Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen "epäsopivan" exän kanssa? Ideoita?
26.04.2021 |
Erosin noin viitisen vuotta sitten ja olen ollut siitä lähtien sinkku ja selibaatissa. Kahta epäkiinnostavaa miestä tapailin kaveritasolla vähän aikaa (ensimmäistä 2019 ja toista vuonna 2020), mutta ei se asia edennyt mihinkään ja tunsin vain totaalista fyysisen kiinnostuksen puutettä kyseisiä miehiä kohtaan. Mitään kevyttä ja nopeaa halausta läheisempää ei heidän kanssaan ollut koskaan. Muita en ole tavannut.
Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti. Toisaalta hän on tuttu ja läheinen, ja useistakin asioista ajattelemme samaan tapaan. Tavallaan pidän hänen oikuistaankin tiettyyn rajaan saakka. Hän on myös käyttäytynyt mukavasti minua kohtaan toisinaan. En tosin usko, että meillä voisi enää koskaan olla toimivaa seksielämää, eikä sitä ollut avioliitossammekaan. Se fyysinen puoli ei toiminut koskaan, ei edes aluksi. Mitään hellyyttäkään ei ollut ja itsehän olen hellyydenkaipuinen ja hän inhosi kaikkea läheisyyttä ja piti turhana sellaista.
Olisiko jollain kokemusta yhteen palaamisesta tämäntyyppisellä taustalla? Meillä on siis lapsia ja lasten kannalta yhteenpaluu olisi hyvä idea. Se olisi hyvä idea myös taloudelliselta kannalta molemmille osapuolille (exällekin), sillä asumis- ja muut kiinteät kulumme sekä ruokakulut pienenisivät per henkilö.
En pysty löytämään lasten huoltajana ketään uutta miestä ainakaan vuosikymmeneen, jos olen realisti ja exä ei pysty pitämään ketään keskivertonaista kumppaninaan, kun harvan naisen hermot kestä sitä hänen kiukutteluaan ja oikkujaan sekä erikoisia mielipiteitään. Olisiko ideoita?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen täysin samanlaisessa tilanteessa. Vuosia olen jo ollut varma, että haluan ainoastaan ex-mieheni luo. Erosimme kymmenen vuotta sitten aivan samoista syistä kuin tekin. Eron jälkeen tosin miehiä on ollut tarjolla ja on edelleenkin, mutta aina joku asia puuttuu ja menetän kiinnostukseni.
Ex on käynyt pohjalla eromme aikana, mutta on nyt jaloillaan ja toivoo meidän tulevan takaisin, koska ei halua ketään muuta kuin minut.
Mutta. Minussa huutaa ne vanhat haavat. Pelko. Valheet. Viina.Eli nyt kulutan vain aikaa. Tässä iässä kaikki, mitä haluaa tehdä, pitää tehdä nyt, koska kymmenen vuoden päästä ei enää voi. Aika loppuu. Silti en edelleenkään pysty tekemään päätöstä enkä ohjailemaan tunteitani. Koen, että elämäni on jo ohi. Solmu on liian suuri avattavaksi.
Mikä h*lvetti naisia oikeen vaivaa? Halutaan takaisin väkivaltaiseen suhteeseen juopon kanssa. Pitäisikö sitä sisältöä siihen suhteeseen hakea jostain muualta, tai tutkiskella omaa sisintään ihan rauhassa.
Siis piti kirjoittaa että, pitäisikö sitä sisältöä siihen elämään hakea jostain muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua. Sinkkuna olen itsekin kahlannut ja samoja havaintoja minullakin.
1. Lasten isä on aina lasten isä. Ei tarvitse koskaan miettiä onko hänellä lasten etu tärkeintä. Uuden miehen kanssa joutuu miettimään tätä vaikka muut asiat olisi kunnossa. Minulla kaikki parisuhde tyngät ovat päättyneet juuri lasten takia. Eivät joko halua isäpuoleksi tai kokevat olevansa minun prioriteettilistalla liian alhaalla.
