusmekanismien takia. Silloin on vaikea myös saada muilta sitä mitä tarvitsee ja antaa toisille heidän tarvitsemiaan asioita. Iso oivallus on sekin, että olet ymmärtänyt miehesi kommenttien avulla, että muut näkevät kyllä käytöksesi taakse. Pahan puhuminen muista vahingoittaa sinua itseäsi, joten sitä voi ihan tietoisestikin hillitä. Omia ajatuksia on myös mahdollista hillitä ja kääntää muihin suuntiin ymmärtäen, että kateuden vääristämä maailma on korjattavissa ja palautettavissa realiteetteihin.

Kuulostat niin asiantuntevalta että haluaisin kysyä miten neuvoisit, ihan konkreettisesti lause-esimerkein, vuorovaikuttamaan kateellisen ihmisen kanssa, kun huomaa olevansa projisoinnin kohteena?

Anteeksi ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisen hyvä terapeutti, kun olet päässyt kateutesi käsittelemisessä noin pitkälle. Suurin osa ei pysty narsistisuuttaan edes kateutta myöntämään. 

Kateuden perusasia on tyytymättömyys omaan elämään ja huonommuuden tunne. Kyseessä on todella varhainen häiriö, joten krooninen kateus usein liittyy persoonallisuushäiriöön. On aika helppo seurata kateellisen ajatuksia, sillä hän projisoi oman tunteensa ja ajatuksensa muihin. Tätä hänen "auttamisensa" usein on, mikä tekee siitä jopa psyykkistä väkivaltaa, sillä hän tunkee omat ajatuksensa ja ongelmansa muiden päähän käsitellen näin muiden avulla itseään. Kateus on siis empatian vastakohta - tätä dynamiikkaa jo viesteissäsi kuvasitkin. Samoin mainitsit, että ihmissuhteissa on vaikeuksia, sillä terve ihminen ei viihdy projektioiden kohteena. Kuvasit hyvin myös sen, miten yliviivaat muiden asioiden ja elämän esittämällä siitä mitätöivän, pahantahtoisen tulkinnan. Tämä asia on tullut päivänvaloon miehesi kommenttien kautta. Olet ymmärtänyt, että elät tietynlaisessa fantasiamaailmassa, missä muut heijastelevat omia mielentilojasi, jolloin jäät myös vaille aitoa kontaktia muihin. 

Hyvä että olet terapiassa, etkä ilmeisesti ole kovin vanhakaan vielä. Myös varhaisia häiriöitä on mahdollista hoitaa terapiassa. Moni kateellinen kuvaa elävänsä kuin näytelmässä tai olevansa kuin näyttelijä eli ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi puolustusmekanismien takia. Silloin on vaikea myös saada muilta sitä mitä tarvitsee ja antaa toisille heidän tarvitsemiaan asioita. Iso oivallus on sekin, että olet ymmärtänyt miehesi kommenttien avulla, että muut näkevät kyllä käytöksesi taakse. Pahan puhuminen muista vahingoittaa sinua itseäsi, joten sitä voi ihan tietoisestikin hillitä. Omia ajatuksia on myös mahdollista hillitä ja kääntää muihin suuntiin ymmärtäen, että kateuden vääristämä maailma on korjattavissa ja palautettavissa realiteetteihin.

Kuulostat niin asiantuntevalta että haluaisin kysyä miten neuvoisit, ihan konkreettisesti lause-esimerkein, vuorovaikuttamaan kateellisen ihmisen kanssa, kun huomaa olevansa projisoinnin kohteena?

Anteeksi ohis

Jos on pakko olla tekemisissä (esimerkiksi työpaikalla) sanoisin vaikkapa, että "Asia x ei ole noin" ja vaihtaisin puheenaihetta. Kommentoisin mahdollisimman vähän ja pitäisin etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. 

Kenenkään ajattelutapaa ei pysty muuttamaan tai korjaamaan, joten ei kannata kertoa mitään tärkeää, vaan pitää puheenaiheet harmittomina ja ei-henkilökohtaisina. Tämä koskee kaikkia muitakin ihmisiä, joiden kanssa on hankaluuksia eli pysytään erossa, jos ei voida olla sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisen hyvä terapeutti, kun olet päässyt kateutesi käsittelemisessä noin pitkälle. Suurin osa ei pysty narsistisuuttaan edes kateutta myöntämään. 

