Lue keskustelun säännöt.
MITÄ TEHDÄ kun koko elämä tuntuu aiheuttavan kateutta/katkeruutta/harmitusta kaverissa?
27.04.2021 |
Jostakin syystä ollaan saavuttu kaverin kanssa tilanteeseen jossa kaikki mitä minä teen aiheuttaa hänessä negatiivisia tunteita. Siis kaikki mitä teen OMASSA elämässäni. Pääseekö tästä nyt enää kuiville, vai annanko vain olla?
Harrastan puolisoni kanssa yhdessä asiaa x, jota tämä kaverini haluaisi harrastaa puolisonsa kanssa, mutta kun hänellä ei ole sitä puolisoa. Tämä siksi koska hän ei halua puolisoa, ottajia kyllä olisi vaikka kuinka, mutta kukaan ei kelpaa.
Samalla sättii minua siitä että kelpuutin tällaisen kumppanin kuin omani on, ja samalla on kade siitä että minä olen kelpuuttanut kumppanini. Aika erikoinen ajatusmaailma, eikö?
Asun myös tavalla jollaisella kaverini haluaisi asua, paitsi että ei halua, vaan etsii jatkuvasti erilaista, jopa pienempää asuntoa kuin hänellä nyt on, mutta silti se ärsyttää että minä Itse asun ok-talossa. Ja ei ole kyseessä mikään maailmanparantaja, että pitäisi asua niin ja näin että maailma pelastuu, vaan jotenkin hänestä olisi mukavaa että minä asuisin hänen mielestään huonommin kuin hän, tai ainkin sillä tavalla miten mninulle olisi huono asua.
Tämä nyt tuntuu nykyään näkyvän aika lailla kaikessa tämä hänen käytöksensä. Nyt hänestä ei ole kuulunut n. 3kk mitään, kun on taas suuttunut/ärsyyntynyt jostain mitä minulla joko on, tai ei ole.
Pitäisikö antaa nyt vain hänen olla, kun en jaksaisi enää tätä tuuliviirileikkiä?
Ollaan kuitenkin tunnettu yli 20v.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveruus on raadollista. Olen omassa elämässäni ehkä menestynyt paremmin ja kokenut mielenkiintoisia asioita mutta kenenkään kanssa sitä ei voi jakaa kun tulee vaan paha mieli. Olen yrittänyt auttaa ja olla uskollinen vanhoille ystävilleni mutta siitä on ollut minulle vain harmia. Anna olla.
En edes ole menesynyt elämässäni mitenkään niin että siitä pitäisi olla kateellinen. Ihan normaaleja asioita, ja lisänä eräs perussairaus vielä, joka estää minulta kaikenlaista mitä haluaisin tehdä. Ihan normaaleja asioita vain. Tämä kaveri olisi itse ihan kykenevä samoihin, mutta ei halua niitä. Ymmärtäisin jos vaikka toinen ei voisi saada lapsia ja toinen odottaisi esikoistaan, että siinä voisi olla vähän yskimistä, mutta kun mitään tällaista ei ole.
Onko sinulla sitten uudet kaverit, vain miten? Mulla on myös sellaisia kavereita joille elämäni ei ole ongelma kokonaisuudessaan, ja jotka ovat oikeasti iloisia, ja onnellisia puolestani, ja vaikka eivät tekemistäni asioista mitään ymmärtäisikään, niin ovat silti aidosti kiinnostuneita.
ap
Näin äkkiseltään tuntuu , että tämä kateellinen ystävä on katkera siitä kun hän ei pysty/jaksa/osaa/halua tehdä tavoittelemiensa asioiden suhteen mitään. Nämähän on yleensä niitä joille toinen on seremoniamestari että pysyy tyytyväisenä. Sitä ei nähdä ollenkaan että itsekin pitäisi tehdä jotakin . Itsellä ollut muutama tällainen ystävä ja kun nämä jätti taakseen elämän laatu parani huimasti.
Ainakin minun kokemani tapaus on juuri tuollainen. Kateuden tunnusmerkki taitaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellinen p*ska, vaihtoon. Elämä liian lyhyt moiseen draamaan.
Et voi tehdä mitään eli anna olla.
