Äidin outo käytös perintörahojeni käytöstä

Kysy Äitihullulta, sillä on vuosien kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Kysy Äitihullulta, sillä on vuosien kokemus.

Hah, no voihan hänkin antaa arvionsa :D

Kateellinen. Se on aina ikävää - varsinkin haudan takaisia koskevien omaisuudesta. Tahraa muistoja... yritä olla välittämättä. Voihan se olla keino käsitellä puolison ikävää - mutta voit sanoa, että ei oikea tai toimiva tapa.

Vierailija kirjoitti:

Kysy Äitihullulta, sillä on vuosien kokemus.

Anteeksi ap, mutta en voinut olla nauramatta tälle kommentille😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy Äitihullulta, sillä on vuosien kokemus.

Anteeksi ap, mutta en voinut olla nauramatta tälle kommentille😂

Ei haittaa, nauratti minuakin :D

Ilmeisesti kuvitteli saavansa kaiken rahan ja mahdollisesti suunnitellut lähitulevaisuutta sen mukaisesti. Sinänsä käsittämätöntä, sillä itse olen ajatellut siirtää tulevat perinnöt suoraan lapselle. Toivottavasti sitä perintöä ei ole tulossa lähiaikoina, mutta ajatus siitä, että oma lapsi saa ylimääräistä lämmittää enemmän kuin esimerkiksi perinnöllä kustannettu rempseä eläkeläisvuosi aurinkorannikolla.   

Äitisi piti ehkä uuden sohvan ostamista tarpeettomana ja hän oletti, että olet käyttänyt ostoon niitä perintörahoja. Hän varmasti kaipaa isääsi ja niin hullulta kuin kuulostaakin, perintörahohen säilyttäminen koskemattomina jotenkin pitää isän muistoa elossa enemmän kuin jos ne käytetään. Varsinkin jos ne käytetään johonkin äitisi mielestä turhaan. On kuin tahraisit isäsi muistoa käyttämällä perintörahoja sohvaan jossa istuskellaan, piereskellään ja heitetään pois jonkun vuoden päästä.

Kannattaisi kertoa äidillesi, että perintörahat ovat edelleen koskemattomina.

Äitisi olisi varmaan halunnut rahat kaikki itselleen, onko hän pienituloinen? Jotkut eivät tiedä miten perinnönjako menee ennen kuin se tapahtuu, ja tuosta voi myös johtua. Ehkä äitisi kuvitteli perivänsä kaiken ja ajattelee, että olisi tarvinnut rahat enemmän kuin sinä, joka sijoitat ne "turhaan sohvaan".

Olen miettinyt että mahtaako oma äitini ymmärtää perinnönjaon, koska hän tuntuu luulevan isäni omaisuutta omakseen. Vähän vaikea tuosta on sanoakaan, että hei, tulen saamaan tuon omaisuuden todennäköisesti kokonaisuudessaan, koska se on isäni nimissä ja sinulle jää ne mitkä omistatte yhdessä tai osa niistä.

Palstallakin olen huomannut, että ihmiset ovat hämmästyttävän tietämättömiä perintökaaresta ja muistakin lakiasioista.

Et ole tilivelvollinen äidillesi raha-asioistasi. Se ei kuulu hänelle pätkääkään millä rahoilla sohvasi ostat.

Nytkö se tyttö tuhlaa koko perinnön kaikki tuollaisiin pikkuasioihin. Ja isä kun säästi niin kovasti että saisi edes vähän helpotettua tytön elämää jatkossa ja sitten tuhlaa rahat kuitenkin kaikkeen sälään eikö arvosta isän uhrausta.

Ehkä auttaisi jos kertoisit äidille että onpa hienoa että sain isältä perintöä. Arvostan sitä oikeasti. Mietin mihin käyttäisin sen tai sijoittaisin. Sohvan ostin kyllä palkkarahoillani mutta se olisi voinut olla hyvä ostos perintörehoista koska olisi tuntunut kuin isän halaukselta istua siinä sohvalla.

Enkä tarkoita että äitisi pitäisi päästä määräämään asiasta mutta keskustelussa saisi kertoa mielipiteensä.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi olisi varmaan halunnut rahat kaikki itselleen, onko hän pienituloinen? Jotkut eivät tiedä miten perinnönjako menee ennen kuin se tapahtuu, ja tuosta voi myös johtua. Ehkä äitisi kuvitteli perivänsä kaiken ja ajattelee, että olisi tarvinnut rahat enemmän kuin sinä, joka sijoitat ne "turhaan sohvaan".

