Kateelliset! Teettekö asioiden "uudelleenkirjoitusta" päässänne ?

Vierailija kirjoitti:

Sinänsähän kateellisia ihmisiä riittää, tiedän ainakin 2 naista jotka voisivat olla ap. Siihen nähden yllättävän vähän täällä kukaan ilmoittautuu kärsivänsä vastaavasta ;)

Suurin osahan ilmoittaa, epäsuorasti. Kenenkään mielestä ap ei ole ihmisp*ska ja inhottava porsas. Älä ap muuten hanki ikinä lapsia, tuollainen negatiivinen p*skailmapiiri olisi heille kauhea kasvualusta.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tekee tuota. Lue nyt vaikka tätä palstaa! "Miksi kukaan ostaisi mökin???!" Ihminen uudelleenkirjoittaa mökkeilyn inhottavaksi touhuksi ja hämmästelee oikeastaan omaa napanöyhtäänsä. Että miksi kukaan ostaa mökin kun mulle se on inhottavaa.

Sitten nähdään vaan niitä inhottavia asioita, eikä ymmärretä että muille se tuottaa nautintoa, vapauden tunteen, yhteisöllisyyttä ja jatkuvuutta. Niitä ei ikään kuin olekaan, ja kaikki vaan inhomökkeilee ja itse voi pyöriskellä omassa erinomaisuudessaan.

Mä en koskaan toimi noin. Mitä ihmettä, toimiiko moni mukamas? Huomaa, että täällä palstalla on paljon heikompaa ainesta ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani maalailee kateudesta toisille avioeroa vaikka ovat onnelisia. Samoin väiitää toista perhettä alkoholisoituneeksi jossa ei ole mitään perää. Luokittelen mielessäni kateelliseksi. Yritä olla tämän kanssa vähän tekemisissä. On rasittava.

Näähän ovat ihan kuin Kristallikissa-palstailijan kiusaajat. Samanlaisia väittäjiä, vaikka itse keksivät moiset syytökset.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnustan tuntevani kateutta. Monella eri tasolla.

Kyn ystäväni muutti etelä-ranskaan, olin vihreä kateudesta. Olisin itsekin halunnut. Ja pystyinnsanomaan sen. Tämä on ns normaalia kateutta.

Sitten olen kateellinen, jota ei tunnista. Toinen vain ärsyttää, eikä oikein tiedä miksi. Tämä tapahtuu työkavereiden kohdalla, jotka ovat joka projektissa, aktiivisia ja ahkeria. Aina uusia näkökulmia ja ideoita. Kutsun heitä pyrkyreiksi, vaikka tosiasiassa olen kai vain kateellinen urakehityksessö mukana oleville. Oikeastihan heissä ei ole mitään vikaa. Ärsytys on pääni sisällä.

Olet ihmisenä pienisieluinen surkimus. Hyvä, ettet menesty misssään, koska et ole sitä ansainnutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnustan tuntevani kateutta. Monella eri tasolla.

Kyn ystäväni muutti etelä-ranskaan, olin vihreä kateudesta. Olisin itsekin halunnut. Ja pystyinnsanomaan sen. Tämä on ns normaalia kateutta.

Sitten olen kateellinen, jota ei tunnista. Toinen vain ärsyttää, eikä oikein tiedä miksi. Tämä tapahtuu työkavereiden kohdalla, jotka ovat joka projektissa, aktiivisia ja ahkeria. Aina uusia näkökulmia ja ideoita. Kutsun heitä pyrkyreiksi, vaikka tosiasiassa olen kai vain kateellinen urakehityksessö mukana oleville. Oikeastihan heissä ei ole mitään vikaa. Ärsytys on pääni sisällä.

Kiitos viestistäsi! ”Oikeastihan heissä ei ole mitään vikaa.” Tämän kun muistaisi!

ap

Tää on terveille ihmisille itsestään selvää. Muiden arvoa et jakele sinä tai se ei ole siitä kiinni, mitä sä ”muistat” tai et muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatiota, hengitysharjoituksia, tekee sitä mistä tulee flow. Kateusajatusten näytelmä pysähtyy kun saa otteen nykyhetkeen. Jos on nykyhetkessä, ei voi olla kateellinen. Kateus ei ratkea ajattelemalla vaan näkemällä ajatus omasta kropasta käsin. Mielen on vaikea hypätä kuvitteellisiin stooreihin jos olet kotona omassa kropassasi. Pelkkä tuntuma omaan naamaan riittää :)