Kateuden perusasia on tyytymättömyys omaan elämään ja huonommuuden tunne. Kyseessä on todella varhainen häiriö, joten krooninen kateus usein liittyy persoonallisuushäiriöön. On aika helppo seurata kateellisen ajatuksia, sillä hän projisoi oman tunteensa ja ajatuksensa muihin. Tätä hänen "auttamisensa" usein on, mikä tekee siitä jopa psyykkistä väkivaltaa, sillä hän tunkee omat ajatuksensa ja ongelmansa muiden päähän käsitellen näin muiden avulla itseään. Kateus on siis empatian vastakohta - tätä dynamiikkaa jo viesteissäsi kuvasitkin. Samoin mainitsit, että ihmissuhteissa on vaikeuksia, sillä terve ihminen ei viihdy projektioiden kohteena. Kuvasit hyvin myös sen, miten yliviivaat muiden asioiden ja elämän esittämällä siitä mitätöivän, pahantahtoisen tulkinnan. Tämä asia on tullut päivänvaloon miehesi kommenttien kautta. Olet ymmärtänyt, että elät tietynlaisessa fantasiamaailmassa, missä muut heijastelevat omia mielentilojasi, jolloin jäät myös vaille aitoa kontaktia muihin. 

Hyvä että olet terapiassa, etkä ilmeisesti ole kovin vanhakaan vielä. Myös varhaisia häiriöitä on mahdollista hoitaa terapiassa. Moni kateellinen kuvaa elävänsä kuin näytelmässä tai olevansa kuin näyttelijä eli ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi puolustusmekanismien takia. Silloin on vaikea myös saada muilta sitä mitä tarvitsee ja antaa toisille heidän tarvitsemiaan asioita. Iso oivallus on sekin, että olet ymmärtänyt miehesi kommenttien avulla, että muut näkevät kyllä käytöksesi taakse. Pahan puhuminen muista vahingoittaa sinua itseäsi, joten sitä voi ihan tietoisestikin hillitä. Omia ajatuksia on myös mahdollista hillitä ja kääntää muihin suuntiin ymmärtäen, että kateuden vääristämä maailma on korjattavissa ja palautettavissa realiteetteihin.

Kuulostat niin asiantuntevalta että haluaisin kysyä miten neuvoisit, ihan konkreettisesti lause-esimerkein, vuorovaikuttamaan kateellisen ihmisen kanssa, kun huomaa olevansa projisoinnin kohteena?

Anteeksi ohis

Jos on pakko olla tekemisissä (esimerkiksi työpaikalla) sanoisin vaikkapa, että "Asia x ei ole noin" ja vaihtaisin puheenaihetta. Kommentoisin mahdollisimman vähän ja pitäisin etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. 

Kenenkään ajattelutapaa ei pysty muuttamaan tai korjaamaan, joten ei kannata kertoa mitään tärkeää, vaan pitää puheenaiheet harmittomina ja ei-henkilökohtaisina. Tämä koskee kaikkia muitakin ihmisiä, joiden kanssa on hankaluuksia eli pysytään erossa, jos ei voida olla sovussa.

Kiitos! Itsellä on ongelmana ihminen, joka on aika läheinen, ja ei kommentoi asiaa suoraan. Jos sanon vaikka että aloitin uimpahyppäämisen, niin hän ilahtuu ja seuraavaksi alkaa kertoa kuinka tuntee ihmisen, joka harrastaa koska hänellä on itsetunto-ongelmia. ELi suora piikki harrastukseeni, että minulla on itsetunto-ongelma. Tuntuu oudolta aina ja en tiedä mitä tehdä. Kysyä että tarkoitatko että minulla on itsetunto-ongelma? Kieltäisi kaiken ja järjestäisi vaan hermostuneen kaakatuskohtauksen ja esittäisi, että mitään ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisen hyvä terapeutti, kun olet päässyt kateutesi käsittelemisessä noin pitkälle. Suurin osa ei pysty narsistisuuttaan edes kateutta myöntämään. 

