Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen "epäsopivan" exän kanssa? Ideoita?
26.04.2021 |
Erosin noin viitisen vuotta sitten ja olen ollut siitä lähtien sinkku ja selibaatissa. Kahta epäkiinnostavaa miestä tapailin kaveritasolla vähän aikaa (ensimmäistä 2019 ja toista vuonna 2020), mutta ei se asia edennyt mihinkään ja tunsin vain totaalista fyysisen kiinnostuksen puutettä kyseisiä miehiä kohtaan. Mitään kevyttä ja nopeaa halausta läheisempää ei heidän kanssaan ollut koskaan. Muita en ole tavannut.
Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti. Toisaalta hän on tuttu ja läheinen, ja useistakin asioista ajattelemme samaan tapaan. Tavallaan pidän hänen oikuistaankin tiettyyn rajaan saakka. Hän on myös käyttäytynyt mukavasti minua kohtaan toisinaan. En tosin usko, että meillä voisi enää koskaan olla toimivaa seksielämää, eikä sitä ollut avioliitossammekaan. Se fyysinen puoli ei toiminut koskaan, ei edes aluksi. Mitään hellyyttäkään ei ollut ja itsehän olen hellyydenkaipuinen ja hän inhosi kaikkea läheisyyttä ja piti turhana sellaista.
Olisiko jollain kokemusta yhteen palaamisesta tämäntyyppisellä taustalla? Meillä on siis lapsia ja lasten kannalta yhteenpaluu olisi hyvä idea. Se olisi hyvä idea myös taloudelliselta kannalta molemmille osapuolille (exällekin), sillä asumis- ja muut kiinteät kulumme sekä ruokakulut pienenisivät per henkilö.
En pysty löytämään lasten huoltajana ketään uutta miestä ainakaan vuosikymmeneen, jos olen realisti ja exä ei pysty pitämään ketään keskivertonaista kumppaninaan, kun harvan naisen hermot kestä sitä hänen kiukutteluaan ja oikkujaan sekä erikoisia mielipiteitään. Olisiko ideoita?
Kommentit (143)
Lasten kannalta hyvä idea palata suhteeseen väkivaltaisen hullun kanssa? :D Missä todellisuudessa oikein elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
En ole tuo jolle vastasit. Pääset eroon rakastumisesta, kun eroat ja pysyt erillään. Ulkomailla ja suomessa ON vaihtoehtoja, niitä ei tule koskaan jos roikut exässä. Ei kenenkään peli ole pelattu.
Puoli vuosikymmentä on mennyt, eikä ole tullut ketään vastaan. Ne tapailemani miehetkin olivat totaalisen epäkiinnostavia jo lähtömetreillä, mutta annoin mahdollisuuden ja ajattelin, että ehkä ihastuisin ajan myötä. Niin ei käynyt.
Sellaiset unelmieni prinssit eivät ole koskaan tulleet minulle tekemään aloitteita missään, eivät edes silloin, kun olin ulkoisesti parhaimmillani ja oikeasti todella nuori.
T. Ap
Tarviiko sen miehen löytyä sitten suomesta, jos on passiivisia miehiä. Entä muut länsimaat. Tai joku oma aloite.
Lasteni ja exäni vuoksi en voi muuttaa ulkomaille niin kauan, kun lapset ovat alaikäisiä. Joten se siitä ideasta. Mietin tuota ja flaksini ehkä olisi parempi ulkomailla, mutta en voi tuota toteuttaa.
T. Ap
Exäsi ei sovi lasten kanssa yhteen kuvauksesi perusteella mitenkään, lapset voivat pelätä häntä. Somessa on ulkomaisia ihmisiä myös.
Exäni on kamala vain minua (tai muita seurustelukumppaneitaan) kohtaan. Siinä kaikki. Ei hän näytä niitä puoliaan muiden läsnäollessa.