Se vielä tuli mieleen että tuo asioiden uudelleenkirjoitus on tosi samaa mitä ahdistunut tekee kun märehtii jotain tulevaa tai neurootikko märehtii laittoiko lampun pois päältä. Jos vain muistaa kyetä katsomaan ajatusta ja tarkkailemaan kehoa samaan aikaan, ajatus näkyy ajatuksena. Siihen ei samaistu, itseä koskevat tarinat tai tilanteet eivät lähde käyntiin ajatuksen sisällä. Aina kun havahdun että kärsin, olen lipsahtanut ulos kropastani. Silloin kun muistan olla kotona kropassani, tuntemukset tulee ja menee, mutta niistä ei lähde kasvamaan mitään turhia rönsyjä. En ole vielä törmännyt rönsyyn josta olisi ollut mitään hyötyä. -sama

Tämä on varmaan totta. Ja huomaan juuri sellaisissa tilanteissa joissa minun on pakko joutua kasvokkain sen kanssa, että joku ei olekaan onneton, saamaton tai köyhä, niin että se on niin ilmiselvää ja kipeää (joku saa uuden hienon työpaikan tai ostaa ison komean talon) että en vaan pysty nopeasti pääsemään siitä yli, niin saatan jorinoida päässäni päiviä pahalla tuulella täysin irtautuneena tosielämästä kuinka tuo asia ei ole sitä miltä se näyttää, tai fantasioida kuinka näytän miten itse olenkin taas parempi jne. Jos vaan päästäisin irti heti alussa niin oloni olisi varmasti parempi.

Hirveä ihminen.

Menee asian ohi, mutta on myös inhottavaa huomata, että toinen luulee sinun kadehtivan häntä, jos hän on esimerkiksi tehnyt jonkin ison hankinnan tai jollain tapaa saanut menestystä. Ehkä tämäkin on projisointia - hän ehkä itse olisi vastaavassa tilanteessa kateellinen ja luulee muiden olevan automaattisesti samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavaa kuulla tällaisesta keinosta lievittää kateutta. Kyse on siis siitä, että haluaa nähdä todellisuuden tavalla, jonka pystyy hyväksymään? Oletko ikinä leikitellyt ajatuksella, että mitäpä jos olisikin ihan ok, jos toisella menee paremmin kuin itselläsi? Että se olisi aivan hyväksyttävä totuus? Ainakin niin kauan kuin se ei ole itseltäsi suoraan mitenkään pois. Ainahan eri ihmisillä on erilaiset elämät ja joidenkin elämä on pakosti "parempaa" kuin toisten, mutta tyytyväisiä voivat olla muutkin kuin ne, joilla menee kaikista "parhaiten".

Hyvä kysymys ja minuakin kiinnostaa, että miten ap suhtautuu ajatukseen, että joku vaan kertakaikkiaan ON joissain asioissa parempi kuin hän?

Mä kommentoin yllä, että en ole juurikaan kateellinen ja minulle on ihan helppoa ja luonnollista myöntää, että muut ovat minua parempia eri asioissa.

Onko sellainen siis ihan mahdotonta ap:lle? Miksi pitäisi olla itse aina paras?

Tämä on hyvä pointti, koska tuo juuri on kateuden ydintä. Muiden kauneus, lahjakkuus tai muut hyvät asiat ovat elämän realiteetti, joka yleensä käsitellään jo lapsena. Kateellinen on ikään kuin jäänyt pikkulapsen tasolle tässä asiassa, kun hän ei halua hyväksyä sitä, ettei kaikki mene "tasan". Eivät onnenlahjat eivätkä mitkään muutkaan asiat. Sen vuoksi hän pyrkii tuhoamaan ajatuksin ja teoinkin muiden hyvän aivan kuten pikkulapsi, joka rikkoo hienomman hiekkakakun. 

Ikävintä kateudessa on se, että kateelliset yleensä tekevät tekoja, jotka vahingoittavat muita, heidän mainettaan tai itsetuntoaan esimerkiksi. Siksi kateus ei useimmiten ole "vain tunne", vaan se johtaa myös tekoihin, jotka naamioidaan kritiikiksi tai jotenkin muuten pyritään oikeuttamaan pahantahtoinen juoruilu yms. 

Mulla on elämässä silleen, etten koe, että asiat menevät ”tasan”, vaan että mulla on monia ihmisiä pajon paremmin. Ei toki kaikessa, mutta niin monessa asiassa, ettei ole mitään järkeä olla katellinen jos jollain muullakin on asiat hyvin. Sehän on vain ihanaa! Olisi kurjaa olla ainoa, jolla on asiat hyvin.

En siis usko, että kateudessa on kyse harmituksesta, etteivät asiat mene tasan, vaan harmi siitä, että itse kokeeolevansa kaikessa se, joka on yleisen hyvä-tason alapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Menee asian ohi, mutta on myös inhottavaa huomata, että toinen luulee sinun kadehtivan häntä, jos hän on esimerkiksi tehnyt jonkin ison hankinnan tai jollain tapaa saanut menestystä. Ehkä tämäkin on projisointia - hän ehkä itse olisi vastaavassa tilanteessa kateellinen ja luulee muiden olevan automaattisesti samanlaisia.

