Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siskoni katosi äitiyteen
20.05.2021 |
Siskoni vauva on yli kaksi vuotias ja yhä vaan elämä pyörii vain vauvan ehdoilla. Kahteen vuoteen emme ole ”voineet” tehdä yhdessä mitään, koska vauvan kanssa ”ei voi” mennä ravintolaan, piknikille, lounaalle, ostoksille tai mihinkään reissuun yhdessä.
Pienenkin äänimerkin päästäessään kaikki hommat menee seis, syöminen on lopetettava ja hyysääminen aloitettava. Onko tosiaan niin, että mitään ei voi tehdä enää kun on lapsi? Eikä lasta voi viedä mihinkään?
Mitään yhteistä aikaa ei meillä enää ole saati lapsen äidillä - ole ollut kahteen vuoteen. Joskus olen ehdottanut että mitä jos lapsi olisikin isän kanssa vaikka viikonlopun tai yhden yön ja mentäisiin yhdessä johonkin, mutta se ei käy. En minä kohta enää jaksa vaunulenkeilläkään käydä, kun se on ”ota vaunut, käy lenkillä, tuo vaunut ja lähde” tyyppinen palvelu, johon ei liity mitään sosiaalista sisarukseni kanssa.
Muita jotka ovat kadottaneet siskonsa äitiydelle? Olen ihan totta yrittänyt kaikenlaista, haluaisin vaan kannustaa siihen että voitaisiin yhdessä tehdä jotain niin että vauva on mukana. Eikai tuollainen paapominen ja neljän seinän sisällä istuminen voi hyvää tehdä pitkässä juoksussa.
Kommentit (55)
2-vuotias ei ole vauva. Ja siskosi voisi tehdä kaikkea tuota jos hän haluaisi. Ilmeisesti ei halua, johtuu se sitten lapsesta tai siitä, että just sinun seura ei kiinnosta... Mutta hänen elämä, hänen päätös. Ei sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimpien naisten päät sekoavat lasten saannin jälkeen. Monet eivät toivu koskaan.
Olisi vaan kiva auttaa jotenkin, mutta en halua tunneilla liikaa ja kysyä että mikä tässä on taustalla ettei voida mennä mihinkään vauva mukana, sen ymmärrän että jos on omaa aikaa niin ei välttämättä minun kanssa sitä jaksa viettää, mutta yhdessä voitaisiin tehdä vaikka ja mitä.
Olen myös sanonut että se jos vauva itkee julkisella paikalla ei ole mikään maailmanloppu...
Mulla oli kaksivuotias päiväkodissa ja itse olin töissä päivät. Kieltämättä ei paljon jaksanut ketään tavata noina vuosina, kun oli ihan uupunut ihan sen arjen pyörittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
2-vuotias ei ole vauva. Ja siskosi voisi tehdä kaikkea tuota jos hän haluaisi. Ilmeisesti ei halua, johtuu se sitten lapsesta tai siitä, että just sinun seura ei kiinnosta... Mutta hänen elämä, hänen päätös. Ei sinun.
Ilman muuta. Mutta pian on minunkin tehtävä päätöksiä sen suhteen jaksanko seuraani tuputtaa tai olla mukana vaunulenkki-piikana jos seurani ei muutoin kiinnosta.
Anna olla ja etsi uusia kavereita. Oma siskoni heräsi kuplastaan vasta kun lapsensa täytti 12 v. "Nyt hän on jo tarpeeksi iso"
:p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimpien naisten päät sekoavat lasten saannin jälkeen. Monet eivät toivu koskaan.
Älä yleistä oman tuttavapiirisi tekemisiä muihin.
Kuinka vanha itse olet, ap, kun tuolla lailla olet noin riippuvainen muista ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä se nyt vaan niin on, että osalle tuo tapahtuu ja kestää pitempäänkin. Osa lähtee sitten vaikka suoraan synnäriltö viihteelle ja lapsi mummun/isin hoitoon :D meitä vaan on niin moneen junaan, eikä kukaan viöoi tietää millainen äiti itse on ennenkuin äidiksi tulee :)
Itsestänikin tuli paljon omistautuneempi äitinä kuin kuvittelin ja valitettavasti muu elämä jäi vähän taka-alalle.... Näin se vaan menee,uusi ihminen hosta itse on täysin vastuussa on vaan niin suuri asia ihmisen elämässä, ja 2vuotias on by the way vieläkin tosi pieni.
"se ei käy, se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni katosi myös kun saatiin lapsi. Ei siinä mitään, hyvä kun pitää lapsesta hyvää huolta, mutta silti sitä toivoisi itsekin joskus rintaruokintaa hiljaisina hetkinä. Mutta ne ajat on ilmeisesti menneet.
