Äidin outo käytös perintörahojeni käytöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi olisi varmaan halunnut rahat kaikki itselleen, onko hän pienituloinen? Jotkut eivät tiedä miten perinnönjako menee ennen kuin se tapahtuu, ja tuosta voi myös johtua. Ehkä äitisi kuvitteli perivänsä kaiken ja ajattelee, että olisi tarvinnut rahat enemmän kuin sinä, joka sijoitat ne "turhaan sohvaan".

Olen miettinyt että mahtaako oma äitini ymmärtää perinnönjaon, koska hän tuntuu luulevan isäni omaisuutta omakseen. Vähän vaikea tuosta on sanoakaan, että hei, tulen saamaan tuon omaisuuden todennäköisesti kokonaisuudessaan, koska se on isäni nimissä ja sinulle jää ne mitkä omistatte yhdessä tai osa niistä.

Palstallakin olen huomannut, että ihmiset ovat hämmästyttävän tietämättömiä perintökaaresta ja muistakin lakiasioista.

Sen verran kannattaa muistaa, että jos äitisi omaisuus on isäsi omaisuutta pienempi (ja he ovat aviossa), niin äitisi saa halutessaan tasinkoa isäsi omaisuudesta. Et siis välttämättä saa koko isäsi omaisuutta.

Minä tiedän kyllä miten asia menee, mutta äiti ei tunnu tietävän. Hänellä on siis myös omissa nimissään olevaa omaisuutta ja saattaa ajatella, että kaikki on yhteistä niin kuin se käytännössä on ollut pitkän avioliiton aikana. Juridisesti asia ei kuitenkaan ole niin.

En kuitenkaan usko, että tästä mitään ongelmaa tulee, muuten vain tuli mieleen.

Tai sanotaan niin, että toivon, ettei ongelmaa tule, sillä esimerkiksi muistisairaus tai uusi avioliitto voi ongelmia tuoda. Tästä on jo kokemusta anopin kanssa, kun hän ei lakiasioita ymmärrä, vaan kokee tulleensa väärin kohdelluksi.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi piti ehkä uuden sohvan ostamista tarpeettomana ja hän oletti, että olet käyttänyt ostoon niitä perintörahoja. Hän varmasti kaipaa isääsi ja niin hullulta kuin kuulostaakin, perintörahohen säilyttäminen koskemattomina jotenkin pitää isän muistoa elossa enemmän kuin jos ne käytetään. Varsinkin jos ne käytetään johonkin äitisi mielestä turhaan. On kuin tahraisit isäsi muistoa käyttämällä perintörahoja sohvaan jossa istuskellaan, piereskellään ja heitetään pois jonkun vuoden päästä.

Kannattaisi kertoa äidillesi, että perintörahat ovat edelleen koskemattomina.

Samaa ajattelin. Itselläni on jopa tuo sama ajatus vieläkin, vaikka oma äitini kuoli vuosi sitten. Jotenkin tuntuu väärältä koskea niihin rahoihin, vaikka tiedän, että edes äitini ei niin olisi ajatellut.

Olen itse ajatellut, että en laske elämääni perintöjen varaan. Teen itse elämästäni sellaista että pärjään. Isäni on narsisti ja en ole missään tekemisissä hänen kanssaan, äitini on isäni kynnysmatto. Ei kaikilla ole onnellisia perheitä missä vanhemmat ajattelisivat omia lapsiaan, on myös perheitä missä vanhemmat ovat itsekkäitä paskoja niinkuin omassa lapsuudenperheessäni, en odota heiltä mitään. Kun olin lapsi tuhosivat henkisiä voimavarojani ihan tarpeeksi, nyt aikuisena voin paljon paremmin kun en ole heidän kanssaan tekemisissä. Lapsuudenperheessäni oli myrkyllinen ilmapiiri, perinnöt menevät varmaan kultalapselle, minä olin se syntipukki, vaikka en mitään väärää ole tehnyt, mutta siihen on tyytyminen.

Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.

Kokee rahat jotenki omikseen sekä haluaa kotrolloida sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.

Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.

Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.

Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.

Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.

Ei kuulu lain mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.

Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.

Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.

Jos mies on tienannut suuren omaisuuden eläessä ja vaimo on ollut kotirouva, miten vaimo on osallistunut omaisuuden keräämiseen ja miksi miehen omaisuus kuuluu vaimolle eikä lapsille, joille se lain mukaan kuuluu?

Ruotsissa leski perii kaiken ja lapset saavat oman osuutensa vasta toisenkin vanhemman kuollessa. Pahimmassa skenaariossa leski menee hulivilin kanssa naimisiin ja tuhlavat koko perinnön.

