Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus ja itsetuhoiset ajatukset. En välitä enää itsestäni.
09.03.2021 |
En nyt hae sääliä mutta tahdon kirjoittaa koska en koe olevani elämässä kiinni.
Oireita on ollut jo pitkään. Nyt on ehkä pahin vuosi ollut pitkään aikaan.
Taustalla aikaisempi im-yritys vajaa kymmenen vuotta sitten.
Olen hakenut apua mutta siitä huolimatta en koe millään olevan merkitystä.
En välitä itsestäni, olen taas lihonut useita kiloja (normaalisti olen tarkka ruokavaliosta) mutta tällaisessa olotilassa en välitä mistään. En epäterveellisestä ruokavaliosta, en päihteidenkäytöstä enkä taloudellisista puolista.
Koen maailman kamalana, tuskaisena tekopyhänä paikkana. Tiedän liikaa ja olen nähnyt elämän varjopuolet liian usein.
Ne jotka ovat onnellisia, niin koen, että elävät valemaailmassa eivätkä ole vielä havahtuneet elämän julmuudesta ja turhuudesta. Olen silti onnellinen heidän puolestaan, että osaavat elää siinä tilassa missä en itse osaa enää.
Tätä ei pysty selittämään kunnolla mutta kaikki merkityksellisyys on kadonnut omaa elämää kohtaan.
En tahdo edes puhua läheisilleni, lähinnä koen, ettei sillä ole väliä.
Ei ole mitään muuta kuin tuskaa, näen painajaisia, energia on tapissa enkä jaksa juuri mitään, en muista enkä pysty keskittymään, opiskelu on todella raskasta, puhumattakaan siitä, että pian täytyy mennä taas uuteen kaupunkiin, uusia ihmisiä, uusi työ. En todellakaan jaksa.
Olen todella nuori (25v.) en silti vain näe tai koe tässä elämässä mitään mikä voisi muuttaa tätä käsitystä.
En usko ihmisten hyvyyteen tai merkityksellisyyteen, en usko edes itseeni enää.
Kommentit (75)
Ymmärrän, mutta en osaa auttaa. Kokeile tähän hetkeen vaikka valoa -chat. Jos saisit voimaa ja ripauksen toivoa vielä hetkeksi. Sitä minäkin etsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihasin masentuneena itse tällaista kommenttia mitä olen tähän kirjoittamassa: mutta toi totaalinen energian puute ja kyvyttömyys tehdä mitään oli mulla oikeasti d-vitamiinin puutos. Ja ennenkun sanotte mitään, sairastin masennusta lähes 10 vuotta. Terveyskeskusta ei vaan kiinnostanut testata mitään vitamiinitasoja, kun ongelma oli heidän mielestään pään sisällä.
Pyydä testaan vitamiinitasot jos pystyt. Jos olet jo testannut, niin pahoittelen tätä vinkkiä. Ite vaan en tajunnut että sisätiloissa oleskelu pahensi tota d-vitamiinin puutosta ja se tila ruokki sitten itseään ja sitä masennusta.
Elämästäsi puuttuu tarkoitus. Perhe on se puuttuva palanen! Etsi mies ja hanki lapsia. Tällöin saat taas syyn elää.
No otin d-vitaa juuri kehoituksesta mutta koen silti, että nämä olotilat johtuvat käsillä olevista traumoista, pettymyksiä tuottaneet ihmissuhteet, yksinäisyys, väkivalta, päihteet, orpouden tunne lasisesta lapsuudesta ja terapeuttina toimiminen omille vanhemmille. Itsetuntoon liittyvät ongelmat ja maailmantila ylipäätänsä.
Kaikki vievät energiaa ja se, että pitäisi jaksaa toimia yhteiskunnassa. Taustalla uupumuksia työelämässä myös.
En kerta kaikkiaan pärjää täällä ja olen liian herkkä, toisaalta kovettunut sisäisesti enkä usko enää ihmeisiinkään, jotka ennen kannattelivat. Elämässä tapahtuu ihmeitä jatkuvasti mutta nekin ovat vain taas askel seuraavaan romahdukseen ja käsiteltävään tilaan.
Ap
Joskus pieni juttu saa asiat perspektiiviin. Mulle yks sano että parhaan kykynsä mukaan tehdä olonsa mahdollisimman mukavaksi. Se auttoi minua.