Kateuden perusasia on tyytymättömyys omaan elämään ja huonommuuden tunne. Kyseessä on todella varhainen häiriö, joten krooninen kateus usein liittyy persoonallisuushäiriöön. On aika helppo seurata kateellisen ajatuksia, sillä hän projisoi oman tunteensa ja ajatuksensa muihin. Tätä hänen "auttamisensa" usein on, mikä tekee siitä jopa psyykkistä väkivaltaa, sillä hän tunkee omat ajatuksensa ja ongelmansa muiden päähän käsitellen näin muiden avulla itseään. Kateus on siis empatian vastakohta - tätä dynamiikkaa jo viesteissäsi kuvasitkin. Samoin mainitsit, että ihmissuhteissa on vaikeuksia, sillä terve ihminen ei viihdy projektioiden kohteena. Kuvasit hyvin myös sen, miten yliviivaat muiden asioiden ja elämän esittämällä siitä mitätöivän, pahantahtoisen tulkinnan. Tämä asia on tullut päivänvaloon miehesi kommenttien kautta. Olet ymmärtänyt, että elät tietynlaisessa fantasiamaailmassa, missä muut heijastelevat omia mielentilojasi, jolloin jäät myös vaille aitoa kontaktia muihin. 

Hyvä että olet terapiassa, etkä ilmeisesti ole kovin vanhakaan vielä. Myös varhaisia häiriöitä on mahdollista hoitaa terapiassa. Moni kateellinen kuvaa elävänsä kuin näytelmässä tai olevansa kuin näyttelijä eli ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi puolustusmekanismien takia. Silloin on vaikea myös saada muilta sitä mitä tarvitsee ja antaa toisille heidän tarvitsemiaan asioita. Iso oivallus on sekin, että olet ymmärtänyt miehesi kommenttien avulla, että muut näkevät kyllä käytöksesi taakse. Pahan puhuminen muista vahingoittaa sinua itseäsi, joten sitä voi ihan tietoisestikin hillitä. Omia ajatuksia on myös mahdollista hillitä ja kääntää muihin suuntiin ymmärtäen, että kateuden vääristämä maailma on korjattavissa ja palautettavissa realiteetteihin.

Kuulostat niin asiantuntevalta että haluaisin kysyä miten neuvoisit, ihan konkreettisesti lause-esimerkein, vuorovaikuttamaan kateellisen ihmisen kanssa, kun huomaa olevansa projisoinnin kohteena?

Anteeksi ohis

Jos on pakko olla tekemisissä (esimerkiksi työpaikalla) sanoisin vaikkapa, että "Asia x ei ole noin" ja vaihtaisin puheenaihetta. Kommentoisin mahdollisimman vähän ja pitäisin etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. 

Kenenkään ajattelutapaa ei pysty muuttamaan tai korjaamaan, joten ei kannata kertoa mitään tärkeää, vaan pitää puheenaiheet harmittomina ja ei-henkilökohtaisina. Tämä koskee kaikkia muitakin ihmisiä, joiden kanssa on hankaluuksia eli pysytään erossa, jos ei voida olla sovussa.

Tuossa vielä lisää:

- Et taida oikein ymmärtää miten minä asian näen.

- Taidan itse tietää asiani paremmin kuin sinä. 

- Älä puutu asioihin, jotka eivät kuulu sinulle.

- Meillä on tästä eri näkemys, joten asiasta on turha keskustella.

- Älä pane sanoja suuhuni, lopeta.

- Tuo on ilkeää, huomaatko miten ilkeästi käyttäydyt, lopeta!

Tärkeintä on se, ettei lähde mukaan väittelyyn ja asettaa rajan lyhyesti ja selkeästi. Sitä joutuu ehkä toistamaan ja rajojen asettamiseen voi pyytää apua muilta, jos kanssakäymistä ei voi välttää. Kuten nyt pyysit, vaikka sitten keskustelupalstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisen hyvä terapeutti, kun olet päässyt kateutesi käsittelemisessä noin pitkälle. Suurin osa ei pysty narsistisuuttaan edes kateutta myöntämään. 

