Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen "epäsopivan" exän kanssa? Ideoita?
26.04.2021 |
Erosin noin viitisen vuotta sitten ja olen ollut siitä lähtien sinkku ja selibaatissa. Kahta epäkiinnostavaa miestä tapailin kaveritasolla vähän aikaa (ensimmäistä 2019 ja toista vuonna 2020), mutta ei se asia edennyt mihinkään ja tunsin vain totaalista fyysisen kiinnostuksen puutettä kyseisiä miehiä kohtaan. Mitään kevyttä ja nopeaa halausta läheisempää ei heidän kanssaan ollut koskaan. Muita en ole tavannut.
Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti. Toisaalta hän on tuttu ja läheinen, ja useistakin asioista ajattelemme samaan tapaan. Tavallaan pidän hänen oikuistaankin tiettyyn rajaan saakka. Hän on myös käyttäytynyt mukavasti minua kohtaan toisinaan. En tosin usko, että meillä voisi enää koskaan olla toimivaa seksielämää, eikä sitä ollut avioliitossammekaan. Se fyysinen puoli ei toiminut koskaan, ei edes aluksi. Mitään hellyyttäkään ei ollut ja itsehän olen hellyydenkaipuinen ja hän inhosi kaikkea läheisyyttä ja piti turhana sellaista.
Olisiko jollain kokemusta yhteen palaamisesta tämäntyyppisellä taustalla? Meillä on siis lapsia ja lasten kannalta yhteenpaluu olisi hyvä idea. Se olisi hyvä idea myös taloudelliselta kannalta molemmille osapuolille (exällekin), sillä asumis- ja muut kiinteät kulumme sekä ruokakulut pienenisivät per henkilö.
En pysty löytämään lasten huoltajana ketään uutta miestä ainakaan vuosikymmeneen, jos olen realisti ja exä ei pysty pitämään ketään keskivertonaista kumppaninaan, kun harvan naisen hermot kestä sitä hänen kiukutteluaan ja oikkujaan sekä erikoisia mielipiteitään. Olisiko ideoita?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Jos et löydä sopivaa miestä, miksi sinun silloin pitäisikään olla kenenkään kanssa? Se sopiva voi tulla vastaan myöhemminkin. Etkö osaa olla yksin, vai mistä kiikastaa. Outoa, että edes harkitset paluuta väkivaltaiseen suhteeseen. Kun sinulla on vielä lapsiakin.
Olen ollut tässä jo kiltisti viisi vuotta yksin. Ei niitä miehiä Suomessa vain tapaa missään. Ei ainakaan minun spekseilläni. Enkä tavannut parikymppisenäkään ketään koskaan. Odottelin aina, että jostain tupsahtaisi poikaystävä, mutta sellaista päivää ei tullut kovin helposti. Tarkoitus olisi saada mies motivoitumaan omien aggressio-ongelmiensa hoidosta ensin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei siis ole valmis ottamaan vastuuta omasta itsestään. Haluaa olla se uhri ja alistua väkivaltaiselle miehelle. Vaikka et arvostaisi itseäsi niin arvosta edes niitä lapsia.
Kirjoitit, että pitäisit huolen pariterapian avulla, ettet mies ole enää väkivaltainen. Oletko puhunut miehelle suunnitelmastasi, että hän lopettaa väkivallan... Onko hän innostunut ajatuksesta? Eli: et voi lopettaa hänen väkivaltaista käytöstään; vain hän itse pystyy siihen tai edes yrittämään sitä.
Satuhäät. Ap ja miehensä kuulostavat juuri täydelliseltä pariskunnalta johonkin rakkausteemaiseen tosi tv ohjelmaan. Toinen vaihtoehto tempparit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
En ole tuo jolle vastasit. Pääset eroon rakastumisesta, kun eroat ja pysyt erillään. Ulkomailla ja suomessa ON vaihtoehtoja, niitä ei tule koskaan jos roikut exässä. Ei kenenkään peli ole pelattu.
