Lue keskustelun säännöt.
Millaisia muutoksia tekisit elämääni`? (masennus)
17.11.2024 |
Olen päälle 30v, asun pienellä paikkakunnalla ja aina asunut. Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus jonka takia vaikea tutustua ihmisiin. Tykkään kyllä olla ihmisten seurassa mutta samaan aikaan alkaa masentaa koska tiedän etten kuulu joukkoon. Ainoa ihminen ketä tapaan nyt säännöllisesti on oma vanhempi.
Uskon että minulla on masennusta, ainakin lievää koska itken vähän väliä ja olen tylsistynyt ja motivaatiota ei riitä mihinkään. Minulla on diagnosoitu nuorempana masennus ja ahdistus ja uskon etten koskaan täysin parantunut siitä. En halua enää hakea tähän apua, koska ne ei aikaisemminkaan auttaneet. Minusta vain tuntuu että jotain muutoksia pitäisi tehdä elämään mutta en tiedä mitä?
Olin töissä puoli vuotta mutta työsuhde päättyi. En ole saanut muita töitä. Jotenkin tuntuu että olen jumissa tai tukahdettu. Tuntuu että suurimman osan ajasta vain nyhjötän kotona. Herään, syön, nukun päiväunet, katson telkkaa, nukun uudestaan. Varmaan valitan myös turhaan, mutta ehkä halusin purkautua. Olen myös kiitollinen joistakin asioista elämässäni mutta niitä en nyt mainitse. Haluaisin vain kysyä onko vinkkejä mitä voisi tehdä elämässä jos tuntuu tältä?
Kommentit (79)
Mitä haluaisit tehdä elämässäsi. Tee niin. Älä kysele muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan,että et oikein koskaan ole harrastanut liikuntaa? Enkä tarkoitan mitään hikiluikuntaa vaan ilmaista liikuntamuotoja,kuten kävelyä. Ja säännöllisesti. Olenko oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit tehdä elämässäsi. Tee niin. Älä kysele muilta.
No kun en oikein tiedä. Joskus haluaisin muuttaa kokonaan muualle ja vaihtaa kokonaan uuteen paikkaan mutta samalla mietin onko se vain juoksemista karkuun omia tunteitaan. Ja lisäksi täällä asuu minun vanhempi jota näen säännöllisesti. Sitten näkisin häntäkin harvemmin,. Tuntuu kyllä aika usein että kaikki paikat täällä on jo nähty ja koettu. En ole juuri reissaillut paljon kun ei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan,että et oikein koskaan ole harrastanut liikuntaa? Enkä tarkoitan mitään hikiluikuntaa vaan ilmaista liikuntamuotoja,kuten kävelyä. Ja säännöllisesti. Olenko oikeassa?
Kyllä minä kevälen aika paljon ja pyöräilin kesällä.
Lähtisin aamulla kävelylenkille ja miettisin siellä lenkillä mitä kivaa keksisin seuraavaksi. Laittaisin ruokavalion kuntoon. Hakisin kirjastosta mielenkiintoisia kirjoja. Illalla kävisin uudella kävelylenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä vähintään kävelylenkki ulkoilmassa. Myös pyöräily ja hiihto käy, jos tykkäät niistä enemmän. Selkeä päivärytmi, eli ylös sängystä viimeistään klo 9 joka aamu, muista myös lounas ja päivällinen, älä valvo myöhään. Jos käytät paljon kännykkää tai tietokonetta, niin vähennä sen päivittäistä aikaa vähintään kahdella tunnilla. Tilalle vaikka kirjastokäynnit ja oikeita kirjoja, jos et muuta keksi. Hae opiskelemaan.
Niin ja tuntuu että ehkä tunnen myös näin koska en elänyt kuin muut nuoret, minulla ei ole koskaan ollut suurta kaveripiiriä, en ole käynyt missään juhlissa tai tapahtumissa, olen vain ollut yksin kotona koko nuoruuden ja aikuisiän suurimmaksi osaksi. Ainoa ketkä on vieneet mua paikkoihin on olleet omat vanhemmat j a joskus sisko. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkistaisin ruokavalion ja alkaisin harrastamaan liikuntaa, vaikka vaan kävelyä, kotijumppaa yms.
Myös jonkun uuden taidon opettelu voisi olla hyödyksi ja iloksi.
Kuulostaa ihan omalta elämältäni, paitsi että olen 40 ja asun kaupungissa jossa olisi kyllä tekemistä mutta yksin ei tule lähdettyä mihinkään. Ainoat läheiset on muutama sukulainen.