Maailma todellakin on pahuuden vallassa, ollut jo iät ajat ja ihmiset alkaneet siihen heräämään.
Katsotaan tää loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos englanti sujuu, lue Steve Pavlina Levels of Consciousness, vie n. 15min keskiverto
https://stevepavlina.com/blog/2005/04/levels-of-consciousness/
Vierailija kirjoitti:
No otin d-vitaa juuri kehoituksesta mutta koen silti, että nämä olotilat johtuvat käsillä olevista traumoista, pettymyksiä tuottaneet ihmissuhteet, yksinäisyys, väkivalta, päihteet, orpouden tunne lasisesta lapsuudesta ja terapeuttina toimiminen omille vanhemmille. Itsetuntoon liittyvät ongelmat ja maailmantila ylipäätänsä.
Kaikki vievät energiaa ja se, että pitäisi jaksaa toimia yhteiskunnassa. Taustalla uupumuksia työelämässä myös.
En kerta kaikkiaan pärjää täällä ja olen liian herkkä, toisaalta kovettunut sisäisesti enkä usko enää ihmeisiinkään, jotka ennen kannattelivat. Elämässä tapahtuu ihmeitä jatkuvasti mutta nekin ovat vain taas askel seuraavaan romahdukseen ja käsiteltävään tilaan.
Ap
Ainakin se d-vitamiini auttaa jaksamaan pitemmän päälle, jos ei muuta. Jatka sen ottamista tossa kaiken muun rinnalla. Itelle sopii 50 microgrammaa, matalammassa ei ollut mitään vaikutusta.
Saatko psykiatrian poliklinikalta mitään apua? Asioiden päässä vatvominen (tuttua mulle) helpottuu jos pääsee ajoittain valittamaan jollekin niistä ääneen. Enkä tarkoita kavereita vaan just jotain millä ei ole henk.koht mielipidettä niihin, esim. hoitaja, terapeutti ja psykiatri.
On sairasta heräillä esim. 4ltä aamulla kun oma pää jankuttaa jotain 10-20 vuotta sitten tapahtuneita asioita eikä laita sitä päänsisäistä turpaa kiinni. Tätä oli mulla joskus, joten tuttu olotila on, jos sulla sattuu olemaan sellaista. Siihen auttaa se että niitä ajatuksia päästelee ulos jollekin sopivalle henkilölle. Kaikki terveydenhuollon ihmiset ei sitten ole sopivia, joten ei kannata lannistua siitäkään jos joku hoitsu ei vaan kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itselläni ei olisi venlafaxin-lääkitystä niin haluaisin ehdottomasti kokeilla taikasieniä, niistä on tutkittu olevan apua vaikeaankin masennukseen, ja ne kuulemani mukaan juuri auttavat näkemään maailman aivan uudessa valossa, kuulostaisi sinulle sopivalta tuollainen :) Niin ja ylipäätään kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, eihän sinulla ole oikein hävittävääkään. Työkykyinen et taida kyllä olla, joten en pakottaisi itseäni töihin tuossa tilassa.
Itselläni on ADD-tutkimukset kesken, toivonpilke tulee siitä että niistä lääkkeistä voisi olla apua.
Vierailija kirjoitti:
No otin d-vitaa juuri kehoituksesta mutta koen silti, että nämä olotilat johtuvat käsillä olevista traumoista, pettymyksiä tuottaneet ihmissuhteet, yksinäisyys, väkivalta, päihteet, orpouden tunne lasisesta lapsuudesta ja terapeuttina toimiminen omille vanhemmille. Itsetuntoon liittyvät ongelmat ja maailmantila ylipäätänsä.
Kaikki vievät energiaa ja se, että pitäisi jaksaa toimia yhteiskunnassa. Taustalla uupumuksia työelämässä myös.
En kerta kaikkiaan pärjää täällä ja olen liian herkkä, toisaalta kovettunut sisäisesti enkä usko enää ihmeisiinkään, jotka ennen kannattelivat. Elämässä tapahtuu ihmeitä jatkuvasti mutta nekin ovat vain taas askel seuraavaan romahdukseen ja käsiteltävään tilaan.
