Onko teillä muillakin sellaista, että perheväkivallan jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Eli siis ensin väkivallantekijä riehuu ja kokee olevansa oikeutettu tekemään ja sanomaan mitä tahansa, ja kun tilanne on ohi niin hän on taas ns. hyvä isä/äiti ja muun perheen pitää esittää ettei mitään ole tapahtunut. Tilanne toistuu uudestaan ja uudestaan, ja muun perheen pitää vuodesta toiseen jaksaa esittää että kaikki on hyvin. Vaikka kaikki tietävät, että kohta se yksi flippaa taas.
Kommentit (64)
Voi omista vanhemmistaakin pyytää "eroa" perustellusta syystä. Tiedän tapauksia, joissa teini-ikäinen (15-16v) on saanut "eron" vanhemmistaan ja muuttaa omilleen. Sitä en tiedä miten nuorempien kanssa vastaavassa tapauksessa kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-apEi mikään laki vaadi olemaan väkivaltaisen kanssa tekemissä, ei vaikka se olisi oma vanhempi.
Omista laosista pitää pitää huolta, mutta lapsi käy päälle jatkuvasti on silloinkin oikeus hakea apua ja pyytää sijoitusta tai laitospaikkaa.Mutta valintahan on sinun.
Ihan kuin se laitospaikkakaan kuulostaisi niin hirveän houkuttelevalta. Ainakin itse olin henkisesti haitallisessa keskiluokkaisessa perheessä, mutta en todellakaan ajatellut tilanteen olevan parempi jossain laitoksessa oireilevien koulupudokkaiden joukossa (sillä sellainen kuvahan niistä paikoista on).
Itselleni oli käänteentekevä hetki, kun henkistä väkivaltaa käyttänyt exä sanoi yhdessä loppuvaiheen keskustelussa, että "jos mä olisin tehnyt kaiken tuon mitä sä sanot niin mähän olisin hirviö, ja mä en ole!"
Tajusin sillä hetkellä, että mitään toivoa ei ole. Hänellä ei ollut mitään kosketusta siihen puoleen itsessään. Suhde päättyi.
Toi on niin tuttu kuvio menneiltä ajoilta, että ihan puistattaa. ”Ja kaikki on taas hyvin ... ”
Tottakai se toimii noin. Väkivallan käyttäjä riehuu, uhri pyytelee anteeksi ja heti pitäisi olla kun mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Mieluiten myös seksiä innokkaasti heti vaan. Jos ei, alkaa riehuminen taas, vähän pahempana. Kunnes uhri oppii säännöt.
Ei ikinä enää.
MuillaKIN ? Tarkoitatko sinä , että olet jäänyt useammankin kerran ja ollut niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes se tapahtuu taas?
Älä tee sinä enää vaan pakene ja pelasta edes lapsesi, sillä sinun lapsistasi tulee sekapäisiä, kun pelkäävät kaiken aikaa.
Jos sinä olet itse se lapsi, tee lastensuojeluilmoitus itsestäsi silloin, kun on jäänyt näkyviä jälkiä tai sinut on heitetty ulos pakkaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-ap
Jos on alaikäisiä, niin LASU!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina silleen, että ensin isä riehui ja sitten mökötti pari päivää ja sitten kun isä oli valmis niin meidän piti pyytää häneltä anteeksi. Joo on lapsuudentraumat jäänyt.
Meillä taas meni niin, että äiti riehui. Ja kun oli rauhoittunut, tuli sanomaan, että saat anteeksi, ja sen jälkeen pyysi itse anteeksi.
Tästä on jäänyt tietynlainen trauma koko sanaa -anteeksi- kohtaan. Mieluummin selitän, mitä tein väärin, ja sanon, että olen pahoillani, kuin sanon jonkun mystisen taikasanan: "Anteeksi."
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole perheväkivaltaa. Jos olisi niin eroaisin heti. Eroa hyvä ihminen ajoissa ettei pahempaa ehdi tapahtua!
Helppohan se on sanoa "eroa", "lähde", "jos olisi niin eroaisin heti". Mutta niin kuin itse mainitsit, että teillä ei ole perheväkivaltaa. Et voi tietää mitä tekisit jossain tilanteessa jos sitä et ole kokenut. Mielestäni tuommoiset kommentit tuntuvat enemmänkin syytöksiltä.
