Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen "epäsopivan" exän kanssa? Ideoita?
26.04.2021 |
Erosin noin viitisen vuotta sitten ja olen ollut siitä lähtien sinkku ja selibaatissa. Kahta epäkiinnostavaa miestä tapailin kaveritasolla vähän aikaa (ensimmäistä 2019 ja toista vuonna 2020), mutta ei se asia edennyt mihinkään ja tunsin vain totaalista fyysisen kiinnostuksen puutettä kyseisiä miehiä kohtaan. Mitään kevyttä ja nopeaa halausta läheisempää ei heidän kanssaan ollut koskaan. Muita en ole tavannut.
Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti. Toisaalta hän on tuttu ja läheinen, ja useistakin asioista ajattelemme samaan tapaan. Tavallaan pidän hänen oikuistaankin tiettyyn rajaan saakka. Hän on myös käyttäytynyt mukavasti minua kohtaan toisinaan. En tosin usko, että meillä voisi enää koskaan olla toimivaa seksielämää, eikä sitä ollut avioliitossammekaan. Se fyysinen puoli ei toiminut koskaan, ei edes aluksi. Mitään hellyyttäkään ei ollut ja itsehän olen hellyydenkaipuinen ja hän inhosi kaikkea läheisyyttä ja piti turhana sellaista.
Olisiko jollain kokemusta yhteen palaamisesta tämäntyyppisellä taustalla? Meillä on siis lapsia ja lasten kannalta yhteenpaluu olisi hyvä idea. Se olisi hyvä idea myös taloudelliselta kannalta molemmille osapuolille (exällekin), sillä asumis- ja muut kiinteät kulumme sekä ruokakulut pienenisivät per henkilö.
En pysty löytämään lasten huoltajana ketään uutta miestä ainakaan vuosikymmeneen, jos olen realisti ja exä ei pysty pitämään ketään keskivertonaista kumppaninaan, kun harvan naisen hermot kestä sitä hänen kiukutteluaan ja oikkujaan sekä erikoisia mielipiteitään. Olisiko ideoita?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä saisit tuollaisesta suhteesta?
Muuta kuin turpiisi?
Olen muutenkin aika yksinäinen eli minulla siis ei ole ketään varsinaista "ystävää", eikä edes sellaisia kavereita, joita tapailisin muuten vapaa-ajallani. Saisin siis juttuseuraa ja olisihan siitä synergiaetuja, että jakaisimme talouden.
Lisäksi olisi kulissi pystyssä ja lasten kannalta olisi arjessa toinen jakamassa taakkaa. Ihan oikeasti en usko löytäväni äitinä enää ketään välttämättä koskaan. Tavallaan edes satunnainen juttuseura ja kämppis sekä lastenhoitoapu olisi kivempi kuin ei mitään. Ja voisin itsekin tarjota sitä samaa hänelle. Olen vain pragmaattinen realisti itse.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluaisit yhteen hänen kanssaan, en tajua. Pitääkö sun mielestä kaikilla olla pakosta kumppani vai mitä ihmettä? Miksi??!
Ei herranenaika. Älä palaa yhteen. Et ole exän ongelmien selvittäjä tai parisuhdeongelmien setvijä. Löydät itse ihan hyvin uutta seuraa ja uutta elämää, kun lähetät exän kuuraketilla eteenpäin.
Olet kyllä ihan hukassa itsesi kanssa. Sinä itse olisi sinun ykkösprojektisi. Sitten kun osaat arvostaa ja rakastaa itseäsi, mieti vielä uudelleen haluatko viettää loppuelämän alistettuna väkivallan kohteena. Parisuhde ilman seksiä, rakkautta, hellyyttä, ystävyyttä, kiintymystä - kuulostaako se oikeasti siltä mitä haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä saisit tuollaisesta suhteesta?
Muuta kuin turpiisi?
Olen muutenkin aika yksinäinen eli minulla siis ei ole ketään varsinaista "ystävää", eikä edes sellaisia kavereita, joita tapailisin muuten vapaa-ajallani. Saisin siis juttuseuraa ja olisihan siitä synergiaetuja, että jakaisimme talouden.