Voi näitä mielensäpahoittajia. Sanoi äiti tai anoppi vaikka hyvää päivää, se on väärin sanottu ja tietysti kateuskortti vedetään esiin.

Meidän teini joku päivä kertoi, mitä hankintoja tekee ensimmäisälle kesätyöpalkalla ja vastasin ap. äidin tyyliin, noinko meinaat käyttää ensimmäisen palkkasi.

Tarkoitus ei ollut millään tavalla loukata tai tuntea kateutta, mutta ei me äidit aina keksitä mitä sanoa tai lukea lapsen ajatuksia, miten kuuluisi äitien sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa leski perii kaiken ja lapset saavat oman osuutensa vasta toisenkin vanhemman kuollessa. Pahimmassa skenaariossa leski menee hulivilin kanssa naimisiin ja tuhlavat koko perinnön.

Leskelle saattaa tulla köyhä ja yksinäinen vanhuus, mutta nämä on aina näitä omia valintoja. Rahat loppuu ja uusi rakkaus jättääkin yllättäen siinä vaiheessa. Lapset on jo suututettu, mutta mitäs läksit?

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä mielensäpahoittajia. Sanoi äiti tai anoppi vaikka hyvää päivää, se on väärin sanottu ja tietysti kateuskortti vedetään esiin.

Meidän teini joku päivä kertoi, mitä hankintoja tekee ensimmäisälle kesätyöpalkalla ja vastasin ap. äidin tyyliin, noinko meinaat käyttää ensimmäisen palkkasi.

Tarkoitus ei ollut millään tavalla loukata tai tuntea kateutta, mutta ei me äidit aina keksitä mitä sanoa tai lukea lapsen ajatuksia, miten kuuluisi äitien sanoa.

Puhu vain itsesi puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.

Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.

Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.

Jos mies on tienannut suuren omaisuuden eläessä ja vaimo on ollut kotirouva, miten vaimo on osallistunut omaisuuden keräämiseen ja miksi miehen omaisuus kuuluu vaimolle eikä lapsille, joille se lain mukaan kuuluu?

Tuskin se mies olisi voinut hankkia suurempia omaisuuksia, jos olisi kantanut vastuun lapsista ja jäänyt hoitamaan lapsia kotiin, niin kuin vaimo teki, joka mahdollisti miehen työssäkäynnin. Kunnallinen päivähoito kun tuli vasta voimaan 90-luvulla.

Suomessa koti-isyys oli yleistä 80-90-luvulla ja vaikka mies oli kotona ja nainen töissä, omaisuus oli yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset ovat yllättävän ahneita. Heillä on velat maksettu, oma koti ja pienet menot, mutta lasten perintöjen päällä istutaan,kun se omaisuus kuuluu heidän mielestään heille. Lapset elävät ruuhkavuosia ja ovat velkaisia ja menojakin on, mutta lesken mielestä kuolinpesä pitää olla koskematon kunnes leskikin kuolee. Itsekkyyttä sellainen on.

Ne rahat ovat vanhempien itsensä tienaamia eli heille se kuuluu.

Millä tavoin kuolinpesä voi olla koskematon? Tuossa vaiheessa vähintään toinen vanhemmista on kuollut.

Jos mies on tienannut suuren omaisuuden eläessä ja vaimo on ollut kotirouva, miten vaimo on osallistunut omaisuuden keräämiseen ja miksi miehen omaisuus kuuluu vaimolle eikä lapsille, joille se lain mukaan kuuluu?

Tuskin se mies olisi voinut hankkia suurempia omaisuuksia, jos olisi kantanut vastuun lapsista ja jäänyt hoitamaan lapsia kotiin, niin kuin vaimo teki, joka mahdollisti miehen työssäkäynnin. Kunnallinen päivähoito kun tuli vasta voimaan 90-luvulla.

Suomessa koti-isyys oli yleistä 80-90-luvulla ja vaikka mies oli kotona ja nainen töissä, omaisuus oli yhteinen.

Mies on voinut periä suuren omaisuuden. Miten vaimo on osallistunut perinnön kartuttamiseen ja miksi miehen saama perintö kuuluisi leskelle?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että en laske elämääni perintöjen varaan. Teen itse elämästäni sellaista että pärjään. Isäni on narsisti ja en ole missään tekemisissä hänen kanssaan, äitini on isäni kynnysmatto. Ei kaikilla ole onnellisia perheitä missä vanhemmat ajattelisivat omia lapsiaan, on myös perheitä missä vanhemmat ovat itsekkäitä paskoja niinkuin omassa lapsuudenperheessäni, en odota heiltä mitään. Kun olin lapsi tuhosivat henkisiä voimavarojani ihan tarpeeksi, nyt aikuisena voin paljon paremmin kun en ole heidän kanssaan tekemisissä. Lapsuudenperheessäni oli myrkyllinen ilmapiiri, perinnöt menevät varmaan kultalapselle, minä olin se syntipukki, vaikka en mitään väärää ole tehnyt, mutta siihen on tyytyminen.