2. Väkivalta, itse olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja ihmiset ei tajua sitä että ei se ole se ainoa asia siinä suhteessa. Tästä syystä asiasta ei voi puhua kenellekään koska he rupeavat sitten komentamaan sinua lähtemään. Naiset eivät halua vaihtaa miestä, he haluavat että väkivalta loppuu.
3. Talous ja jaksaminen on parempaa kahden aikuisen perheessä JOS se parisuhde ei ole liian raastavaa.
Kehottaisin teitä keskustelemaan, menemään terapiaan, teette selvät pelisäännöt.
Mitä hyviä asioita mies toisi sinulle? Mitä olet kaivannut hänessä? Rakastatko? Tee lista ja katso mitä ne asiat mitä hän tuo sinulle ja jos positiivisia on enempi ja jos teillä molemmilla olisi oikeasti mahdollisuus kasvaa yhteen uudelleen.
Yksi asia kyllä jäi mietittymään että jos seksi ei ole hyvää niin minä sitten on sen suhteen liima?
En osaa kyllä sanoa että löytyykö parempi. Itse en löytänyt. Lapset on nyt isoja ja ei vieläkään ole löytynyt. Monta vuotta on rehkitty yksin. Selibaatissa kun ei ole aikaa eikä energiaa.
Ja uusissa miehissä on sitten tietenkin omat ongelmansa ja siihen sitten vielä talouden yhteensovittaminen ja uusioperhe kuviot...
Sinä päätät mikä sinulle sopii tähänhetkiseen elämäntilanteesi. Mahdollista on myös se että tapaat elämäsi rakkauden ja lapset saavat yhden ihanan aikuisen lisää elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Jos et löydä sopivaa miestä, miksi sinun silloin pitäisikään olla kenenkään kanssa? Se sopiva voi tulla vastaan myöhemminkin. Etkö osaa olla yksin, vai mistä kiikastaa. Outoa, että edes harkitset paluuta väkivaltaiseen suhteeseen. Kun sinulla on vielä lapsiakin.
Juurikin näin
Jos tuo aloitus oli edes totta.
Miten kukaan edes yksinäisyyttään palaa huonoon suhteeseen
ja kun väliin on mahtunut jo muuta elämää.
Uudellen lämmitetyssä suhteessa ei aloiteta puhtaalta pöydältä, vaan aina tullaan törmäämään niihin kinkkisiin juttuihin !
Pidä nyt lapsistasi ja itsestäsi huolta ensisijaisesti, ei siihen miestä tarvitse.
Se uusi mies tulee sitten vastaan ,
kun sinä olet valmis !
Vierailija kirjoitti:
En ole edes varma, mitä mieltä exäni olisi ehdotuksestani, mutta minä olin aina se, joka taisi pitää hänestä enemmän. Olin suhteen alussa se aloitteellinenkin, tosin itse tein aloitteen eronkin suhteen, kun tilanne meni sietämättömäksi.
Mua ei ole oikein neuvonut kukaan muuta kuin eroamaan, mutta aika yksinäinen loppuelämä on luvassa, enkä todellakaan jaksaisi tutustua joihinkin uusiin miehiin enää. Ei vain kiinnosta sellainen, eikä ole aikaakaan. Niiden molempien epäkiinnostavien kanssa tuhrautui monta kuukautta aikaa, vaikka siis kaverina heistä jollain tasolla pidinkin.
Tilanteeni on jotenkin todella hankala, kun tavallaan ei oikein vaihtoehtojakaan ole. Tämän exäni lisäksi mulla on kaksi muuta exää ja ainakaan sen aivan ensimmäisen kanssa en haluaisi palata yhteen ja toinen asuu liian kaukana.