Sama kuin sanoisit pahoinpitelyn uhrille "minä ainakin vetäisin takaisin turpaan enkä olisi nyrkkeilysäkkinä."
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole perheväkivaltaa ja suosittelen sinua eroamaan välittömästi. Ellet itsesi niin lasten takia, nyt he elävät väkivaltaisessa kodissa, vaikkeivat sitä aina itse todistaisikaan, ja kärsivät.
Ja mitä olen perheväkivallasta lukenut, niin juuri noin se menee, että pitäisi teeskennellä, ettei sitä olekaan. Eihän se väkivaltainen katso velvollisuudekseen joutua vastuuseen tekemisistään.
Ei tässä kysytty, että onko teillä perheväkivaltaa. Ja syyllistä nyt kirjoittajaa lisää, sehän se auttaa. (Tiedän, tässä tapauksessa kyse on nuoresta ja hänen vanhemmistaan).
Minä taas suosittelen lukemaan aiheesta enemmän ja miten et syyllistä jo uhria joka kärsii muutenkin tilanteesta.
Niin ja kannattaa opetella myös lukemaan kysymys ja jos et ole vastaamassa siihen. Niin älä ala neuvomaan tietämättömänä asiasta enempää tai kerro miten sinä asiat tekisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole perheväkivaltaa. Jos olisi niin eroaisin heti. Eroa hyvä ihminen ajoissa ettei pahempaa ehdi tapahtua!
Helppohan se on sanoa "eroa", "lähde", "jos olisi niin eroaisin heti". Mutta niin kuin itse mainitsit, että teillä ei ole perheväkivaltaa. Et voi tietää mitä tekisit jossain tilanteessa jos sitä et ole kokenut. Mielestäni tuommoiset kommentit tuntuvat enemmänkin syytöksiltä.
Sama kuin sanoisit pahoinpitelyn uhrille "minä ainakin vetäisin takaisin turpaan enkä olisi nyrkkeilysäkkinä."
Näinpä. Tuollainen helpon ratkaisun mainostaminen vaikeaan tilanteeseen herättää lähinnä myötähäpeää. Siinähän sanoja yrittää hillitä omaa ahdistumistaan kehittämällä lapsellisen voimafantasian, missä hän pystyy omalla erinomaisella toiminnallaan hallitsemaan ahdistavaa ilmiötä. Sama kuin naiset, jotka sanovat että jos joku yrittäisi raiskata pimeällä metsäpolulla, niin työntäisin sille avaimet silmiin ja siinähän olisi sitten. Oikeassa tilanteessahan ei hento nainen itseään isommalle mitään avaimia saa silmiin millään, eikä se hyökkääjä siinä odota passiivisena tuota hurjaa puolustusta.
Ei ole, ei ollut lapsuudenperheessäkään. Väkivalta ei ole normaalia, se on laitonta ja haitallista. Vain väkivallan näkeminenkin on haitallista.
Tee lastensuojeluilmoitus itsestäsi ja/tai sisaruksistasi. Vanhempasi tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa eivätkä ilmeisesti osaa sitä itse hakea.
Tuskinpa kukaan syyllistää lasta tai nuorta siitä ettei lähde väkivaltaisten vanhempien luota. Mutta jokainen varmasti haluaisi näille lapsille ja nuorille turvallisen kodin ja toivoo että he osaisivat pyytää apua, eivätkä suojelisi vanhempiaan.
Väkivaltaisen kodin kasvattina sanoisin, että yritä selviytyä lähivuosista jotenkin, panosta koulunkäyntiin ja tähtää siihen, että täysi-ikäisenä saat hyvän opiskelupaikan ja pystyt sitä myötä lähtemään riittävän kauas lapsuuden perheestäsi. Vähän sillä lailla Älä tyri nyt -biisin hengessä. Kannattaa tähdätä sellaiseen ammattiin, jossa on todennäköistä saada hyvin palkattu työ, joka ei ole kovin epävarma. Väkivaltainen ja tunneilmapiiriltään epäterve lapsuuden perhe jättää jälkensä, ja turvallisuuden tunnetta joutuu rakentamaan erityisen huolellisesti. Taloudellinen turvallisuuden tunne helpottaa omaa oloa todella paljon, ja lisäksi se suojaa vanhempien myöhemmältä vallankäytöltä. Ja sitten yhteydenpito minimiin.
