MITÄ TEHDÄ kun koko elämä tuntuu aiheuttavan kateutta/katkeruutta/harmitusta kaverissa?

Jostakin syystä ollaan saavuttu kaverin kanssa tilanteeseen jossa kaikki mitä minä teen aiheuttaa hänessä negatiivisia tunteita. Siis kaikki mitä teen OMASSA elämässäni. Pääseekö tästä nyt enää kuiville, vai annanko vain olla?
Harrastan puolisoni kanssa yhdessä asiaa x, jota tämä kaverini haluaisi harrastaa puolisonsa kanssa, mutta kun hänellä ei ole sitä puolisoa. Tämä siksi koska hän ei halua puolisoa, ottajia kyllä olisi vaikka kuinka, mutta kukaan ei kelpaa.
Samalla sättii minua siitä että kelpuutin tällaisen kumppanin kuin omani on, ja samalla on kade siitä että minä olen kelpuuttanut kumppanini. Aika erikoinen ajatusmaailma, eikö?

Asun myös tavalla jollaisella kaverini haluaisi asua, paitsi että ei halua, vaan etsii jatkuvasti erilaista, jopa pienempää asuntoa kuin hänellä nyt on, mutta silti se ärsyttää että minä Itse asun ok-talossa. Ja ei ole kyseessä mikään maailmanparantaja, että pitäisi asua niin ja näin että maailma pelastuu, vaan jotenkin hänestä olisi mukavaa että minä asuisin hänen mielestään huonommin kuin hän, tai ainkin sillä tavalla miten mninulle olisi huono asua.

Tämä nyt tuntuu nykyään näkyvän aika lailla kaikessa tämä hänen käytöksensä. Nyt hänestä ei ole kuulunut n. 3kk mitään, kun on taas suuttunut/ärsyyntynyt jostain mitä minulla joko on, tai ei ole.
Pitäisikö antaa nyt vain hänen olla, kun en jaksaisi enää tätä tuuliviirileikkiä?
Ollaan kuitenkin tunnettu yli 20v.