Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen "epäsopivan" exän kanssa? Ideoita?
26.04.2021 |
Erosin noin viitisen vuotta sitten ja olen ollut siitä lähtien sinkku ja selibaatissa. Kahta epäkiinnostavaa miestä tapailin kaveritasolla vähän aikaa (ensimmäistä 2019 ja toista vuonna 2020), mutta ei se asia edennyt mihinkään ja tunsin vain totaalista fyysisen kiinnostuksen puutettä kyseisiä miehiä kohtaan. Mitään kevyttä ja nopeaa halausta läheisempää ei heidän kanssaan ollut koskaan. Muita en ole tavannut.
Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti. Toisaalta hän on tuttu ja läheinen, ja useistakin asioista ajattelemme samaan tapaan. Tavallaan pidän hänen oikuistaankin tiettyyn rajaan saakka. Hän on myös käyttäytynyt mukavasti minua kohtaan toisinaan. En tosin usko, että meillä voisi enää koskaan olla toimivaa seksielämää, eikä sitä ollut avioliitossammekaan. Se fyysinen puoli ei toiminut koskaan, ei edes aluksi. Mitään hellyyttäkään ei ollut ja itsehän olen hellyydenkaipuinen ja hän inhosi kaikkea läheisyyttä ja piti turhana sellaista.
Olisiko jollain kokemusta yhteen palaamisesta tämäntyyppisellä taustalla? Meillä on siis lapsia ja lasten kannalta yhteenpaluu olisi hyvä idea. Se olisi hyvä idea myös taloudelliselta kannalta molemmille osapuolille (exällekin), sillä asumis- ja muut kiinteät kulumme sekä ruokakulut pienenisivät per henkilö.
En pysty löytämään lasten huoltajana ketään uutta miestä ainakaan vuosikymmeneen, jos olen realisti ja exä ei pysty pitämään ketään keskivertonaista kumppaninaan, kun harvan naisen hermot kestä sitä hänen kiukutteluaan ja oikkujaan sekä erikoisia mielipiteitään. Olisiko ideoita?
Kommentit (143)
No et palaa tollasen kanssa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika epätoivoiselta kyllä
Tarvitset terapeuttia. Haet laastaria ja kärsit jonkinsortin Tukholma syndroomasta.
Äkkipikaisuus, ajoittainen kiukuttelu ja oikuttelu menee vielä, mutta väkivaltaisuus on totaalinen stop! Et voi tietää, kenet tapaat, älä alennu hakattavaksi kynnysmatoksi enää uudelleen. Tuskin lapsetkaan haluavat nähdä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa ei ollut yhtään syytä palata yhteen. Ei edes seksiä ja kuumaa rakkautta, millä vois selittää tollasen aivosumuajatuksen. Eli vastaus on EI!
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole edes varma, mitä mieltä exäni olisi ehdotuksestani, mutta minä olin aina se, joka taisi pitää hänestä enemmän. Olin suhteen alussa se aloitteellinenkin, tosin itse tein aloitteen eronkin suhteen, kun tilanne meni sietämättömäksi.
Mua ei ole oikein neuvonut kukaan muuta kuin eroamaan, mutta aika yksinäinen loppuelämä on luvassa, enkä todellakaan jaksaisi tutustua joihinkin uusiin miehiin enää. Ei vain kiinnosta sellainen, eikä ole aikaakaan. Niiden molempien epäkiinnostavien kanssa tuhrautui monta kuukautta aikaa, vaikka siis kaverina heistä jollain tasolla pidinkin.
Tilanteeni on jotenkin todella hankala, kun tavallaan ei oikein vaihtoehtojakaan ole. Tämän exäni lisäksi mulla on kaksi muuta exää ja ainakaan sen aivan ensimmäisen kanssa en haluaisi palata yhteen ja toinen asuu liian kaukana.
T. Ap
En edes lukenut mitä kaikkea muuta kirjoitit, mutta jos mies on väkivaltainen niin parempi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsesi, ja etenkin lastesi vuoksi, pysykää erillänne. Lapsille on parempi, että heillä on kaksi edes kohtuullisen siedettävää kotia kuin yksi koti, jossa ei voi olla, kun siellä tapellaan niin usein.
Vierailija kirjoitti:
Äkkipikaisuus, ajoittainen kiukuttelu ja oikuttelu menee vielä, mutta väkivaltaisuus on totaalinen stop! Et voi tietää, kenet tapaat, älä alennu hakattavaksi kynnysmatoksi enää uudelleen. Tuskin lapsetkaan haluavat nähdä väkivaltaa.