T. Ap
Kuulostat henkisesti 15-vuotiaalta. Miksi pitäisi ottaa joku exä? Jos ei löydä ketään uutta niin pitää opetella olemaan yksin. Ja varmasti löytyy uusikin jos haluaa. Mene terapiaan kehittymään, ei ole tervettä edes puolileikilläsi harkitsee paluuta nyrkkeilysäkiksi, ja vielä lapset kuvioissa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä saisit tuollaisesta suhteesta?
Muuta kuin turpiisi?
Olen muutenkin aika yksinäinen eli minulla siis ei ole ketään varsinaista "ystävää", eikä edes sellaisia kavereita, joita tapailisin muuten vapaa-ajallani. Saisin siis juttuseuraa ja olisihan siitä synergiaetuja, että jakaisimme talouden.
Lisäksi olisi kulissi pystyssä ja lasten kannalta olisi arjessa toinen jakamassa taakkaa. Ihan oikeasti en usko löytäväni äitinä enää ketään välttämättä koskaan. Tavallaan edes satunnainen juttuseura ja kämppis sekä lastenhoitoapu olisi kivempi kuin ei mitään. Ja voisin itsekin tarjota sitä samaa hänelle. Olen vain pragmaattinen realisti itse.
T. Ap
Oikeasti olet 15-vuotias trolli joka tykkää kirjoitella satuja aikuisten keskustelupalstalla luullen että menee täydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet luonut jonkun ihmeellisen tarinan päässäsi, missä kaikki normaali on mahdotonta. Sekin on pelkkää fantasiaa, että eksäsi menisi terapiaan ja muuttuisi edes siedettäväksi mieheksi. Onko hän sanonut sinulle, että on alkanut kyseenalaistamaan omia arvoja, asenteitaan ja käyttäytymistään ja päättänyt muuttua terapian avulla? Tuskin. Hän ei ole turvallinen eikä tule välittämään sinusta missään tilanteessa. Ei se ole oikeasti mitenkään normaali tai tavallinen parisuhde. Luulisi, että omille lapsillesi haluaisit edes hyvää elämää, vaikket itsellesi haluakaan.
Voi olla, että pieni haihattelun hiven on näissä ajatuksissani. Ja olen todella turvallisuuskaipuinen ihminen. Tarvitsisin todella miehen arkeeni ja koen, että miehen läsnäolo lisäisi turvallisuudentunnettani. Olen jotenkin kantapään kautta tajunnut sen, miten haavoittuvainen yksinäinen nainen on jopa nykypäivän Suomessa.
Edelleen yksinäistä naista saatetaan kohdella vähän b-luokan kansalaisena ja olisihan se turvallisuutta edistävää, jos olisi joku kotona "odottamassa" ja pitäisi vähän silmällä. Nyt voisi käydä minulle jotain kamalaa, eikä välttämättä kukaan huomaisi mitään.
Olisi turvallisempaa kulkea esim. illalla ja elää rauhallisesti elämää, kun olisi mies samassa taloudessa turvanani. Jopa ihan joihinkin käytännön juttuihinkin voisin tarvita miestä, sillä satutin pari vuotta sitten selkäni siten, etten voi enää todella painavia taakkoja kanniskella ilman kipua/selän puutumista. Jne.
T. Ap
Sä pelkäät jotain ventovierasta ulkona, että kävisi kiinni, mutta unohdat että oma exäsi kävisi kiinni takuuvarmasti harva se päivä kun hermostuu milloin mistäkin vaikka kuinka kävelisit munankuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole edes varma, mitä mieltä exäni olisi ehdotuksestani, mutta minä olin aina se, joka taisi pitää hänestä enemmän. Olin suhteen alussa se aloitteellinenkin, tosin itse tein aloitteen eronkin suhteen, kun tilanne meni sietämättömäksi.
Mua ei ole oikein neuvonut kukaan muuta kuin eroamaan, mutta aika yksinäinen loppuelämä on luvassa, enkä todellakaan jaksaisi tutustua joihinkin uusiin miehiin enää. Ei vain kiinnosta sellainen, eikä ole aikaakaan. Niiden molempien epäkiinnostavien kanssa tuhrautui monta kuukautta aikaa, vaikka siis kaverina heistä jollain tasolla pidinkin.
