Lue keskustelun säännöt.
Äidin outo käytös perintörahojeni käytöstä
21.04.2021 |
Isäni kuoli, ja siitä tuli minulle pieni perintö. Summa ei ollut todellakaan iso. Ostin kotiini hiljattain uuden sohvan, äitini alkoi sitten kyselemään jotenkin katkerana että aha, nytkös niitä isäsi perintörahoja sitten käytetään (ei, ne on vielä koskemattomana tilillä, ihan palkkarahoilla ostin). En ymmärrä ollenkaan tätä, tuntuu että äiti jotenkin syyllistää minua siitä että minulle tuli osuus isän perinnöstä. Kokemuksia tällaisesta kenelläkään? Joku keittiöpsykologi voisi heittää arvion äitini mielenliikkeistä?
Kommentit (137)
Ihmiset ovat hämmästyttävän isossa määrin täysin pihalla perintökaaresta ja miten perintöasiat oikeasti menevät. Luullaan mm. että leski perii kaiken ym. Eräässä tapauksessa eräs kuolinpesän osakkaista ei ymmärtänyt millään sitä, että jos yksi rintaperillisistä on kuollut, hänen lapsensa perivät hänen sijastaan. Riiteli vielä perunkirjoituksessa lakimiehen kanssa tästä asiasta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi sai köyhempänä tasinkoa, ala tivaamaan joka maitopurkin ostosta että onko ostettu omilla vai tasinkorahoilla? Kuuluu yhtä paljon sinulle kuin sohvan osto äidille.
Ihmiset on sitten hauskoja, aina pitää riidellä ja pistää paremmaksi loukkauksia. Sulla ei varmaan oo yhtään ystävää, kun olet ap:n äidin ikäinen.
Toki riittää. Silmilleni ei vain hypitä. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, sitä saa mitä tilaa jne. Sinä varmasti käännät toisenkin posken?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sitä avioliitossa tulee sellainen olo, että kaikki on yhteistä.
Onhan se outoa, että miehen osuus meneekin lapselle. Eli on poissa omasta käytöstä.
Vaikka tietenkin on luonnollista, että menee lapselle.
Olisi kannattanut tehdä keskinäinen testamentti, että lapsilla vain lakiosa. Lapsi siis loput vasta, kun jälkimmäinen kuolee.
Ei se ole lainkaan outoa, jos ymmärtää jotain Suomen laista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.
Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.
Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.Jos mies on tienannut suuren omaisuuden eläessä ja vaimo on ollut kotirouva, miten vaimo on osallistunut omaisuuden keräämiseen ja miksi miehen omaisuus kuuluu vaimolle eikä lapsille, joille se lain mukaan kuuluu?
Tuskin se mies olisi voinut hankkia suurempia omaisuuksia, jos olisi kantanut vastuun lapsista ja jäänyt hoitamaan lapsia kotiin, niin kuin vaimo teki, joka mahdollisti miehen työssäkäynnin. Kunnallinen päivähoito kun tuli vasta voimaan 90-luvulla.
Suomessa koti-isyys oli yleistä 80-90-luvulla ja vaikka mies oli kotona ja nainen töissä, omaisuus oli yhteinen.
Mies on voinut periä suuren omaisuuden. Miten vaimo on osallistunut perinnön kartuttamiseen ja miksi miehen saama perintö kuuluisi leskelle?
Kunnpuhutaan suuremmista omaisuuksista niin perintö on usein osa sitä. Ja myös naiset perivät suuria omaisuuksia. Omistusoikeus säilyy lapsilla vaikka leski menisi naimisiin, ellei leski muuta omaisuutta rahaksi ja tuhlaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.
Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.
Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.Jos mies on tienannut suuren omaisuuden eläessä ja vaimo on ollut kotirouva, miten vaimo on osallistunut omaisuuden keräämiseen ja miksi miehen omaisuus kuuluu vaimolle eikä lapsille, joille se lain mukaan kuuluu?
Tuskin se mies olisi voinut hankkia suurempia omaisuuksia, jos olisi kantanut vastuun lapsista ja jäänyt hoitamaan lapsia kotiin, niin kuin vaimo teki, joka mahdollisti miehen työssäkäynnin. Kunnallinen päivähoito kun tuli vasta voimaan 90-luvulla.
Suomessa koti-isyys oli yleistä 80-90-luvulla ja vaikka mies oli kotona ja nainen töissä, omaisuus oli yhteinen.
Mies on voinut periä suuren omaisuuden. Miten vaimo on osallistunut perinnön kartuttamiseen ja miksi miehen saama perintö kuuluisi leskelle?
Kunnpuhutaan suuremmista omaisuuksista niin perintö on usein osa sitä. Ja myös naiset perivät suuria omaisuuksia. Omistusoikeus säilyy lapsilla vaikka leski menisi naimisiin, ellei leski muuta omaisuutta rahaksi ja tuhlaa sitä.
Mitähän sössötät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitää perintöjä kannata jättää. Jokainen hoitakoon oman elämisensä. Tuhlaan kaikki, enkä istu rahojen päällä ite kituuttaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.
Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.
Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.Ei kuulu lain mukaan.
Millä tavoin perinnön päällä voi istua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitää perintöjä kannata jättää. Jokainen hoitakoon oman elämisensä. Tuhlaan kaikki, enkä istu rahojen päällä ite kituuttaen.
Näin se köyhyys periytyy sukupolvesta toiseen. Minä minä, lapsille ei mitään. Rahasuvut on erikseen, siellä ymmäretään rahan päälle ja omaisuus karttuu sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitää perintöjä kannata jättää. Jokainen hoitakoon oman elämisensä. Tuhlaan kaikki, enkä istu rahojen päällä ite kituuttaen.