Puoli vuosikymmentä on mennyt, eikä ole tullut ketään vastaan. Ne tapailemani miehetkin olivat totaalisen epäkiinnostavia jo lähtömetreillä, mutta annoin mahdollisuuden ja ajattelin, että ehkä ihastuisin ajan myötä. Niin ei käynyt.
Sellaiset unelmieni prinssit eivät ole koskaan tulleet minulle tekemään aloitteita missään, eivät edes silloin, kun olin ulkoisesti parhaimmillani ja oikeasti todella nuori.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tiedostat, että toisen ongelma ei välttämättä poistu. Ja yleensä väkivalta kovenee koko ajan, ei ainakaan "kevene". Älä yritä parantaa mahdotonta. Tai ei voi luottaa etteikö tule uudelleen jos hän vihaakin sinua, muttet vain tajua sitä koska olet itse rakastunut tai ihailet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
En ole tuo jolle vastasit. Pääset eroon rakastumisesta, kun eroat ja pysyt erillään. Ulkomailla ja suomessa ON vaihtoehtoja, niitä ei tule koskaan jos roikut exässä. Ei kenenkään peli ole pelattu.
Puoli vuosikymmentä on mennyt, eikä ole tullut ketään vastaan. Ne tapailemani miehetkin olivat totaalisen epäkiinnostavia jo lähtömetreillä, mutta annoin mahdollisuuden ja ajattelin, että ehkä ihastuisin ajan myötä. Niin ei käynyt.
Sellaiset unelmieni prinssit eivät ole koskaan tulleet minulle tekemään aloitteita missään, eivät edes silloin, kun olin ulkoisesti parhaimmillani ja oikeasti todella nuori.
T. Ap
Tarviiko sen miehen löytyä sitten suomesta, jos on passiivisia miehiä. Entä muut länsimaat. Tai joku oma aloite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et löydä sopivaa miestä, miksi sinun silloin pitäisikään olla kenenkään kanssa? Se sopiva voi tulla vastaan myöhemminkin. Etkö osaa olla yksin, vai mistä kiikastaa. Outoa, että edes harkitset paluuta väkivaltaiseen suhteeseen. Kun sinulla on vielä lapsiakin.
Olen ollut tässä jo kiltisti viisi vuotta yksin. Ei niitä miehiä Suomessa vain tapaa missään. Ei ainakaan minun spekseilläni. Enkä tavannut parikymppisenäkään ketään koskaan. Odottelin aina, että jostain tupsahtaisi poikaystävä, mutta sellaista päivää ei tullut kovin helposti. Tarkoitus olisi saada mies motivoitumaan omien aggressio-ongelmiensa hoidosta ensin.
T. Ap
Minä olin 10 vuotta yksin, kunnes tapasin tulevan mieheni. Vihkivalassa me lupasimme rakastaa ja kunnioittaa toisiamme. Muuta emme luvanneet, ja sen olemme pitäneet.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit, että pitäisit huolen pariterapian avulla, ettet mies ole enää väkivaltainen. Oletko puhunut miehelle suunnitelmastasi, että hän lopettaa väkivallan... Onko hän innostunut ajatuksesta? Eli: et voi lopettaa hänen väkivaltaista käytöstään; vain hän itse pystyy siihen tai edes yrittämään sitä.
Olen joskus puhunut. Eron kynnyksellä varasin ajan pariterapiaan, mutta mies ei suostunut menemään sinne, vaikka kuinka maanittelin. Toki jos homma menisi puihin, niin luopuisin tästä ideastani.
