Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö uraihmisen puolisona?
19.05.2021 |
Minä en kestänyt loppujen lopuksi, kun koko yhteinen elämä pyöri sen uran ympärillä. Arki ja kaikki lomat suunniteltiin hänen mukaansa ja jopa lomilla teki töitään eikä koskaan irrottautunut siitä arjesta. Sitä alkoi itsekin stressata niin paljon, että lopulta päätin erota.
Tsemppiä niille, jotka kestävät.
Mulla oli siis myös omaa elämää, mutta kun toisen elämä alkaa vaikuttaa liikaa myös omaan elämään, niin sitten pistin tilanteen poikki.
Kommentit (78)
Kestän oikein hyvin. Olen itsekin uraihminen ja tykkään olla paljon yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olisi ollut ehdoton ei, nyt kun lapsia ei enää tule, niin mikä ettei. En tosin rupea yksin hoitamaan taloutta, mies saisi maksaa siivoojan joka toinen viikko. Mies saisi maksaa enemmän kuluja, koska kuitenkin joudun tekemään isomman osan kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei roi ole uraihminen vaan työnarkomaani. Uraihmisen kanssa olen elänyt varsin onnellisesti 20 vuotta, kuvaamasi ttönarkomaanin kanssa en eläisi päivääkään. Uraihmisellä on lomaa, vapaata ja paljon aikaa perheensä kanssa vaikka reissata, koska hän osaa järjestellä asiansa.
Eksä oli sijoitusalalla ja ainakin siellä oli tosi kovat paineet menestyä. Oltiin kerran lomalla ja sitten tuli soitto toimistolta, jonka itsekin kuulin, että nyt on lomat loppu ja sinun pitää osallistua seuraavaan tilaisuuteen tiettyjen asiakkaiden takia, ja sihteeri hoitaa lennot takaisin niin pian kuin mahdollista. No minä jäin yksin lomailemaan loppulomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kestän oikein hyvin. Olen itsekin uraihminen ja tykkään olla paljon yksin.
Niin minäkin tykkään olla yksin, mutta mieluummin olen yksin yksin kuin yksin parisuhteessa. Parisuhdeyksinäisyys oli ihan eri juttu kun näin eronneena olen nyt yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei roi ole uraihminen vaan työnarkomaani. Uraihmisen kanssa olen elänyt varsin onnellisesti 20 vuotta, kuvaamasi ttönarkomaanin kanssa en eläisi päivääkään. Uraihmisellä on lomaa, vapaata ja paljon aikaa perheensä kanssa vaikka reissata, koska hän osaa järjestellä asiansa.
Eksä oli sijoitusalalla ja ainakin siellä oli tosi kovat paineet menestyä. Oltiin kerran lomalla ja sitten tuli soitto toimistolta, jonka itsekin kuulin, että nyt on lomat loppu ja sinun pitää osallistua seuraavaan tilaisuuteen tiettyjen asiakkaiden takia, ja sihteeri hoitaa lennot takaisin niin pian kuin mahdollista. No minä jäin yksin lomailemaan loppulomaksi.
Jännä, että koetaan menestyksenä, ettei saa edes lomaa viettää rauhassa. Orjuudelta tai ainakin käskyläisyydeltä tuo minusta kuulostaa, että nöyränä keskeyttää lomansa ja asettaa työn oman vapaa-ajan, itsensä ja läheistensä edelle. Minusta sellainen ihminen on pelannut korttinsa hyvin (tai sitten muuten vaan onnekas), jolla on vapautta mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä muuten on niin hienoa omistautua työlleen? Ymmärrän, että taiteilija tekee niin, mutta jos kyse on tavallisesta työstä...
Olen kestänyt jo yli 30 vuotta. Elämä on pitkälti mennyt miehen uran ehdoilla, mutta vastapainona on sitten varallisuuden karttuminen ja hyviä asioita lapsille.
Olin pitkään kotiäitinä ja nykyisin kotirouvana. Todennäköisesti olen saanut nauttia elämästä paljon enemmän näin, koska oma ammatti on todella rankka, jos sitä tekee kokopäiväisesti. Minulla on siis ollut harrastusluonteista yritystoimintaa oman ammattini puitteissa ja ansiotuloja keskiverron palkansaajan verran tai vähän vähemmän. Eläke jää tietysti pieneksi, kun olen maksanut vain kallista yrittäjäeläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Siksipä otin perhekeskeisen miehen. Mielestäni on tärkeää, että parisuhteessa on samansuuntaiset tavoitteet ja unelmat.