Mitä tarkoitat? Millälailla tarkoitat, että se olettaminen ilmenee siis?

Itse oletan muiden olevan kateellisia minulle, mutta en siksi, että olisin itse, vaan siksi, että tällaisia ihmisiä, kuin ap on olemassa. Eli minä en kerro ihmisille taloudelisesta onnestani, koska joku ap-p*rse heti ajattelisi minusta pahaa. Ei se tarkoita, että itse ajattelisin menestyjistä niin. Mutta en kyllä myöskään hiero saamiani asioita toisen naamaan, ettäoot varmaan vaan kade, kun mä sain tän, eli millaista olettamista tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kylmää kyytiä tuolee nyt tuolta kommentoijalta, joka kirjoittaa pitkästi ja moni muukin on aika tylyn tuntuinen. Minusta kateus on tosi tavallista ja ap on varmaan aika älykäs, koska pystyy tuollaisella keinolla tyynnyttämään itseään ja analysoimaan tilannettaan. Olen tehnyt samantapaista, ja joissain tilanteissa se on minusta ihan hyvä psyyken suojautumiskeino, kunhan ei mene liian pitkälle eikä haittaa sillä toisten elämää. Aika erikoinen piirre tuossa on se, että tällä tavalla kadehtivaa ihmistä saatetaan pitää myös tosi empaattisena ja hyvänä tyyppinä, vaikka hän vain salaa kaivelee toisista ihmisistä jotain puoliksi kuviteltuja heikkouksia.

Esimerkki omasta elämästäni on se että perheelläni on ollut kovia koettelemuksia ja olemme lisäksi vähävaraisia. Meillä ei ole hienoa taloa tai autoa tai sen tapaisia asioita. Monet tuttuni leveilevät niillä ulkoisen menestyksen merkeillään, joita en voi koskaan saada. Sen sijaan, että alkaisin murehtia sitä, että minulla ei ole hienoa autoa, ajattelen, että minulla on jotain parempaa (henkistä ja sisäistä onnea, hyviä ihmissuhteita, onnellinen koti) ja jos ne rikkaat tietäisivät millaista minun elämäni on, he vaihtaisivat siihen silmänräpäyksessä. Mitään pahaa ei ole mielestäni siinä, että ajattelen näin joskus mielessäni. Ja jos vaikka joskus heitän miehen kanssa kahden kesken vähän läppää Audi-kuskeista joilla on pieni muna, niin se sallittakoon meille.  Sen sijaan kerran huomasin, että kateus sai minussa huonon otteen, aloin seurata pakkomielteisesti erästä tuttuani somessa ja levittää hänestä ikäviä juttuja. Jollakin tavoin en edes ymmärtänyt että myrkytin itseäni ja tein pahaa juoruilemalla. Ajattelin sitä tehdessäni että se on vain harmitonta juttelua. Kun tajusin mitä tein, lopetin tuttavan seuraamisen somessa ja päätin etten koskaan puhu enää hänestä pahaa. Ap:lle sanoisin, että kateuteen auttaa se, että kohentaa omaa elämäänsä ja yrittää ajatella vähemmän niitä kateuden kohteita. 

Eipä ollut tarkoitus olla tyly, vaan aloittaja kyseli kokemuksia ja vastasin siihen, tosin pitkästi. Olen vain omassa läheisessä ihmissuhteessa vastaavia asioita kokenut, en kylläkään aloittajan näkökulmasta. Ei tosiaan tiedetä kuin se mitä ap tänne kirjoitellut, mutta kyllä näistäkin jutuista jo paistaa se, että kateus on hänellä ns. aika "sisäsyntyistä" ja sidoksissa omaan minäkuvaan ja itsetuntoon, jotka rakentuu jo varhaislapsuudessa. Silloin valitettavasti varmasti aika naiivia tällaiset vinkit, että "päätin vain kohentaa elämää ja ajatella vähemmän kateuden kohteita." Vaikka ne kaikessa ystävällisyydessä olisikin annettu. Koska jos ei ole työkaluja muutokseen, kun esim. koko ikänsä ollut "virheellisiä ajatusmalleja", niin niitä on aika vaikea varmasti itsenäisesti työstää. 