Tuollaisesta suhteesta lähteneet tarvii useimmiten vuosien kriisiapua. Ap on tyyppiesimerkki vaille hoitoa jääneestä ihmisrauniosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakattavaks vaan lasten edessä. Ihanaa.
Niin mitä saisit tuollaisesta suhteesta?
Muuta kuin turpiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et löydä sopivaa miestä, miksi sinun silloin pitäisikään olla kenenkään kanssa? Se sopiva voi tulla vastaan myöhemminkin. Etkö osaa olla yksin, vai mistä kiikastaa. Outoa, että edes harkitset paluuta väkivaltaiseen suhteeseen. Kun sinulla on vielä lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole edes varma, mitä mieltä exäni olisi ehdotuksestani, mutta minä olin aina se, joka taisi pitää hänestä enemmän. Olin suhteen alussa se aloitteellinenkin, tosin itse tein aloitteen eronkin suhteen, kun tilanne meni sietämättömäksi.
Mua ei ole oikein neuvonut kukaan muuta kuin eroamaan, mutta aika yksinäinen loppuelämä on luvassa, enkä todellakaan jaksaisi tutustua joihinkin uusiin miehiin enää. Ei vain kiinnosta sellainen, eikä ole aikaakaan. Niiden molempien epäkiinnostavien kanssa tuhrautui monta kuukautta aikaa, vaikka siis kaverina heistä jollain tasolla pidinkin.
Tilanteeni on jotenkin todella hankala, kun tavallaan ei oikein vaihtoehtojakaan ole. Tämän exäni lisäksi mulla on kaksi muuta exää ja ainakaan sen aivan ensimmäisen kanssa en haluaisi palata yhteen ja toinen asuu liian kaukana.
T. Ap
Nyt puhuu sun uhriminä et sinä. Väkivaltaa kokeneet oppii hiljalleen pitämään nykyistä tilaa normaalina. Senpä takia poliisitkaan ei pääse tulemaan väliin, koska uhri haluaa puolustaa puolisoaan vaikka tämä olisi just iskenyt puukon läheltä kaulavaltimoa.
Vierailija kirjoitti:
En ole edes varma, mitä mieltä exäni olisi ehdotuksestani, mutta minä olin aina se, joka taisi pitää hänestä enemmän. Olin suhteen alussa se aloitteellinenkin, tosin itse tein aloitteen eronkin suhteen, kun tilanne meni sietämättömäksi.
Mua ei ole oikein neuvonut kukaan muuta kuin eroamaan, mutta aika yksinäinen loppuelämä on luvassa, enkä todellakaan jaksaisi tutustua joihinkin uusiin miehiin enää. Ei vain kiinnosta sellainen, eikä ole aikaakaan. Niiden molempien epäkiinnostavien kanssa tuhrautui monta kuukautta aikaa, vaikka siis kaverina heistä jollain tasolla pidinkin.
Tilanteeni on jotenkin todella hankala, kun tavallaan ei oikein vaihtoehtojakaan ole. Tämän exäni lisäksi mulla on kaksi muuta exää ja ainakaan sen aivan ensimmäisen kanssa en haluaisi palata yhteen ja toinen asuu liian kaukana.
T. Ap
Ihminen pärjää paremmin yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Parisuhde ei välttämättä poista yksinäisyyttä. Eli älä tutustu miehiin, vaan tutustu ihmisiin, hanki ystäviä, joita voit tavata vapaa-ajallasi. Pyri pitämään hyvät välit lapsiisi, jotta heistä kasvaa sellaisia aikuisia, jotka haluavat pitää sinuun yhteyttä vielä sittenkin, kun ovat muuttaneet omilleen.
Terapiaa suosittelen minäkin. Ja ihan ensimmäiseksi pyrit tuosta "lasten kannalta yhteenpaluu olisi hyvä idea" eroon, lasten kannalta on parempi kun vanhemmat ovat selvästi kerran eronneet ja asiallisissa väleissä, ei vanhempien on/off -suhde, josta seuraa lapsille epävarmuutta, ovatko vanhemmat aamulla herätessä vielä yhdessä vai ei, tai onko äiti hakattu, jos kerran on aiemminkin ollut väkivaltainen.
Oma pää ja lasten päät kuntoon, sitä ei tule tapahtumaan jos otat exäsi takaisin. Exän päätä et voi saada kuntoon, sen voi tehdä vain hän itse menemällä ihan itse sinne terapiaan myös.
EI!