Ap
Voi ap, kuulostat ihan minulta kokemuksinesi. Suosittelisin kuitenkin hankkimaan itsellesi kaiken mahdollisen avun. Olen sinua 10 vuotta vanhempi ja olen kärsinyt masennuksesta n.25 vuotta. Kaikki alkaa olemaan vielä vaikeampaa, mitä pidempään on hoitamatta itseään. Tosin, itse en vain päässyt hoitoon, eli se ei ollut oma valinta. Siksi avun hakeminen kannattaa aloittaa heti, harmittaa etten itse tehnyt näin. Minusta tuosta on tehty tutkimuskin, että masentuneet ihmiset näkevät maailman niinkuin se on ja muut ns.terveet elävät positiivisuusharhassa. Totuus on varmaan jossain puolivälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos itselläni ei olisi venlafaxin-lääkitystä niin haluaisin ehdottomasti kokeilla taikasieniä, niistä on tutkittu olevan apua vaikeaankin masennukseen, ja ne kuulemani mukaan juuri auttavat näkemään maailman aivan uudessa valossa, kuulostaisi sinulle sopivalta tuollainen :) Niin ja ylipäätään kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, eihän sinulla ole oikein hävittävääkään. Työkykyinen et taida kyllä olla, joten en pakottaisi itseäni töihin tuossa tilassa.
Itselläni on ADD-tutkimukset kesken, toivonpilke tulee siitä että niistä lääkkeistä voisi olla apua.
Venlafaksiinilla hoidettujen potilaiden itsemurhariski on yhdessä tutkimuksessa todettu olevan yli puolitoistakertainen verrattuna potilaisiin, jotka eivät syö masennuslääkkeitä.
Erityisesti alle 25-vuotiailla venlafaksiinin on huomattu kasvattavan itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä. Venlafaksiinia ei tulisi määrätä lapsille ja teini-ikäisille, koska sen tehoa ja turvallisuutta näissä ikäryhmissä ei ole osoitettu. Venlafaksiinin käytöstä ei ole todettu selkeää hyötyä hoidettaessa alle 12-vuotiaita lapsia.
Miksi edes käytät tuollaista lääkettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No otin d-vitaa juuri kehoituksesta mutta koen silti, että nämä olotilat johtuvat käsillä olevista traumoista, pettymyksiä tuottaneet ihmissuhteet, yksinäisyys, väkivalta, päihteet, orpouden tunne lasisesta lapsuudesta ja terapeuttina toimiminen omille vanhemmille. Itsetuntoon liittyvät ongelmat ja maailmantila ylipäätänsä.
Kaikki vievät energiaa ja se, että pitäisi jaksaa toimia yhteiskunnassa. Taustalla uupumuksia työelämässä myös.
En kerta kaikkiaan pärjää täällä ja olen liian herkkä, toisaalta kovettunut sisäisesti enkä usko enää ihmeisiinkään, jotka ennen kannattelivat. Elämässä tapahtuu ihmeitä jatkuvasti mutta nekin ovat vain taas askel seuraavaan romahdukseen ja käsiteltävään tilaan.
ApAinakin se d-vitamiini auttaa jaksamaan pitemmän päälle, jos ei muuta. Jatka sen ottamista tossa kaiken muun rinnalla. Itelle sopii 50 microgrammaa, matalammassa ei ollut mitään vaikutusta.
Saatko psykiatrian poliklinikalta mitään apua? Asioiden päässä vatvominen (tuttua mulle) helpottuu jos pääsee ajoittain valittamaan jollekin niistä ääneen. Enkä tarkoita kavereita vaan just jotain millä ei ole henk.koht mielipidettä niihin, esim. hoitaja, terapeutti ja psykiatri.
On sairasta heräillä esim. 4ltä aamulla kun oma pää jankuttaa jotain 10-20 vuotta sitten tapahtuneita asioita eikä laita sitä päänsisäistä turpaa kiinni. Tätä oli mulla joskus, joten tuttu olotila on, jos sulla sattuu olemaan sellaista. Siihen auttaa se että niitä ajatuksia päästelee ulos jollekin sopivalle henkilölle. Kaikki terveydenhuollon ihmiset ei sitten ole sopivia, joten ei kannata lannistua siitäkään jos joku hoitsu ei vaan kuuntele.
Juu, otan kyllä näitä vitamiinikuureja, myöskin rautakuuria välillä.
Nyt on puhdistamon vahva d, otan 2 kapselia jatkossa.