Kuvaavaa, että sinä mietit pitääkö sinun pyytää anteeksi, vaikka kerrot ystäväsi loukanneen sinua useasti.
Kerta olette tunteneet jo yli 20 v teillä on varmaan ikää vähintäänkin 30-40 v? Ja sanoit, ettei kaverillasi ole parisuhdetta. Mun puhdas veikkaus on, että kaverisi on alkanut potea jonkinlaista keski-iänkriisiä. On herännyt siihen, että juna jättää kohta ja nuoremmaksi ei enää tule. Sinulla on sellaisia perusasioita, joita kaverillasi ei ole, ja joita hänkin haluaisi, ja joita keski-ikää lähestyvällä/ keski-ikäisellä oletetaan olevan: parisuhde, okt ja vakaa elämä. Kateus. Yksinkertaisuudessaan. Sun kaveria vaivaa kateus. Nyt joku tulee huutamaan "kateuskortin" esille vetoa, mutta kyllä sekin on ihan todellinen tunne, jota ihmiset potevat ja purkavat muihin mitä kummallisimmilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kerta olette tunteneet jo yli 20 v teillä on varmaan ikää vähintäänkin 30-40 v? Ja sanoit, ettei kaverillasi ole parisuhdetta. Mun puhdas veikkaus on, että kaverisi on alkanut potea jonkinlaista keski-iänkriisiä. On herännyt siihen, että juna jättää kohta ja nuoremmaksi ei enää tule. Sinulla on sellaisia perusasioita, joita kaverillasi ei ole, ja joita hänkin haluaisi, ja joita keski-ikää lähestyvällä/ keski-ikäisellä oletetaan olevan: parisuhde, okt ja vakaa elämä. Kateus. Yksinkertaisuudessaan. Sun kaveria vaivaa kateus. Nyt joku tulee huutamaan "kateuskortin" esille vetoa, mutta kyllä sekin on ihan todellinen tunne, jota ihmiset potevat ja purkavat muihin mitä kummallisimmilla tavoilla.
Ymmärtäisin aivan hyvin kateuden tuollaisessa tilanteessa, mutta kun kaverilla on jo nämä, tai on olleet jo, mutta hän on itse eronnut kun ei olekaan halunnut sellaista elämää. Häneltä on myös viime vuosien ajalta jäänyt hylättyjä seurustelukumppaneita perään itkemään, kun hän ei olekaan itse halunnut enää jatkaa. Hänellä on oma asunto, ollut jo vaikka kuinka kauan, joskin vaihtanut välillä, ja suunnitteli tosiaan vielä pienempään asuntoon muuttamista kun nykyisessä on turhaa tilaa. Hän on asunut yhdessä silloisen kumppanin kanssa, ja heilä oli oma rivarinpätkä silloin. On siis todella vaikea käsittää että hän olisi minulle kateellinen, kun jo ihan hänen tulotasonsa on paljon parempi kuin minulla, ja sitä kautta vapaus tehdä ja asua kuten haluaa.
Hänellä ei ole mikään ongelma löytää parisuhdetta tai yhden illan huvia.
Kiitos muillekin hyvistä viesteistä, kiva tietää etten ole ainoa vastaavassa tilanteessa, vaikka eihän se tietenkään koskaan "kivaa" ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerta olette tunteneet jo yli 20 v teillä on varmaan ikää vähintäänkin 30-40 v? Ja sanoit, ettei kaverillasi ole parisuhdetta. Mun puhdas veikkaus on, että kaverisi on alkanut potea jonkinlaista keski-iänkriisiä. On herännyt siihen, että juna jättää kohta ja nuoremmaksi ei enää tule. Sinulla on sellaisia perusasioita, joita kaverillasi ei ole, ja joita hänkin haluaisi, ja joita keski-ikää lähestyvällä/ keski-ikäisellä oletetaan olevan: parisuhde, okt ja vakaa elämä. Kateus. Yksinkertaisuudessaan. Sun kaveria vaivaa kateus. Nyt joku tulee huutamaan "kateuskortin" esille vetoa, mutta kyllä sekin on ihan todellinen tunne, jota ihmiset potevat ja purkavat muihin mitä kummallisimmilla tavoilla.
