Lue keskustelun säännöt.
Pilaako ensimmäinen koira käytöksellään toisen? Eli opettaako huonoille tavoille?
18.04.2021 |
Meillä on ihana ja rakas koira. Se on ärhäkkä toisille koirille ja vieraille ihmisille. Pelokas luonteeltaan. Mietimme toisen koiran ottamista. Jos löydämme vähemmän ärhäkkä luonteisen koiran ja otamme sen, voiko käydä niin, että tämä ensimmäinen koira opettaa sen huonoille tavoille ja tartutta pelkonsa pentuunkin? Pelkään että toisen koiran kasvatus epäonnistuu tämän ensimmäisen koiran takia.
Kommentit (3)
Kyllä niin mahdollisuus käydä. Toki hyvän hermorakenteen omaava pentu osaa käyttää myös omaa päätään, eikä muutu päin epävarman ja pelokkaan vanhemman koiran tapaiseksi, mutta varmasti oppii taipumuksen kohdata asiat ensin epävarmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kolme koiraa/on nyt kolme koiraa yhtä aikaa:
10-vuotias oli hyvän hermorakenteen omaava, luonteenomaisesti vieraita kohtaan aluksi epäluuloinen, ei kuitenkaan aggre tai turhaan leukoja louskuttava. Huomioi pihaan tulijat, mutta palautui. Seuraava koira 7-vuotias on huonolla hermorakenteella varustettu hyvin kohdeltu kodinvaihtaja (puolivuotiaasta), joka on todella epäluuloinen eikä pelkää olla aggressiivinenkaan, jos ajetaan nurkkaan (esim. lapset, josta syystä lapsivieraiden käydessä koira on eri huoneessa, jotta se ei stressaa niin paljon). Se otti turvaa tästä vanhimmasta ja antoi sen hoitaa hommat. Kolmas koira 4v. on hyvän hermorakenteen omaava, avoin eikä välitä maailman menosta tai ihmisistä mitään.
Vanhin piti lopettaa ja tuo 7-vuotias taantui entistä ns. heikommaksi yksilönä, kun ei ole tukea ja turvaa enää, jos minä en ole siinä ohjaamassa ja opastamassa sille vaikeissa tilanteissa. 4-vuotias taaplaa edelleen tyylillään. Vanhimman lopetuksen jälkeen tuli tuo nuorin nyt 1v., se selkeästi on matkinut tuota 7-vuotiasta epäluuloisuuden osalta, eikä oikein vielä tiedä milloin riittää. Sen perusluonne on kuitenkin tasainen, ihmissosiaalinen ja tyyni, joka paistaa sen käytöksessä sen jälkeen, kun sille epäluottamusta aiheuttava tilanne laukeaa (esim. kun minä sanon, että "riittää"). Se 7-vuotias taas ei palaudu laisinkaan, kun sillä on heikko hermorakenne, vaan se on epäluuloinen ja valmis puolustautumaan niin kauan, kuin vaikkapa joku sille epämieluisa vieras on lähellä. 4-vuotias moikkaa ja lähtee, ei oikeastaan kiinnosta enää.
Kyllä niillä ikävä kyllä on sellainen taipumus. Olen saanut kasvattajalta aina toisen koiran vasta sen jälkeen, kun kasvattaja on nähnyt millainen sen hetkinen koirani on. Hyvätapainen koira opettaa hyvät tavat ja päinvastoin.