Kateuden perusasia on tyytymättömyys omaan elämään ja huonommuuden tunne. Kyseessä on todella varhainen häiriö, joten krooninen kateus usein liittyy persoonallisuushäiriöön. On aika helppo seurata kateellisen ajatuksia, sillä hän projisoi oman tunteensa ja ajatuksensa muihin. Tätä hänen "auttamisensa" usein on, mikä tekee siitä jopa psyykkistä väkivaltaa, sillä hän tunkee omat ajatuksensa ja ongelmansa muiden päähän käsitellen näin muiden avulla itseään. Kateus on siis empatian vastakohta - tätä dynamiikkaa jo viesteissäsi kuvasitkin. Samoin mainitsit, että ihmissuhteissa on vaikeuksia, sillä terve ihminen ei viihdy projektioiden kohteena. Kuvasit hyvin myös sen, miten yliviivaat muiden asioiden ja elämän esittämällä siitä mitätöivän, pahantahtoisen tulkinnan. Tämä asia on tullut päivänvaloon miehesi kommenttien kautta. Olet ymmärtänyt, että elät tietynlaisessa fantasiamaailmassa, missä muut heijastelevat omia mielentilojasi, jolloin jäät myös vaille aitoa kontaktia muihin. 

Hyvä että olet terapiassa, etkä ilmeisesti ole kovin vanhakaan vielä. Myös varhaisia häiriöitä on mahdollista hoitaa terapiassa. Moni kateellinen kuvaa elävänsä kuin näytelmässä tai olevansa kuin näyttelijä eli ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi puolustusmekanismien takia. Silloin on vaikea myös saada muilta sitä mitä tarvitsee ja antaa toisille heidän tarvitsemiaan asioita. Iso oivallus on sekin, että olet ymmärtänyt miehesi kommenttien avulla, että muut näkevät kyllä käytöksesi taakse. Pahan puhuminen muista vahingoittaa sinua itseäsi, joten sitä voi ihan tietoisestikin hillitä. Omia ajatuksia on myös mahdollista hillitä ja kääntää muihin suuntiin ymmärtäen, että kateuden vääristämä maailma on korjattavissa ja palautettavissa realiteetteihin.

Kuulostat niin asiantuntevalta että haluaisin kysyä miten neuvoisit, ihan konkreettisesti lause-esimerkein, vuorovaikuttamaan kateellisen ihmisen kanssa, kun huomaa olevansa projisoinnin kohteena?

Anteeksi ohis

Jos on pakko olla tekemisissä (esimerkiksi työpaikalla) sanoisin vaikkapa, että "Asia x ei ole noin" ja vaihtaisin puheenaihetta. Kommentoisin mahdollisimman vähän ja pitäisin etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. 

Kenenkään ajattelutapaa ei pysty muuttamaan tai korjaamaan, joten ei kannata kertoa mitään tärkeää, vaan pitää puheenaiheet harmittomina ja ei-henkilökohtaisina. Tämä koskee kaikkia muitakin ihmisiä, joiden kanssa on hankaluuksia eli pysytään erossa, jos ei voida olla sovussa.

Kiitos! Itsellä on ongelmana ihminen, joka on aika läheinen, ja ei kommentoi asiaa suoraan. Jos sanon vaikka että aloitin uimpahyppäämisen, niin hän ilahtuu ja seuraavaksi alkaa kertoa kuinka tuntee ihmisen, joka harrastaa koska hänellä on itsetunto-ongelmia. ELi suora piikki harrastukseeni, että minulla on itsetunto-ongelma. Tuntuu oudolta aina ja en tiedä mitä tehdä. Kysyä että tarkoitatko että minulla on itsetunto-ongelma? Kieltäisi kaiken ja järjestäisi vaan hermostuneen kaakatuskohtauksen ja esittäisi, että mitään ei ole tapahtunut.

Kateelliselle muiden vähättely on hänen normaali ajattelutapansa, ap;kin on ymmärtänyt toimintatapansa vasta miehensä kommenttien avulla. Jos haluat auttaa läheistäsi huomaamaan oman haitallisen tapansa, voit tietysti yrittää sanoa kuten ehdotat, hän loukkaantuu ja ehkä miettii omaa toimintatapaansa. Joskus sen voi oivaltaa ystävän kommentista, mutta haluatko toimia tälläisenä "herätyskellona" on sinun itsesi ratkaistava vai haluatko mieluummin ottaa etäisyyttä.