Oma väkivaltainen äitini yritti moneen kertaan neuvoillaan (käskyillään) sabotoida minun työuraani, koska köyhänä olisin ollut hänestä riippuvaisempi. Samoin perhe-elämääni on yritetty hajottaa ja lietsoa eripuraa lasten ja meidän vanhempien välille sekä minun ja mieheni välille. Joskus vihakohtauksensa vallassa äitini ihan suoraan ilmoittikin, että hänen tavoitteensa on saada minut pois työelämästä psyykkisen kuormituksen vuoksi, lapset hylkäämään minut ja vielä saada aikaan ero miehestäni. Sitten olisin aivan yksin ja köyhä eikä minulla olisi ketään muuta kuin hänet!
Tavallaan ihan hyväkin, että kertoi tavoitteensa noin avoimesti. Olinkin ihmetellyt jo pidemmän aikaa, mihin hän oikein käytöksellään pyrkii, vaikka ihan noin pahaa tahtoa en olisi uskonut, kun sentään omasta äidistä kyse. Tiedänpä välttää ja osaanpa varoa. Vaikka -ketjun otsikkoon liittyen - nyt äitini on kuin ei olisi ikinä mitään sanonutkaan. Hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä minä olen hänelle suuttunut, kun hän ei ole mitään tehnyt eikä sanonut. Hyväntahtoinen vain, ja väärinymmärretty totta kai!
Tämmöinen muuten kulkee suvussa. Olen nyt huomannut, että myös serkkuni elävät aivan liian tiiviisti äitinsä ohjauksessa. Jotenkin kummallista, kun keski-ikäiset ihmiset kyselevät lupaa äidiltään ihan tavallisiin asioihin. Ja elämä jotenkin näyttää jumahtavan ja kuivuvan kokoon, jos sitä elää vielä aikuisiällä jotenkin lapsen roolissa. Vaikea selittää.
Erotkaa kaikki jotka olette perheväkivaltatilanteessa, etenkin jos on lapsia.
+ muiden perheenjäsenten pitää ylläpitää hyvää tunnelmaa kotona ettei tämä väkivaltainen ihminen saa jotain syytä riehaantua.. muilla perheenjäsenillä ei siis ole mahdollisuutta ilmaista omia tunteitaan, kunnkoko ajan pitää olla varuillaan.
Pitää olla h*lvetin tyhmä puolisokin, jos laittaa lapset leikkimään normaalia tuollaisen jälkeen.
Väkivallantekijä on tietenkin syyllinen väkivaltaan, mutta puoliso on yhtälailla syyllinen siihen, että altistaa lapset siihen.
LÄHDE, mikäli yhtään väität lapsistasi.
Vierailija kirjoitti:
+ muiden perheenjäsenten pitää ylläpitää hyvää tunnelmaa kotona ettei tämä väkivaltainen ihminen saa jotain syytä riehaantua.. muilla perheenjäsenillä ei siis ole mahdollisuutta ilmaista omia tunteitaan, kunnkoko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme kynnysmattoja, käyttää ainoan elämänsä siihen, että kävelee munankuorilla jottei puoliso ärsyynny.
Oma on toki valinta, paitsi jos tilanteessa on lapsia. Silloin on kyllä HUONO vanhempi, jos lapset pakottaa myös elämään sen ainoan elämän noin. Tuollaisilta pitäisi viedä välittömästi lapset pois, sellaiseen perheeseen joka oikeasti huolehtii ja ajattelee lasten parasta. Ja näin tapahtuukin, jos perheolot tulevat julki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-ap
Tee lastensuojeluilmoitus. Myös lapsi itse voi tehdä, vaikka nimettömänä. Näin vanhemmat saavat tukea ja apua vanhemmuuteen.
Minkä ikäinen olet? Olisiko aika soittaa polisille ja sitten lasu?