Moni kituuttaa, että lapsilla olisi sitten vähän helpompaa. Lapset sitten tuhlaavat perinnöt kaikkeen joutavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.
Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.
Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.Ei kuulu lain mukaan.
Millä tavoin perinnön päällä voi istua?
Vaikka siten että koko omaisuus on talo, jossa leski asuu. Lapset ei saa talosta osuuttaan, koska leski asuu siinä. Silloin on jakamaton kuolinpesä ja leski istuu lasten perinnön päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.
Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.
Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.Ei kuulu lain mukaan.
Millä tavoin perinnön päällä voi istua?
Se on kuule se ap:n soffa, perintörahoilla ostettu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitää perintöjä kannata jättää. Jokainen hoitakoon oman elämisensä. Tuhlaan kaikki, enkä istu rahojen päällä ite kituuttaen.
Moni kituuttaa, että lapsilla olisi sitten vähän helpompaa. Lapset sitten tuhlaavat perinnöt kaikkeen joutavaan.
Höpö höpö. Taloudellisesti järkevästi kasvatetut lapset eivät tuhlaa perintöjä, vaan pistävät poiiimaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Mitää perintöjä kannata jättää. Jokainen hoitakoon oman elämisensä. Tuhlaan kaikki, enkä istu rahojen päällä ite kituuttaen.
Surullista luettavaa ettei omien lasten elämää halua helpottaa perinnön muodossa. Olisi ikävää olla noin itsekäs ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat hämmästyttävän isossa määrin täysin pihalla perintökaaresta ja miten perintöasiat oikeasti menevät. Luullaan mm. että leski perii kaiken ym. Eräässä tapauksessa eräs kuolinpesän osakkaista ei ymmärtänyt millään sitä, että jos yksi rintaperillisistä on kuollut, hänen lapsensa perivät hänen sijastaan. Riiteli vielä perunkirjoituksessa lakimiehen kanssa tästä asiasta....
Vanhemmat ovat voineet tehdä keskinäiset testamentit toisilleen, mikä taas tekee omat koukeronsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitää perintöjä kannata jättää. Jokainen hoitakoon oman elämisensä. Tuhlaan kaikki, enkä istu rahojen päällä ite kituuttaen.
Surullista luettavaa ettei omien lasten elämää halua helpottaa perinnön muodossa. Olisi ikävää olla noin itsekäs ihminen.
Tuleeko sinulle yllätyksenä, että perintöjä siirretään yli omien lasten suoraan lapsenlapsille. Eikä aikuinen lapsi ole narkkari-alkoholisti-rikollinen vaan ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Nytkö se tyttö tuhlaa koko perinnön kaikki tuollaisiin pikkuasioihin. Ja isä kun säästi niin kovasti että saisi edes vähän helpotettua tytön elämää jatkossa ja sitten tuhlaa rahat kuitenkin kaikkeen sälään eikö arvosta isän uhrausta.
Ehkä auttaisi jos kertoisit äidille että onpa hienoa että sain isältä perintöä. Arvostan sitä oikeasti. Mietin mihin käyttäisin sen tai sijoittaisin. Sohvan ostin kyllä palkkarahoillani mutta se olisi voinut olla hyvä ostos perintörehoista koska olisi tuntunut kuin isän halaukselta istua siinä sohvalla.
Enkä tarkoita että äitisi pitäisi päästä määräämään asiasta mutta keskustelussa saisi kertoa mielipiteensä.
Niin mihin äidin pitäisi päästä sanomaan mielipiteensä? Aikuisen ihmisen rahankäyttöönkö? Miksi ihmeessä? Jos ap kaipaa sijoitusneuvoja, osaa hän varmasti niitä pyytää asiantuntevalta taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.
Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.
Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.Ei kuulu lain mukaan.
Millä tavoin perinnön päällä voi istua?
Se on kuule se ap:n soffa, perintörahoilla ostettu ;)
😊
Ehkä hän odottaa, että käytät sen rahan johonkin arvokkaaseen. Tai peräti pidät säästössä ikuisesti. Pyhää rahaa, siihen ei kosketa.
Sohva olisi ollut liian arkinen ostos. Vaikkei äidillesi sun raha-asiat kuulukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa leski perii kaiken ja lapset saavat oman osuutensa vasta toisenkin vanhemman kuollessa. Pahimmassa skenaariossa leski menee hulivilin kanssa naimisiin ja tuhlavat koko perinnön.
Miten tämä toimii uusperheiden maailmassa? Jos vanhemmat eroavat ja kumpikin menee tahoillaan uudelleen naimisiin, niin silloin uudet puolisot perivät heidät. Lapset eivät peri tässä tapauksessa kumpaakaan vanhempaansa.
Uuden puolison sukulaisilleko perintö sitten menee lesken kuollessa?
Näin juuri. Se ei kuulu leskelle eikä varsinkaan uudelle puolisolle.
Tämä on juuri se ongelma monesti. Isovanhempani halusivat jättää minulle omaisuutensa ja itse haluan jättää sen lapsilleni, joten on hyvä, ettei omaisuus muutu avioliitossa yhteiseksi. Näin on selvää sinakin se, ettei tarvitse omistuksesta riidellä, vaikka tasinkoa maksettaisiinkin kuten anopilleni. Hän kokee tulleensa väärin kohdelluksi, kun ei lakipykäliä ymmärrä.