Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muillakin sellaista, että perheväkivallan jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
14.02.2021 |
Eli siis ensin väkivallantekijä riehuu ja kokee olevansa oikeutettu tekemään ja sanomaan mitä tahansa, ja kun tilanne on ohi niin hän on taas ns. hyvä isä/äiti ja muun perheen pitää esittää ettei mitään ole tapahtunut. Tilanne toistuu uudestaan ja uudestaan, ja muun perheen pitää vuodesta toiseen jaksaa esittää että kaikki on hyvin. Vaikka kaikki tietävät, että kohta se yksi flippaa taas.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
Äitini oli ilkeä, mutta isä ei koskaan ollut äitiä vastaan.
Isältä tuli remmiä eikä äiti koskaan sanallakaan puolustanut meitä lapsia. Tai ollut pahoillaan lasten puolesta.
Jos oma puoliso löisi lapsia niin ottaisin eron.
Väkivallan tekijän on tavallaan pakko kieltää se oma käytös itseltään. Minuus ja psyyke romahtaisi, jos se myöntäisi totuuden. Tähän liittyy myös se syyttely ja syyllistäminen: on aika loogistakin, että kun se tapahtunut ei mitenkään voi olla omaa syytä, sen täytyy olla jonkun muun syytä.
Vierailija kirjoitti:
Väkivallan tekijän on tavallaan pakko kieltää se oma käytös itseltään. Minuus ja psyyke romahtaisi, jos se myöntäisi totuuden. Tähän liittyy myös se syyttely ja syyllistäminen: on aika loogistakin, että kun se tapahtunut ei mitenkään voi olla omaa syytä, sen täytyy olla jonkun muun syytä.
Tietty on vielä narsistiset ihmiset erikseen, mutta kaikki väkivallan tekijät eivät ole narsisteja. Narsistisella ihmisellä väkivalta voi olla yksi osa keinovalikoimaa ja apn kuvaama käytös täysin tiedostettua. Tämä kuvio voi kuitenkin toteutua myös tiedostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi ero? Tarvittaessa turvakodin kautta.
Väkivalta on tuhoisaa perheelle joten reagoikaa ajoissa ja hankkikaa apua heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole perheväkivaltaa ja suosittelen sinua eroamaan välittömästi. Ellet itsesi niin lasten takia, nyt he elävät väkivaltaisessa kodissa, vaikkeivat sitä aina itse todistaisikaan, ja kärsivät.
Ja mitä olen perheväkivallasta lukenut, niin juuri noin se menee, että pitäisi teeskennellä, ettei sitä olekaan. Eihän se väkivaltainen katso velvollisuudekseen joutua vastuuseen tekemisistään.
Meillä ei ole perheväkivaltaa. Jos olisi niin eroaisin heti. Eroa hyvä ihminen ajoissa ettei pahempaa ehdi tapahtua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meillä joku syyllistyisi väkivaltaan, olisi hän alta nanosekunnin oven ulkopuolella.
Miksi te jäätte väkivaltaisiin suhteisiin? En ymmärrä.
Meillä oli aina silleen, että ensin isä riehui ja sitten mökötti pari päivää ja sitten kun isä oli valmis niin meidän piti pyytää häneltä anteeksi. Joo on lapsuudentraumat jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä joku syyllistyisi väkivaltaan, olisi hän alta nanosekunnin oven ulkopuolella.
Miksi te jäätte väkivaltaisiin suhteisiin? En ymmärrä.
No kun se väkivaltainen perheenjäsen ei välttämättä ole puoliso. Vain puolisosta voi erota. Minulla on tällä hetkellä välit poikki henkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseen äitiini, mutta enhän minä oikeasti voi valita, jäänkö tähän ihmissuhteeseen, siis en voi valita, olenko hänen lapsensa vai enkö ole.
Tämä tulee esille esimerkiksi isäni kuolinpesän asioiden hoitamisessa. Minulla on omistusosuus moneen asiaan, jotka ovat äitini hallinnassa tai osin hänen omistuksessaan. Nyt pitäisi korjauttaa kesämökin katto.
Äidilläni on jo ikää, ja jossain vaiheessa hän ei enää pärjää yksin. Inhottavatkin ihmiset vanhenevat. En tiedä, voinko tuota aivan heitteillekään jättää.
Jotenkin liikuttavaa, että jonkun mielestä tällaisiin asioihin on olemassa nanosekunnin ratkaisuja. Itse olen todennäköisesti yli 60v kun äitini kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä joku syyllistyisi väkivaltaan, olisi hän alta nanosekunnin oven ulkopuolella.