Olen miettinyt että mahtaako oma äitini ymmärtää perinnönjaon, koska hän tuntuu luulevan isäni omaisuutta omakseen. Vähän vaikea tuosta on sanoakaan, että hei, tulen saamaan tuon omaisuuden todennäköisesti kokonaisuudessaan, koska se on isäni nimissä ja sinulle jää ne mitkä omistatte yhdessä tai osa niistä.

Palstallakin olen huomannut, että ihmiset ovat hämmästyttävän tietämättömiä perintökaaresta ja muistakin lakiasioista.

Sen verran kannattaa muistaa, että jos äitisi omaisuus on isäsi omaisuutta pienempi (ja he ovat aviossa), niin äitisi saa halutessaan tasinkoa isäsi omaisuudesta. Et siis välttämättä saa koko isäsi omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi olisi varmaan halunnut rahat kaikki itselleen, onko hän pienituloinen? Jotkut eivät tiedä miten perinnönjako menee ennen kuin se tapahtuu, ja tuosta voi myös johtua. Ehkä äitisi kuvitteli perivänsä kaiken ja ajattelee, että olisi tarvinnut rahat enemmän kuin sinä, joka sijoitat ne "turhaan sohvaan".

Olen miettinyt että mahtaako oma äitini ymmärtää perinnönjaon, koska hän tuntuu luulevan isäni omaisuutta omakseen. Vähän vaikea tuosta on sanoakaan, että hei, tulen saamaan tuon omaisuuden todennäköisesti kokonaisuudessaan, koska se on isäni nimissä ja sinulle jää ne mitkä omistatte yhdessä tai osa niistä.

Palstallakin olen huomannut, että ihmiset ovat hämmästyttävän tietämättömiä perintökaaresta ja muistakin lakiasioista.

Etpä näytä itsekään paljon perintöasioista tietävän...

Onneksi minun jälkipolvelleni ei jää  perintöä,ei kateutta ymm. riitoja.He ovat kyllä hyvin vakavarasia ja eivät tarvitse minulta mitään.Ei tullut  perintöä minullekaan kun äitini kuoli: Hän ei omistannut mitään,kuten en minäkään! Eli minulta ei jää perintöä,mutta ei Velkaakaan.Halitsen rahan käytön,enkä kurkota kuuhun!Nauran..Varmaan perintö jaossa tapaellan 1 vanhasta lakanastakin? Itse sain kyllä perinön kun isäni kuoli,Isäni kuolessa 69vuotias ja minä olin silloin 11 vuotias.Avio-erossa olin jäänyt pienenä lapsena isälle.Pienen perinön sain.Sillä maksetiin peti paikkani toisten nurkissa ilman omaa huone.Puhtaus ja ravinto.Oliko lopppu jo kun olin 17v? Mutta menin kansakoulun jälkeen töihin ja samat maksut oli silti tilistäni maksettava.Nauran! Hajuakaan ei perintöraha suurus/Pienuus.Ei kiinostannut silloinkaan ja ei edeleen.Rahalla saa kuoren kaikesta ei ydintä!

Ap on herkkänahkainen, ei tarkota välttämättä mitään.

Veikkaan, että ei ollut ensimmäinen kerta, kun kommentoi hankintojasi?

Jos äitisi sai köyhempänä tasinkoa, ala tivaamaan joka maitopurkin ostosta että onko ostettu omilla vai tasinkorahoilla? Kuuluu yhtä paljon sinulle kuin sohvan osto äidille.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi olisi varmaan halunnut rahat kaikki itselleen, onko hän pienituloinen? Jotkut eivät tiedä miten perinnönjako menee ennen kuin se tapahtuu, ja tuosta voi myös johtua. Ehkä äitisi kuvitteli perivänsä kaiken ja ajattelee, että olisi tarvinnut rahat enemmän kuin sinä, joka sijoitat ne "turhaan sohvaan".

Olen miettinyt että mahtaako oma äitini ymmärtää perinnönjaon, koska hän tuntuu luulevan isäni omaisuutta omakseen. Vähän vaikea tuosta on sanoakaan, että hei, tulen saamaan tuon omaisuuden todennäköisesti kokonaisuudessaan, koska se on isäni nimissä ja sinulle jää ne mitkä omistatte yhdessä tai osa niistä.

