Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertoo jotakin ihmisen asenteesta elämään, jos ei pidä ollenkaan lapsista
Olen tätä miettinyt pitkän aikaa. Joskus tietysti tulee vastaan tilanteita missä lapset ärsyttää, oli sitten oma tai tuntematon lapsi. Se on ihan normaalia, koska lapset tietysti osaa olla äänekkäitä tai muuten vaan rasittavia.
Kuitenkin jos vihaa kaikkia lapsia jatkuvasti, kertoo se jotakin ihmisestä itsestään. Lapsethan ovat tulevaisuus, ja he merkitsevät toivoa ja elämän jatkumista. Ehkä lapsien vihaaminen siis tarkoittaa että ihminen ei halua nähdä hyvää tulevaisuutta, vaan on aika kyyninen. En vihaa ihmisiä jotka sanovat että vihaavat lapsia, se vaan on aika surullinen asenne elämään. Mitä olette mieltä?
Kommentit (477)
Olen sitä mieltä että ilmiannoin provosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kestä aitoutta. Lapset ovat täynnä tunteita joita nämä vihaajat yrittävät itsessään kieltää.
Jos ei kestä lasten ääniä tippaakaan niin kuinka he kestävät mitään muutakaan?
Pahimmat eivät kestä nähdä edes lasten iloa. Masentavia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että ilmiannoin provosi.
Heheh osuiko? :) en ole ap
Jos lapsista ei pidä, niin ei se tarkoita, että niitä vihaa. Ap:llä on itsellään asenneongelma kun ei ymmärrä, että kaikki eivät ole hänen kaltaisiaan.
Jotkut sanoo ihan suoraan vihaavansa kaikkia lapsia. Siinä tapauksessa he siis vihaavat ajatusta ja muistoa itsestään lapsena, eli olisivat halunneet jäädä syntymättä. Kyllä tämä on elämän vihaamista mitä suurimmassa määrin.
On ihan eri asia ärsyyntyä lasten käytöksestä tai inhota jotakuta lasta yksilönä kuin vihata kaikkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsista ei pidä, niin ei se tarkoita, että niitä vihaa. Ap:llä on itsellään asenneongelma kun ei ymmärrä, että kaikki eivät ole hänen kaltaisiaan.
No ap puhuikin nimenomaan vihasta. Se lukutaito?
Ja sinä et lukenut edes otsikkoa :)
Lapsettoman on helppo rakastaa jokaista vastaantulevaa lasta. Sitten kun on itse hoitanut ja hoitaa lapsia, ei jaksa enää antaa energiaa vieraille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on merkitystä mitä ajattelen lapsista, koska kun kuolen niin millään ei ole mitään väliä.
Juuri tuollaista elämänasennetta tarkoitin. Millään ei ole mitään merkitystä, koska kaikki me kuollaan kuitenkin. Omasta mielestäni elämä on siitä huolimatta merkityksellistä, vaikka kuoleman jälkeen ei luultavasti ole mitään. Haluaisin että oman kuoleman jälkeenkin läheisilläni ja heidän läheisillään olisi hyvää ja merkityksellistä elämää, ja että ihmiskunta jatkaisi eloaan.
Vihaan lasten kiljumista. Nykyään sitä on yhä enemmän joka paikassa. Olen herkkäkorvainen, joten tuo on todellinen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsista ei pidä, niin ei se tarkoita, että niitä vihaa. Ap:llä on itsellään asenneongelma kun ei ymmärrä, että kaikki eivät ole hänen kaltaisiaan.
En minäkään pidä kaikista lapsista, mutta en vihaa lapsia. Tarkoitin juuri ihmisiä jotka sanovat etteivät ylipäätään pidä kenestäkään lapsesta tai vihaavat kaikkia lapsia. Eli ylipäätään huono asenne kaikkiin lapsiin/kaikkiin paitsi omaan lapseen.
Ap
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Se, kun lapsi kietoo tahmeat kätensä ympärillesi ja lässyttää ”äiti mä lakastan sua”.
Silloin av-mamma tietää elämänsä tarkoituksen - elää lasta varten.
Mä en vihaa, ennemminkin säälin kun ovat tällaiseen hulluun maailman tahtomattaan syntyneet. Ja vanhempia ei yleensä kiinnosta kasvatustyö ja se näkyy levottomuutena lapsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin että en muuten ole koskaan pitänyt niistä ihmisistä, jotka julistaa miten eivät pidä lapsista. Tämähän voisikin olla ensimmäisiä kysymyksiä uuden tuttavan kanssa niin tietää jo heti alussa kenen kanssa on turha edes yrittää.
Nämä ihmiset on muutenkin negatiivisia ja itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Sinulla ei selkeästi ole omia lapsia ja hyvä niin jos et koe heistä olevan kenellekään mitään hyötyä.
Omat lapseni ovat aikuisia ja rakkainta mitä vain voi olla mieheni mukaan lukien tottakai.
Toki uhrattiin varsinkin pikkulapsi aikana aika paljon mutta se aika on jo kaukainen muisto. Silloinkin monesti saivat meidät nauramaan pelleilyillänsä, piirustuksilla, hassuilla kysymyksillä, huumorilla, leikeillä jne.
Kun kasvoivat niin opetin heidät tekemään kotitöitä ja auttamaan kokkailuissa jne. Se on mielestäni todella kivaa opettaa lapsia.
Todella harmillinen ajattelutapa joillakin että lapsista on 24/7 vain huolta ja päänvaivaa mutta minkäs teet. Totuus on toinen. Kaikista ei ole vanhemmiksi tai edes lastenvahdeiksi ja ainakin minä ymmärrän sen aivan hyvin. Ihmiset on erilaisia.
Olen omissa oloissani viihtyvä mietiskelijätyyppi ja koen lapset väsyttävän intensiivisinä yleisesti ottaen. En viihdy myöskään äänekkäiden, jekkuilevien, spontaanien ja juuri sellaisten "lapsenomaisten" aikuisten kanssa. En vihaa ketään ja pysyn kyllä minäkin mieluusti kaukana ihmisistä, jotka julistavat vihaavansa jotain tiettyä ihmisryhmää. Ei anna tasapainoista tai miellyttävää kuvaa kenestäkäään sellainen asenne. Olen silti huomannut sen, että tietyntyyppiset ihmiset tulkitsevat välttelyn ja seurassa viihtymättömyyden vihaksi. Ikään kuin kaikkien olisi pakko jumaloida lapsia ja hakeutua heidän seuraansa, jotta ei tulisi leimatuksi lasten vihaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Se, kun lapsi kietoo tahmeat kätensä ympärillesi ja lässyttää ”äiti mä lakastan sua”.
Silloin av-mamma tietää elämänsä tarkoituksen - elää lasta varten.
Aistin sinussa henkistä kipua. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Halpaa työvoimaa vähän vanhempana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Se, kun lapsi kietoo tahmeat kätensä ympärillesi ja lässyttää ”äiti mä lakastan sua”.
Silloin av-mamma tietää elämänsä tarkoituksen - elää lasta varten.
Aistin sinussa henkistä kipua. Otan osaa.
Aistisi menee vähän metsään. Ei siis tarvitse ottaa osaa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sillä on merkitystä mitä ajattelen lapsista, koska kun kuolen niin millään ei ole mitään väliä.