Minusta ap:n jutuista paistaa läpi se, että hän osaa ajatella itseään ja motiivejaan paremmin kuin useimmat muut ihmiset, ja sinun jutuistasi paistaa läpi, että olet omasta mielestä tämän ketjun viisain ja pidät tarpeellisena masentaa ap:ta, vaikka muutos alkaa juuri siitä, että ihminen tiedostaa omat käytösmallinsa. Työkaluja hän varmasti osaa etsiä esimerkiksi terapiasta tai muualta, jos ei pysty itsenäisesti parantamaan tilannettaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan seinähullua...

Minusta taas ap on harvinaisuus kun ylipäätään huomaa kateutensa ja kyseenalaistaa sen. Suurin osa tekee kateuden vallassa ihan rauhassa pahojaan.

Entäs se sitten, kun suuri osa ihmisistä ei ole tuollaisia alamittaisia kadehtijoita? Sieltä katsottuna tämä on ihan vinksahtanutta tai ainakin tosi ilkeää muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kylmää kyytiä tuolee nyt tuolta kommentoijalta, joka kirjoittaa pitkästi ja moni muukin on aika tylyn tuntuinen. Minusta kateus on tosi tavallista ja ap on varmaan aika älykäs, koska pystyy tuollaisella keinolla tyynnyttämään itseään ja analysoimaan tilannettaan. Olen tehnyt samantapaista, ja joissain tilanteissa se on minusta ihan hyvä psyyken suojautumiskeino, kunhan ei mene liian pitkälle eikä haittaa sillä toisten elämää. Aika erikoinen piirre tuossa on se, että tällä tavalla kadehtivaa ihmistä saatetaan pitää myös tosi empaattisena ja hyvänä tyyppinä, vaikka hän vain salaa kaivelee toisista ihmisistä jotain puoliksi kuviteltuja heikkouksia.

Esimerkki omasta elämästäni on se että perheelläni on ollut kovia koettelemuksia ja olemme lisäksi vähävaraisia. Meillä ei ole hienoa taloa tai autoa tai sen tapaisia asioita. Monet tuttuni leveilevät niillä ulkoisen menestyksen merkeillään, joita en voi koskaan saada. Sen sijaan, että alkaisin murehtia sitä, että minulla ei ole hienoa autoa, ajattelen, että minulla on jotain parempaa (henkistä ja sisäistä onnea, hyviä ihmissuhteita, onnellinen koti) ja jos ne rikkaat tietäisivät millaista minun elämäni on, he vaihtaisivat siihen silmänräpäyksessä. Mitään pahaa ei ole mielestäni siinä, että ajattelen näin joskus mielessäni. Ja jos vaikka joskus heitän miehen kanssa kahden kesken vähän läppää Audi-kuskeista joilla on pieni muna, niin se sallittakoon meille.  Sen sijaan kerran huomasin, että kateus sai minussa huonon otteen, aloin seurata pakkomielteisesti erästä tuttuani somessa ja levittää hänestä ikäviä juttuja. Jollakin tavoin en edes ymmärtänyt että myrkytin itseäni ja tein pahaa juoruilemalla. Ajattelin sitä tehdessäni että se on vain harmitonta juttelua. Kun tajusin mitä tein, lopetin tuttavan seuraamisen somessa ja päätin etten koskaan puhu enää hänestä pahaa. Ap:lle sanoisin, että kateuteen auttaa se, että kohentaa omaa elämäänsä ja yrittää ajatella vähemmän niitä kateuden kohteita. 

Eipä ollut tarkoitus olla tyly, vaan aloittaja kyseli kokemuksia ja vastasin siihen, tosin pitkästi. Olen vain omassa läheisessä ihmissuhteessa vastaavia asioita kokenut, en kylläkään aloittajan näkökulmasta. Ei tosiaan tiedetä kuin se mitä ap tänne kirjoitellut, mutta kyllä näistäkin jutuista jo paistaa se, että kateus on hänellä ns. aika "sisäsyntyistä" ja sidoksissa omaan minäkuvaan ja itsetuntoon, jotka rakentuu jo varhaislapsuudessa. Silloin valitettavasti varmasti aika naiivia tällaiset vinkit, että "päätin vain kohentaa elämää ja ajatella vähemmän kateuden kohteita." Vaikka ne kaikessa ystävällisyydessä olisikin annettu. Koska jos ei ole työkaluja muutokseen, kun esim. koko ikänsä ollut "virheellisiä ajatusmalleja", niin niitä on aika vaikea varmasti itsenäisesti työstää. 

Minusta ap:n jutuista paistaa läpi se, että hän osaa ajatella itseään ja motiivejaan paremmin kuin useimmat muut ihmiset, ja sinun jutuistasi paistaa läpi, että olet omasta mielestä tämän ketjun viisain ja pidät tarpeellisena masentaa ap:ta, vaikka muutos alkaa juuri siitä, että ihminen tiedostaa omat käytösmallinsa. Työkaluja hän varmasti osaa etsiä esimerkiksi terapiasta tai muualta, jos ei pysty itsenäisesti parantamaan tilannettaan. 

