Naiset! Oliko teillä nuorena kaveripoikia, siis poikia, joiden kanssa olitte paljon, mutta ei ollut mitään seksuaalista koskaan?

Meitä oli koko lukioajan 4 hengen kaveriporukka, 3 tyttöä ja 1 poika. Ihan vaan kavereita oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli koko lukioajan 4 hengen kaveriporukka, 3 tyttöä ja 1 poika. Ihan vaan kavereita oltiin.

Seurusteliko poika lopulta jonkun teistä kanssa?

Oli. Kaveripiiri on ollut koko elämän suunnilleen puolet poikia ja puolet tyttöjä. Ja edelleen ollaan kavereita.

Oli kaveripoikia. Meillä oli lukioaikana iso porukka poikia ja tyttöjä eikä meistä kukaan seurustellu toistemme kanssa. Muiden kanssa kyllä seurusteltiin mutta ei sen porukan kesken.

On ollut lapsesta asti poikia kavereina. Aikuisenakin on ollut kaverimiehiä.

Vierailija kirjoitti:

On ollut lapsesta asti poikia kavereina. Aikuisenakin on ollut kaverimiehiä.

Miten olet toiminut kaverimiesten kanssa naimisiin mentyäsi? Itse en voisi pitää kaverimiestä, jos olisin naimisissa.

Olisin halunnut kaveripojan, mutta pojat ei halunneet musta kaveria. Jostain syystä mä olen aina ollut joko tyttöystävä tai ei mitään kontaktia, ei siis mitään välimuotoa. Koskaan kenellekään.

Oli, ja on vieläkin. Vanhimmat näistä ystävyyksistä ovat olleet kestoltaan jo 15-25 vuotta, ja olen ollut 20 vuotta naimisissakin. Olen sanonut, että heitä on ja tulee olemaan. Heillä on omat vaimot ja perheensä, uskon ja toivon että en ole myöskään itse aiheuttanut pahaa verta, vaikka laitan aina joskus viestiä.

Tosi tosi vähän ja se harmittaa minua. Tai siis ei vain harmita, vaan vaikuttaa käytökseeni miehiä kohtaan vielä aikuisiälläkin ja se on mielestäni todella ikävää ja jopa ongelmallista. Ajattelen jossain määrin edelleen, mutta etenkin nuorempana aikuisena ajattelin, jokaista tapaamaani miestä tavallaan potentiaalisena seurustelukumppanina. En osannut ajatella miehiä kavereina, työkavereina, jne. Jotenkin tosi helposti tulee edelleen, jos joku vaikka miespuolinen työkaveri on minulle mukava tai tulee paljon juttelemaan, tulee todella helposti ajatus, että yrittääköhän tuo nyt tässä lämmitellä jotain tai ymmärtääkö hän että olen naimisissa. Tiedostan, että ajatusmaailmani on tosi vääristynyt, mutta jotenkin en vaan voi sille mitään. Eikä ole kyse siitä, että nämä miehet kiinnostaisivat itseäni millään tavalla. 

Uskon, että tämä johtuu siitä, ettei minulla ole ikinä ollut poikia/miehiä kavereina. Ainoastaan nykyään on miehen kaverit, joita ajattelen "miehen kavereina" eli joista ei tule näitä samoja juttuja mieleen. Eli heidän kaveri osaan olla.

Vuosien ajan oli parhaana kaverina kundi.

Oli kaveripoikia. Kotipihassa leikeissä ja myöhemmin urheilussa meitä oli 2 tytön ja 4 pojan porukka. Myöhemmin harrastuksissa on ollut vaikka kuinka paljon kaveripoikia.

Edelleen nyt aikuisena minulla on muutama hyvä miesystävä. Seksittömiä ja kivoja suhteita.

Parhaat ystäväni ovat olleet poikia ja miehiä aivan päiväkoti-ikäisestä asti. En tunne heihin mitään seksuaalista vetovoimaa. PAITSI. Nykyinen mieheni oli hetken aikaa pelkkä ystävä, mutta itse kyllä ihastuin jo sinä aikana hyvin voimakkaasti häneen. Hän ei vain ensin meinannut olla kiinnostunut minusta sen kummemmin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut lapsesta asti poikia kavereina. Aikuisenakin on ollut kaverimiehiä.

