Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi musiikkia kuunnellessani haluaisin aina palata siihen aikaan, kun olin 15-18? Miksi sinä haluat?
Kommentit (16)
Olen 18-vuotias ja kuuntelen 60-80-luvun musiikkia, vaikka en ole edes elänyt silloin. Vanhempani ovat aika vanhoja ja ovat varmaan koko elinikäni ajan kuunnelleet Nostalgia-radiokanavaa, niin ehkä siksi minuunkin iskee paremmin tuon ajan musiikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minä haluan mitä? En ainakaan halua palata mihinkään entiseen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Mutta kuuntelen ysäriä ja fiilistelen nuoruutta. En niinkään sitä jumputusta mitä radiostakin tulee, vaan esim Sophie B Hawkinsia.
No tässähän se vastaus tuli.
Mutta en silti ymmärrä, mitä vaikeaa on kysymyksessä että miksi edelleen vanhempana haluat kuunnella sitä musiikkia, jota kuuntelit 15-18 -vuotiaana:)
Kuuntelin eniten musiikkia juuri joskus 14-18v. Kaikenlaista, uutta ja vanhaa, ihan laidasta laitaan. Elämä lähes pyöri musiikin ympärillä. Monet genret ja yksittäiset biisit liittyivät johonkin toiseen ihmiseen ja muistuttavat heistä ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Mutta kuuntelen ysäriä ja fiilistelen nuoruutta. En niinkään sitä jumputusta mitä radiostakin tulee, vaan esim Sophie B Hawkinsia.
No tässähän se vastaus tuli.
Mutta en silti ymmärrä, mitä vaikeaa on kysymyksessä että miksi edelleen vanhempana haluat kuunnella sitä musiikkia, jota kuuntelit 15-18 -vuotiaana:)
Ahaa :D no siis siksi, että kun aika on kullannut muistot, muistaa sen sellaisena viattomana, huolettomana, kevyenä aikana. Siis nuoruuden. Olihan niitä huolia silloinkin, mutta kaikki päivät ei olleet suorittamista kuten nyt aikuisena. Huolettomiin kesälomapäiviin ne muistot lähinnä liittyvät :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin eniten musiikkia juuri joskus 14-18v. Kaikenlaista, uutta ja vanhaa, ihan laidasta laitaan. Elämä lähes pyöri musiikin ympärillä. Monet genret ja yksittäiset biisit liittyivät johonkin toiseen ihmiseen ja muistuttavat heistä ikuisesti.
No mut miksi muistella noita aikoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Mutta kuuntelen ysäriä ja fiilistelen nuoruutta. En niinkään sitä jumputusta mitä radiostakin tulee, vaan esim Sophie B Hawkinsia.
No tässähän se vastaus tuli.
Mutta en silti ymmärrä, mitä vaikeaa on kysymyksessä että miksi edelleen vanhempana haluat kuunnella sitä musiikkia, jota kuuntelit 15-18 -vuotiaana:)
Ahaa :D no siis siksi, että kun aika on kullannut muistot, muistaa sen sellaisena viattomana, huolettomana, kevyenä aikana. Siis nuoruuden. Olihan niitä huolia silloinkin, mutta kaikki päivät ei olleet suorittamista kuten nyt aikuisena. Huolettomiin kesälomapäiviin ne muistot lähinnä liittyvät :)
Ihanasti kuvailit, just näin ❤️.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa vielä, olitteko tuolloin jännä tyttöjä 🥺
Ei kyllä minulle musiikki tee tuollaista vaikutusta. Vaikka kuulisin nuoruuden aikaista musiikkia ei tule mitään kaipuuta siihen aikaan, korkeintaan voin ajatella, että olihan se erilaista aikaa ja onneksi se on jo takana. Minusta elämä on paljon parempaa ja hauskempaa aikuisena, nuorenakin suunnittelin tulevaisuutta ja sitten aikuistuttua toteutin suunnitelmat, ja nyt elän kuten nuorena unelmoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 18-vuotias ja kuuntelen 60-80-luvun musiikkia, vaikka en ole edes elänyt silloin. Vanhempani ovat aika vanhoja ja ovat varmaan koko elinikäni ajan kuunnelleet Nostalgia-radiokanavaa, niin ehkä siksi minuunkin iskee paremmin tuon ajan musiikki.