Ymmärtäisin aivan hyvin kateuden tuollaisessa tilanteessa, mutta kun kaverilla on jo nämä, tai on olleet jo, mutta hän on itse eronnut kun ei olekaan halunnut sellaista elämää. Häneltä on myös viime vuosien ajalta jäänyt hylättyjä seurustelukumppaneita perään itkemään, kun hän ei olekaan itse halunnut enää jatkaa. Hänellä on oma asunto, ollut jo vaikka kuinka kauan, joskin vaihtanut välillä, ja suunnitteli tosiaan vielä pienempään asuntoon muuttamista kun nykyisessä on turhaa tilaa. Hän on asunut yhdessä silloisen kumppanin kanssa, ja heilä oli oma rivarinpätkä silloin. On siis todella vaikea käsittää että hän olisi minulle kateellinen, kun jo ihan hänen tulotasonsa on paljon parempi kuin minulla, ja sitä kautta vapaus tehdä ja asua kuten haluaa.
Hänellä ei ole mikään ongelma löytää parisuhdetta tai yhden illan huvia.
Kiitos muillekin hyvistä viesteistä, kiva tietää etten ole ainoa vastaavassa tilanteessa, vaikka eihän se tietenkään koskaan "kivaa" ole.
ap
Kateus tarkoittaa tyytymättömyyttä omaan elämään. Oli se millaista tahansa, niin kateellinen on tyytymätön ja se muiden tyytyväisyys herättää siksi eniten kateutta.
Teininä minun kaverini oli kateellinen, koska minulla oli poikkis (teiniä ei voi nimittää míekkoseksi XD), hengailin toisen kaverin kanssa keskustassa, kävin toisten kavereiden kanssa bilettämässä ja poijjaat tekstailivat minulle XDDDDDD En koskaan tehnyt mitään numeroa mistään, mutta kateutta riitti silmän kantamattomiin XD. Sitten sen kerran, kun kaveri itse oli vähän myöhemmin liikenteessä, teki siitä ison numeron XD. Minä en ikinä kritisoinut hänen elämäänsä, tein vain mitä itse halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta toisaalta suhteemme aikana poikkis täytti 18 XD Eli ehkä hän oli sittenkin míekkospoikanen XD.
Ystävän pitäisi olla rinnalla myös iloissa ja menestyksissä. Minulla oli opiskeluaikana kaveri jonka kanssa molemmat oltiin rutiköyhiä, ei varakkaista perheistä. Silti hän oli kateellinen kun isäni kustansi minulle ulkomaanmatkan. Koko ajan jurnutti että kyllä toiset pääsee, ei hän vaan.Ja muitakin vastaavia juttuja. En halunnut jatkaa enää ystävyyttä kun valmistuttiin.
Toisaalta yksi kaveri luulee aina kaikkea kateudeksi. Hän puuttuu koko ajan asioihini ja neuvoo työasioissa. Kun sanoin että en kaipaa neuvoja niin hänestä olin kateellinen hänen töistään. En oikeasti ole. Joku muu kaveri oli kateellinen kuulemma hänen parisuhteestaan ja ukosta. Vaikea kuvitella koska hänen miehensä ei puhu mitään koskaan että sellainen sulho aiheuttaisi kademieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä elät niin kuin itse haluat, ja kaverin tehtävä on tulla toimeen oman kateutensa kanssa.
Paras varmaan kaikille, jos ette enää olisi kavereita, ei tuollaisesta kuviosta yleensä pääse mukavaan, kaunattomaan ja tasa-arvoiseen kaveruuteen.
Kokemusta on. Elämä helpottui huomattavasti kun välit kateellisen ja katkeran kaverin kanssa viilenivät. Ihan tavallista elämää siis elän, ei pitäisi olla mitään kadehdittavaa. Ex-kaverin mielestä minulle ei olisi saanut tapahtua mitään mukavaa enkä olisi saanut pärjätä elämässä ollenkaan.
Mun läheinen ystävä aloitti jossain vaiheessa itkukohtaukset minun elämän takia. En tietenkään halua enää olla tekemisissä ja pahoittaa hänen mieltään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole hyvä ystävä ja vie pois asiat aiheuttamasta hänelle mielipahaa eli katkaise välit kokonaan, se on hyväksi hänelle ja myös sinulle kun ei ole enää aihetta kateuteen.