Palstallakin olen huomannut, että ihmiset ovat hämmästyttävän tietämättömiä perintökaaresta ja muistakin lakiasioista.

Oikeassa olet. Ongelma lienee siinä, että yläkoulun yhteiskuntaopettajat eivät saa koulutusta esimerkiksi perintökaaren selvittämiseen, eivät moneen muuhunkaan kansalaisten kannalta tarpeelliseen asiaan. oppikirjat ovat valitettavan "ohuita" eikä sitä aikaakaan ole niin paljon kuin toivoisi, että voisi opettaa niin hyvin kuin mahdollista. Tunnilla on aina heitä, joita ei voisi vähempää kinnostaa, syyt siihen ovat monet.

Vierailija kirjoitti:

Nytkö se tyttö tuhlaa koko perinnön kaikki tuollaisiin pikkuasioihin. Ja isä kun säästi niin kovasti että saisi edes vähän helpotettua tytön elämää jatkossa ja sitten tuhlaa rahat kuitenkin kaikkeen sälään eikö arvosta isän uhrausta.

Ehkä auttaisi jos kertoisit äidille että onpa hienoa että sain isältä perintöä. Arvostan sitä oikeasti. Mietin mihin käyttäisin sen tai sijoittaisin. Sohvan ostin kyllä palkkarahoillani mutta se olisi voinut olla hyvä ostos perintörehoista koska olisi tuntunut kuin isän halaukselta istua siinä sohvalla.

Enkä tarkoita että äitisi pitäisi päästä määräämään asiasta mutta keskustelussa saisi kertoa mielipiteensä.

Äiti huolehtikoon omista raha-asioistaan ja pitäköön nokkansa erossa asioista, jotka eivät hänelle kuulu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että ei ollut ensimmäinen kerta, kun kommentoi hankintojasi?

En muista että olisi mitään koskaan sanonut. Olen ihan vakavarainen, en köyhä enkä rikas, mutta tulot on tasaiset ja käytän ainakin omasta mielestä rahoja järkevästi. Pystyn palkasta säästämään. En harrasta shoppailua. On totta että äitini täytyy nykyään katsoa tarkemmin miten rahojaan käyttää, on eläkeläinen. Oma eläkkeensä on pieni, lisänä siinä leskeneläke isältäni. Ehkä se tuo jotain katkeruutta, kun nyt on oltava hänen tarkempi kulutuksensa kanssa. Ehkä pelottaa tulevaisuus jos sairastuu tms. Hänellä oli ennen tapana tehdä heräteostoksia, kiersi paljon kirppareita yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi olisi varmaan halunnut rahat kaikki itselleen, onko hän pienituloinen? Jotkut eivät tiedä miten perinnönjako menee ennen kuin se tapahtuu, ja tuosta voi myös johtua. Ehkä äitisi kuvitteli perivänsä kaiken ja ajattelee, että olisi tarvinnut rahat enemmän kuin sinä, joka sijoitat ne "turhaan sohvaan".

Olen miettinyt että mahtaako oma äitini ymmärtää perinnönjaon, koska hän tuntuu luulevan isäni omaisuutta omakseen. Vähän vaikea tuosta on sanoakaan, että hei, tulen saamaan tuon omaisuuden todennäköisesti kokonaisuudessaan, koska se on isäni nimissä ja sinulle jää ne mitkä omistatte yhdessä tai osa niistä.

Palstallakin olen huomannut, että ihmiset ovat hämmästyttävän tietämättömiä perintökaaresta ja muistakin lakiasioista.

Sen verran kannattaa muistaa, että jos äitisi omaisuus on isäsi omaisuutta pienempi (ja he ovat aviossa), niin äitisi saa halutessaan tasinkoa isäsi omaisuudesta. Et siis välttämättä saa koko isäsi omaisuutta.

Minä tiedän kyllä miten asia menee, mutta äiti ei tunnu tietävän. Hänellä on siis myös omissa nimissään olevaa omaisuutta ja saattaa ajatella, että kaikki on yhteistä niin kuin se käytännössä on ollut pitkän avioliiton aikana. Juridisesti asia ei kuitenkaan ole niin.

En kuitenkaan usko, että tästä mitään ongelmaa tulee, muuten vain tuli mieleen.