Olipas inhottavasti vastattu. Nimenomaan kommentoin, että varmasti terapiasta kannattaa hakea ratkaisumalleja, ihan niin kuin tähänkin asti. Se että koet pitäväni itseäni ketjun viisaimpana, on ihan omaa tulkintaasi ja voi miettiä, että mikähän omassa ajattelussasi on silloin pielessä. Aloittaja tuntuu tunnistavan oman ajattelunsa, mutta kaipasi apuja ajattelumallien ja käytöksen muutokseen. Ei varmasti muuten koko ketjua olisi tehnyt. Kerrotko miten olen yrittänyt masentaa ap:ta?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että en karehdi ketään. Yllätyksekseni olen ollut viime aikoina kateellinen joistakin asioista. Toivon siitä huolimatta ystävälleni kaikkea hyvää. Yleensä en ajattele kovin paljon muiden asioita. Nyt ystäväni on ostanut hienon asunnon Helsingin keskustasta. Hänellä on kaikki huikeat kulttuuripalvelut kävelyetäisyydellä. Meren rannat ja kauppatori. Ajatus on lähes sietämätön. Se olisi minustakin hulppeaa. Itse asun rivitalossa (yli 100 neliötä) 13 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tässä on monipuoliset palvelut vieressä, luontoa ympärillä ym. Yritän nyt olla kiitollinen niistä asioista mitä on, mutta... Kateus on hirveä asia ja haluan päästö siitä eroon.

Mun on kyllä pakko sanoa, että säälin asunnon nyt Helsingin keskustasta ostaneita, kun hinnat ovat tosi korkealla ja lainaraha ilmaista. Jos hänellä on siitä lainaa, jossa ei ole kunon korkosuojauksia, niin tuossa ei ole mitään kadehtimista, paitsi se, että joku onnistuu surffaamaan aallonharjalla ennen kuin se romahtaa ja nauttimaan hetkistä nyt.

Jos asunto taas on ostettu ns. käteisellä, eli on velaton, niin ok, mutta sen arvo saattaa tulla alas pitemmäksi aikaa. Se ei tietenkään silloin haittaa, jos ei ole aikeissakaan myydä. Kolmanneksi vaikka Helsingin keskustassa asumisessakin on fiiliksensä, niin sieltä puuttuu piha. Kaivopuiston kiviomakotitaloissa pihoineen on ehkä jotain kadehdittavaa, niissä olisi se pihakin.

En kyllä ymmärrä kateutta kenenkään pihasta. Meillä on hieno piha koska ostamassamme talossa oli hieno piha jo valmiiksi kun ostimme sen. Tyhjälle tontille tuskin olisi juuri mitään laitettu itse. Ylläpidän pihaa yhtäaikaa kun ulkoilen lapsen kanssa. Järjetöntä kadehtia noin mitätöntä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee asian ohi, mutta on myös inhottavaa huomata, että toinen luulee sinun kadehtivan häntä, jos hän on esimerkiksi tehnyt jonkin ison hankinnan tai jollain tapaa saanut menestystä. Ehkä tämäkin on projisointia - hän ehkä itse olisi vastaavassa tilanteessa kateellinen ja luulee muiden olevan automaattisesti samanlaisia.

Mitä tarkoitat? Millälailla tarkoitat, että se olettaminen ilmenee siis?

Itse oletan muiden olevan kateellisia minulle, mutta en siksi, että olisin itse, vaan siksi, että tällaisia ihmisiä, kuin ap on olemassa. Eli minä en kerro ihmisille taloudelisesta onnestani, koska joku ap-p*rse heti ajattelisi minusta pahaa. Ei se tarkoita, että itse ajattelisin menestyjistä niin. Mutta en kyllä myöskään hiero saamiani asioita toisen naamaan, ettäoot varmaan vaan kade, kun mä sain tän, eli millaista olettamista tarkoitat?

Heh. Olet näköjään sama joka kirjoitti ylempänä olevat lyhyet itsekehuviestit, joissa samalla lynkkaat ap:n. Mikähän sinunkin pohjimmainen ongelmasi mahtaa olla.

Ihmetyttää miten paljon ihmisiä ahdistaa se että mitä joku muu ajattelee oman päänsä sisällä. Se, että joku tekee jotain fantasioita toisten ihmisten elämästä, on lähinnä hänen oma ongelmansa. Ei se ap:n ajatuksen voima tule teidän ihanaa puutarhaanne lakastuttamaan tai urakehitystänne torppaamaan. 