Minä aloitin aktiivisen rock- ja popmusiikin kuuntelun ja äänilevyn keräilyn 1980-luvun alussa, ja tuolloin mielenkiintooni kohteena olivat 1960-, 1970- ja 1980-luvun musiikki kuten The Beatles, The Rolling Stones, Led Zeppelin, Prince, Madonna, Eurythmics, U2 ja moni muu. Olen sen jälkeenkin jatkanut harrastustani LP- ja CD-levyjen kuuntelun ja keräilyn osalta aikavälillä 1954-2021 eli sieltä Elvis Presleyn ja Chuck Berryn varhaisista äänitteistä aivan viime vuosina julkaistuihin albumeihin kuten Greta Van Fleet ja Taylor Swift.
Raskainta musiikkia mitä minä kuuntelen edustavat AC/DC ja Metallica enkä ole innostunut siitä örinämetallista, sillä minulle laulajan ääni on tärkeä seikka. Samoin rap & hip hop osasto on jäänyt vieraaksi sillä se kuulosta sanojen hokemiselta. Hevin vastapainoksi kuuntelen myös hempeämpää musiikkia enkä suhtaudu rock- ja popmusiikkiin mitenkään ideologisesti vaan kyse on subjektiivisista
makuasiosta.
Musiikin kuuntelu on minulle elinikäinen harrastus eikä se ole sidoksissa siihen milloin oli 20-, 30- tai 40-vuotias. Monet arvostamani muusikot alkavat myös lähestyä 80 vuoden ikää ja osa heistä julkaisee edelleen uutta musiikkia kuten Paul McCartney ja Bob Dylan.
Kyllä oli ihanaa olla 19v, ja musiikki minut sinne ajatuksissani viekin ❤️
On toki ollut monta muutakin hienoa aikaa elämässä, mutta tuossa nuoruuden huumassa oli jotakin erityistä taikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat poikani, joilla on ikäeroa 10 vuotta soittavat minun nuoruuteni musiikkia. Olen kyllä vähän ihmeissäni siitä, mutta itsekin sitä ennen esiteininä kuuntelin 50-luvun musiikkia. Nämä menee vissiin aaltoina :)
En halua missään nimessä palata 15-18 v aikaan. Jotain hauskoja muistoja on ajalta 19-22 v vaikken siihenkään aikaan haluaisi palata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi palata, koska teini-ikä oli aika vaikea. Mutta joskus kun kuulen vanhan biisin, saattaa tulla sellainen olo että kaikki oli sillon yksinkertaisempaa ja jotenkin viattomampaa.
Oma kokemus on, että mitä enemmän niitä biisejä nyt aikuisena kuuntelee, sitä vähemmän tunnen nostalgiaa niistä. Joskus on kiva palata, mutta maku on myös muuttunut tosi paljon. 90-luvulla kuuntelin biisejä lähinnä sen perusteella, oliko niissä kiva rytmi ja melodia. Silloin tekno tuntui niin uudelta jutulta, mutta kun nyt kuuntelee, se oli sen ajan juttu ja kaikki biisit oli aika samanlaisia, muutama helmi vain on jäänyt, tyyliin The Sign ja What Is Love.
Siinä iässä kaikki tunteet ovat voimakkaita ja niihin liittyvät musiikkikappaleet jäävät loppuelämäksi ikäänkuin tatuoiduksi sun muistiin. Ja niitä on kuunneltu silloin aikoinaan paljon. Jäähän niitä sen jälkeenkin, tyyliin tämä biisi soi silloin kun oltiin lomalla Kreetalla… jne, mutta kyllä ne nuoruuden kappaleet kolahtaa kipeimmin ja ihanimmin. Jos oman nuoruuden ajankohtaan sattuu vielä jotain isompaa musiikkirintamalla, kuten itselläni 60-70 luku, Rollarit, Beatles, Queen ym. - onhan ne kappaleet vaan jotain ihan mahtavaa. Toki tulee niitä suosikkeja koko ajan uusiakin tähän päivään asti, mutta ihan erityinen paikka sydämessä tuolla nuoruusajan musiikilla.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä kysymystä. Mutta kuuntelen ysäriä ja fiilistelen nuoruutta. En niinkään sitä jumputusta mitä radiostakin tulee, vaan esim Sophie B Hawkinsia.