Lue keskustelun säännöt.
MITÄ TEHDÄ kun koko elämä tuntuu aiheuttavan kateutta/katkeruutta/harmitusta kaverissa?
27.04.2021 |
Jostakin syystä ollaan saavuttu kaverin kanssa tilanteeseen jossa kaikki mitä minä teen aiheuttaa hänessä negatiivisia tunteita. Siis kaikki mitä teen OMASSA elämässäni. Pääseekö tästä nyt enää kuiville, vai annanko vain olla?
Harrastan puolisoni kanssa yhdessä asiaa x, jota tämä kaverini haluaisi harrastaa puolisonsa kanssa, mutta kun hänellä ei ole sitä puolisoa. Tämä siksi koska hän ei halua puolisoa, ottajia kyllä olisi vaikka kuinka, mutta kukaan ei kelpaa.
Samalla sättii minua siitä että kelpuutin tällaisen kumppanin kuin omani on, ja samalla on kade siitä että minä olen kelpuuttanut kumppanini. Aika erikoinen ajatusmaailma, eikö?
Asun myös tavalla jollaisella kaverini haluaisi asua, paitsi että ei halua, vaan etsii jatkuvasti erilaista, jopa pienempää asuntoa kuin hänellä nyt on, mutta silti se ärsyttää että minä Itse asun ok-talossa. Ja ei ole kyseessä mikään maailmanparantaja, että pitäisi asua niin ja näin että maailma pelastuu, vaan jotenkin hänestä olisi mukavaa että minä asuisin hänen mielestään huonommin kuin hän, tai ainkin sillä tavalla miten mninulle olisi huono asua.
Tämä nyt tuntuu nykyään näkyvän aika lailla kaikessa tämä hänen käytöksensä. Nyt hänestä ei ole kuulunut n. 3kk mitään, kun on taas suuttunut/ärsyyntynyt jostain mitä minulla joko on, tai ei ole.
Pitäisikö antaa nyt vain hänen olla, kun en jaksaisi enää tätä tuuliviirileikkiä?
Ollaan kuitenkin tunnettu yli 20v.
Kommentit (42)
En jaksaisi olla tuollaisen ihmisen kaveri. Kateelliset ovat raskasta seuraa.
Move on sister!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri taitaa olla ihastunut suhun tai sun puolisoon. Jonkinlaista mustasukkaisuutta toi on.
No kun hän ei ole ihastunut. Kumpaankaan :D Jotenkin hän vain tuntuu vertailevan meidän elämiämme, vaikka ne on jo lähtökohdiltaan ihan erilaiset, ja olleet sitä kyllä aina.
Hän kokee että minä en tue hänen juttujaan tarpeeksi, vaikka koko yhteisen historiamme ajan olen kyllä tukenut, ja voin ihan eritellä että miten. Tosiasiassa hän on se joka ei tue minua, enkä kyllä hänen tukea mihinkään tarvitsekaan. Ei hänkään minun, mutta olen tukenut, ihastellut ja tsempannut koska niin kaverit tekevät, ja olen halunnut että hänellä on hyvä mieli.
Monet illat ollaan meidän samaa harrastusta perattu hänen kulmaltaan. Kun minä otan omalta puoleltani harrastuksen esiin niin vaihtuu puheenaihe nopeasti, ja hänen vastauksensa minulle ovat vain niin niin, joo, ihan hyvähän tuo on jne. Puolisoni sanoikin minulle että jos hän on kateellinen kun minä olen tässä luonnonlahjakkuus. Paha vain että itse en näe tätä luonnonlahjakkuutta, ja tekemisemme poikkeavat kyllä suuresti, vaikka saman yläviitteen alla toimitaankin.
Nyt on hiipinytkin ajatus jo pitemmän aikaa että mitä viitsii enää hänen seurassaan puhua. Jos jo normaaliasiat mitä ihmisen elämässä tapahtuu ovat jotain brassailua(siis toki vain minun puoleltani) niin vähiinpä jää keskusteluaiheet.
Kertokaa te jotka olette tällaisia ihmisiä että miten teidän kanssa pystyy oikein olemaan?
ap
Kun aistin kaveriltani jotain ehkä saman tyyppistä vihamielisyyttä, päätin antaa lopulta hänen ottaa yhteyttä seuraavan kerran. Nyt on tainnut mennä pari vuotta eikä ole kuulunut. Ja tunsimme kuitenkin yli 20v. Mietin kyllä yhä teinkö oikein. Kyllä yritin kysellä kuulumisia ensin ja pitää yhteyttä siihen suuntaan, mutta vastaanotto oli jotenkin tympeä. Ihmetytti kun se muutos tuntui niin äkilliseltä. Mutta samalla huomasin että hän oli kyllä oikeastaan aina suhtautunut minuun jotenkin, no, en oikein tiedä. Ikävästi. En vaan ennen ollut jotenkin huomannut sitä. Ja sitten se korostui kun elämässäni tapahtui muutos positiiviseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairasta.... huhhuh anna olla tommosen energiasyöpön omissa oloissa
Muutos on siis tapahtunut milloin? Vai onko ollut jo aina tällainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutos on siis tapahtunut milloin? Vai onko ollut jo aina tällainen?