Totta hitossa ne vanhat asiat pyörivät. Kaikki on kuitenkin aina jotenkin kytköksissa toisiinsa. Esimerkiksi nyt kun haudon suunnitelmia niin mieleen tulee vajaan puolen uuden takaisia neuvoja (väkivaltainen ex, joka kertoi miten kannattaa toimia jos haluaa pois), kuten myös lapsuudessa kuulleet kehotukset. Kaikki tällaiset hiipivät mieleen, kaikki ovat yhtä ja samaa tuskaa joka vain tuntuu jatkuvan. Tässä aivan pieni murto-osa.
Unet ovat järkyttäviä ja herään myös öisin useaan kertaan, kipujakin on, vatsa aivan sekaisin jne. Tuntuu kuin olisi rikki.
Painajaisissa olen yleensä huolestunut, järkyttynyt tai surullinen. Raskaana, tai menetän paljon verta tai näen jotain paholaisia jne. No niihin ei toki kannata jäädä kiinni mutta ovat aika levottomia öitä.
Tuntuu kuin kukaan ei voisi ymmärtää mutta tiedän, että meitä on paljon. Sitä on kuin jossain labyrintissa, en keksi ulospääsyä.
Niin ja juttelen yhdelle hoitajalle, tällä viikolla on käynti. On paljon kehunut ja ollut tukena.
Mistähän sekin kertoo, että varsinkin nykyään jos joku kehuu niin sekin saa raivon partaalle omissa ajatuksissaan. Ei kai vain usko ihmisiin koska ei usko itseensä.
Muutan pian pois kaupungista taas uuteen paikkaan, se sitten joko alku tai loppu, vielä en osaa sanoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos itselläni ei olisi venlafaxin-lääkitystä niin haluaisin ehdottomasti kokeilla taikasieniä, niistä on tutkittu olevan apua vaikeaankin masennukseen, ja ne kuulemani mukaan juuri auttavat näkemään maailman aivan uudessa valossa, kuulostaisi sinulle sopivalta tuollainen :) Niin ja ylipäätään kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, eihän sinulla ole oikein hävittävääkään. Työkykyinen et taida kyllä olla, joten en pakottaisi itseäni töihin tuossa tilassa.
Itselläni on ADD-tutkimukset kesken, toivonpilke tulee siitä että niistä lääkkeistä voisi olla apua.
Psykedeelit auttavat masennukseen, omakohtaista kokemusta. Niiden vaikutus on pitkä, mutta sekin on rajallinen. Ihmisestä riippuen muutamista viikoista puoleen vuoteen. Masennus tulee kyllä takaisin, mutta yleensä siihen suhtautuu psykedeelien jälkeen eri tavalla, armollisemmin. Siltikin masennusta vastaan pitää jatkaa taistelua koko loppu elämä. Minulla on todettu Add ja tuttavallani on Adhd, eikä meillä kummallakaan auta lääkitys juuri ollenkaan. Että älä laita kaikkea toivoasi lääkityksen varaan, ennemmin sinnikkyyteen.
Minulla myös ollut hetken venlafaxin käytössä ahdistuksen vuoksi. Alkuun auttoi ja nyt yritän lopettaa koko lääkkeen.
Lyhyestä ajasta (4kk) ja pienestä annostuksesta kyse.
Pääsin lääkkeellä pois tuhoisasta suhteesta ja koulun penkille, elämään edes jotenkin ulkoisesti katsottuna "kiinni".
Tekee mieli itsekin vetää joskus jotain aineita mutta en nyt kuitenkaan vielä ryhdy.
Apua olen hakenut ja kirjoilla kyllä ollut jo kohta vuoden ja asioitani vatvottu ennenkin tässä vuosikymmenen mittaan.
Nyt olisi mahdollisuus terapiaan mutta juuri nyt en pysty koska rahaa ei ole tarpeeksi, sitten kun muutot saa hoidettua pois alta jne. niin ehkä sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos itselläni ei olisi venlafaxin-lääkitystä niin haluaisin ehdottomasti kokeilla taikasieniä, niistä on tutkittu olevan apua vaikeaankin masennukseen, ja ne kuulemani mukaan juuri auttavat näkemään maailman aivan uudessa valossa, kuulostaisi sinulle sopivalta tuollainen :) Niin ja ylipäätään kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, eihän sinulla ole oikein hävittävääkään. Työkykyinen et taida kyllä olla, joten en pakottaisi itseäni töihin tuossa tilassa.