Tässä välissä vuosien aikana ihastuin yhteen kolmanteen henkilöön oikeasti, mutta häneltä sain pakit ja sen myötä meni aika lailla into enää tutustua uusiin ihmisiin. Tykkään niistä vanhoista tutuista ihmisistä elämässäni, en tosiaan jaksa tutustua uusiin ihmisiin enää lainkaan. En vain jaksa, eikä kiinnosta edes. Jos joku kiinnostava tekisi minulle aloitteen ja pitäisi kipinää yllä, voisin kiinnostua, mutten jaksa enää itse vaivautua.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua. Miten joku voi pelätä elämää ilman miestä noin paljon? Ei tuossa aloittajan suhteessa ole alunperinkään ollut mitään hyvää ja toimivaa. 2 sekoa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tiedostat, että toisen ongelma ei välttämättä poistu. Ja yleensä väkivalta kovenee koko ajan, ei ainakaan "kevene". Älä yritä parantaa mahdotonta. Tai ei voi luottaa etteikö tule uudelleen jos hän vihaakin sinua, muttet vain tajua sitä koska olet itse rakastunut tai ihailet.
Uskoisin, että hän jollain tasolla sietää minua kaveri- tai sukulaistasolla. Tosin voi tykätäkin, muttei vain ilmaise sitä juurikaan. Aika hankala ja vaikea hän on muitakin läheisiään kohtaan, joten siinä mielessä saan ihan reilua kohtelua.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua. Miten joku voi pelätä elämää ilman miestä noin paljon? Ei tuossa aloittajan suhteessa ole alunperinkään ollut mitään hyvää ja toimivaa. 2 sekoa yhdessä.
Mä just nimemomaan olen ollut sinkkuna suuren osan aikuiselämääni ja koin ne vähät seurusteluaikani aivan luksuksena elämässäni. Oli aivan ihmeellisen ihanaa saada kulkea toisen vierellä ja aiempi exäni jopa kohteli hellästi.
En usko, että aivan kaikilla on mahdollisuutta vaatia mitään kovin kummoista kohtelua. En ole itsekään täydellinen, joten miksi miehen pitäisi olla joku täydellisyys? Siis olen kiltti jne., mutta esim. ulkonäöltäni olen aika keskiverto tietyiltä osin. Miksi joku tavisnaamainen lasten äiti voisi vaatia itselleen jotain komeaa, fiksua ja hyväluontoista miestä? Ei sellaisia vain nyt ole minun tasoiselleni. Olen vain realisti.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
En ole tuo jolle vastasit. Pääset eroon rakastumisesta, kun eroat ja pysyt erillään. Ulkomailla ja suomessa ON vaihtoehtoja, niitä ei tule koskaan jos roikut exässä. Ei kenenkään peli ole pelattu.
Puoli vuosikymmentä on mennyt, eikä ole tullut ketään vastaan. Ne tapailemani miehetkin olivat totaalisen epäkiinnostavia jo lähtömetreillä, mutta annoin mahdollisuuden ja ajattelin, että ehkä ihastuisin ajan myötä. Niin ei käynyt.
Sellaiset unelmieni prinssit eivät ole koskaan tulleet minulle tekemään aloitteita missään, eivät edes silloin, kun olin ulkoisesti parhaimmillani ja oikeasti todella nuori.
T. Ap
Tarviiko sen miehen löytyä sitten suomesta, jos on passiivisia miehiä. Entä muut länsimaat. Tai joku oma aloite.
Lasteni ja exäni vuoksi en voi muuttaa ulkomaille niin kauan, kun lapset ovat alaikäisiä. Joten se siitä ideasta. Mietin tuota ja flaksini ehkä olisi parempi ulkomailla, mutta en voi tuota toteuttaa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tiedostat, että toisen ongelma ei välttämättä poistu. Ja yleensä väkivalta kovenee koko ajan, ei ainakaan "kevene". Älä yritä parantaa mahdotonta. Tai ei voi luottaa etteikö tule uudelleen jos hän vihaakin sinua, muttet vain tajua sitä koska olet itse rakastunut tai ihailet.
Uskoisin, että hän jollain tasolla sietää minua kaveri- tai sukulaistasolla. Tosin voi tykätäkin, muttei vain ilmaise sitä juurikaan. Aika hankala ja vaikea hän on muitakin läheisiään kohtaan, joten siinä mielessä saan ihan reilua kohtelua.