En tiedä urasta, mutta olen yrittäjän puoliso ja olen kestänyt yli 10 vuotta, läpi pikkulapsiarjen. Salaisuus on siinä, että olen kissaihminen. Puoliso on oikein hyvä, kun se ei pyöri koko ajan jaloissa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on uraihminen, eikö ura ole sama kuin työ?
Muotisana työnarkomaanille.
Jotkut näyttävät ymmärtävän uraihmisen työnarkomaanina, joka tuskin näkee perhettään ja jolle perhe on kakkosena työn ollessa ykkösenä.
Sitähän uraihminen ei tarkoita, ei työnarkomaniaa, eikä myöskään kaiken muun jäämistä työn jalkoihin, vaikka moni asia tehdäänkin työn ehdoilla kuten lomien suunnittelu ja se tosiasia, että harva johtavassa asemassa oleva voi täysin irrottautua työstä lomallakaan, koska back uppia saatetaan tarvita. Muutaman kymmenen minuutin puhelu lomalta ei pilaa perheen lomaa, vaikka saattaakin hetkeksi katkaista puhelimeen vastanneen lomailufiiliksen, joten eipä uraihmisen kanssa olemisessa ole mitään siihenkään liittyvää haittaa.
Uraihmisen ei pidä olla työnarkomaani tai muussa tapauksessa ura tyssähtää jossain vaiheessa. Rikas vapaa-aika ja muu elämä tukee työuraa, koska lepoaika ja nollausaika tuovat aina uusia asioita. Itse olen yrittäjänä myös aina tavoitettavissa ja työ on tärkeää ja siinä kehittyminen, joten ymmärrän aika hyvin puolisoani, jolle työ ja siinä kehittyminen ovat keskeisiä asioita elämässä eli hän on ns. uraihminen. Rakastaa ja tehdä työtä - ne ovat tärkeimmät asiat psyykkisesti terveelle ihmiselle kuten jo Sigmund Freud ajatteli.
Mielekäs työ, jossa on työn imua, siitähän urassa loppujen lopuksi on kyse. Ei vain palkasta ja tuloksesta, vaan ihmisen halusta saada elämässään jotain tähdelliseksi kokemaansa aikaan. Vaikka ihmisen saavutukset ovat isossa mittakaavassa aina mitättömiä, on työstä saatu mielihyvä aivan yhtä tärkeää kuin perhe-elämäkin. Eikä tarvitse olla taiteilija ajatellakseen näin.
Monissa vastauksissa näkyi miten työtä ja työn tekijöitä ei arvosteta. Sellainen ihminen ei sovi uraihmisen puolisoksi lainkaan eikä luonnollisesti itsekään voi olla uraihminen tai yrittäjä. Jokainen yrityshän on luotu samalla tavalla tyhjästä ja omasta ideasta kuin taideteoskin.
Mieheni on uraihminen, muttei työnarkomaani ja yrittäjänä pystyy itse päättämään mitä ja kuinka paljon tekee. Puhelimen ääressä on koko ajan nappi korvassa mutta olen siihen niin tottunut ettei se minua haittaa ollenkaan. Meillä ei ole enää pieniä lapsia ja elämämme on varsin mukavaa. Jos puolisoni ei pääse samaan aikaan lomalle, matkustan yksin tai ystävän kanssa. Mies mahdollistaa paremman elintason josta olen hyvin kiitollinen. Itse teen töitä juuri sen verran kun jaksan. Parasta tässä on se että olemme tiimi mutta osaan tehdä asioita ja nauttia elämästä myös ilman miestäni, on ollut pakko oppia. Arvostan puolisoani ja tiedän että puolisoni arvostaa myös minua ja työtäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En tee itsekään koko vuotta töitä, tarvitsen vapaa-aikaa.
