Lue keskustelun säännöt.
Äidin outo käytös perintörahojeni käytöstä
21.04.2021 |
Isäni kuoli, ja siitä tuli minulle pieni perintö. Summa ei ollut todellakaan iso. Ostin kotiini hiljattain uuden sohvan, äitini alkoi sitten kyselemään jotenkin katkerana että aha, nytkös niitä isäsi perintörahoja sitten käytetään (ei, ne on vielä koskemattomana tilillä, ihan palkkarahoilla ostin). En ymmärrä ollenkaan tätä, tuntuu että äiti jotenkin syyllistää minua siitä että minulle tuli osuus isän perinnöstä. Kokemuksia tällaisesta kenelläkään? Joku keittiöpsykologi voisi heittää arvion äitini mielenliikkeistä?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
F
Jos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.
Tähtitaivas☆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei kai tuolla äitisi sanomisella ole aikuiselle ihmiselle mitään merkitystä.
Sanoo mitä sanoo. Jatka elämääsi. Jos kaikkia ihmisten sanomisia niin kauheasti pitää funtsata, niin aika ongelmallistahan elämästä tulee.
Tai olisitte keskustelleet äitisi kanssa asiat halki, niin ehkä asia olisi selvinnyt.
Ei tarvitsisi sitten jälkikäteen miettiä ja ehkä pahoittaa mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.
Itse sain perinnön ja lahjoitin pojalleni 4999 e.
Olisin itse jäänyt istumaan rahojen päälle. Nyt menee opiskelijalle hyvään käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
No, ei kai tuolla äitisi sanomisella ole aikuiselle ihmiselle mitään merkitystä.
Sanoo mitä sanoo. Jatka elämääsi. Jos kaikkia ihmisten sanomisia niin kauheasti pitää funtsata, niin aika ongelmallistahan elämästä tulee.Tai olisitte keskustelleet äitisi kanssa asiat halki, niin ehkä asia olisi selvinnyt.
Ei tarvitsisi sitten jälkikäteen miettiä ja ehkä pahoittaa mieltään.
Terveissä suhteissa tämä onnistuu eikä tuollaisia möläytyksiä juuri päästetä.
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.
Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän kyllä miten asia menee, mutta äiti ei tunnu tietävän. Hänellä on siis myös omissa nimissään olevaa omaisuutta ja saattaa ajatella, että kaikki on yhteistä niin kuin se käytännössä on ollut pitkän avioliiton aikana. Juridisesti asia ei kuitenkaan ole niin.
En kuitenkaan usko, että tästä mitään ongelmaa tulee, muuten vain tuli mieleen.
Tai sanotaan niin, että toivon, ettei ongelmaa tule, sillä esimerkiksi muistisairaus tai uusi avioliitto voi ongelmia tuoda. Tästä on jo kokemusta anopin kanssa, kun hän ei lakiasioita ymmärrä, vaan kokee tulleensa väärin kohdelluksi.
Ennen uuden liiton solmimista on on viisasta tehdä ositus puolisoillen välllä, siis päättyipä liitto eroon tai kuolemaan. Samassa yhteydessä voi katsoa myös onko aika jakaa mahdollinen edellisen puolison kuolipesä, sehän ei mitenkään estä leskeä asumasta hallinnassaan olevassa asunnossa uuden puolison kanssa, mutta voi estää omaisuuksien sekaantumisen.
Tuossa puheena olleessa tapauksessa ei ollut asunnosta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Entä jos leski on muuttanut pois ja haluaa takaisin? Raukeaako siinä tapauksessa ehdottomasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Perintökaari 3 luku 1 a § 2 momentti.
F, asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi olisi varmaan halunnut rahat kaikki itselleen, onko hän pienituloinen? Jotkut eivät tiedä miten perinnönjako menee ennen kuin se tapahtuu, ja tuosta voi myös johtua. Ehkä äitisi kuvitteli perivänsä kaiken ja ajattelee, että olisi tarvinnut rahat enemmän kuin sinä, joka sijoitat ne "turhaan sohvaan".
Olen miettinyt että mahtaako oma äitini ymmärtää perinnönjaon, koska hän tuntuu luulevan isäni omaisuutta omakseen. Vähän vaikea tuosta on sanoakaan, että hei, tulen saamaan tuon omaisuuden todennäköisesti kokonaisuudessaan, koska se on isäni nimissä ja sinulle jää ne mitkä omistatte yhdessä tai osa niistä.
Palstallakin olen huomannut, että ihmiset ovat hämmästyttävän tietämättömiä perintökaaresta ja muistakin lakiasioista.