T. Ap
Lapset aistivat aikuisista kaiken, varsinkin pienet lapset, vaikkei sitä aikuinen tiedä. He haluavat että olet elossa jatkossakin, ettei isä tee pahaa. Heille se olisi tärkeintä elämässä, olet heidän äiti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis kolunnut netti-deitti-sivustot, tinderit, tutustunut töissä ja vapaa-ajalla muihin ihmisiin? Kannattaa laajentaa verkostoaan. Uuden naisystävänkin kautta saattaa tutustua uusiin miehiin.
Ymmärrän kaipuusi arjen jakajalle, mutta kuulostaa kovin surulliselta, että harkitset uudelleen perheesi altistamista väkivaltaiselle narsistille, jonka mielestä hänen väkivaltaisuutensakin olivat sinun vikasi. Mitä jos puisit tätä terapiassa ensin muutaman kuukauden?
Jos uutta miestä ei tunnu löytyvän, niin etsi muuta sisältöä elämään. Uusi harrastus tai uusien perinteiden aloittaminen lasten kanssa vaikka. Alkakaa käymään yhdessä golffaamassa tai kansallispuistossa. Harrastakaa suunnistusta tms. Elämä on hyvää myös ilman parisuhdetta :)
En ole kolunnut tai tutustunut muuten paitsi että oon ollut kahdessa pienessä muutaman sadan ihmisen somedeittiryhmässä vuoden (sielläkin noin 70% jäsenistä naisia ja suurin osa ihmisistä kaukana kotikaupungistani). Lähinnä olem chattaillyt vähäsen siellä, mutta nekin keskustelut ovat kuivuneet kokoon melko pian.
En uskaltanut puida aihetta kunnolla terapiassa koskaan, sillä yhden kerran (tai maksimissaan kaksi kertaa?) kävin aiheesta juttelemassa, mutta se terapeutti suhtautui niin negatiivisesti exääni, että tuli paha olo siellä käymisestä. Sen terapeutin arvomaailma oli täysin toisenlainen kuin itselläni ja koetti saada minut laittamaan ns. kovan kovaa vastaan.
Kuitenkin itse olen kiltti ja sovittelevainen luonne, niin lähinnä stressaannuin niistä hänen "neuvoistaan". En halunnut exälleni mitään pahaa kaikesta huolimatta ja halusin vain rauhallisuutta ja turvallisuutta elämääni. Jos olisin ärsyttänyt exääni, tilanne olisi voinut muuttua pahaksi. En halua oikeassa elämässä provosoida ketään, ja haluaisin olla asiallinen, kunnollinen ja ymmärtäväinen vain.
T. Ap
Olet pohjalla. Tulet löytymään ennemmin haudasta, ellet tajua hankkia apua. Toimit suorastaan magneettina ongelmakimpuille.
Lyömätön linja sekä tukinainen voisivat auttaa. Miksi et hakisi apua?
Vierailija kirjoitti:
Lasten kannalta hyvä idea palata suhteeseen väkivaltaisen hullun kanssa? :D Missä todellisuudessa oikein elät?
Ei hän ole mikään "väkivaltainen hullu". Hieman nopeasti kiihtyvä ja impulssihäiriöinen korkeintaan ja oma rauhallinen luonteeni ehkä ärsyttää häntä lisää. Mutta hän on myös älykäs ja kiinnostavaa keskusteluseuraa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei nyt todellakaan! Jotain rajaa nyt kerjäämisessäkin!
Sä olisit siis valmis ryömimään takaisin henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan? Mitä ihmettä, nainen??!! Missä sun itsekunnioituksesi oikein on?
Luepa ajatuksella oma aloituksesi ja mieti. Ja sitten mieti oikein kunnolla lapsiasi. He olisivat jälleen tilanteessa, missä näkevät, kuulevat ja aistivat, kun äitinsä voi huonosti.
Paljonpa annat arvoa heidän turvallisuuden tunteelleen.
Vierailija kirjoitti:
Olet pohjalla. Tulet löytymään ennemmin haudasta, ellet tajua hankkia apua. Toimit suorastaan magneettina ongelmakimpuille.