Kaikki asiantuntijat kehottavat välttämään liikkuvakorkoista lainaa juuri nyt. Eli lainat kiinteisiin korkoihin tai korkokattoihin. Itse ostaisin Helsingin keskustasta siinä vaiheessa, kun asuntojen hinnat ovat tulleet alas. Mutta toki aina ei voi tai halua odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miten paljon ihmisiä ahdistaa se että mitä joku muu ajattelee oman päänsä sisällä. Se, että joku tekee jotain fantasioita toisten ihmisten elämästä, on lähinnä hänen oma ongelmansa. Ei se ap:n ajatuksen voima tule teidän ihanaa puutarhaanne lakastuttamaan tai urakehitystänne torppaamaan. 

Se kun harvoin jää heidän päänsä sisäiseksi ajatteluksi, kuten tästäkin aloituksesta nähdään, miten ap koitti myrkyttää miehensä elämää. Kun on elänyt tuollaisten ihmisten läheisyydessä, voi arvostella sellaisia ihmisiä. Koska minkälainen tuttavakaan käyttäytyy noin, kuin ap? Ihan huono tai ihan homo. Kyllä ihmisen olisi terveempää iloita toisten onnesta. Mitä kukaan feikkaavalla ystävällä tekee?

Hienoa jos ap ajattelee myrkyllisesti keskenään, mutta on vaikea uskoa, että tämä ei näkyisi. Tuo esimerkki ihmisestä, joka oli sanonut uuden harrastuksen löytäneelle, että ”itsetunto-ongelmista kärsivät harrastavat” on hyvä esimerkki siitä, miten paskuus tulee läpi, vaikkei asioita sano suoraan. Toki voi olla, ettei ap tee ikinä noin eikä ikinä näytä, osoita sanoin tai teoin ajatuksiaan muille, silloin on toki ikävää, että hän kärsii ajatuksistaan ja joutuu niitä ajattelemaan voimatta purkaa niitä koskaan missään. Mutta minusta toisista pahaa ajattelminen on silti tuomittava teko ja ap saisi hävetä ja ei hänestä sitten ainakaan ole rehelliseksi ystäväksi kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kylmää kyytiä tuolee nyt tuolta kommentoijalta, joka kirjoittaa pitkästi ja moni muukin on aika tylyn tuntuinen. Minusta kateus on tosi tavallista ja ap on varmaan aika älykäs, koska pystyy tuollaisella keinolla tyynnyttämään itseään ja analysoimaan tilannettaan. Olen tehnyt samantapaista, ja joissain tilanteissa se on minusta ihan hyvä psyyken suojautumiskeino, kunhan ei mene liian pitkälle eikä haittaa sillä toisten elämää. Aika erikoinen piirre tuossa on se, että tällä tavalla kadehtivaa ihmistä saatetaan pitää myös tosi empaattisena ja hyvänä tyyppinä, vaikka hän vain salaa kaivelee toisista ihmisistä jotain puoliksi kuviteltuja heikkouksia.

Esimerkki omasta elämästäni on se että perheelläni on ollut kovia koettelemuksia ja olemme lisäksi vähävaraisia. Meillä ei ole hienoa taloa tai autoa tai sen tapaisia asioita. Monet tuttuni leveilevät niillä ulkoisen menestyksen merkeillään, joita en voi koskaan saada. Sen sijaan, että alkaisin murehtia sitä, että minulla ei ole hienoa autoa, ajattelen, että minulla on jotain parempaa (henkistä ja sisäistä onnea, hyviä ihmissuhteita, onnellinen koti) ja jos ne rikkaat tietäisivät millaista minun elämäni on, he vaihtaisivat siihen silmänräpäyksessä. Mitään pahaa ei ole mielestäni siinä, että ajattelen näin joskus mielessäni. Ja jos vaikka joskus heitän miehen kanssa kahden kesken vähän läppää Audi-kuskeista joilla on pieni muna, niin se sallittakoon meille.  Sen sijaan kerran huomasin, että kateus sai minussa huonon otteen, aloin seurata pakkomielteisesti erästä tuttuani somessa ja levittää hänestä ikäviä juttuja. Jollakin tavoin en edes ymmärtänyt että myrkytin itseäni ja tein pahaa juoruilemalla. Ajattelin sitä tehdessäni että se on vain harmitonta juttelua. Kun tajusin mitä tein, lopetin tuttavan seuraamisen somessa ja päätin etten koskaan puhu enää hänestä pahaa. Ap:lle sanoisin, että kateuteen auttaa se, että kohentaa omaa elämäänsä ja yrittää ajatella vähemmän niitä kateuden kohteita. 