Lisäksi olisi kulissi pystyssä ja lasten kannalta olisi arjessa toinen jakamassa taakkaa. Ihan oikeasti en usko löytäväni äitinä enää ketään välttämättä koskaan. Tavallaan edes satunnainen juttuseura ja kämppis sekä lastenhoitoapu olisi kivempi kuin ei mitään. Ja voisin itsekin tarjota sitä samaa hänelle. Olen vain pragmaattinen realisti itse.
T. Ap
En ole se jolle vastasit. Älä ota sitä takas. Soita vaikka äidille tai serkulle hädässä. Lapsetkin kiittävät päästessään miehestä eroon, ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota rauhoittava lääkkesi ja tee paluu omaan petiisi.
Se on parasta sulle itsellesi ja myös kaikille tämän palstan käyttäjille.
Provosi pursuavat jo korvista ulos.
En käytä mitään rauhoittavia lääkkeitä, enkä ollut edes vielä menossa nukkumaan. Jotenkin loukkaava kommentti. Eikä kyseessä ole edes provo, vaan ihan vakavissani mietin asioita, kun haluaisin muuttaa elämäni kurssin kohti parempaa. En jaksaisi enää kituuttaa yksin vuodesta toiseen.
T. Ap
Harrastaako mies myös laittomia kukkotappeluita ja vedonlyöntiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä saisit tuollaisesta suhteesta?
Muuta kuin turpiisi?
Olen muutenkin aika yksinäinen eli minulla siis ei ole ketään varsinaista "ystävää", eikä edes sellaisia kavereita, joita tapailisin muuten vapaa-ajallani. Saisin siis juttuseuraa ja olisihan siitä synergiaetuja, että jakaisimme talouden.
Lisäksi olisi kulissi pystyssä ja lasten kannalta olisi arjessa toinen jakamassa taakkaa. Ihan oikeasti en usko löytäväni äitinä enää ketään välttämättä koskaan. Tavallaan edes satunnainen juttuseura ja kämppis sekä lastenhoitoapu olisi kivempi kuin ei mitään. Ja voisin itsekin tarjota sitä samaa hänelle. Olen vain pragmaattinen realisti itse.
T. Ap
Ööh. Joutuisit kestämään väkivaltaa ja lapsesi näkemään sitä ja traumatisoitumaan. Juttuseuraa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota rauhoittava lääkkesi ja tee paluu omaan petiisi.
Se on parasta sulle itsellesi ja myös kaikille tämän palstan käyttäjille.
Provosi pursuavat jo korvista ulos.
En käytä mitään rauhoittavia lääkkeitä, enkä ollut edes vielä menossa nukkumaan. Jotenkin loukkaava kommentti. Eikä kyseessä ole edes provo, vaan ihan vakavissani mietin asioita, kun haluaisin muuttaa elämäni kurssin kohti parempaa. En jaksaisi enää kituuttaa yksin vuodesta toiseen.
T. Ap
Miten väkivalta voi olla parempi vaihtoehto kuin väkivallattomuus?
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä ihan hukassa itsesi kanssa. Sinä itse olisi sinun ykkösprojektisi. Sitten kun osaat arvostaa ja rakastaa itseäsi, mieti vielä uudelleen haluatko viettää loppuelämän alistettuna väkivallan kohteena. Parisuhde ilman seksiä, rakkautta, hellyyttä, ystävyyttä, kiintymystä - kuulostaako se oikeasti siltä mitä haluat?
Tuo länsimainen parisuhdeideaali on oikeasti hyvin elitistinen. Suuri osa maailman ihmisistä on parisuhteissa käytännön syistä ja siksi, että siitä on heille jotain käytännön hyötyä ja turvaa. Ei sitä elitististä ihannetta kuitenkaan kaikki voi saavuttaa.
Olisin onnellisempi, jos ei tarvitsisi enää olla yksin ja olisi toinen ihminen jakamassa arkea kanssani. Ihan oikeasti. Ja yhteenpaluun edellytyksenä olisi joku pariterapia eli haluaisin, että hän käsittelisi niitä omia haasteitaankin sekä sitä, miten kohtelee minua. On siinä dynamiikassamme varmasti suuri osa minunkin syytä, joten itsellänikin olisi oppimisen paikka.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti."
Miten tuo mies olisi turvallinen millään tavalla? Ei kuulosta siltä. Vaarallista olla yhdessä, jos tilanne on tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota rauhoittava lääkkesi ja tee paluu omaan petiisi.