Ilmoitin yli puol tuntia sitten asiattomaksi tuon yhden videon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisen hyvä terapeutti, kun olet päässyt kateutesi käsittelemisessä noin pitkälle. Suurin osa ei pysty narsistisuuttaan edes kateutta myöntämään. 

Kateuden perusasia on tyytymättömyys omaan elämään ja huonommuuden tunne. Kyseessä on todella varhainen häiriö, joten krooninen kateus usein liittyy persoonallisuushäiriöön. On aika helppo seurata kateellisen ajatuksia, sillä hän projisoi oman tunteensa ja ajatuksensa muihin. Tätä hänen "auttamisensa" usein on, mikä tekee siitä jopa psyykkistä väkivaltaa, sillä hän tunkee omat ajatuksensa ja ongelmansa muiden päähän käsitellen näin muiden avulla itseään. Kateus on siis empatian vastakohta - tätä dynamiikkaa jo viesteissäsi kuvasitkin. Samoin mainitsit, että ihmissuhteissa on vaikeuksia, sillä terve ihminen ei viihdy projektioiden kohteena. Kuvasit hyvin myös sen, miten yliviivaat muiden asioiden ja elämän esittämällä siitä mitätöivän, pahantahtoisen tulkinnan. Tämä asia on tullut päivänvaloon miehesi kommenttien kautta. Olet ymmärtänyt, että elät tietynlaisessa fantasiamaailmassa, missä muut heijastelevat omia mielentilojasi, jolloin jäät myös vaille aitoa kontaktia muihin. 

Hyvä että olet terapiassa, etkä ilmeisesti ole kovin vanhakaan vielä. Myös varhaisia häiriöitä on mahdollista hoitaa terapiassa. Moni kateellinen kuvaa elävänsä kuin näytelmässä tai olevansa kuin näyttelijä eli ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi puolustusmekanismien takia. Silloin on vaikea myös saada muilta sitä mitä tarvitsee ja antaa toisille heidän tarvitsemiaan asioita. Iso oivallus on sekin, että olet ymmärtänyt miehesi kommenttien avulla, että muut näkevät kyllä käytöksesi taakse. Pahan puhuminen muista vahingoittaa sinua itseäsi, joten sitä voi ihan tietoisestikin hillitä. Omia ajatuksia on myös mahdollista hillitä ja kääntää muihin suuntiin ymmärtäen, että kateuden vääristämä maailma on korjattavissa ja palautettavissa realiteetteihin.

Kuulostat niin asiantuntevalta että haluaisin kysyä miten neuvoisit, ihan konkreettisesti lause-esimerkein, vuorovaikuttamaan kateellisen ihmisen kanssa, kun huomaa olevansa projisoinnin kohteena?

Anteeksi ohis

Jos on pakko olla tekemisissä (esimerkiksi työpaikalla) sanoisin vaikkapa, että "Asia x ei ole noin" ja vaihtaisin puheenaihetta. Kommentoisin mahdollisimman vähän ja pitäisin etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. 

Kenenkään ajattelutapaa ei pysty muuttamaan tai korjaamaan, joten ei kannata kertoa mitään tärkeää, vaan pitää puheenaiheet harmittomina ja ei-henkilökohtaisina. Tämä koskee kaikkia muitakin ihmisiä, joiden kanssa on hankaluuksia eli pysytään erossa, jos ei voida olla sovussa.

Kiitos! Itsellä on ongelmana ihminen, joka on aika läheinen, ja ei kommentoi asiaa suoraan. Jos sanon vaikka että aloitin uimpahyppäämisen, niin hän ilahtuu ja seuraavaksi alkaa kertoa kuinka tuntee ihmisen, joka harrastaa koska hänellä on itsetunto-ongelmia. ELi suora piikki harrastukseeni, että minulla on itsetunto-ongelma. Tuntuu oudolta aina ja en tiedä mitä tehdä. Kysyä että tarkoitatko että minulla on itsetunto-ongelma? Kieltäisi kaiken ja järjestäisi vaan hermostuneen kaakatuskohtauksen ja esittäisi, että mitään ei ole tapahtunut.

