Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö uraihmisen puolisona?
19.05.2021 |
Minä en kestänyt loppujen lopuksi, kun koko yhteinen elämä pyöri sen uran ympärillä. Arki ja kaikki lomat suunniteltiin hänen mukaansa ja jopa lomilla teki töitään eikä koskaan irrottautunut siitä arjesta. Sitä alkoi itsekin stressata niin paljon, että lopulta päätin erota.
Tsemppiä niille, jotka kestävät.
Mulla oli siis myös omaa elämää, mutta kun toisen elämä alkaa vaikuttaa liikaa myös omaan elämään, niin sitten pistin tilanteen poikki.
Kommentit (78)
Olen uraihmisen puoliso ja myös itse uraihminen. Ei mitään vaikeuksia asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos ura ja vako sama asia. Olen vakoihmisen puoliso
No kai sitä urasta on hyötyä koko perheelle, parempana elintasona yms.
En voisi olla niin itsekäs aviopuoliso, että epäisin toiselta uran, joka tahtoo uraa luoda.
Kummasti ne ovat vaan kaikkien noiden suurten ja kansainvälisten yritysten johtajien avioliitot kestäneet ja pari lasta kasvaneet ja opiskelleet itsekin hyviin ammatteihin.
Kuka on sanonut, että vaimon ja miehen pitää olla koko ajan joka paikassa yhdessä kuin paita ja perse?
Miksei toinen puoliso voi aivan hyvin ottaa siitä kodista enemmän vastuuta, kun toinen luo sitä uraa?
Jos kerran välittämistä ja rakkautta riittää.
Ei kiitos mitään Bill Gates pornopomoa USAn pornoimmasta työpaikasta. Ei mun elämänkumppaniksi mitään ihan pöljää uraihmistä. Sitä työuraa voi tehdä myös niin että ei ole 60 -100 tuntia viikossa töissä,. Uraihmisen työuraan ei tarvitse kuulua biletystä, naisia ja viinaa. Oma hyvinvointi on tärkeää tai pian tulee burnout.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh heh, kun nämä mammat eivät edes tiedä, mitä se uran luominen tarkoittaa ja mitä se merkitsee.
Heille elämää on vain se, että se pierunhajuinen kumppani kiehnää koko ajan siinä vieressä kun katellaan sohvalle tosi-tv lähetyksiä.
Minulla ja miehellä on yhteinen yritys, joten kyllä kestän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kestää, joku ei.
Jos on riittävän paljon omassa elämässä tekemistä ja omia tavotteita, on paljon helpompi olla uraihmisen kumppani. Oma itsenäisyyden aste myös vaikuttaa eli jos osaa mennä itse leffaan tai käy lasillisella ilman puolisoa, niin on helpompaa.
Ja osa on taas perhe ja parisuhdekeskeisiä ja silloin on varmaan vaikea olla urakeskeisen ihmisen kanssa. Elämästä tulee silloin odottamista ja molemmilla on lopulta paha mieli.
Ongelma syntyy silloin jos mies / nainen haluaa uran ja perhekeskeisen puolison ja perheen. Sen on suoraan 50-l eikä enää tästä ajasta.
Olisi unelma. Vielä jos saisin jäädä kotiäidiksi niin avot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin olla Bill Gatesin vaimo. Eikä tarttis ukon pyöriä nurkissa, voisi vapaasti olla töissä, riittäisi että sen rahat pyörii.
Pakko kai kestää, että saa perheen elintason pidettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla Bill Gatesin vaimo. Eikä tarttis ukon pyöriä nurkissa, voisi vapaasti olla töissä, riittäisi että sen rahat pyörii.
Joo ja mulle sopisi sekin, että vapaat pyöris toisten naisten kanssa, kunhan fyffet tulis tilille säännöllisesti.
Oon kestänyt 20 vuotta. Sain olla kotiäiti yli kymmenen vuotta, kun mies huolehti elatuksesta. Menin töihin vasta, kun nuorin lapsi meni kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla Bill Gatesin vaimo. Eikä tarttis ukon pyöriä nurkissa, voisi vapaasti olla töissä, riittäisi että sen rahat pyörii.
Joo ja mulle sopisi sekin, että vapaat pyöris toisten naisten kanssa, kunhan fyffet tulis tilille säännöllisesti.
Sanoo maksullinen seuralainen?