Tuollaisella ihmisellä ei tee mitään. Anna olla ja nauti elämästäsi. Jos hän joskus lopettaa olemasta katkera, niin ehkä sitten löydätte toisenne uudelleen. Ei kannata tehdä tikkua ristiin tuollaisen kaverisuhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa selvältä kuviolta minusta. Kaverisi on alunperin tottunut siihen, että teillä on tietyt roolit. Sinulla on perussairautesi, peruselämäsi ja hänellä ”hienompaa”, kun on rahaa ja miehiä. Eli hän on mieltynyt asetelmaan, jossa hänellä on sinua hienompi elämä.
Hän ei kuitenkaan ole onnistunut sitoutumaan mihinkään, koska on nuorena kuvitellut olevansa kuolematon. Nyt sitten iän myötä hän on havahtunut siihen, ettei hänellä yhtäkkiä olekaan merkityksellisiä asioita, joista tuntea kiitollisuutta. Hän tajuaa, ettei tuuliviirin elämä ole lopulta kovin palkitsevaa, jos mihinkään ei sitoudu.
Sinä taas olet noussut suosta, etkä enää ole sellainen ikään kuin reppana, millaiseksi kaverisi on sinut mieltänyt. Häntä kauhistuttaa huomata, että itse asiassa sinun ”ankeampi” elämäsi onkin huomattavasti palkitsevampaa. Hän näkee, kuinka onnellinen olet, kun olet tehnyt erilaisia valintoja kuin sinä.
Nyt hän tuntee katumusta, katkeruutta ja huonommuutta: ”Ai TOLLA meneekin nyt paremmin kuin minulla?! Enkö enää vedäkään häntä perässäni?”. Hän on selkeästi kykenemätön reflektoimaan näitä tunteita ja kaataa tuskansa sinun niskaasi.
Aina, kun omassa elämässä tapahtuu käänne parempaan ja muuttuu itse onnellisemmaksi, on riski, että joku läheinen ei sulata tätä. Kyse on siitä, että nämä läheiset ovat pistäneet sinut tiettyyn lokeroon, jossa myös haluavat sinun pysyvän. Pieniä ihmisiä, antaisin mennä aika matalalla kynnyksellä...
Ehkä sitten tosiaan olen ollut sokea sille että kaveri on ollut tällainen aina. Ehkä aiemmin vain ei ole ollut "syytä" käyttäytyä hänellä näin. Jotenkin tuntuu vaikealta ajatus että ei oletaisi enää kavereita, sitä varmaan sisimmässään toivoo ett äpalattaisiin siihen vanhaan hyvään aikaan, kun kaverissa on todellakin ne mahtavat puolet, ei kai muuten olisi ystävystyttykään koskaan. Ja myös tuo kateus aiheuttaa tosiaan ihmetystä, koska aiemmin en ole sitä huomannut. Kiitos kaikille viesteistä :)
ap
No en tiijä, mutta painin saman asian kans!
Millaisia kommentteja häneltä on konkreettisesti tullut? Itse kamppailen sen kanssa että en ole varma tulkitsenko jonkun kommentin vain negatiiviseksi, vai onko se todella sitä. Mutta fiilis kai sen kertoo, jos on sellainen olo että toinen on negatiivinen niin ei se tyhjästä tule. En siis epäile sinua ollenkaan. Haluaisin vaan kuulla konkreettisia esimerkkejä kateudesta tai piikittelystä että tunnistaisin sen omassa elämässäni. Muutkin saa kertoa!
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa selvältä kuviolta minusta. Kaverisi on alunperin tottunut siihen, että teillä on tietyt roolit. Sinulla on perussairautesi, peruselämäsi ja hänellä ”hienompaa”, kun on rahaa ja miehiä. Eli hän on mieltynyt asetelmaan, jossa hänellä on sinua hienompi elämä.
Hän ei kuitenkaan ole onnistunut sitoutumaan mihinkään, koska on nuorena kuvitellut olevansa kuolematon. Nyt sitten iän myötä hän on havahtunut siihen, ettei hänellä yhtäkkiä olekaan merkityksellisiä asioita, joista tuntea kiitollisuutta. Hän tajuaa, ettei tuuliviirin elämä ole lopulta kovin palkitsevaa, jos mihinkään ei sitoudu.