En osaa oikeastaan auttaa, kun en ole vielä itsekään mitään järkeviä keinoja keksinyt millä sitä elämää saisi muutettua. Päivärytmi kannattaa pitää kunnossa, vaikka ei töissä olisikaan. Ja pidä huolta itsestäsi, syö terveellisesti ja liiku tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkistaisin ruokavalion ja alkaisin harrastamaan liikuntaa, vaikka vaan kävelyä, kotijumppaa yms.
Myös jonkun uuden taidon opettelu voisi olla hyödyksi ja iloksi.
Ei mun ruokavalio ihan kamala ole. Syön kasviksia ja hedelmiä, kaurapuuroa, aamuisn kananmunia, leipää. Kotiruokaa muun muuassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan omalta elämältäni, paitsi että olen 40 ja asun kaupungissa jossa olisi kyllä tekemistä mutta yksin ei tule lähdettyä mihinkään. Ainoat läheiset on muutama sukulainen.
En osaa oikeastaan auttaa, kun en ole vielä itsekään mitään järkeviä keinoja keksinyt millä sitä elämää saisi muutettua. Päivärytmi kannattaa pitää kunnossa, vaikka ei töissä olisikaan. Ja pidä huolta itsestäsi, syö terveellisesti ja liiku tarpeeksi.
Jotkut sanoo että yksin on kiva tehdä as ioita ja mennä paikkoihin mutta minua on alkanut vain masentaa aina. Vaikka jos menen elokuvateatteriin yksin Kun se on täynnä pareja yms. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä vähintään kävelylenkki ulkoilmassa. Myös pyöräily ja hiihto käy, jos tykkäät niistä enemmän. Selkeä päivärytmi, eli ylös sängystä viimeistään klo 9 joka aamu, muista myös lounas ja päivällinen, älä valvo myöhään. Jos käytät paljon kännykkää tai tietokonetta, niin vähennä sen päivittäistä aikaa vähintään kahdella tunnilla. Tilalle vaikka kirjastokäynnit ja oikeita kirjoja, jos et muuta keksi. Hae opiskelemaan.
Koitan tuota :) Että olisi selvä rytmi.
Sitten minua myös ahdistaa että joka puolella on tuttuja ihmisiä kun olen asunut täällä sen yli 20 vuotta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rahat riittää, ota lemmikki. Koira olisi paras seuran kannalta, mutta tulee kyllä kalliimmaksi kuin moni muu.
Vierailija kirjoitti:
Sitten minua myös ahdistaa että joka puolella on tuttuja ihmisiä kun olen asunut täällä sen yli 20 vuotta. ap
Tuttuihin kannattaa yrittää suhtautua avoimesti, jos ei siis ole mitään kiusaamista taustalla tai muuta syytä tuolle ahdistukselle. Ehkä joku toinenkin on samassa tilanteessa ja kaipaa juttuseuraa tai ihan ystävää jopa.
Mittauta veriarvot, onko joku puutos, pyydä ison verenkuvan ulkopuolisetkin arvot mitattaviksi. Jos on joku puutos, korjaa se.
Luontoa luulisi löytyvän ihan vierestä kun kerta pienellä paikkakunnalla asut, ala liikkumaan luonnossa. Alkuun vaikka vain 5min. Kun olet jossain luonnossa, pysähdy hengittämään syvään.
Opettele avaamaan ääntäsi. Ravistele itseäsi. Venyttele, pyöritä käsiä, hypi, kävele.
Lue kirjoja, sarjakuvia, katso opetusvideoita, ala pelaamaan jotain netissä (ei rahapelejä kuitenkaan).
Äläkä luovuta vaikka välillä oletkin kipeä etkä pysty tekemään muuta kuin tuon mitä nykyäänkin, välillä voi levätä, pitääkin, mutta sitten taas jatkat. Eikä niitä ihmeitä tapahdu hetkessä, jopa ensimmäinen vuosi voi olla tuskaa saada itsensä aloittamaan asioita. Näitä asioita on niin helppo luetella että tee näin ja noin, vaikka itse sanoja vastaavassa tilanteessa saisi tehtyä yhtä hyvin tai huonosti kuin kuka tahaansa jolla ei ole voimia tehdä mitään. Ei siinä auta kuin pakottaa itsensä ja toivoa että jossain vaiheessa alkaa helpottamaan. Kaavoihin kangistuminen kangistuttaa aivotkin pysymään samassa tilassa, jumiuttaa hiljalleen pahemmin.
Löytyisikö netistä jotain vertaisryhmää johon voisit liittyä? Voisit saada kokemuksen joukkoon kuulumisesta?
Hanki joku maalaistalo, hanki omia eläimiä, kanoja, lehmiä, ja hoida niitä sekä kasvata omaa ruokaa.
Mene baariin, siellä on helpompi tutustua muihin
Muuta Helsinkiin ihmisten ilmoille