Minä oire tämä voisi olla? Olen paikalla mutta en koe olevani läsnä. Aina ajatuksissani.

Sitä se on ollut koko elämä.  En osaa sanoa miksi sinulla on niin. Omat syyni tiedän. 

Up

Riippuu vähän siitä mitkä ovat sun ajatukset. Häiritseekö ne sua tai muita lähellä olevia.

Mietin elämää ikäänkuin muiden kautta. Mitä kukakin tekee tai kenen kanssa nyt olen milloinkin ollut tekemisissä. Jossain vaiheessa sitten ns havahdun ja taas nykyhetkeen. Ap

Yritä löytää oma tie. Mutta se ei löydy pelkästään miettimällä. Tekemisen kautta.

Seuraan

No, toi voi olla seurausta monestakin asiasta. Kuulostaa lähinnä derealisaatiolta, mikä ei ole itsenäinen diagnoosi, vaan yleinen oire, joka voi johtua psyykkisistä tai neurologisista ongelmista. TAI olla ihan normaalin ihmisen persoonapiirre.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Derealisaatio

Juurikin derealisaatio tai depersonalisaatio.

Ihan oikeasti ihmiset, opetelkaa googlettamaan. Helpottaa elämää kummasti. Tämä ponnahtaa esiin heti kun vaan naputtelee hakukenttään ”epätodellinen olo” tai ”poissaoleva olo”.

Ajattelin että ap kuvasi introverttiä ihmistä, jolla on ehkä lievää adhd-taipumusta.

Minä olen lapsesta asti ollut sellainen, että vaivun helposti omiin mietteisiini, enkä huomaa ulkomaailmaa. Jos tuttu tulee vastaan kadulla, en välttämättä huomaa ollenkaan ja siksi loukkaantuvat ja pitävät ylpeänä, kun en moikkaa.

Viihdyn hyvin yksin ja koen seurassa olemisen vähän raskaana. Esim lapsen ja koiran kanssa tuntuu, että en pysty täyspainoisesti ajattelemaan, keskittymään siihen, kun pitää koko ajan havahduttaa itsensä huomioimaan ns ulkomaailmaa eli muita.

Maladaptive daydreaming, jos siihen liittyy myös mielikuvitusmaailmoja.