Sinä taas olet noussut suosta, etkä enää ole sellainen ikään kuin reppana, millaiseksi kaverisi on sinut mieltänyt. Häntä kauhistuttaa huomata, että itse asiassa sinun ”ankeampi” elämäsi onkin huomattavasti palkitsevampaa. Hän näkee, kuinka onnellinen olet, kun olet tehnyt erilaisia valintoja kuin sinä.
Nyt hän tuntee katumusta, katkeruutta ja huonommuutta: ”Ai TOLLA meneekin nyt paremmin kuin minulla?! Enkö enää vedäkään häntä perässäni?”. Hän on selkeästi kykenemätön reflektoimaan näitä tunteita ja kaataa tuskansa sinun niskaasi.
Aina, kun omassa elämässä tapahtuu käänne parempaan ja muuttuu itse onnellisemmaksi, on riski, että joku läheinen ei sulata tätä. Kyse on siitä, että nämä läheiset ovat pistäneet sinut tiettyyn lokeroon, jossa myös haluavat sinun pysyvän. Pieniä ihmisiä, antaisin mennä aika matalalla kynnyksellä...
Jostain syystä tämä oli mennyt silmieni ohitse. Oli melko pysäyttävä kirjoitus, kiitos siitä.
Johonkin vastaavan suuntaiseen ajatuskulkuun olen itsekin taipuvainen. Kaverilla on olult ilmeisesti ihan erilainen ajatus välisestämme suhteesta. Pahaltahan se tuntuu kun itse olen vilpittömin mielin hänen elämässään mukana ollut, ja kuvitellut että sama on toisinpäinkin, mutta minut onkin vain laitettu johonkin lokeroon josta en saisi poiketa, eikä tätä kuviota ole minulle edes kerrottu, että olisin voinut sanoa joa kauan sitten että kiitos ei. Tämä kaveri kuitenkin "varasi" parhaan ystävän paikkaa pitkän aikaa, joten väkisinkin oli vähemmän resursseja "oikeiden" ystävien kanssa olemiseen tai niiden löytämiseen.
Tämä "paljastus" siis on minulle ollut kova pala, koska historia on pitkä, ja koen tulleeni huijatuksi tiiviimpään suhteeseen johon olisi ollut halukas mikäli olisin tämän totuuden tiennyt. Ettei nyt saataisi väärää käsitystä, niin emme ole olleet koko ajan kuin paita ja peppu, vaan tarkoitan sellaista henkistä yhteyttä ja toisensa läpikotaisin tuntemista mitä pitkässä ystävyydduhteessa tapahtuu. Toisaalta olen kyllä nykyään vielä kiitollisempi näistä ystävistä jotka ovat olleet sitä mitä olen heidän ajatellutkin olevan <3
Ja sinulle joka kyselit konkretiaa; en usko että siitä on hyötyä, koska kyseessä on kaverin MUUTTUNUT käytös, joten sitä pitää verrata entiseen, eikä sellaista pysty oikein selittämään nettipalstalla mitenkään.
ap
Mulla on ollut tuollaisia kavereita.
Tosi kivoja, kun mulla on mennyt huonosti, mutta kun on mennyt hyvin, nii hirveää veetuilua ja mollaamista.
Olen onneksi päässyt eroon heistä.
No sitten vain jatkat matkaa etkä jatkossa tervehdi.
Itselläni on vähän samanlainen kokemus ollut ja hyvin vaivoin se tervehdys sieltä tuli ja katse oli sitä luokkaa, että miehenikin sanoi, että olipas murhaava :)
Jotenkin huvittavaa, kun en ole mitään muuta tehnyt kuin katkaissut välit ja vieläpä siten, että itse oli juuri niin kuin tässäkin tapauksessa ensin pitänyt pitkän mykkäkoulun ja sitä ennen ilkeillyt vuosia.
Kateus on lapsellinen tunne ja lapsuuden ajoista myös peräisin eli et ole mitenkään siihen syyllinen. Olisikin outo ajatus, että pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että itsellä menee hyvin.