Oikeassa olet. Ongelma lienee siinä, että yläkoulun yhteiskuntaopettajat eivät saa koulutusta esimerkiksi perintökaaren selvittämiseen, eivät moneen muuhunkaan kansalaisten kannalta tarpeelliseen asiaan. oppikirjat ovat valitettavan "ohuita" eikä sitä aikaakaan ole niin paljon kuin toivoisi, että voisi opettaa niin hyvin kuin mahdollista. Tunnilla on aina heitä, joita ei voisi vähempää kinnostaa, syyt siihen ovat monet.
Huh huh. Yläkoulun yhteiskuntaopin opettajalla on ylempi korkeakoulututkinto, joka sisältää yhteiskuntatieteiden sivuainekokonaisuuden, johon kuuluu mm. johdatus Suomen oikeusjärjestelmään. Ongelma on siis sama kuin lähes kaikissa ”tämä pitäisi opettaa peruskoulussa” nillityksissä: kyllä se opetetaan, luupäät eivät vain opi ja uskovat että syy omaan oppimattomuuteen on ainoastaan siellä koulun päässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Entä jos leski on muuttanut pois ja haluaa takaisin? Raukeaako siinä tapauksessa ehdottomasti?
Kerron tarkemmin eli muutti pois vuokralle isosta talosta, joka jäi tyhjilleen kesämökkikäyttöön, mutta nyt haluaisi muuttaa takaisin, kun sitä on remontoitu. Vieläkö on lesken oikeus voimassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Entä jos leski on muuttanut pois ja haluaa takaisin? Raukeaako siinä tapauksessa ehdottomasti?
Ei voi takaisin muuttaa. Katsotaan luopuneeksi asumisoikeudestaan. Tämmöiset tilanteet varmaan todella harvassa, sillä hoidan perintöasioita todella paljon ja olisiko 1 tullut eteen 22 vuoden aikana.
Yleensä se tilanne menee niin, että yhteisenä kotina käytetty asunto tulee puolison kuoltua liian isoksi ja sovitaan sitten rintaperillisten kanssa, että kyseinen asunto laitetaan myyntiin ja ostetaan leskelle pienempi. Sopimuksella se asumisoikeus siirtyy tähän uuteen asuntoon ja jos rahaa jää yli, niin ne sitten jaetaan.
Mutta juridisesti niin, että jos leski lähtee yhteisestä kodista (jostain ihme syystä) ja menee ilman sopimusta vaikka vuokra-asuntoon, niin lesken katsotaan luopuneen asumisoikeudestaan.
Tällöin verottajalle pitää tehdä asiasta ilmoitus, sillä verottaja on perukirjan mukaan vähentänyt perintöveroa oletetun lesken asumis-/hallintaoikeuden verran.
F, asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Entä jos leski on muuttanut pois ja haluaa takaisin? Raukeaako siinä tapauksessa ehdottomasti?
Ei voi takaisin muuttaa. Katsotaan luopuneeksi asumisoikeudestaan. Tämmöiset tilanteet varmaan todella harvassa, sillä hoidan perintöasioita todella paljon ja olisiko 1 tullut eteen 22 vuoden aikana.
Yleensä se tilanne menee niin, että yhteisenä kotina käytetty asunto tulee puolison kuoltua liian isoksi ja sovitaan sitten rintaperillisten kanssa, että kyseinen asunto laitetaan myyntiin ja ostetaan leskelle pienempi. Sopimuksella se asumisoikeus siirtyy tähän uuteen asuntoon ja jos rahaa jää yli, niin ne sitten jaetaan.
Mutta juridisesti niin, että jos leski lähtee yhteisestä kodista (jostain ihme syystä) ja menee ilman sopimusta vaikka vuokra-asuntoon, niin lesken katsotaan luopuneen asumisoikeudestaan.
Tällöin verottajalle pitää tehdä asiasta ilmoitus, sillä verottaja on perukirjan mukaan vähentänyt perintöveroa oletetun lesken asumis-/hallintaoikeuden verran.
F, asianajaja
No hyvä tietää, kiitos vastauksesta. Olemme sanoneet, että et pysty siinä talossa enää asumaan, ikää on sen verran, mutta juristille on soittanut asiasta, että takaisin pitäisi päästä. On saanut talosta tasingon aikoinaan jo yli 20 vuotta sitten eikä ole omistanut taloa koskaan, nyt asunut muualla 1,5 vuotta. Ollut tässä vuosien varrella kaikenlaista hankaluutta hänen kanssaan...
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Hei, puhutaan varmaan eri asioista. Jotta asumisoikeus leskellä olisi, niin puolisoiden täytyy omistaa kiinteistöä. Vaikka leski ei omistaisi mitään, niin kiinteistö ei voi olla täysin toisessa omistuksessa.