Hyi saakeli.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla ja etsi uusia kavereita. Oma siskoni heräsi kuplastaan vasta kun lapsensa täytti 12 v. "Nyt hän on jo tarpeeksi iso"
:p
Voi apua... olen siis lapsen kummitäti toki, mutta henkilökohtaisempi suhde minulla on tietenkin siskooni - jota en oikein tunnu tuntevan enää. Lapsi on minulle vieras henkilö, en minä häntä synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hänelle on jäänyt joku "trauma" lapsen itkiessä julkisella paikalla, jos joku on vaikka kommentoinut ilkeästi. Ehkä siksi ei halua lähteä. Tai on hankala lapsi nukuttaa ja pelkää päivärutiinien menevän pieleen?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se nyt vaan niin on, että osalle tuo tapahtuu ja kestää pitempäänkin. Osa lähtee sitten vaikka suoraan synnäriltö viihteelle ja lapsi mummun/isin hoitoon :D meitä vaan on niin moneen junaan, eikä kukaan viöoi tietää millainen äiti itse on ennenkuin äidiksi tulee :)
Itsestänikin tuli paljon omistautuneempi äitinä kuin kuvittelin ja valitettavasti muu elämä jäi vähän taka-alalle.... Näin se vaan menee,uusi ihminen hosta itse on täysin vastuussa on vaan niin suuri asia ihmisen elämässä, ja 2vuotias on by the way vieläkin tosi pieni.
Siis on tottakai pieni ja ymmärrän että elämä lapsen ympärillä pyörii suurissa määrin, mutta minusta alkaa jo tuntua hieman väärältä tämä lapsenhoito-piikana toimiminen - emme ikinä edes juttele oikein mistään, paitsi vauvasta tietenkin. Mielelläni olen mukana ja autan, mutta koen oloni ihan ventovieraaksi - myös kaikki ehdotukseni mitkä poikkeavat sisätiloissa istumisesta tai vaunulenkistä torpataan hölmöinä - ”kun ei vauvan kanssa voi”. Aha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha itse olet, ap, kun tuolla lailla olet noin riippuvainen muista ihmisistä?
Missä kohtaa tässä oli riippuvuutta? Mua jotenkin ihmetyttää tämmöset vähän tyhjät kommentit. Mutta kai tarkoituksesi olikin loukata aloittajaa sen sijaan, että olisit saanut tuotettua jotain rakentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha itse olet, ap, kun tuolla lailla olet noin riippuvainen muista ihmisistä?
Sisarussuhteet ovat toki erilaisia. Jos oletetaan, että sisarukset ovat ensimmäiset 20 vuotta olleet tekemisissä monta kertaa viikossa ja 21 v. toinen saa lapsen ja kaikki yhteydenpito loppuu kuin seinään, niin ei se mitään riippuvuutta ole sen puolesta, joka on jätetty kerrasta yksin.
En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha itse olet, ap, kun tuolla lailla olet noin riippuvainen muista ihmisistä?
Riippuvainen? Olen ajatellut että autan sisarustani, mutta kaipa tällainen pitää sitten lopettaa. Tottakai minulla lapsettomana aikuisena on muutakin tekemistä - tämä vauva elämässä mukana oleminen on minulle sellaista mikä ei synny luonnostaan, silti yritän läheiseni takia. Mutta kai auttaminen on riippuvuutta joka pitää lopettaa.
Mun ystävä katosi äitiyteen ja olen siitä surullinen. Kunpa hän vain tajuaisi. Ymmärrän sua ap. Jotkut eivät ilmeisesti haluakaan ymmärtää miltä tämä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha itse olet, ap, kun tuolla lailla olet noin riippuvainen muista ihmisistä?
Sisarussuhteet ovat toki erilaisia. Jos oletetaan, että sisarukset ovat ensimmäiset 20 vuotta olleet tekemisissä monta kertaa viikossa ja 21 v. toinen saa lapsen ja kaikki yhteydenpito loppuu kuin seinään, niin ei se mitään riippuvuutta ole sen puolesta, joka on jätetty kerrasta yksin.
En ole ap.
Tämä! Siis tottakai minulla on erilainen suhde siskooni kuin ystäviini. Olemme olleet aina toistenne tukena milloin avioeroissa ja milloin onnenhetkissä ja muutoissa ja ihan kaikessa. Joskus yhteydessä enemmän ja joskus vähemmän.
Omassa ystäväpiirissä, jossa viimeisen muutaman vuoden aikana on saatu oikein urakalla lapsia, ei ole kenenkään käytös muuttunut noin paljon. Yksi oli ehkä lapsen 1-vuotispäivään saakka aika lapsessa kiinni mutta se alkoi tuottaa vaikeuksia kun lapselle itselleenkään ei kelvannut isän lohtu ja seura juuri koskaan, saati muiden kuin isän, niin muuttivat rutiineja. Muuten ovat kaverit ottaneet lapset ihan mukaan meidän ystävien tapaamisiin tai sumplineet puolisoiden kanssa hoitoasioita, kutsuneet kylään jne. Kaveripiirissä on vallalla käsitys johon itsekin olen taipuvainen että aika pienestä tekee hyvää lapsellekin tottua eri ihmisten seuraan ja tutustua muihinkin turvallisiin aikuisiin kuin vanhempiin. Itse olen raskaana ja samoilla urilla haluan mennä, mutta eihän sitä ikinä sitten tiedä millaiseksi vanhemmaksi muodostuu kun vauvansa saa syliin, tai kuinka temperamenttinen vauva sieltä tulee..
Alue: Aihe vapaa
Useimpien naisten päät sekoavat lasten saannin jälkeen. Monet eivät toivu koskaan.