T. Ap
Aiempi ei kuulostanut reilulle kohtelulle sinua kohtaan. Lapsetkin pitäisi saada turvaan? Uskot itseesi viimeistään ja uusiin mahdollisuuksiin, kun mies on poissa kokonaan elämästäsi. Et ole kuin hypnoosissa miehen suuntaan, sinun pitää päästä siitä "hypnoosista" hereille ja hänen vaikutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
En ole tuo jolle vastasit. Pääset eroon rakastumisesta, kun eroat ja pysyt erillään. Ulkomailla ja suomessa ON vaihtoehtoja, niitä ei tule koskaan jos roikut exässä. Ei kenenkään peli ole pelattu.
Puoli vuosikymmentä on mennyt, eikä ole tullut ketään vastaan. Ne tapailemani miehetkin olivat totaalisen epäkiinnostavia jo lähtömetreillä, mutta annoin mahdollisuuden ja ajattelin, että ehkä ihastuisin ajan myötä. Niin ei käynyt.
Sellaiset unelmieni prinssit eivät ole koskaan tulleet minulle tekemään aloitteita missään, eivät edes silloin, kun olin ulkoisesti parhaimmillani ja oikeasti todella nuori.
T. Ap
Tarviiko sen miehen löytyä sitten suomesta, jos on passiivisia miehiä. Entä muut länsimaat. Tai joku oma aloite.
Lasteni ja exäni vuoksi en voi muuttaa ulkomaille niin kauan, kun lapset ovat alaikäisiä. Joten se siitä ideasta. Mietin tuota ja flaksini ehkä olisi parempi ulkomailla, mutta en voi tuota toteuttaa.
T. Ap
Exäsi ei sovi lasten kanssa yhteen kuvauksesi perusteella mitenkään, lapset voivat pelätä häntä. Somessa on ulkomaisia ihmisiä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
En ole tuo jolle vastasit. Pääset eroon rakastumisesta, kun eroat ja pysyt erillään. Ulkomailla ja suomessa ON vaihtoehtoja, niitä ei tule koskaan jos roikut exässä. Ei kenenkään peli ole pelattu.
Puoli vuosikymmentä on mennyt, eikä ole tullut ketään vastaan. Ne tapailemani miehetkin olivat totaalisen epäkiinnostavia jo lähtömetreillä, mutta annoin mahdollisuuden ja ajattelin, että ehkä ihastuisin ajan myötä. Niin ei käynyt.
Sellaiset unelmieni prinssit eivät ole koskaan tulleet minulle tekemään aloitteita missään, eivät edes silloin, kun olin ulkoisesti parhaimmillani ja oikeasti todella nuori.
T. Ap
Tarviiko sen miehen löytyä sitten suomesta, jos on passiivisia miehiä. Entä muut länsimaat. Tai joku oma aloite.
Lasteni ja exäni vuoksi en voi muuttaa ulkomaille niin kauan, kun lapset ovat alaikäisiä. Joten se siitä ideasta. Mietin tuota ja flaksini ehkä olisi parempi ulkomailla, mutta en voi tuota toteuttaa.
T. Ap
Exäsi ei sovi lasten kanssa yhteen kuvauksesi perusteella mitenkään, lapset voivat pelätä häntä. Somessa on ulkomaisia ihmisiä myös.
En usko, että olen mikään catch kenellekään miehelle (edes Suomessa asuvalle ulkomaalaiselle) muutenkaan. Aikani vain meni jo noin kymmenen vuotta sitten lopullisesti. Olen samoissa mitoissa ja ikäisekseni ihan freesi, mutta ei se vain riitä enää. En ole niin ihmeellinen, että ansaisisin konkun huippumiehen. Tulisi suorastaan huono omatunto sellaisesta.