Lyömätön linja sekä tukinainen voisivat auttaa. Miksi et hakisi apua?
En ole missään pohjalla. Ihmiset ajattelevat hyvin suppeasti asioista. On vain musta ja valkoinen ja sitten ne harmaan sävyjen olemassaolo kiistetään täysin. Ja puhutaan hienoista elitistisistä ideoista, jotka eivät lainkaan vastaa suurimman osan kokemuspiiriä lainkaan. Suurin osa naisista nyt vain eivät voi vaatia mitään unelmaprinssiä omakseen reaalimaailmassa.
Ei sellaisia miehiä ole kuin kourallinen koko maassa ja he menevät jo viimeistään parikymppisinä parisuhteisiin niiden luokan näteimpien hyvän perheen tyttöjen kanssa. Muille jää sitten se loppuporukka. Enkä ole itsekään täydellinen. Minulla ei ole oikeutta vaatia jotain herra täydellisyyttä itselleni.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
Siis mitä ihmettä sinä höpötät? Ettei kukaan ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista! Kyllä on varsin erikoinen ajatusmaailma sinulla. Tuolla asenteella et kyllä ketään saakaan. Outoa oli myös aiempi puhe existä, kun pohdiskelit, kuka niistä kelpaisi. Eikö sinulla muita vaihtoehtoja mieheksi ole kuin joku existä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet pohjalla. Tulet löytymään ennemmin haudasta, ellet tajua hankkia apua. Toimit suorastaan magneettina ongelmakimpuille.
Lyömätön linja sekä tukinainen voisivat auttaa. Miksi et hakisi apua?En ole missään pohjalla. Ihmiset ajattelevat hyvin suppeasti asioista. On vain musta ja valkoinen ja sitten ne harmaan sävyjen olemassaolo kiistetään täysin. Ja puhutaan hienoista elitistisistä ideoista, jotka eivät lainkaan vastaa suurimman osan kokemuspiiriä lainkaan. Suurin osa naisista nyt vain eivät voi vaatia mitään unelmaprinssiä omakseen reaalimaailmassa.
Ei sellaisia miehiä ole kuin kourallinen koko maassa ja he menevät jo viimeistään parikymppisinä parisuhteisiin niiden luokan näteimpien hyvän perheen tyttöjen kanssa. Muille jää sitten se loppuporukka. Enkä ole itsekään täydellinen. Minulla ei ole oikeutta vaatia jotain herra täydellisyyttä itselleni.
T. Ap
En ole se jolle vastasit. Minullakin oli tuo ajatusmaailma nuorena. Muttei se ole ihan totta. On sinkkuja aina, jossain. Osa ihmisistä on myös vapaaehtoisesti sinkkuja. Yksinjäämisen pelko ei ole järkevä peruste palata exän kanssa yhteen, koska et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai sen näkeminen kun äiti ottaa iskältä turpiinsa on susta hyvästä lapsille?
Toivottavasti et toteuta typerää ideaasi. Itse olen mieluummin yksin kuin lähden kenenkään hakattavaksi ja sotken siihen vielä lapsetkin pelkäämään.
Hae hyvä ihminen terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet luonut jonkun ihmeellisen tarinan päässäsi, missä kaikki normaali on mahdotonta. Sekin on pelkkää fantasiaa, että eksäsi menisi terapiaan ja muuttuisi edes siedettäväksi mieheksi. Onko hän sanonut sinulle, että on alkanut kyseenalaistamaan omia arvoja, asenteitaan ja käyttäytymistään ja päättänyt muuttua terapian avulla? Tuskin. Hän ei ole turvallinen eikä tule välittämään sinusta missään tilanteessa. Ei se ole oikeasti mitenkään normaali tai tavallinen parisuhde. Luulisi, että omille lapsillesi haluaisit edes hyvää elämää, vaikket itsellesi haluakaan.