Jokaien ihmisen elämän keskipiste on työ. Tois sijaisesti vasta jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Businessmiehen vaimo kirjoitti:
Mieheni on uraihminen, muttei työnarkomaani ja yrittäjänä pystyy itse päättämään mitä ja kuinka paljon tekee. Puhelimen ääressä on koko ajan nappi korvassa mutta olen siihen niin tottunut ettei se minua haittaa ollenkaan. Meillä ei ole enää pieniä lapsia ja elämämme on varsin mukavaa. Jos puolisoni ei pääse samaan aikaan lomalle, matkustan yksin tai ystävän kanssa. Mies mahdollistaa paremman elintason josta olen hyvin kiitollinen. Itse teen töitä juuri sen verran kun jaksan. Parasta tässä on se että olemme tiimi mutta osaan tehdä asioita ja nauttia elämästä myös ilman miestäni, on ollut pakko oppia. Arvostan puolisoani ja tiedän että puolisoni arvostaa myös minua ja työtäni.
Käyttäisin juuri tuota samaa sanontaa eli elämämme on varsin mukavaa. Lapset aikuisia ja molemmat sillä kannalla, että emme aio töitämme lopettaa ollenkaan, koska työnteko on yksinkertaisesti mukavaa. Toki töitä voi tehdä eläkeikäisenä vähemmän (mies) ja minä ehkä enemmän kuin nuorempana, jolloin lasten kanssa meni paljon aikaa ja energiaa. Harrastuksetkin ovat tärkeitä, työ voi jatkossa olla harrastus, kun taas varsinaiset harrastukset keikahtavat työn tilalle ajankäytössä.
Kyllä kestän. Olemme uusperhe, ja meillä menee hyvin. Mies on paljon poissa, joten saan viettää arki-illat lasteni kanssa, syömme yleensä päivällisen kolmistaan. Viikonlopppuna taas voin keskittyä mieheen, kun lapset haluavat tehdä omiaan.
Miehen eka avioliitto ei sitä kestänyt. Jännä, miten eksä jaksaa vieläkin kiukutella miehen työnteosta, jos työt ohittavat lapset. Luulisi oppineen, ettei kiukuttelu auta.
En kestänyt.
Mies vain teki uraa, itse jouduin jättämään omani jäähylle - vaikka niin kauniisti aikoinaan sanoikin, että tottakai itsekin saan edetä ja hänkin osallistuu ja hoitaa lasten hoidot ja heidän asiat.
Paskanmarjat.
Edelleen työ on ykkösenä exäni elämässä. Ja hän itse. Lapseni eivät halua olla isänsä kanssa juuri missään tekemisissä, kun ovat jo aikoja sitten nähneet kuvion; isällään ei ole muuhun aikaa ja intressejä kuin työhönsä, työkavereihinsa ja itseensä. Lasten asiat eivät edelleenkään kiinnosta. Lapset ovatkin sanoneet, että heillä on isä - vain paperilla.
urautuminen voi olla vaaarallista mikäli pikipojt eivät paikkaa kuoppia ja muuta sellaista, sitä törmää joko perään tai muuten pyörähtää.
En koska uraihmiset ovat yleensä itsekkäitä ja heitä vain kiinnostaa raha.
En minäkään epäisi toiselta hänen uraansa, mutta itse en vaan taitaisi sopia sellaisen ihmisen elämänkumppaniksi, jonka ura vaikuttaisi liikaa omaan elämääni. Minulla on nimittäin itsellänikin ura, joka on minulle tärkeä, joskaan en anna sen vaikuttaa negatiivisesti perhe-elämääni. Ja esim. itselleni ei olisi vaihtoehto ottaa kodista enemmän vastuuta, koska en halua elää sellaista elämää. En oikein pidä kotitöistä, enkä koe niiden kautta toteuttavani itseäni. Minulla on oma urani ja harrastukseni, joissa toteutan itseäni, enkä ole halukas tinkimään niistä kumppanin uran vuoksi. Valitsisin mieluumman vaatimattoman elintason, mutta tasa-arvoisen suhteen, kuin hulppean elintason, jossa itse joudun tinkimään omista unelmistani. Se elintaso nimittäin ei ole unelmani - omat saavutukseni ovat. Koko ajan ei tarvitse olla kuin paita ja perse, eli omaa tilaa ja omaa aikaa on oltava, ja omia asioita täytyy olla - molemmilla. Tuen kyllä kumppania hänen tavoitteissaan, mutta odotan häneltä vastavuoroisesti samaa.