Muut naiset vain ovat pääosin minua parempia melkein kaikki ja tiesin sen jo teini-ikäisenä (muistan, että ihmettelin jossain discossa sitä, miksi joku alentui juttelemaan minulle, kun oli kauniimoiakin naisia paikassa). Mielestäni on fiksua olla realisti pariutumisasioissa.
T. Ap
Oletko siis kolunnut netti-deitti-sivustot, tinderit, tutustunut töissä ja vapaa-ajalla muihin ihmisiin? Kannattaa laajentaa verkostoaan. Uuden naisystävänkin kautta saattaa tutustua uusiin miehiin.
Ymmärrän kaipuusi arjen jakajalle, mutta kuulostaa kovin surulliselta, että harkitset uudelleen perheesi altistamista väkivaltaiselle narsistille, jonka mielestä hänen väkivaltaisuutensakin olivat sinun vikasi. Mitä jos puisit tätä terapiassa ensin muutaman kuukauden?
Jos uutta miestä ei tunnu löytyvän, niin etsi muuta sisältöä elämään. Uusi harrastus tai uusien perinteiden aloittaminen lasten kanssa vaikka. Alkakaa käymään yhdessä golffaamassa tai kansallispuistossa. Harrastakaa suunnistusta tms. Elämä on hyvää myös ilman parisuhdetta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
En ole tuo jolle vastasit. Pääset eroon rakastumisesta, kun eroat ja pysyt erillään. Ulkomailla ja suomessa ON vaihtoehtoja, niitä ei tule koskaan jos roikut exässä. Ei kenenkään peli ole pelattu.
Puoli vuosikymmentä on mennyt, eikä ole tullut ketään vastaan. Ne tapailemani miehetkin olivat totaalisen epäkiinnostavia jo lähtömetreillä, mutta annoin mahdollisuuden ja ajattelin, että ehkä ihastuisin ajan myötä. Niin ei käynyt.
Sellaiset unelmieni prinssit eivät ole koskaan tulleet minulle tekemään aloitteita missään, eivät edes silloin, kun olin ulkoisesti parhaimmillani ja oikeasti todella nuori.
T. Ap
Tarviiko sen miehen löytyä sitten suomesta, jos on passiivisia miehiä. Entä muut länsimaat. Tai joku oma aloite.
Lasteni ja exäni vuoksi en voi muuttaa ulkomaille niin kauan, kun lapset ovat alaikäisiä. Joten se siitä ideasta. Mietin tuota ja flaksini ehkä olisi parempi ulkomailla, mutta en voi tuota toteuttaa.
T. Ap
Exäsi ei sovi lasten kanssa yhteen kuvauksesi perusteella mitenkään, lapset voivat pelätä häntä. Somessa on ulkomaisia ihmisiä myös.
Exäni on kamala vain minua (tai muita seurustelukumppaneitaan) kohtaan. Siinä kaikki. Ei hän näytä niitä puoliaan muiden läsnäollessa.
T. Ap
Olet luonut jonkun ihmeellisen tarinan päässäsi, missä kaikki normaali on mahdotonta. Sekin on pelkkää fantasiaa, että eksäsi menisi terapiaan ja muuttuisi edes siedettäväksi mieheksi. Onko hän sanonut sinulle, että on alkanut kyseenalaistamaan omia arvoja, asenteitaan ja käyttäytymistään ja päättänyt muuttua terapian avulla? Tuskin. Hän ei ole turvallinen eikä tule välittämään sinusta missään tilanteessa. Ei se ole oikeasti mitenkään normaali tai tavallinen parisuhde. Luulisi, että omille lapsillesi haluaisit edes hyvää elämää, vaikket itsellesi haluakaan.
Ei sitä ajatella niin, vaan se on monen naisen kokema ja minun kokemaa myös. Ja se on fakta. Mies pitää itse huolen siitä onko pilannut muiden elämää vai ei. Naisen terveys on tärkein, ei voi olla väkivallan kohteena.