Ulkomaille asumaan (miehen post-doc)? Kokemuksia kaivataan :)
Mies siis väittelee jonkun ajan päästä ja nyt olisi aika päättää hakeeko sen jälkeen post-doc hommiin ulkomaille vai tänne koto-Suomeen. Jos lähdemme ulkomaille olisi todennäköinen kohde yliopisto Ranskassa tai Saksassa eli ei mihinkään toiselle puolelle maapalloa. Minä olen FM, ei vakityöpaikkaa (pätkätöitä), 1 lapsi (4 v), kaksikielinen perhe (suomi+ruotsi). Olemme molemmat kiinnostuneet noista kohdemaista, mutta kaipaamme käytännön kokemuksia siitä millaista on muutta muutamaksi vuodeksi (todennäköisesti ainakin tullaan takaisin) ulkomaile, kun itse ei varmaan kaikkea mahdollista osata ajatella :)
Eli ulkomailla (mikä vaan maa) asuneet/asuvat, liuta kysmyksiä, kiva jos jaksaisitte vastata edes osaan :)
-Eniten kiinnostaa miten lapset ovat sopeutuneet, ja annoitteko esim. jotain kielivalmennusta etukäteen?
-Uusien sosiaalisten kontaktien luominen, kuinka helppoa/vaikeaa on - me olemme molemmat sosiaalisia ja puheliaita mutta kuinka ihmiset yleensä ottavat vastaan suomalaisia muualla?
-Kulttuurishokki ja koti-ikävä, kuinka nopeasti/pahasti on iskenyt?
-Käytännön asiat, eli onko iso paperisota, onko ulkomaalaisen hankala löytää asuntoa, säilöittekö kuinka paljon omaisuudesta vai otitteko kaiken mukaan?
-Muuta, hyvää ja huonoa? Kokonaiskuva, onko ulkomailla asuminen ollut teistä hyvä vai huono asia noin kokonaisuutena?
Kiitos :) Kauheesti kysymyksiä, mutta iso asiakin ainakin meille :)
Kommentit (3)
mitään suuria rahojahan ei ole luvassa - miinuksen puolelle voi jäädä, joten sikäli vaikea verrata tilanteeseen, että joku lähtee firman lähettämänä expattina...
varmaan tuolla ulkosuomalasiten palstalla olis paremoia neuvojia - ajattelitko itse mennä sillä töihin vai vaikka kakkosen sopvasti hommata ?
töitä ajattelin tehdä, osa duunistani on sellaista että voin tehdä sitä ulkomailta Suomeen (ja voin sitä tehdä enemmänkin) mutta jos sieltä löytyisi niin olisi vielä parempi :)
sitten kouluiässä on paljon vaikeampaa lähteä, kun lapsella ei kuitenkaan ole sellaista kielitaitoa, jolla koulussa pärjäisi. Noin pieni lapsi pärjää jo aika hienosti ja just Saksa ja Ranska on aika tottuneita käsittelemään ulkomaalaisia lapsia päiväkodissa.
Paperisota ei varmaan ole ylioistotutkinnon suorittaneelle mikään hirveä ongelma ja veikkaan, että työpaikka auttaa asuntoasioiden alkuun panossa jms. Eu-alueella sun omakaan työlupasi ei pitäisi olla mikää nongelma, jos töihin haluat.
Kulttuurishkokki ja sosiaaliset kuviot on asioita, jotka riippuvat aika paljon teistä. Itsestänne. Minä en muista hirveää shokkia kokeneeni, eikä minulle ulkomailla asuminen ole ollut hyvä tai huono asia, vaan vaan asia, joka kuuluu elämään. Yliopistotutkijan elämään se tosiaan kuuluu ja teidän on helpompi lähteä nyt kuin tulevaisuudessa.