Tässä viimeisten vuosian aikana on muuttunut. Tai ainakaan en ole tällaista käytöstä aiemmin huomannut.
ap
Kaveruus on raadollista. Olen omassa elämässäni ehkä menestynyt paremmin ja kokenut mielenkiintoisia asioita mutta kenenkään kanssa sitä ei voi jakaa kun tulee vaan paha mieli. Olen yrittänyt auttaa ja olla uskollinen vanhoille ystävilleni mutta siitä on ollut minulle vain harmia. Anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveruus on raadollista. Olen omassa elämässäni ehkä menestynyt paremmin ja kokenut mielenkiintoisia asioita mutta kenenkään kanssa sitä ei voi jakaa kun tulee vaan paha mieli. Olen yrittänyt auttaa ja olla uskollinen vanhoille ystävilleni mutta siitä on ollut minulle vain harmia. Anna olla.
En edes ole menesynyt elämässäni mitenkään niin että siitä pitäisi olla kateellinen. Ihan normaaleja asioita, ja lisänä eräs perussairaus vielä, joka estää minulta kaikenlaista mitä haluaisin tehdä. Ihan normaaleja asioita vain. Tämä kaveri olisi itse ihan kykenevä samoihin, mutta ei halua niitä. Ymmärtäisin jos vaikka toinen ei voisi saada lapsia ja toinen odottaisi esikoistaan, että siinä voisi olla vähän yskimistä, mutta kun mitään tällaista ei ole.
Onko sinulla sitten uudet kaverit, vain miten? Mulla on myös sellaisia kavereita joille elämäni ei ole ongelma kokonaisuudessaan, ja jotka ovat oikeasti iloisia, ja onnellisia puolestani, ja vaikka eivät tekemistäni asioista mitään ymmärtäisikään, niin ovat silti aidosti kiinnostuneita.
ap
Onneksi pääset nyt helposti eroon, kun ei itse ole ottanut yhteyttä. Kateellisesta ystävästä ei ole sinulle minkäänlaista iloa ja saat vain pahan mielen. Kateus ei myöskään ole sinun ongelmasi, vain kateellinen itse voi ratkaista omat ongelmansa. Kateellinen iloitsee toisen epäonnesta ja on suruissaan, kun menee hyvin. Siksi kateellinen ei ole sinun ystäväsi, joten lakkaa nimittämättä suhdettanne ystävyydeksi.
Kaikki ystävyydet eivät säily, itse asiassa suurin osa loppuu aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää itseä että eikö tuollaisia sitten harmita yhtään että menettävät kaverinsa? Tai siis tajuavatko että itse olivat syypäänä. Vai ovatko vain tyytyväisiä että heidän mielestään ärsyttävä ihminen poistui elämästä? Haluaisin niin paljon kuulla sen vastapuolen mielipiteen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi pääset nyt helposti eroon, kun ei itse ole ottanut yhteyttä. Kateellisesta ystävästä ei ole sinulle minkäänlaista iloa ja saat vain pahan mielen. Kateus ei myöskään ole sinun ongelmasi, vain kateellinen itse voi ratkaista omat ongelmansa. Kateellinen iloitsee toisen epäonnesta ja on suruissaan, kun menee hyvin. Siksi kateellinen ei ole sinun ystäväsi, joten lakkaa nimittämättä suhdettanne ystävyydeksi.
Kaikki ystävyydet eivät säily, itse asiassa suurin osa loppuu aikanaan.
Näin ajattelinkin tehdä, että en ota itse enää yhteyttä. Kutsun häntä kyllä kaveriksi enkä ystäväksi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun aistin kaveriltani jotain ehkä saman tyyppistä vihamielisyyttä, päätin antaa lopulta hänen ottaa yhteyttä seuraavan kerran. Nyt on tainnut mennä pari vuotta eikä ole kuulunut. Ja tunsimme kuitenkin yli 20v. Mietin kyllä yhä teinkö oikein. Kyllä yritin kysellä kuulumisia ensin ja pitää yhteyttä siihen suuntaan, mutta vastaanotto oli jotenkin tympeä. Ihmetytti kun se muutos tuntui niin äkilliseltä. Mutta samalla huomasin että hän oli kyllä oikeastaan aina suhtautunut minuun jotenkin, no, en oikein tiedä. Ikävästi. En vaan ennen ollut jotenkin huomannut sitä. Ja sitten se korostui kun elämässäni tapahtui muutos positiiviseen.