Voi olla, että pieni haihattelun hiven on näissä ajatuksissani. Ja olen todella turvallisuuskaipuinen ihminen. Tarvitsisin todella miehen arkeeni ja koen, että miehen läsnäolo lisäisi turvallisuudentunnettani. Olen jotenkin kantapään kautta tajunnut sen, miten haavoittuvainen yksinäinen nainen on jopa nykypäivän Suomessa.
Edelleen yksinäistä naista saatetaan kohdella vähän b-luokan kansalaisena ja olisihan se turvallisuutta edistävää, jos olisi joku kotona "odottamassa" ja pitäisi vähän silmällä. Nyt voisi käydä minulle jotain kamalaa, eikä välttämättä kukaan huomaisi mitään.
Olisi turvallisempaa kulkea esim. illalla ja elää rauhallisesti elämää, kun olisi mies samassa taloudessa turvanani. Jopa ihan joihinkin käytännön juttuihinkin voisin tarvita miestä, sillä satutin pari vuotta sitten selkäni siten, etten voi enää todella painavia taakkoja kanniskella ilman kipua/selän puutumista. Jne.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai sen näkeminen kun äiti ottaa iskältä turpiinsa on susta hyvästä lapsille?
Toivottavasti et toteuta typerää ideaasi. Itse olen mieluummin yksin kuin lähden kenenkään hakattavaksi ja sotken siihen vielä lapsetkin pelkäämään.
Hae hyvä ihminen terapiaan.
Ei ole ollut silminnäkijöitä sellaisille tilanteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt asettumaan toisen ihmisen asemaan, mieti: Jos olisit lapsi, miltä sinusta tuntuisi, jos äitiäsi kohdeltaisi samalla tavalla kuin exäsi kohteli sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet luonut jonkun ihmeellisen tarinan päässäsi, missä kaikki normaali on mahdotonta. Sekin on pelkkää fantasiaa, että eksäsi menisi terapiaan ja muuttuisi edes siedettäväksi mieheksi. Onko hän sanonut sinulle, että on alkanut kyseenalaistamaan omia arvoja, asenteitaan ja käyttäytymistään ja päättänyt muuttua terapian avulla? Tuskin. Hän ei ole turvallinen eikä tule välittämään sinusta missään tilanteessa. Ei se ole oikeasti mitenkään normaali tai tavallinen parisuhde. Luulisi, että omille lapsillesi haluaisit edes hyvää elämää, vaikket itsellesi haluakaan.
Voi olla, että pieni haihattelun hiven on näissä ajatuksissani. Ja olen todella turvallisuuskaipuinen ihminen. Tarvitsisin todella miehen arkeeni ja koen, että miehen läsnäolo lisäisi turvallisuudentunnettani. Olen jotenkin kantapään kautta tajunnut sen, miten haavoittuvainen yksinäinen nainen on jopa nykypäivän Suomessa.
Edelleen yksinäistä naista saatetaan kohdella vähän b-luokan kansalaisena ja olisihan se turvallisuutta edistävää, jos olisi joku kotona "odottamassa" ja pitäisi vähän silmällä. Nyt voisi käydä minulle jotain kamalaa, eikä välttämättä kukaan huomaisi mitään.
Olisi turvallisempaa kulkea esim. illalla ja elää rauhallisesti elämää, kun olisi mies samassa taloudessa turvanani. Jopa ihan joihinkin käytännön juttuihinkin voisin tarvita miestä, sillä satutin pari vuotta sitten selkäni siten, etten voi enää todella painavia taakkoja kanniskella ilman kipua/selän puutumista. Jne.