100% sama tilanne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että en laske elämääni perintöjen varaan. Teen itse elämästäni sellaista että pärjään. Isäni on narsisti ja en ole missään tekemisissä hänen kanssaan, äitini on isäni kynnysmatto. Ei kaikilla ole onnellisia perheitä missä vanhemmat ajattelisivat omia lapsiaan, on myös perheitä missä vanhemmat ovat itsekkäitä paskoja niinkuin omassa lapsuudenperheessäni, en odota heiltä mitään. Kun olin lapsi tuhosivat henkisiä voimavarojani ihan tarpeeksi, nyt aikuisena voin paljon paremmin kun en ole heidän kanssaan tekemisissä. Lapsuudenperheessäni oli myrkyllinen ilmapiiri, perinnöt menevät varmaan kultalapselle, minä olin se syntipukki, vaikka en mitään väärää ole tehnyt, mutta siihen on tyytyminen.

100% sama tilanne

niin justiisa

sama laulu joka prkleen päivä

elämä silti niin ihanaa ja onnellista, vaikka aika kuluukin av-palstalla ruikuttaessa

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sai köyhempänä tasinkoa, ala tivaamaan joka maitopurkin ostosta että onko ostettu omilla vai tasinkorahoilla? Kuuluu yhtä paljon sinulle kuin sohvan osto äidille.

Ihmiset on sitten hauskoja, aina pitää riidellä ja pistää paremmaksi loukkauksia. Sulla ei varmaan oo yhtään ystävää, kun olet ap:n äidin ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että en laske elämääni perintöjen varaan. Teen itse elämästäni sellaista että pärjään. Isäni on narsisti ja en ole missään tekemisissä hänen kanssaan, äitini on isäni kynnysmatto. Ei kaikilla ole onnellisia perheitä missä vanhemmat ajattelisivat omia lapsiaan, on myös perheitä missä vanhemmat ovat itsekkäitä paskoja niinkuin omassa lapsuudenperheessäni, en odota heiltä mitään. Kun olin lapsi tuhosivat henkisiä voimavarojani ihan tarpeeksi, nyt aikuisena voin paljon paremmin kun en ole heidän kanssaan tekemisissä. Lapsuudenperheessäni oli myrkyllinen ilmapiiri, perinnöt menevät varmaan kultalapselle, minä olin se syntipukki, vaikka en mitään väärää ole tehnyt, mutta siihen on tyytyminen.

100% sama tilanne

niin justiisa

sama laulu joka prkleen päivä

elämä silti niin ihanaa ja onnellista, vaikka aika kuluukin av-palstalla ruikuttaessa

Kultalapsi ja narsisti, nää on niin kuultu.

Aloituksia tehtailee milloin minkäkin varjolla, jotta pääsee vinkumaan kurjuuttaan. YÖK

Varmaan sitä avioliitossa tulee sellainen olo, että kaikki on yhteistä.

Onhan se outoa, että miehen osuus meneekin lapselle. Eli on poissa omasta käytöstä.

Vaikka tietenkin on luonnollista, että menee lapselle.

Olisi kannattanut tehdä keskinäinen testamentti, että lapsilla vain lakiosa. Lapsi siis loput vasta, kun jälkimmäinen kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että en laske elämääni perintöjen varaan. Teen itse elämästäni sellaista että pärjään. Isäni on narsisti ja en ole missään tekemisissä hänen kanssaan, äitini on isäni kynnysmatto. Ei kaikilla ole onnellisia perheitä missä vanhemmat ajattelisivat omia lapsiaan, on myös perheitä missä vanhemmat ovat itsekkäitä paskoja niinkuin omassa lapsuudenperheessäni, en odota heiltä mitään. Kun olin lapsi tuhosivat henkisiä voimavarojani ihan tarpeeksi, nyt aikuisena voin paljon paremmin kun en ole heidän kanssaan tekemisissä. Lapsuudenperheessäni oli myrkyllinen ilmapiiri, perinnöt menevät varmaan kultalapselle, minä olin se syntipukki, vaikka en mitään väärää ole tehnyt, mutta siihen on tyytyminen.

100% sama tilanne

niin justiisa

sama laulu joka prkleen päivä

elämä silti niin ihanaa ja onnellista, vaikka aika kuluukin av-palstalla ruikuttaessa

Mitä mahdat horista?