Ei sellaiseen ole mitään asumisoikeutta, joka on muussa omistuksessa. Ei vuokra-asuntoonkaan voi itse ominpäin tehdä pintaremonttia😅
Tähtitaivas☆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
FHei, puhutaan varmaan eri asioista. Jotta asumisoikeus leskellä olisi, niin puolisoiden täytyy omistaa kiinteistöä. Vaikka leski ei omistaisi mitään, niin kiinteistö ei voi olla täysin toisessa omistuksessa.
Ei sellaiseen ole mitään asumisoikeutta, joka on muussa omistuksessa. Ei vuokra-asuntoonkaan voi itse ominpäin tehdä pintaremonttia😅
Kyllä lesken asumisoikeus koskee pariskunnan asuntoa, vaikka hän ei sitä omistaisi ja vaikka tasinkokin olisi hänelle maksettu. Olen siis tällaista tilannetta seurannut jo yli 20 vuotta...
Tässä tarkoitan tilannetta, että talossa asuneet, eivät ole omistaneet koskaan kiinteistöä ja talon omistaja on kuollut omien lapsiensa jälkeen, jotka kuolivat aiemmin, eli viimeisenä.
Omistaja on testamentilla ohjannut oman perinnön lapsilleen ja lapsenlapselle. Puolisoiden keskinäinen testamentti ei enää päde, koska toinen on kuollut aiemmin, kuin talon omistaja.
Sen jälkeen, kun omat lapset ovat kuolleet ennen äitiänsä, niin he eivät enää voi periä mitään, vaan vain elossaoleva lapsenlapsi.
Leski ei voi saada mitään.
Tuskin leskeä kukaan kodistaan haluaa ajaa pois, mutta ei hänellä ole kyllä mitään asumisoikeuttakaan...
Tähtitaivas☆
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
FHei, puhutaan varmaan eri asioista. Jotta asumisoikeus leskellä olisi, niin puolisoiden täytyy omistaa kiinteistöä. Vaikka leski ei omistaisi mitään, niin kiinteistö ei voi olla täysin toisessa omistuksessa.
Ei sellaiseen ole mitään asumisoikeutta, joka on muussa omistuksessa. Ei vuokra-asuntoonkaan voi itse ominpäin tehdä pintaremonttia😅
Tarkoitatko nyt tilannetta, että esim. minä omistan asunnon ja puolisot vuokralla? Jos se ensiksi kuollut puoliso omistaa, niin asumisoikeus on. Ei tietenkään ole asumisoikeutta, jos minä omistan asunnon ja he olivat vuokralla.
Tällöin vuokrasopimusta muutetaan.
Vai tarkoitatko, että A, B ja C omistavat asunnon ja puolisot X ja Y asuvat siinä? Tällöin tietenkin on kyseessä vuokrasuhde eikä asumisoikeutta voi olla.
Nyt en ymmärrä yhtään, mitä tarkoitat kirjoituksillasi.
F, asianajaja
Tähti☆ kirjoitti:
Tässä tarkoitan tilannetta, että talossa asuneet, eivät ole omistaneet koskaan kiinteistöä ja talon omistaja on kuollut omien lapsiensa jälkeen, jotka kuolivat aiemmin, eli viimeisenä.
Omistaja on testamentilla ohjannut oman perinnön lapsilleen ja lapsenlapselle. Puolisoiden keskinäinen testamentti ei enää päde, koska toinen on kuollut aiemmin, kuin talon omistaja.
Sen jälkeen, kun omat lapset ovat kuolleet ennen äitiänsä, niin he eivät enää voi periä mitään, vaan vain elossaoleva lapsenlapsi.
Leski ei voi saada mitään.
Tuskin leskeä kukaan kodistaan haluaa ajaa pois, mutta ei hänellä ole kyllä mitään asumisoikeuttakaan...
Sangen "ymmärrettävää" minulle asianajajana ja muillekin lukijoille, kun vasta nyt kerrot poikkeuksellisesta tilanteesta etkä ole aikaisemmissa kirjoituksissasi sanonut tilannetta, mitä ajattelet.....
Ei näin. Kaikki menee sekaisin. Kehoitan jatkossa kertomaan, etenkin oikeudellisissa asioissa, mitä tarkoitat ja mitä taustoja asioissa sekä muut yksityiskohdat, muussa tapauksessa kaikki ovat sekaisin. Myös minä, joka valmistunut vuonna 1997, saati sitten pelkät lukijat.
Olet kirjoittanut monta viestiä ja nyt vasta saat kerrottua asiasta, mitä tarkoitat?????
EI NÄIN.
Fatalji, asianajaja
p.s. asianajaja olen, en selvännäkijä
Pitääkö lesken maksaa vuokraa asunnostaan kuolinpesän muille osakkaille?
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
F