T. Ap
En ole se jolle vastasit. Tuo haavoittuvuus on totta ja kohtelu. Mutta sinulla on vielä muita sukulaisia jäljellä, joihin voisi pitää yhteyttä vähän, soittele. Ja yksin pärjää jotenkin edes. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin ei voi olla väärä vaarallinen mies, joka kerta, SE ei lisää turvallisuuttasi – paitsi mielikuvituksessasi. Etsi siis oikeasti turvallisuutta lisääviä tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
Siis mitä ihmettä sinä höpötät? Ettei kukaan ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista! Kyllä on varsin erikoinen ajatusmaailma sinulla. Tuolla asenteella et kyllä ketään saakaan. Outoa oli myös aiempi puhe existä, kun pohdiskelit, kuka niistä kelpaisi. Eikö sinulla muita vaihtoehtoja mieheksi ole kuin joku existä?
Eivät ne miehistä parhaat ainakaan tyydy jonkun toisen "jämiin". Tosin eipä niitä parhaita ole sinkkuima muutenkaan. Olen nyt pelannut korttini siten, että ei ole a) voimia, b) kiinnosta tai c) mahiksia niihin kunnon miehiin, poikkeuksina exäni.
T. Ap
Henkistä ja fyysistä väkivaltaa suhteessa kokeneena voisin sanoa, että terapia ja itseni löytäminen oli se millä "palaset loksahtivat" elämässä. Olen useamman lapsen äiti. Olin ihan hukassa erotessani, nujerrettu, en osannut vetää rajoja mikä on hyvää ja mikä huonoa kohtelua. Olin sellainen joka jaksoi ja sieti. Kun aloin työstää asioita, tie oli pitkä eikä helppo. Mutta nyt on asiat kunnossa, lasten kanssa, olen löytänyt mielekkään työn, meillä on oma ihana koti ja minulla on hyvä parisuhde.
Valitettavasti olet ihan solmussa ja jo lastenkin vuoksi tarvitset terapeuttista apua. Voi olla, että puheterapia ei ole nyt ihan oikeaa, koska sinulla on urautuneen ja alakuloisen kuuloiset ajatukset. Hakeudu taideterapiaan keskusteluterapian lisäksi. Tulet näkemään, että ajatusmaailmasi on vaarallinen. Toivut, alat arvostaa itseäsi ja lapsiasi, ja nuo 1800-luvulta peräisin olevat asenteet hälvenevät. Ala elämään omaa kohtaloasi, turvallisuudentunne seuraa perästä. Kaikki hyvät miehet eivät ole varattuja, jos sitten vielä sellainen kiinnostaa.
Ap, olen täysin samanlaisessa tilanteessa. Vuosia olen jo ollut varma, että haluan ainoastaan ex-mieheni luo. Erosimme kymmenen vuotta sitten aivan samoista syistä kuin tekin. Eron jälkeen tosin miehiä on ollut tarjolla ja on edelleenkin, mutta aina joku asia puuttuu ja menetän kiinnostukseni.
Ex on käynyt pohjalla eromme aikana, mutta on nyt jaloillaan ja toivoo meidän tulevan takaisin, koska ei halua ketään muuta kuin minut.
Mutta. Minussa huutaa ne vanhat haavat. Pelko. Valheet. Viina.
Eli nyt kulutan vain aikaa. Tässä iässä kaikki, mitä haluaa tehdä, pitää tehdä nyt, koska kymmenen vuoden päästä ei enää voi. Aika loppuu. Silti en edelleenkään pysty tekemään päätöstä enkä ohjailemaan tunteitani. Koen, että elämäni on jo ohi. Solmu on liian suuri avattavaksi.
Jos exäsi on saanut itsetuntosi huononemaan suhteenne aikana tai uskon itseen, kelpaavuuteen (ei ainakaan paranemaan), kenties väkivallalla lyttäämällä. Vaikka olet ihan normaali kelpaava. Eivät kaikki miehet katso pelkästään ulkokuorta, koska luonteesi merkitsee joillekin, sille yhdelle joka voisi tulla kohdalle. Ylipinnallista miestä et halua. Realistina juuri pitäisi huomata että saatat olla suggestoitunut väärän ihmisen suuntaan, kun oikea olisi muualla. Niin minäkin nuorena luulin etten kelpaa kenellekään koskaan, huonojen miesten aikana, jotka olivat väkivaltaisia.