Olen myös itse ollut viimeiset kerrat se aktiivinen osapuoli, ja ajattelin nyt että kylläpä hän numeroni tietää. Toisaalta on ollut ihan vapauttavaa kun ei olla oltu nyt tekemisissä, että ehkäpä sekin kertoo jotakin.
Käsi sydämellä voin sanoa että olimme pitkän aikaa aivan parhaimmat ystävät, ja aina toistemme tukena. En osaa sanoa mihin tapahtumaan tämä tarkalleen päättyi, mutta elämässäni oli aika vaikea aika tuossa muutamia vuosia sitten, jolloin välimme viilenivät. Samaan syssyyn tuli omaa ja jälkikasvun sairautta, ja asunnon ostoa puolisoni kanssa. Silti olin kyllä koko ajan tekemisissä, ja yhtä lailla kaverin asiat kiinnostivat, eikä koskaan ollut jaksoa että olisin joko märehtinyt vain omiani, tai sen kummemmin hehkutellutkaan. Kaikenlaista on kuitenkin elämäni aikana ollut, ja kaveri on aina ollut kaverina. Tuntuukin kummalliselta että kun menee nyt paremmin kuin koskaan(vaikka ei siltikään mitenkään erinomaisesti) niin se on nyt jotenkin huono juttu, kun eikö sen pitäisi olla just hyvä, kun näkee mitä suota kaveri on tarponut, ja kun hän sieltä sitten pääsee ylös?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aistin kaveriltani jotain ehkä saman tyyppistä vihamielisyyttä, päätin antaa lopulta hänen ottaa yhteyttä seuraavan kerran. Nyt on tainnut mennä pari vuotta eikä ole kuulunut. Ja tunsimme kuitenkin yli 20v. Mietin kyllä yhä teinkö oikein. Kyllä yritin kysellä kuulumisia ensin ja pitää yhteyttä siihen suuntaan, mutta vastaanotto oli jotenkin tympeä. Ihmetytti kun se muutos tuntui niin äkilliseltä. Mutta samalla huomasin että hän oli kyllä oikeastaan aina suhtautunut minuun jotenkin, no, en oikein tiedä. Ikävästi. En vaan ennen ollut jotenkin huomannut sitä. Ja sitten se korostui kun elämässäni tapahtui muutos positiiviseen.
Olen myös itse ollut viimeiset kerrat se aktiivinen osapuoli, ja ajattelin nyt että kylläpä hän numeroni tietää. Toisaalta on ollut ihan vapauttavaa kun ei olla oltu nyt tekemisissä, että ehkäpä sekin kertoo jotakin.
Käsi sydämellä voin sanoa että olimme pitkän aikaa aivan parhaimmat ystävät, ja aina toistemme tukena. En osaa sanoa mihin tapahtumaan tämä tarkalleen päättyi, mutta elämässäni oli aika vaikea aika tuossa muutamia vuosia sitten, jolloin välimme viilenivät. Samaan syssyyn tuli omaa ja jälkikasvun sairautta, ja asunnon ostoa puolisoni kanssa. Silti olin kyllä koko ajan tekemisissä, ja yhtä lailla kaverin asiat kiinnostivat, eikä koskaan ollut jaksoa että olisin joko märehtinyt vain omiani, tai sen kummemmin hehkutellutkaan. Kaikenlaista on kuitenkin elämäni aikana ollut, ja kaveri on aina ollut kaverina. Tuntuukin kummalliselta että kun menee nyt paremmin kuin koskaan(vaikka ei siltikään mitenkään erinomaisesti) niin se on nyt jotenkin huono juttu, kun eikö sen pitäisi olla just hyvä, kun näkee mitä suota kaveri on tarponut, ja kun hän sieltä sitten pääsee ylös?
ap
Älä syytä itseäsi, kateus syntyy kateellisen omista maailmoista ja todennäköisesti sitä on ollut jo aikaisemmin, et ole vain huomannut. Minusta on ihan hyvä ja tavallaan vastuullistakin, ettei ystäväsi enää ota yhteyttä. Hän ilmeisesti itsekin tajuaa olevansa kateellinen ja haluaa suojata sekä itsensä että sinut. Kateushan on kokijalleen todella ikävästi nakertava tunne.