Tilanteeni on jotenkin todella hankala, kun tavallaan ei oikein vaihtoehtojakaan ole. Tämän exäni lisäksi mulla on kaksi muuta exää ja ainakaan sen aivan ensimmäisen kanssa en haluaisi palata yhteen ja toinen asuu liian kaukana.
T. Ap
Kuulostat henkisesti 15-vuotiaalta. Miksi pitäisi ottaa joku exä? Jos ei löydä ketään uutta niin pitää opetella olemaan yksin. Ja varmasti löytyy uusikin jos haluaa. Mene terapiaan kehittymään, ei ole tervettä edes puolileikilläsi harkitsee paluuta nyrkkeilysäkiksi, ja vielä lapset kuvioissa mukana.
...ja myös sossut pyörii kuvioissa, kun lapset oireilee kodin väkivaltaa. Mutta mikäs siinä, jos se mies on pakko olla. Otetaan turpiin, kun ei kerran parempaa löydy...voi jessus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet pohjalla. Tulet löytymään ennemmin haudasta, ellet tajua hankkia apua. Toimit suorastaan magneettina ongelmakimpuille.
Lyömätön linja sekä tukinainen voisivat auttaa. Miksi et hakisi apua?En ole missään pohjalla. Ihmiset ajattelevat hyvin suppeasti asioista. On vain musta ja valkoinen ja sitten ne harmaan sävyjen olemassaolo kiistetään täysin. Ja puhutaan hienoista elitistisistä ideoista, jotka eivät lainkaan vastaa suurimman osan kokemuspiiriä lainkaan. Suurin osa naisista nyt vain eivät voi vaatia mitään unelmaprinssiä omakseen reaalimaailmassa.
Ei sellaisia miehiä ole kuin kourallinen koko maassa ja he menevät jo viimeistään parikymppisinä parisuhteisiin niiden luokan näteimpien hyvän perheen tyttöjen kanssa. Muille jää sitten se loppuporukka. Enkä ole itsekään täydellinen. Minulla ei ole oikeutta vaatia jotain herra täydellisyyttä itselleni.
T. Ap
Minusta väkivalta on aina mustavalkoinen asia, se ei ole mitään harmaata, jossa voisi sanoa että vaikka väkivalta on yleisesti ottaen huono asia, niin on siinä jotain hyvääkin. Ei, sillä väkivallassa ei ole mitään hyvää. Monessa muussa valtiossa lapset otetaan huostaan jos äiti jää suhteeseen väkivaltaisen miehen kanssa, ja näin pitäisi tehdä Suomessakin. Jos sinkkunainen haluaa jäädä nyrkkeilysäkiksi, niin sitä ei voi kukaan estää ellei naista haeta holhouksen alaiseksi ja suljeta laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Sinkkuna olen itsekin kahlannut ja samoja havaintoja minullakin.
.........
2. Väkivalta, itse olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja ihmiset ei tajua sitä että ei se ole se ainoa asia siinä suhteessa. Tästä syystä asiasta ei voi puhua kenellekään koska he rupeavat sitten komentamaan sinua lähtemään. Naiset eivät halua vaihtaa miestä, he haluavat että väkivalta loppuu.
.....................
Yksi asia kyllä jäi mietittymään että jos seksi ei ole hyvää niin minä sitten on sen suhteen liima?
...........
Tuntuu että mitä enemmän hakataan sitä tyhmemmäksi tulee, jos ei tajua että nainen ei voi pakottaa miestä lopettamaan väkivaltaa, eikä se lopu ennenkuin nainen pistää sille stopin, eli lähtee suhteesta. Ei ole mitään syytä jäädä hakattavaksi; hyvä seksi!?! Osta vaikka dildo tai iske irtopanoja jos et pärjää ilman. Ja mene terapiaan kasvattamaan itsetuntoa ja oppimaan parempaa arvomaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Eli miehen ulkonäkö on sinulle tärkeämpiasia kuin se, että hän käyttäytyisi sinua kohtaan kunnioittavasti?