Miten olet toiminut kaverimiesten kanssa naimisiin mentyäsi? Itse en voisi pitää kaverimiestä, jos olisin naimisissa.

Kaverit ovat kavereita, olivat miehiä tai naisia. En tee eroa. Perheessäni on itseasiassa hyvä esimerkki kaverimiehestä toisella sisarellani. Hänellä on kaverimies, joka on ollut sisareni kaverina vuosia (myös sisaren avioliiton aikana). Illanistujaisissa hän tutustui aikoinaan myös toiseen sisareeni ja se oli suurta intohimoa ensisilmäyksellä ja heistä  tuli sittemmin aviopari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut lapsesta asti poikia kavereina. Aikuisenakin on ollut kaverimiehiä.

Miten olet toiminut kaverimiesten kanssa naimisiin mentyäsi? Itse en voisi pitää kaverimiestä, jos olisin naimisissa.

Öh, ihan kuten muidenkin ystävieni kanssa :D En ole tehnyt mitään toimenpiteitä. Miespuoliset ystävänikin ovat pitkissä parisuhteissa, välillä vietetään aikaa porukalla niin että puolisotkin mukana. Oma mies kävi juuri viime viikolla kaverimieheni kanssa autokaupoilla katsomassa jotain käytettyä autoa. Minusta kumppanin kaveripiirin rajoittaminen ei kuulu aikuiseen suhteeseen, enkä voisi seurustella miehen kanssa joka kieltäisi kanssakäynnin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kestäviä ystävyyssuhteita on tarpeeksi vaikea löytää ilmankin että rajaa 50% maailman väestöstä pois.

Oli. Ja monen heidän kanssa olen yhä ystävä näin nelikymppisenäkin :)

Olen kuullut muutamalta mieheltä, kuinka masentavaa oli, kun lukiossa tytöt pitivät vaan kaverina eivätkä olleet yhtään kiinnostuneita seurustelemaan...

Joo, oli, tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut muutamalta mieheltä, kuinka masentavaa oli, kun lukiossa tytöt pitivät vaan kaverina eivätkä olleet yhtään kiinnostuneita seurustelemaan...

Onhan se masentavaa joo, kun on kavereita. 

Aika varmasti kaverilliset tunteet eivät näissä tilanteissa ole molemminpuolisia. En sano että miehillä on aina jotain sen syvempää kiinnostusta, mutta seksuaalista varmasti. Rumana/lihavana naisena minulla ei yllätys yllätys ole ikinä ollut miespuolisia kavereita, jostain syystä miehillä loppuu kiinnostus ystävyyteen jos nainen on ruma. 

Vierailija kirjoitti:

Aika varmasti kaverilliset tunteet eivät näissä tilanteissa ole molemminpuolisia. En sano että miehillä on aina jotain sen syvempää kiinnostusta, mutta seksuaalista varmasti. Rumana/lihavana naisena minulla ei yllätys yllätys ole ikinä ollut miespuolisia kavereita, jostain syystä miehillä loppuu kiinnostus ystävyyteen jos nainen on ruma. 

Jos sulla ei ole koskaan ollut miespuolisia kavereita, niin ehkei kannata puhua kovin syvällä kokemuksen rintaäänellä. Mä tunnen monia naisia, joilla ei ole koskaan ollut miespuolisia kavereita, ja he ovat ihan kauniita ja normaaleja naisia. Mulla taas oli varsinkin nuorempana paljon miespuolisia kavereita (muutin sittemmin kauas sieltä, missä suurin osa kavereistani asuu), eikä ollut koskaan mitään seksuaalisia virityksiä heidän kanssaan. Kavereiden kanssa on ihan erilaiset kemiat kuin sellaisten kanssa, joihin on seksuaalis-romanttista kiinnostusta. Sen verran paljon tuli oltua näiden kaverimiesten kanssa tekemisissä, että eiköhän se kiinnostus olisi tullut jossain vaiheessa esille, viimeistään siinä, kun on juotu alkoholia ja estot poistuvat.