Kateelliselle muiden vähättely on hänen normaali ajattelutapansa, ap;kin on ymmärtänyt toimintatapansa vasta miehensä kommenttien avulla. Jos haluat auttaa läheistäsi huomaamaan oman haitallisen tapansa, voit tietysti yrittää sanoa kuten ehdotat, hän loukkaantuu ja ehkä miettii omaa toimintatapaansa. Joskus sen voi oivaltaa ystävän kommentista, mutta haluatko toimia tälläisenä "herätyskellona" on sinun itsesi ratkaistava vai haluatko mieluummin ottaa etäisyyttä.

Niin. Enemmän uskon että hän ei loukkaannu vaan kieltää kaiken ja alkaa pitää minua ihmeellisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisen hyvä terapeutti, kun olet päässyt kateutesi käsittelemisessä noin pitkälle. Suurin osa ei pysty narsistisuuttaan edes kateutta myöntämään. 

Kateuden perusasia on tyytymättömyys omaan elämään ja huonommuuden tunne. Kyseessä on todella varhainen häiriö, joten krooninen kateus usein liittyy persoonallisuushäiriöön. On aika helppo seurata kateellisen ajatuksia, sillä hän projisoi oman tunteensa ja ajatuksensa muihin. Tätä hänen "auttamisensa" usein on, mikä tekee siitä jopa psyykkistä väkivaltaa, sillä hän tunkee omat ajatuksensa ja ongelmansa muiden päähän käsitellen näin muiden avulla itseään. Kateus on siis empatian vastakohta - tätä dynamiikkaa jo viesteissäsi kuvasitkin. Samoin mainitsit, että ihmissuhteissa on vaikeuksia, sillä terve ihminen ei viihdy projektioiden kohteena. Kuvasit hyvin myös sen, miten yliviivaat muiden asioiden ja elämän esittämällä siitä mitätöivän, pahantahtoisen tulkinnan. Tämä asia on tullut päivänvaloon miehesi kommenttien kautta. Olet ymmärtänyt, että elät tietynlaisessa fantasiamaailmassa, missä muut heijastelevat omia mielentilojasi, jolloin jäät myös vaille aitoa kontaktia muihin. 

Hyvä että olet terapiassa, etkä ilmeisesti ole kovin vanhakaan vielä. Myös varhaisia häiriöitä on mahdollista hoitaa terapiassa. Moni kateellinen kuvaa elävänsä kuin näytelmässä tai olevansa kuin näyttelijä eli ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi puolustusmekanismien takia. Silloin on vaikea myös saada muilta sitä mitä tarvitsee ja antaa toisille heidän tarvitsemiaan asioita. Iso oivallus on sekin, että olet ymmärtänyt miehesi kommenttien avulla, että muut näkevät kyllä käytöksesi taakse. Pahan puhuminen muista vahingoittaa sinua itseäsi, joten sitä voi ihan tietoisestikin hillitä. Omia ajatuksia on myös mahdollista hillitä ja kääntää muihin suuntiin ymmärtäen, että kateuden vääristämä maailma on korjattavissa ja palautettavissa realiteetteihin.

Kuulostat niin asiantuntevalta että haluaisin kysyä miten neuvoisit, ihan konkreettisesti lause-esimerkein, vuorovaikuttamaan kateellisen ihmisen kanssa, kun huomaa olevansa projisoinnin kohteena?

Anteeksi ohis

Jos on pakko olla tekemisissä (esimerkiksi työpaikalla) sanoisin vaikkapa, että "Asia x ei ole noin" ja vaihtaisin puheenaihetta. Kommentoisin mahdollisimman vähän ja pitäisin etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. 

Kenenkään ajattelutapaa ei pysty muuttamaan tai korjaamaan, joten ei kannata kertoa mitään tärkeää, vaan pitää puheenaiheet harmittomina ja ei-henkilökohtaisina. Tämä koskee kaikkia muitakin ihmisiä, joiden kanssa on hankaluuksia eli pysytään erossa, jos ei voida olla sovussa.