No ei sellaisia kunnioittavasti suhtautuvia ja muuten kiinnostavia miehiä nyt vain ole ihan kaikille naisille edes saatavilla. Kunnioitan itse itseäni; ei sen miehen tarvitse minua kunnioittaa mitenkään erityisesti. Olen jo karaistunut aika huonoon kohteluun, joten ei se edes haittaa juurikaan. Se on minun osani tässä maailmassa.
Tein virheen menemällä hänen kanssaan naimisiin ja minun on vain kannettava se virhe ja sen seuraukset lopun elämäni. Olisin voinut tuolloin valita toisin ja olisin vielä ehtinyt löytää jonkun muun, mutta lasten saamisen jälkeen pelini oli tavallaan pelattu, sillä ei kukaan enää ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista.
Itse olen sen verran visuaalinen henkilö, että en vain kiinnostu kovinkaan monista miehistä, joten tiedän, että kysyntä ja tarjonta eivät tule kohtaamaan enää koskaan kohdallani parisuhdeasioissa.
T. Ap
Siis mitä ihmettä sinä höpötät? Ettei kukaan ota jonkun toisen miehen exää ja lapsia saanutta naista! Kyllä on varsin erikoinen ajatusmaailma sinulla. Tuolla asenteella et kyllä ketään saakaan. Outoa oli myös aiempi puhe existä, kun pohdiskelit, kuka niistä kelpaisi. Eikö sinulla muita vaihtoehtoja mieheksi ole kuin joku existä?
Eivät ne miehistä parhaat ainakaan tyydy jonkun toisen "jämiin". Tosin eipä niitä parhaita ole sinkkuima muutenkaan. Olen nyt pelannut korttini siten, että ei ole a) voimia, b) kiinnosta tai c) mahiksia niihin kunnon miehiin, poikkeuksina exäni.
T. Ap
Sanot ”...ei ole mahiksia niihin kunnon miehiin, poikkeuksena exäni.”
Mikä saa sinut ajattelemaan, että eksäsi olisi kunnon mies? Haluan todella tietää!
Nimittäin väkivaltainen mies ei oikeasti ole koskaan kunnollinen. Eikä varmasti sellaiseksi muutu, kun sinä tahtoisit häntä muuttaa - ei hän itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitat keskustelun aiheesta ja pyydät ideoita. Sitten, kun 100% vastaajista sanoo, että huono idea niin rupeat vänkäämään vastaan. Olet siis selkeästi palaamassa yhteen, vaikka alitajunnassa tiedät varmasti itsekin, että se on sinun, mutta ennenkaikkea lastesi takia huono idea.
Tiedän, että et kuuntele neuvoja, mutta: ole itseksesi, keskity lapsiisi ja anna heille mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. Opettele olemaan yksin ja nauttimaan sinkkuudesta, se ei ole pelkästään miesten metsästystä ja treffailua. Se on myös omien valintojen tekemistä, itsenäisyyttä ja hyvä hetki oppia tuntemaan itsensä.
Kuinka alas haluat vielä mennä? Et selvästikään ole tarpeeksi syvällä ymmärtääksesi olevasi vaarassa. Olen elämäni aikana tavannut naisia, jotka olivat vedetty siihen pisteeseen asti etteivät he enää uskaltaneet allekirjoittaa itselleen osoitettuja papereita ilman miehensä läsnäoloa. Rupesivat tärisemään, mikäli heiltä pyydettiin jotain niin ettei mies ollut mukana.