Eipä ollut tarkoitus olla tyly, vaan aloittaja kyseli kokemuksia ja vastasin siihen, tosin pitkästi. Olen vain omassa läheisessä ihmissuhteessa vastaavia asioita kokenut, en kylläkään aloittajan näkökulmasta. Ei tosiaan tiedetä kuin se mitä ap tänne kirjoitellut, mutta kyllä näistäkin jutuista jo paistaa se, että kateus on hänellä ns. aika "sisäsyntyistä" ja sidoksissa omaan minäkuvaan ja itsetuntoon, jotka rakentuu jo varhaislapsuudessa. Silloin valitettavasti varmasti aika naiivia tällaiset vinkit, että "päätin vain kohentaa elämää ja ajatella vähemmän kateuden kohteita." Vaikka ne kaikessa ystävällisyydessä olisikin annettu. Koska jos ei ole työkaluja muutokseen, kun esim. koko ikänsä ollut "virheellisiä ajatusmalleja", niin niitä on aika vaikea varmasti itsenäisesti työstää. 

Minusta ap:n jutuista paistaa läpi se, että hän osaa ajatella itseään ja motiivejaan paremmin kuin useimmat muut ihmiset, ja sinun jutuistasi paistaa läpi, että olet omasta mielestä tämän ketjun viisain ja pidät tarpeellisena masentaa ap:ta, vaikka muutos alkaa juuri siitä, että ihminen tiedostaa omat käytösmallinsa. Työkaluja hän varmasti osaa etsiä esimerkiksi terapiasta tai muualta, jos ei pysty itsenäisesti parantamaan tilannettaan. 

Olipas inhottavasti vastattu. Nimenomaan kommentoin, että varmasti terapiasta kannattaa hakea ratkaisumalleja, ihan niin kuin tähänkin asti. Se että koet pitäväni itseäni ketjun viisaimpana, on ihan omaa tulkintaasi ja voi miettiä, että mikähän omassa ajattelussasi on silloin pielessä. Aloittaja tuntuu tunnistavan oman ajattelunsa, mutta kaipasi apuja ajattelumallien ja käytöksen muutokseen. Ei varmasti muuten koko ketjua olisi tehnyt. Kerrotko miten olen yrittänyt masentaa ap:ta?

Kirjoitin omassa vastauksessani, että minulla on ollut samaa ajattelumallia kuin ap:lla ja miten olen itse asiaa ratkonut. Sinä ilmoitit, että se on hyväntahtoista mutta naiivia. Annat ohjeita sen perustella mitä joku tuttusi on tehnyt ja pidät ap:n tilannetta hyvin vakavana. Minusta sinä asetut toisten ihmisten yläpuolelle tietämättä kovinkaan paljon mistä puhut ja se on jopa masentavampaa kuin se kun täällä ihmiset haukkuvat ap:ta. Minusta ap on aika normaalin kuuloinen, mutta analyyttinen ihminen ja jos ei ole tuosta vinoutuneempia ajatusrakennelmia niin asiat ovat oikeastaan melko hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kylmää kyytiä tuolee nyt tuolta kommentoijalta, joka kirjoittaa pitkästi ja moni muukin on aika tylyn tuntuinen. Minusta kateus on tosi tavallista ja ap on varmaan aika älykäs, koska pystyy tuollaisella keinolla tyynnyttämään itseään ja analysoimaan tilannettaan. Olen tehnyt samantapaista, ja joissain tilanteissa se on minusta ihan hyvä psyyken suojautumiskeino, kunhan ei mene liian pitkälle eikä haittaa sillä toisten elämää. Aika erikoinen piirre tuossa on se, että tällä tavalla kadehtivaa ihmistä saatetaan pitää myös tosi empaattisena ja hyvänä tyyppinä, vaikka hän vain salaa kaivelee toisista ihmisistä jotain puoliksi kuviteltuja heikkouksia.

Esimerkki omasta elämästäni on se että perheelläni on ollut kovia koettelemuksia ja olemme lisäksi vähävaraisia. Meillä ei ole hienoa taloa tai autoa tai sen tapaisia asioita. Monet tuttuni leveilevät niillä ulkoisen menestyksen merkeillään, joita en voi koskaan saada. Sen sijaan, että alkaisin murehtia sitä, että minulla ei ole hienoa autoa, ajattelen, että minulla on jotain parempaa (henkistä ja sisäistä onnea, hyviä ihmissuhteita, onnellinen koti) ja jos ne rikkaat tietäisivät millaista minun elämäni on, he vaihtaisivat siihen silmänräpäyksessä. Mitään pahaa ei ole mielestäni siinä, että ajattelen näin joskus mielessäni. Ja jos vaikka joskus heitän miehen kanssa kahden kesken vähän läppää Audi-kuskeista joilla on pieni muna, niin se sallittakoon meille.  Sen sijaan kerran huomasin, että kateus sai minussa huonon otteen, aloin seurata pakkomielteisesti erästä tuttuani somessa ja levittää hänestä ikäviä juttuja. Jollakin tavoin en edes ymmärtänyt että myrkytin itseäni ja tein pahaa juoruilemalla. Ajattelin sitä tehdessäni että se on vain harmitonta juttelua. Kun tajusin mitä tein, lopetin tuttavan seuraamisen somessa ja päätin etten koskaan puhu enää hänestä pahaa. Ap:lle sanoisin, että kateuteen auttaa se, että kohentaa omaa elämäänsä ja yrittää ajatella vähemmän niitä kateuden kohteita. 