Kiitos! Itsellä on ongelmana ihminen, joka on aika läheinen, ja ei kommentoi asiaa suoraan. Jos sanon vaikka että aloitin uimpahyppäämisen, niin hän ilahtuu ja seuraavaksi alkaa kertoa kuinka tuntee ihmisen, joka harrastaa koska hänellä on itsetunto-ongelmia. ELi suora piikki harrastukseeni, että minulla on itsetunto-ongelma. Tuntuu oudolta aina ja en tiedä mitä tehdä. Kysyä että tarkoitatko että minulla on itsetunto-ongelma? Kieltäisi kaiken ja järjestäisi vaan hermostuneen kaakatuskohtauksen ja esittäisi, että mitään ei ole tapahtunut.

Kateelliselle muiden vähättely on hänen normaali ajattelutapansa, ap;kin on ymmärtänyt toimintatapansa vasta miehensä kommenttien avulla. Jos haluat auttaa läheistäsi huomaamaan oman haitallisen tapansa, voit tietysti yrittää sanoa kuten ehdotat, hän loukkaantuu ja ehkä miettii omaa toimintatapaansa. Joskus sen voi oivaltaa ystävän kommentista, mutta haluatko toimia tälläisenä "herätyskellona" on sinun itsesi ratkaistava vai haluatko mieluummin ottaa etäisyyttä.

Niin. Enemmän uskon että hän ei loukkaannu vaan kieltää kaiken ja alkaa pitää minua ihmeellisenä.

Niinhän siinä usein käy. Jos joku käyttäytyy tökerösti olipa syynä mikä hyvänsä, niin taustalla olevaa ajattelua on lähes mahdoton muuttaa. Käytös voi kuitenkin siistiytyä, jos asettaa rajat, mutta eiväthän kaikki siihenkään reagoi.

Kun olet "uudelleenkirjoittanut" sen kateuden kohteen elämäntilanteen, uskotko oikeasti, että niin se on? Vai tiedostatko sisimmässäsi, että ei se sinun versiosi asioista todennäköisesti pidä paikkaansa?

Jos uskot versioosi oikeasti, kyse on mielestäni fantasiamaailmassa elämisestä, aivan kuten miehesi on sanonut.

Todella hienoa, että olet tullut tietoiseksi ongelmasta!

Pikemminkin saatan mielessäni haukkua tai arvostella kateuden kohdetta tietyistä asioista ja miettiä, millä tavoin olen itse parempi tmv. Eli etsin asioita joissa olen itse hyvä jotten olisi niin kateellinen.

Tiedostan aika hyvin milloin negatiivinen tunne tai inho jotakuta kohtaan on kateutta. Ja kaikki kumpuaa jostain perimmäisestä tyytymättömyydestä, ihan sama mitä teen tai millainen olen, se ei riitä itselleni ja kadehdin jos joku edes vaikuttaa onnellisemmalta, vaikken edes heidän elämäänsä itse haluaisi elää.

Faith kirjoitti:

Kun olet "uudelleenkirjoittanut" sen kateuden kohteen elämäntilanteen, uskotko oikeasti, että niin se on? Vai tiedostatko sisimmässäsi, että ei se sinun versiosi asioista todennäköisesti pidä paikkaansa?

Jos uskot versioosi oikeasti, kyse on mielestäni fantasiamaailmassa elämisestä, aivan kuten miehesi on sanonut.

Todella hienoa, että olet tullut tietoiseksi ongelmasta!

En vaan ajattele koko asiaa tai ihmistä niin, se jää alitajuiseksi totuudeksi itselle. En mieti asiaa niin syvällisesti, koska se on kipeä, että pääsisin kyseenalaistamaan.

Kiinnostavaa kuulla tällaisesta keinosta lievittää kateutta. Kyse on siis siitä, että haluaa nähdä todellisuuden tavalla, jonka pystyy hyväksymään? Oletko ikinä leikitellyt ajatuksella, että mitäpä jos olisikin ihan ok, jos toisella menee paremmin kuin itselläsi? Että se olisi aivan hyväksyttävä totuus? Ainakin niin kauan kuin se ei ole itseltäsi suoraan mitenkään pois. Ainahan eri ihmisillä on erilaiset elämät ja joidenkin elämä on pakosti "parempaa" kuin toisten, mutta tyytyväisiä voivat olla muutkin kuin ne, joilla menee kaikista "parhaiten".