Se on parasta sulle itsellesi ja myös kaikille tämän palstan käyttäjille.
Provosi pursuavat jo korvista ulos.
En käytä mitään rauhoittavia lääkkeitä, enkä ollut edes vielä menossa nukkumaan. Jotenkin loukkaava kommentti. Eikä kyseessä ole edes provo, vaan ihan vakavissani mietin asioita, kun haluaisin muuttaa elämäni kurssin kohti parempaa. En jaksaisi enää kituuttaa yksin vuodesta toiseen.
T. Ap
Miten väkivalta voi olla parempi vaihtoehto kuin väkivallattomuus?
Pitäisin pariterapian kautta huolen siitä, että mies oppisi hillitsemään itseään. Huomautin siitä jo liittomme aikana, mutta hän oli sitä mieltä, ettei hänessä ollut vikaa ja että kaikki oli minun vikaani (olin niin ärsyttävä hänen mielestään). Minun olisi pitänyt aina lukea tilanteita ja hänen mielialojaan paremmin. En haluaisi tietenkään väkivaltaa kokea enää, mutta uskoisin, että hän voisi oppia siitä pois ja oppisin itse varomaan ärsyttämästä häntä liikaa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti."
Miten tuo mies olisi turvallinen millään tavalla? Ei kuulosta siltä. Vaarallista olla yhdessä, jos tilanne on tämä.
Turvaa toisi se, että minulla olisi mies eli en olisi perheen ainoa aikuinen. Minulla siis ei ole juurikaan läheisiä, jotka puolustaisivat tai tukisivat minua vaikeissa tilanteissa. Se toisi myös taloudellista turvaa, että perheessä olisi kaksi aikuista jakamassa kuluja ja menoja.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä ihan hukassa itsesi kanssa. Sinä itse olisi sinun ykkösprojektisi. Sitten kun osaat arvostaa ja rakastaa itseäsi, mieti vielä uudelleen haluatko viettää loppuelämän alistettuna väkivallan kohteena. Parisuhde ilman seksiä, rakkautta, hellyyttä, ystävyyttä, kiintymystä - kuulostaako se oikeasti siltä mitä haluat?
Tuo länsimainen parisuhdeideaali on oikeasti hyvin elitistinen. Suuri osa maailman ihmisistä on parisuhteissa käytännön syistä ja siksi, että siitä on heille jotain käytännön hyötyä ja turvaa. Ei sitä elitististä ihannetta kuitenkaan kaikki voi saavuttaa.
Olisin onnellisempi, jos ei tarvitsisi enää olla yksin ja olisi toinen ihminen jakamassa arkea kanssani. Ihan oikeasti. Ja yhteenpaluun edellytyksenä olisi joku pariterapia eli haluaisin, että hän käsittelisi niitä omia haasteitaankin sekä sitä, miten kohtelee minua. On siinä dynamiikassamme varmasti suuri osa minunkin syytä, joten itsellänikin olisi oppimisen paikka.
T. Ap
Pariterapia olisi varmasti hyvä asia, jos yhteen palaatte, mutta se ei teidän kohdallanne riitä, koska teillä kummallakin on myös henkilökohtaisia ongelmia. Te kumpikin tarvitsette myös yksilöterapiaa.
Pariterapia ei muuta väkivaltaista miestä väkivallattomaksi, vain hyvin harva muuttuu. Miehet eivät muutu. Hän voi kokeilla lyömätöntä linjaa itse, muttei ole takeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pariterapia ei muuta väkivaltaista miestä väkivallattomaksi, vain hyvin harva muuttuu. Miehet eivät muutu. Hän voi kokeilla lyömätöntä linjaa itse, muttei ole takeita.
Eli siis väkivaltaiset ovat ikuisia kiertopalkintoja? Miksi ajatellaan näin, että kerran väkivaltainen mies on lopullisesti pilalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
En ole tuo jolle vastasit. Pääset eroon rakastumisesta, kun eroat ja pysyt erillään. Ulkomailla ja suomessa ON vaihtoehtoja, niitä ei tule koskaan jos roikut exässä. Ei kenenkään peli ole pelattu.
Tällaisia on oikeesti. Siksihän täältäkin saa lukea ystävistä mitkä palaa kerta toisensa jälkeen hakkaajan luokse.