Miksi te jäätte väkivaltaisiin suhteisiin? En ymmärrä.No kun se väkivaltainen perheenjäsen ei välttämättä ole puoliso. Vain puolisosta voi erota. Minulla on tällä hetkellä välit poikki henkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseen äitiini, mutta enhän minä oikeasti voi valita, jäänkö tähän ihmissuhteeseen, siis en voi valita, olenko hänen lapsensa vai enkö ole.
Tämä tulee esille esimerkiksi isäni kuolinpesän asioiden hoitamisessa. Minulla on omistusosuus moneen asiaan, jotka ovat äitini hallinnassa tai osin hänen omistuksessaan. Nyt pitäisi korjauttaa kesämökin katto.
Äidilläni on jo ikää, ja jossain vaiheessa hän ei enää pärjää yksin. Inhottavatkin ihmiset vanhenevat. En tiedä, voinko tuota aivan heitteillekään jättää.
Jotenkin liikuttavaa, että jonkun mielestä tällaisiin asioihin on olemassa nanosekunnin ratkaisuja. Itse olen todennäköisesti yli 60v kun äitini kuolee.
Kukin tyylillään.
Minun isäni rikkoi rajat huolella äidin kuoleman jälkeen, loukkasi sanoin julmasti lapsiani ja minua kännipuheluilla. Yhtenä iltana meidän kaikkien vastaajassa oli kännisen älyttömiä jorinoita. Tein hänelle heti aamulla selväksi, että kerta vielä niin menee poliisiasiaksi ja yhteydenpito loppuu nyt.
Tuossa hän eli 16 vuotta puolen kilometrin päässä. En käynyt kertaakaan, viimeiset kahdeksan vuotta oli vakavasti sairas.
Hautajaisissa kävin itseni takia, en jaksanut vastailla ihmisten kysymyksiin, miksi en ollut paikalla.
Joku roti pitää ihmisellä olla, syyttömiä ei tarvitse kateuksissaan tulla haukkumaan. Omalle kohdalle olisin EHKÄ ymmärtänyt, mutta lapsiani ei tarvitse haukkua, siinä menee raja.
Ja raja piti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-ap
Ei mikään laki vaadi olemaan väkivaltaisen kanssa tekemissä, ei vaikka se olisi oma vanhempi.
Omista laosista pitää pitää huolta, mutta lapsi käy päälle jatkuvasti on silloinkin oikeus hakea apua ja pyytää sijoitusta tai laitospaikkaa.
Mutta valintahan on sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä joku syyllistyisi väkivaltaan, olisi hän alta nanosekunnin oven ulkopuolella.
Miksi te jäätte väkivaltaisiin suhteisiin? En ymmärrä.No kun se väkivaltainen perheenjäsen ei välttämättä ole puoliso. Vain puolisosta voi erota. Minulla on tällä hetkellä välit poikki henkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseen äitiini, mutta enhän minä oikeasti voi valita, jäänkö tähän ihmissuhteeseen, siis en voi valita, olenko hänen lapsensa vai enkö ole.
Tämä tulee esille esimerkiksi isäni kuolinpesän asioiden hoitamisessa. Minulla on omistusosuus moneen asiaan, jotka ovat äitini hallinnassa tai osin hänen omistuksessaan. Nyt pitäisi korjauttaa kesämökin katto.
Äidilläni on jo ikää, ja jossain vaiheessa hän ei enää pärjää yksin. Inhottavatkin ihmiset vanhenevat. En tiedä, voinko tuota aivan heitteillekään jättää.
Jotenkin liikuttavaa, että jonkun mielestä tällaisiin asioihin on olemassa nanosekunnin ratkaisuja. Itse olen todennäköisesti yli 60v kun äitini kuolee.
Missä puhuin puolisosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-ap
Siis kurittaako ne teitä lapsia vai mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-apSiis kurittaako ne teitä lapsia vai mistä on kyse?
Mm. hiuksista nostettu ilmaan ja roikotettu siinä (siis niin että jalat eivät ole osuneet lattiaan tai mihinkään muuhunkaan), käsivarresta kiskottu väkisin ulos vaikka se on sattunut ja laitettu talvipakkasilla ilman takkia ulos kun joku tavara on kadonnut, ja sanottu että takaisin ei ole tulemista ilman sitä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina silleen, että ensin isä riehui ja sitten mökötti pari päivää ja sitten kun isä oli valmis niin meidän piti pyytää häneltä anteeksi. Joo on lapsuudentraumat jäänyt.
Huhhuh, kuinka surullista. :(
On.