En juurikaan tunne kateutta, joskus kylläkin. Silloin yritän miettiä, että miksi. Se johtuu yleensä siitä, että haluaisin itse jotain vastaavaa. Sitten mietin, miten muutan elämääni, jotta saisin sen saman. Esim olen huomannut olevani kateellinen laihoille ihmisille. Niinpä olen alkanut laihduttaa. Tällälailla, käännän sen kateuden oman elämäni kohentamiseen suuntautuvaksi tekemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavaa kuulla tällaisesta keinosta lievittää kateutta. Kyse on siis siitä, että haluaa nähdä todellisuuden tavalla, jonka pystyy hyväksymään? Oletko ikinä leikitellyt ajatuksella, että mitäpä jos olisikin ihan ok, jos toisella menee paremmin kuin itselläsi? Että se olisi aivan hyväksyttävä totuus? Ainakin niin kauan kuin se ei ole itseltäsi suoraan mitenkään pois. Ainahan eri ihmisillä on erilaiset elämät ja joidenkin elämä on pakosti "parempaa" kuin toisten, mutta tyytyväisiä voivat olla muutkin kuin ne, joilla menee kaikista "parhaiten".

Hyvä kysymys ja minuakin kiinnostaa, että miten ap suhtautuu ajatukseen, että joku vaan kertakaikkiaan ON joissain asioissa parempi kuin hän?

Mä kommentoin yllä, että en ole juurikaan kateellinen ja minulle on ihan helppoa ja luonnollista myöntää, että muut ovat minua parempia eri asioissa.

Onko sellainen siis ihan mahdotonta ap:lle? Miksi pitäisi olla itse aina paras?

Kuulostaa puolelta mun työkavereista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavaa kuulla tällaisesta keinosta lievittää kateutta. Kyse on siis siitä, että haluaa nähdä todellisuuden tavalla, jonka pystyy hyväksymään? Oletko ikinä leikitellyt ajatuksella, että mitäpä jos olisikin ihan ok, jos toisella menee paremmin kuin itselläsi? Että se olisi aivan hyväksyttävä totuus? Ainakin niin kauan kuin se ei ole itseltäsi suoraan mitenkään pois. Ainahan eri ihmisillä on erilaiset elämät ja joidenkin elämä on pakosti "parempaa" kuin toisten, mutta tyytyväisiä voivat olla muutkin kuin ne, joilla menee kaikista "parhaiten".

Hyvä kysymys ja minuakin kiinnostaa, että miten ap suhtautuu ajatukseen, että joku vaan kertakaikkiaan ON joissain asioissa parempi kuin hän?

Mä kommentoin yllä, että en ole juurikaan kateellinen ja minulle on ihan helppoa ja luonnollista myöntää, että muut ovat minua parempia eri asioissa.

Onko sellainen siis ihan mahdotonta ap:lle? Miksi pitäisi olla itse aina paras?

Tämä on hyvä pointti, koska tuo juuri on kateuden ydintä. Muiden kauneus, lahjakkuus tai muut hyvät asiat ovat elämän realiteetti, joka yleensä käsitellään jo lapsena. Kateellinen on ikään kuin jäänyt pikkulapsen tasolle tässä asiassa, kun hän ei halua hyväksyä sitä, ettei kaikki mene "tasan". Eivät onnenlahjat eivätkä mitkään muutkaan asiat. Sen vuoksi hän pyrkii tuhoamaan ajatuksin ja teoinkin muiden hyvän aivan kuten pikkulapsi, joka rikkoo hienomman hiekkakakun. 

Ikävintä kateudessa on se, että kateelliset yleensä tekevät tekoja, jotka vahingoittavat muita, heidän mainettaan tai itsetuntoaan esimerkiksi. Siksi kateus ei useimmiten ole "vain tunne", vaan se johtaa myös tekoihin, jotka naamioidaan kritiikiksi tai jotenkin muuten pyritään oikeuttamaan pahantahtoinen juoruilu yms. 

Ihanan seinähullua...