Itselläni on ADD-tutkimukset kesken, toivonpilke tulee siitä että niistä lääkkeistä voisi olla apua.
Minulla on myös taikasienten kokeilu ollut mielessä jo monta vuotta, sillä uskon että ne olisivat paras saatavilla oleva apu masennuksen hoitoon, etenkin kun vaikutus on nähtävissä lähes saman tien ja riskit paljon pienemmät kuin masennuslääkkeillä. Onhan tätä alettu tutkimaan myös Johns Hopkins yliopistossa ja alustavat tulokset vaikuttaa oikein hyvältä:
https://www.hopkinsmedicine.org/news/newsroom/news-releases/psychedelic…
Kunpa vaan löytäisi sieniä jostain, niitähän kyllä kasvaa Suomessa hyvin yleisestikin ja jopa yleisillä paikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itselläni ei olisi venlafaxin-lääkitystä niin haluaisin ehdottomasti kokeilla taikasieniä, niistä on tutkittu olevan apua vaikeaankin masennukseen, ja ne kuulemani mukaan juuri auttavat näkemään maailman aivan uudessa valossa, kuulostaisi sinulle sopivalta tuollainen :) Niin ja ylipäätään kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, eihän sinulla ole oikein hävittävääkään. Työkykyinen et taida kyllä olla, joten en pakottaisi itseäni töihin tuossa tilassa.
Itselläni on ADD-tutkimukset kesken, toivonpilke tulee siitä että niistä lääkkeistä voisi olla apua.
Venlafaksiinilla hoidettujen potilaiden itsemurhariski on yhdessä tutkimuksessa todettu olevan yli puolitoistakertainen verrattuna potilaisiin, jotka eivät syö masennuslääkkeitä.
Erityisesti alle 25-vuotiailla venlafaksiinin on huomattu kasvattavan itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä. Venlafaksiinia ei tulisi määrätä lapsille ja teini-ikäisille, koska sen tehoa ja turvallisuutta näissä ikäryhmissä ei ole osoitettu. Venlafaksiinin käytöstä ei ole todettu selkeää hyötyä hoidettaessa alle 12-vuotiaita lapsia.
Miksi edes käytät tuollaista lääkettä?
Koska se on auttanut minua :) Venlafaxiini lisää rohkeutta, joten ei ihme, että masentuneet uskaltavat sen avulla päättää päivänsä. Ja ei kuolema ole pahin mahdollinen lopputulos, jatkuvassa tuskassa eläminen on. Muutenkin ihmetyttää, että yhteiskunnan ykköstavoite on estää itsemurhia, kun sen pitäisi olla estää masentuneisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itselläni ei olisi venlafaxin-lääkitystä niin haluaisin ehdottomasti kokeilla taikasieniä, niistä on tutkittu olevan apua vaikeaankin masennukseen, ja ne kuulemani mukaan juuri auttavat näkemään maailman aivan uudessa valossa, kuulostaisi sinulle sopivalta tuollainen :) Niin ja ylipäätään kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, eihän sinulla ole oikein hävittävääkään. Työkykyinen et taida kyllä olla, joten en pakottaisi itseäni töihin tuossa tilassa.
Itselläni on ADD-tutkimukset kesken, toivonpilke tulee siitä että niistä lääkkeistä voisi olla apua.
Venlafaksiinilla hoidettujen potilaiden itsemurhariski on yhdessä tutkimuksessa todettu olevan yli puolitoistakertainen verrattuna potilaisiin, jotka eivät syö masennuslääkkeitä.
Erityisesti alle 25-vuotiailla venlafaksiinin on huomattu kasvattavan itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä. Venlafaksiinia ei tulisi määrätä lapsille ja teini-ikäisille, koska sen tehoa ja turvallisuutta näissä ikäryhmissä ei ole osoitettu. Venlafaksiinin käytöstä ei ole todettu selkeää hyötyä hoidettaessa alle 12-vuotiaita lapsia.
Miksi edes käytät tuollaista lääkettä?