Miehestä muodostui heille huumeen kaltainen riippuvuus. Samaa näen sinussakin. Tarvitset osaavaa terapeuttia. Toinen mies laastaroisi ongelman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitat keskustelun aiheesta ja pyydät ideoita. Sitten, kun 100% vastaajista sanoo, että huono idea niin rupeat vänkäämään vastaan. Olet siis selkeästi palaamassa yhteen, vaikka alitajunnassa tiedät varmasti itsekin, että se on sinun, mutta ennenkaikkea lastesi takia huono idea.
Tiedän, että et kuuntele neuvoja, mutta: ole itseksesi, keskity lapsiisi ja anna heille mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. Opettele olemaan yksin ja nauttimaan sinkkuudesta, se ei ole pelkästään miesten metsästystä ja treffailua. Se on myös omien valintojen tekemistä, itsenäisyyttä ja hyvä hetki oppia tuntemaan itsensä.
Olen jotenkin hukassa sen osalta, kun omat arvoni ovat osin ristiriidassa omalla tavallaan aika vinoutuneiden nykyajan länsimaisten, feminististen arvojen kanssa. Mielestäni monikin itsestäänselvänä pidetty asia ei välttämättä lainkaan ole se ainoa oikea totuus.
Esim. ihmissuhteita värittää lasten prinsessasatuihin ja median antiin perustuva käsitys romanttisesta parisuhteesta, jossa mies ja nainen ovat tasaveroisia kumppaneita. Kyseinen ihanne on todellisuudessa epärealistinen ja sekä naiselle että miehellekin pääsääntöisesti epämiellyttävä ihannekuva.
Oikeasti nainen useimmiten kaipaa ja tarvitsee kumppaniltaan nykyaikanakin turvallisuutta: siksi esim. liian "pehmo" mies harvempaa naista kiinnostaa. Toisaalta naisen kunnioitus miestä kohtaan saattaa laskea, jos mies liian kaverillisesti neuvottelee monista naisen elämämpiiriin kuuluvista asioista. Se hienostunut sukupuolten välinen dynamiikka kärsii.
Kehotetaan eroamaan pienimmästäkin syystä, mutta käytännössä niitä yh-äitejä halveksitaan edelleenkin syvästi (mielipiteet kärjistyvät esim. näillä nettipalstoilla ja iäkkäämmän väestön parissa). Tunnen, että elämäni meni tavallaan piloille liian liberaalin ajattelun seurauksena. Liberaalit tuttavani ja jopa sukulaiseni kannustivat eroamaan. Mitä heillä oli antaa tilalle? Ei mitään. He käytännössä hylkäsivät minut pian sen jälkeen, kun erosin, kun statukseni laski alemmaksi. Oma äitini lupasi tukea minua eron jälkeen. Käytännössä hän on sittemmin käynyt kerran kahdessa vuodessa kylässä pikaisesti, vaikka olemme muuten hyvissä väleissä.
En ole koskaan onnistunut kovin helposti löytämään kumppania, joten olisi pitänyt tajuta pitää kiinni siitä, mitä minulla joskus oli. Nyt ei ole enää mitään, eikä enää tulekaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka alas haluat vielä mennä? Et selvästikään ole tarpeeksi syvällä ymmärtääksesi olevasi vaarassa. Olen elämäni aikana tavannut naisia, jotka olivat vedetty siihen pisteeseen asti etteivät he enää uskaltaneet allekirjoittaa itselleen osoitettuja papereita ilman miehensä läsnäoloa. Rupesivat tärisemään, mikäli heiltä pyydettiin jotain niin ettei mies ollut mukana.