Jos hän joskus ottaa yhteyttä, niin tuo tuttavuusnäkökulma on hyvä. Hän on vanha tuttava, jonka kanssa on hyviä hyviä muistoja, mutta nykyisin menneisyyttä. Moikataan, kun tavataan - tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveruus on raadollista. Olen omassa elämässäni ehkä menestynyt paremmin ja kokenut mielenkiintoisia asioita mutta kenenkään kanssa sitä ei voi jakaa kun tulee vaan paha mieli. Olen yrittänyt auttaa ja olla uskollinen vanhoille ystävilleni mutta siitä on ollut minulle vain harmia. Anna olla.
En edes ole menesynyt elämässäni mitenkään niin että siitä pitäisi olla kateellinen. Ihan normaaleja asioita, ja lisänä eräs perussairaus vielä, joka estää minulta kaikenlaista mitä haluaisin tehdä. Ihan normaaleja asioita vain. Tämä kaveri olisi itse ihan kykenevä samoihin, mutta ei halua niitä. Ymmärtäisin jos vaikka toinen ei voisi saada lapsia ja toinen odottaisi esikoistaan, että siinä voisi olla vähän yskimistä, mutta kun mitään tällaista ei ole.
Onko sinulla sitten uudet kaverit, vain miten? Mulla on myös sellaisia kavereita joille elämäni ei ole ongelma kokonaisuudessaan, ja jotka ovat oikeasti iloisia, ja onnellisia puolestani, ja vaikka eivät tekemistäni asioista mitään ymmärtäisikään, niin ovat silti aidosti kiinnostuneita.
ap
Näin äkkiseltään tuntuu , että tämä kateellinen ystävä on katkera siitä kun hän ei pysty/jaksa/osaa/halua tehdä tavoittelemiensa asioiden suhteen mitään. Nämähän on yleensä niitä joille toinen on seremoniamestari että pysyy tyytyväisenä. Sitä ei nähdä ollenkaan että itsekin pitäisi tehdä jotakin . Itsellä ollut muutama tällainen ystävä ja kun nämä jätti taakseen elämän laatu parani huimasti.
Itse kaipaisin lisää vinkkejä tuohon että mitä jos jossain sitten törmätään. Joku jo sanoikin että suhtaudu kuin vanhaan tuttavaan jonka kanssa on hyviä yhteisiä muistoja. Se on varmaan ihan hyvä. Itseä kalvaa vaan se että en ole varma oliko ystävä sittenkin loukkaantunut vai kateellinen jostain. Käytös oli niin samanlaista. Että mitä jos sieltä tulee joku vihamielinen mulkaisu vaan jos jossain törmätään?
Se tässä onkin niin vaikeaa kun ei tiedä mikä hiertää! Toisaalta jos syy olisi minussa, hän olisi varmaan ottanut sen esille että olisin voinut vaikka pyytää anteeksi jos olen loukannut.
Vierailija kirjoitti:
Itse kaipaisin lisää vinkkejä tuohon että mitä jos jossain sitten törmätään. Joku jo sanoikin että suhtaudu kuin vanhaan tuttavaan jonka kanssa on hyviä yhteisiä muistoja. Se on varmaan ihan hyvä. Itseä kalvaa vaan se että en ole varma oliko ystävä sittenkin loukkaantunut vai kateellinen jostain. Käytös oli niin samanlaista. Että mitä jos sieltä tulee joku vihamielinen mulkaisu vaan jos jossain törmätään?
Se tässä onkin niin vaikeaa kun ei tiedä mikä hiertää! Toisaalta jos syy olisi minussa, hän olisi varmaan ottanut sen esille että olisin voinut vaikka pyytää anteeksi jos olen loukannut.
Kyllä se kateudelta kuulostaa, mutta tokihan kateellinen itse pyrkii etsimään syyn kateuden kohteesta. Jos tämä nainen olisi ystäväsi, niin hän selvittäisi asian rehdisti, eikä ilkeilisi sinulle. Eli olipa käytöksen syy mikä tahansa, niin lopputulos on kannaltasi ihan sama eli tuolla tavalla käyttäytyvä ei ole sinun ystäväsi.
Kun aikaa kuluu, niin sinua ei hetkauta se, jos kaverisi on niin hölmö, ettei tervehdi sinua. Se on hänen häpeänsä kuten hänen käytöksensä muutenkin on sinua kohtaan ollut. Sinä sen sijaan olet aidosti pohtinut olisiko syy jotenkin sinussa eli todennäköisesti ole vähän liian kiltti tyyppi. Sellaisesta kannattaa opetella pois, koska muuten vetää puoleensä huonosti käyttäytyviä ihmisiä.
Anna olla. Kaverillasi on paha olla sinun seurassasi. Ei se tietenkään sinun vikasi ole. Hänen pitäisi nyt itse selvittää mitä hän voisi asioilleen tehdä, vai hyväksyykö oman tilanteensa.