Olen uraihmisen puoliso ja kyllä ärsyttää. Meillä on pienet lapset, jotka ovat vastuullani suurimman osan ajasta. Pärjään kyllä itsekseni oikein hyvin, mutta käytännössä minulla ei voi olla esimerkiksi harrastuksia, koska lapset ovat kanssani. Omaa uraani en voi juuri edistää, koska en voi koskaan tehdä ylitöitä, koska lapset pitää hakea hoidosta. Mä jopa saisin niistä ylitöistä ihan rahaa, toisin kun mies. En todellakaan nauti kotitöistä ja kaipaisin omaa aikaa.
Ennen lapsia mies oli alemmassa asemassa ja töitä oli vähemmän. Mies ei edes tienaa erityisen hyvin (toki ihan ok) ja yksityistä lastenhoitoapua emme ole palkanneet koronan takia. Ero tässä varmaan tulee. Jos nyt valitsisin puolison, etsisin koti-ihmistä, joka pitää normaalit kesälomat ja iltaisinkin voisi joskus tehdä jotain.
Jos se uraihmisyys tarkoittaisi vain pitkää päivää ja työasioiden hoitoa vapaa-aikana, niin toki kestäisin. Viihdyn mainiosti omassa seurassani, olen aina kulkenut kaupungilla omin nokkineni ja mökillä voin lähteä esim. kalaan jos mies hengailee puhelimessa tms.
Mutta jos diiliin sisältyy oletus että olisin edustusvaimo joka loihtii liikekumppaneille loistoaterioita ja seurustelisin taitavasti kaikkien silmäätekevien kera, niin juueikiitos. Olen introvertein ihminen maailmassa, ja sen päälle vielä ujo ja hiljainenkin. Jättäkää minut koko viikonlopuksi yksin pelaamaan pleikkaa, ja tulemme toimeen loistavasti ;)
Mikä on uraihminen, eikö ura ole sama kuin työ?
Olen (entinen) uraihminen. Annoin kaikkeni nuorempana työlle ja toimeentulolle; kotoa perittyä asennetta, työt tehdään ja velat maksetaan. Vaimo hoiti käytännössä kodin ja lapset ensimmäiset 15-16 v. Raskasta aikaa se oli molemmille, mutta nyt on helpompaa. Lapset on nyt isoja, täysi-ikäisiä, opiskelevat toinen Suomessa toinen ulkomailla, velat on maksettu ja säästöönkin on jäänyt. Kun katson taaksepäin, en kadukaan, se oli sitä aikaa. Arvostan vaimoani suunnattomasti hänen ponnisteluistaan pikkulapsiaikana, tiedän että hänkin arvostaa minua niistä ponnisteluista mitä tein perheen eteen. Enemmän olisin voinut ja halunnutkin olla kotona, mutta ei se ollut siinä työtilanteessa mahdollista. Nyt meillä on sangen seesteistä ja leppoisaa aikaa, päivät menee enimmäkseen saman katon alla etätöissä, lapset soittelee ja käyvät säännöllisesti; elämä on hyvää.
Mitä haluan sanoa: aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä vietiin. Ura-aikaa on aikansa, sitten tilanteet muuttuu. Uusi tilanne saattaa olla parempi kuin entinen. En heti heittäisi puolisoa pihalle jos vähän ahdistaa ja elämä tuntuu vaikealta, vuosikymmenet muuttaa ja tasoittaa. Olkaa pitkämielisiä, rakastakaa toisianne. <3
Kestin ja kestän yhä. Itse valitsin helpon matalapalkka työn, jossa työt ovat työpaikalla, ei kotona. Kerkiän hyvin hoitamaan myös kodin itsekseni ja lapset. Mies (ennen koronaa) usein työmatkoilla ja muutenkin teki todella pitkiä työpäiviä. Nyt pitkiä etätyöpäiviä. Ei mua haittaa. Viihdyn itsekseni myös, eikä se kodinhoito ja lastenhoito mielestäni nyt ihan hirveän raskasta ole vaan aika helppoa ja leppoisaa.
Suon mielelläni miehelleni tuon uran. Tienaakin kuusi kertaa enemmän kuin minä, joten siinähän painaa hommia.
Itse mielelläni katselen iltaisin Netflixiä.
En alkais itekään kattomaan eli en kestäis :D