Totta. Jos SNRI-lääke on yhtään samanlainen kuin SSRI-lääke (mitä se vaikuttaa olevan, se vain estää kahden aineen takaisinottoa, kun SSRI yhden), se saattaa pahentaa masennusta ja tuo kaikkea muuta ikävää tullessaan. Enkä tiedä yhtäkään ihmistä, ketä SSRI-lääkitys olisi auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itselläni ei olisi venlafaxin-lääkitystä niin haluaisin ehdottomasti kokeilla taikasieniä, niistä on tutkittu olevan apua vaikeaankin masennukseen, ja ne kuulemani mukaan juuri auttavat näkemään maailman aivan uudessa valossa, kuulostaisi sinulle sopivalta tuollainen :) Niin ja ylipäätään kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, eihän sinulla ole oikein hävittävääkään. Työkykyinen et taida kyllä olla, joten en pakottaisi itseäni töihin tuossa tilassa.
Itselläni on ADD-tutkimukset kesken, toivonpilke tulee siitä että niistä lääkkeistä voisi olla apua.
Psykedeelit auttavat masennukseen, omakohtaista kokemusta. Niiden vaikutus on pitkä, mutta sekin on rajallinen. Ihmisestä riippuen muutamista viikoista puoleen vuoteen. Masennus tulee kyllä takaisin, mutta yleensä siihen suhtautuu psykedeelien jälkeen eri tavalla, armollisemmin. Siltikin masennusta vastaan pitää jatkaa taistelua koko loppu elämä. Minulla on todettu Add ja tuttavallani on Adhd, eikä meillä kummallakaan auta lääkitys juuri ollenkaan. Että älä laita kaikkea toivoasi lääkityksen varaan, ennemmin sinnikkyyteen.
Kiitos vastauksesta, olet ihan oikeassa ettei kannattaisi ihan liikoja toivoa tuosta lääkityksestä, viimeksikin aloin itkemään erään asiantuntijan vastaanotolla kun oli sitä mieltä ettei minulla olisi ADD:tä ja näin ollen mahdollisuutta lääkitykseen.. :D Eli pettymys voi olla vähän liian suuri.
Nuo psykedeelit kyllä kiinnostavat, ilmeisesti LSD:stäkin voisi olla apua? Saakohan täällä keskustella näistä? :D
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös ollut hetken venlafaxin käytössä ahdistuksen vuoksi. Alkuun auttoi ja nyt yritän lopettaa koko lääkkeen.
Lyhyestä ajasta (4kk) ja pienestä annostuksesta kyse.
Pääsin lääkkeellä pois tuhoisasta suhteesta ja koulun penkille, elämään edes jotenkin ulkoisesti katsottuna "kiinni".Tekee mieli itsekin vetää joskus jotain aineita mutta en nyt kuitenkaan vielä ryhdy.
Apua olen hakenut ja kirjoilla kyllä ollut jo kohta vuoden ja asioitani vatvottu ennenkin tässä vuosikymmenen mittaan.
Nyt olisi mahdollisuus terapiaan mutta juuri nyt en pysty koska rahaa ei ole tarpeeksi, sitten kun muutot saa hoidettua pois alta jne. niin ehkä sitten.
Ap
Jos sinun suvussasi on ollut yhtäkään psykoositapausta tai skitsofreniaa, se saattaa olla huono idea ottaa yhtään mitään aineita. Jos sinulla itselläsi on ollut, asia on minusta täysin poissuljettu. Koska ne vahvistavat harhoja. Alkoholista lähtien. Lisäksi todella pelokkaan ihmisen ei tulisi kokeilla tällaisia.
Voi ap, saisinpa antaa sulle halin juuri nyt. En tiedä onko lohdutuksen sanoilla mitään väliä mutta itse sairastan 2suuntaista (ja syömishäiriötä) ja useampi masennus takana. Nyt pitkästä aikaa talvi jolloin en ole joutunut sairaalaan. Olen parantunut masennuksesta useamman kerran joten tiedän sen olevan mahdollista, myös sinulle. Nyt ei siltä tunnu ja luultavasti sanat pelkkää helinää. Minä kuitenkin uskon, että sullakin vielä helpottaa. Hyvä, että sulla on hoitosuhde. Oletko miettinyt sairaalaan lähtöä? Mun hengen se on pelastanut jo 3 kertaa. Itsekin ihmettelen miten hyvin mulla nyt menee. Mutta on se näemmä mahdollista. Lääkitys ja hoitosuhde löytyy.
Tsemppiä ap, ota kaikki mahdollinen apu vastaan <3 ja puhu, puhu, puhu ja puhu vielä lisää sille sun hoitajalle. Asioilla on tapana järjestyä, niin hullulta kuin kuulostaakin.
Alue: Aihe vapaa
.