Miehestä muodostui heille huumeen kaltainen riippuvuus. Samaa näen sinussakin. Tarvitset osaavaa terapeuttia. Toinen mies laastaroisi ongelman
Silti tuohonkin sisältyy olettamus siitä, että naisen pitäisi olla todella itsenäinen olento. Toki mainitsemasi esimerkki viittaa traumatisoitumiseen, mutta mieluusti antaisin miehen tehdä ne tärkeimmät päätökset elämässäni. Onkin ollut stressaavaa olla yksin osin siksi, ettei ole sitä miestä, joka päättäisi asiat puolestani ja hoitaisi haastavimmat ja itselleni pelottavimmat tilanteet. Nimittäin se on positiivinen asia, että voi antaa miehen tehdä ne päätökset ja hoitaa vain itse se vaimon rooli siinä. Tosin exäni oli tavallaan liian tasa-arvoinen siinä mielessä, ettei edes tarpeeksi vahvasti ottanut edes miehen roolia ja näyttänyt minulle paikkaani. Hän ei edes kaivannut aidosti naisellista naista. Miksi se olisi jotenkin huonompi asia, jos pariskunnan molemmille osapuolille sellainen työnjako on ok?
Siis tarvitsisin sellaista miestä, joka olisi turvallinen ja puolustaisi minua tilanteissa, joissa olen vaarassa tai joissa esim. minua kohdellaan huonosti. Nyt olen täysin omillani, eikä ole edes kaveria tai ystävää, jonka kanssa puhua tärkeistä asioista tai joka tukisi minua vaikeina hetkinä.
Kyllä mä pärjään, mutta onhan tämä nyt vähän surkeaa ja säälittävää, kun jonkun kaltaiseni keskinkertaisen betanaisen täytyy yksin kituuttaa suuressa maailmassa ilman kenenkään tukea koskaan. Jos edes vanhempani tukisivat, niin tilanne olisi toinen, mutta eivät hekään tue, eikä läheisiä kavereita käytännössä edes ole. Ei mulla ole muuta kuin hyvänpäivän tuttuja menneiltä vuosilta ja netti tai sitten joku infopuhelin jossain, johon soittaa, kun on tarve jutella. Minusta ei aidosti välitä kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka alas haluat vielä mennä? Et selvästikään ole tarpeeksi syvällä ymmärtääksesi olevasi vaarassa. Olen elämäni aikana tavannut naisia, jotka olivat vedetty siihen pisteeseen asti etteivät he enää uskaltaneet allekirjoittaa itselleen osoitettuja papereita ilman miehensä läsnäoloa. Rupesivat tärisemään, mikäli heiltä pyydettiin jotain niin ettei mies ollut mukana.
Miehestä muodostui heille huumeen kaltainen riippuvuus. Samaa näen sinussakin. Tarvitset osaavaa terapeuttia. Toinen mies laastaroisi ongelman
Esim. jossain Kaakkois-Aasiassa tai Lähi-Idässä naista ei välttämättä edes pakoteta tekemään moisia asioita. Mies hoitaa perheen tärkeät asiat. Vaikka kyseessä saattoi olla trauma, niin kyse voi olla ainoastaan kulttuurieroistakin. Ei sellaista tarvitse medikalisoida. Nainen on ehkä nyt vain tottunut siihen, että mies hoitaa tietyt asiat ja ehkä saa sitten miehen vihat päälleen, jos tekee väärin allekirjoittamalla papereita ilman "perheen pään" läsnäoloa.
En ole niin varma siitä, että länsimainen tasa-arvoinen ihanne olisi jotenkin parempi. Sekin on eräänlainen kulttuurinen vääristymä, jonka virheellisyyteen saatamme havahtua joskus myöhemmin.
Jos sinusta ei aidosti kukaan välitä, niin silloin on välitettävä edes itse!
Pohjois-Suomestako olet? Vai miksi ihmeessä noin näköalaton olo? Ei sun elämästä ole vastuussa vanhempasi, sukusi tai ex, eikä edes liberaali ajanhenki. Tuo perusturvallisuuden puute on juteltava kuntoon terapiassa. Tavallaan näin.
Mikä h*lvetti naisia oikeen vaivaa? Halutaan takaisin väkivaltaiseen suhteeseen juopon kanssa. Pitäisikö sitä sisältöä siihen suhteeseen hakea jostain muualta, tai tutkiskella omaa sisintään ihan rauhassa.