Eipä ollut tarkoitus olla tyly, vaan aloittaja kyseli kokemuksia ja vastasin siihen, tosin pitkästi. Olen vain omassa läheisessä ihmissuhteessa vastaavia asioita kokenut, en kylläkään aloittajan näkökulmasta. Ei tosiaan tiedetä kuin se mitä ap tänne kirjoitellut, mutta kyllä näistäkin jutuista jo paistaa se, että kateus on hänellä ns. aika "sisäsyntyistä" ja sidoksissa omaan minäkuvaan ja itsetuntoon, jotka rakentuu jo varhaislapsuudessa. Silloin valitettavasti varmasti aika naiivia tällaiset vinkit, että "päätin vain kohentaa elämää ja ajatella vähemmän kateuden kohteita." Vaikka ne kaikessa ystävällisyydessä olisikin annettu. Koska jos ei ole työkaluja muutokseen, kun esim. koko ikänsä ollut "virheellisiä ajatusmalleja", niin niitä on aika vaikea varmasti itsenäisesti työstää. 

Minusta ap:n jutuista paistaa läpi se, että hän osaa ajatella itseään ja motiivejaan paremmin kuin useimmat muut ihmiset, ja sinun jutuistasi paistaa läpi, että olet omasta mielestä tämän ketjun viisain ja pidät tarpeellisena masentaa ap:ta, vaikka muutos alkaa juuri siitä, että ihminen tiedostaa omat käytösmallinsa. Työkaluja hän varmasti osaa etsiä esimerkiksi terapiasta tai muualta, jos ei pysty itsenäisesti parantamaan tilannettaan. 

Olipas inhottavasti vastattu. Nimenomaan kommentoin, että varmasti terapiasta kannattaa hakea ratkaisumalleja, ihan niin kuin tähänkin asti. Se että koet pitäväni itseäni ketjun viisaimpana, on ihan omaa tulkintaasi ja voi miettiä, että mikähän omassa ajattelussasi on silloin pielessä. Aloittaja tuntuu tunnistavan oman ajattelunsa, mutta kaipasi apuja ajattelumallien ja käytöksen muutokseen. Ei varmasti muuten koko ketjua olisi tehnyt. Kerrotko miten olen yrittänyt masentaa ap:ta?

Kirjoitin omassa vastauksessani, että minulla on ollut samaa ajattelumallia kuin ap:lla ja miten olen itse asiaa ratkonut. Sinä ilmoitit, että se on hyväntahtoista mutta naiivia. Annat ohjeita sen perustella mitä joku tuttusi on tehnyt ja pidät ap:n tilannetta hyvin vakavana. Minusta sinä asetut toisten ihmisten yläpuolelle tietämättä kovinkaan paljon mistä puhut ja se on jopa masentavampaa kuin se kun täällä ihmiset haukkuvat ap:ta. Minusta ap on aika normaalin kuuloinen, mutta analyyttinen ihminen ja jos ei ole tuosta vinoutuneempia ajatusrakennelmia niin asiat ovat oikeastaan melko hyvin. 

Sanoin, että vaikka tämän tyyppiset ohjeet on varmasti ystävällisesti sanottu, niin ne ovat varmasti kuitenkin aika naiiveja henkilön kohdalla, jolla on selkeästi aika vahvoja kateuden tunteita läheisiään kohtaan ja toisen keskustelun perusteella hänellä oli konflikteja ja ilmeisesti ihmissuhteitakin mennyt katki. En ole puhunut minkään tutun tekemisistä mitään. Jos ap on mielestäsi normaalin kuuluinen, analyyttinen ihminen ja minä itse ja me kaikki muut täällä masentavia, niin se on sitten sinun ajatusmaailmasi. Itse taas koin, että ap pystyy hyvin analysoimaan ajatuksiaan, mutta ei osaa työstää negatiivisia tunteitaan. Koen ainakin itse aika haitallisena, jos joku läheinen päivätolkulla olisi suorastaan vihainen, jos kertoisin jotakin positiivista omasta elämästäni. Mutta ennen kaikkea tämä on haitallista ap:lle itselleen, jonka hän ihan itse toi esiin.