Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muillakin sellaista, että perheväkivallan jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
14.02.2021 |
Eli siis ensin väkivallantekijä riehuu ja kokee olevansa oikeutettu tekemään ja sanomaan mitä tahansa, ja kun tilanne on ohi niin hän on taas ns. hyvä isä/äiti ja muun perheen pitää esittää ettei mitään ole tapahtunut. Tilanne toistuu uudestaan ja uudestaan, ja muun perheen pitää vuodesta toiseen jaksaa esittää että kaikki on hyvin. Vaikka kaikki tietävät, että kohta se yksi flippaa taas.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-apSiis kurittaako ne teitä lapsia vai mistä on kyse?
Mm. hiuksista nostettu ilmaan ja roikotettu siinä (siis niin että jalat eivät ole osuneet lattiaan tai mihinkään muuhunkaan), käsivarresta kiskottu väkisin ulos vaikka se on sattunut ja laitettu talvipakkasilla ilman takkia ulos kun joku tavara on kadonnut, ja sanottu että takaisin ei ole tulemista ilman sitä.
-ap
Alaikäisistä lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina silleen, että ensin isä riehui ja sitten mökötti pari päivää ja sitten kun isä oli valmis niin meidän piti pyytää häneltä anteeksi. Joo on lapsuudentraumat jäänyt.
Huhhuh, kuinka surullista. :(
Meillä äiti käyttäytyi näin. On narsistinen aika vahvasti mutta ei omaa diagnoosia.
Ei. En todellakaan katsoisi väkivaltaa päivääkään. Tämä on mulle päivänselvää. Toivon sinulle voimia irtautumiseen myrkyllisestä suhteesta. Apua löytyy, kunhan on päätöksen tehnyt, eikä enää usko rakkaudentäyteisiä anteeksipyyntöjä (jotka edeltävät vain entistä pahempaa väkivaltaa).
Kaale kirjoitti:
Ei. En todellakaan katsoisi väkivaltaa päivääkään. Tämä on mulle päivänselvää. Toivon sinulle voimia irtautumiseen myrkyllisestä suhteesta. Apua löytyy, kunhan on päätöksen tehnyt, eikä enää usko rakkaudentäyteisiä anteeksipyyntöjä (jotka edeltävät vain entistä pahempaa väkivaltaa).
Eivät ne kaikki edes pyydä anteeksi, koska sehän tarkoittaisi että he myöntävät väkivallan tapahtuneen. Ja mikä pahinta, myöntäisivät sen olleen omalla vastuullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaale kirjoitti:
Ei. En todellakaan katsoisi väkivaltaa päivääkään. Tämä on mulle päivänselvää. Toivon sinulle voimia irtautumiseen myrkyllisestä suhteesta. Apua löytyy, kunhan on päätöksen tehnyt, eikä enää usko rakkaudentäyteisiä anteeksipyyntöjä (jotka edeltävät vain entistä pahempaa väkivaltaa).
Eivät ne kaikki edes pyydä anteeksi, koska sehän tarkoittaisi että he myöntävät väkivallan tapahtuneen. Ja mikä pahinta, myöntäisivät sen olleen omalla vastuullaan.
Varmaan ihan tavallista, ettei ole mitään anteeksipyyntöjä.
Meillä ainakin oli ihan kieroutunut tilanne kotona ja se oli täysin tabu. Sen olemassaoloon ei viitattu sanallakaan vaan jokainen esitti osansa ikään kuin mitään ihmeellistä ei olisi missään.
Yleensä toisten ongelmat näkee kovin yksinkertaisina ja mustavalkoisina. Siksi on helppo kuitata kaikki "lähde"- tai jollain muulla ongelman mitätöivällä sanalla. Sen sijaan omat ongelmat pitävät sisällään historian, kokemuksia, arvoja, tapahtumaympäristön, runsaasti ristiriitaisia tunteita ja hukassa olemista. Traumatisoitunut ei esimerkiksi kykene vaan lähtemään, niin helposti kuin se on turvallisessa ympäristössä kasvaneen huudella.
Ap:lle sanon, että tuo on valitettavasti tyypillinen kuvio väkivaltaisessa perheessä. Olisi hyvä jos saisit itsellesi keskusteluapua ja muista että olet oikeutettu tunteisiisi. On hyvä, että ymmärrät dynamiikan haitallisuuden ja sen että sinä et ole syyllinen vanhempiesi ongelmiin. Lastensuojeluilmoituksen voit tehdä myös nimettömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" muiden perheenjäsenten pitää ylläpitää hyvää tunnelmaa kotona ettei tämä väkivaltainen ihminen saa jotain syytä riehaantua.. muilla perheenjäsenillä ei siis ole mahdollisuutta ilmaista omia tunteitaan, kunnkoko ajan pitää olla varuillaan."
Tällainen elämäntilanne perheessä on riipaisevasti kuvattu Reko Lundanin kirjoittamassa elokuvassa "Tarpeettomia ihmisiä" Yle Areena.
Suora linkki elokuvaan tässä alhaalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+ muiden perheenjäsenten pitää ylläpitää hyvää tunnelmaa kotona ettei tämä väkivaltainen ihminen saa jotain syytä riehaantua.. muilla perheenjäsenillä ei siis ole mahdollisuutta ilmaista omia tunteitaan, kunnkoko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme kynnysmattoja, käyttää ainoan elämänsä siihen, että kävelee munankuorilla jottei puoliso ärsyynny.
Oma on toki valinta, paitsi jos tilanteessa on lapsia. Silloin on kyllä HUONO vanhempi, jos lapset pakottaa myös elämään sen ainoan elämän noin. Tuollaisilta pitäisi viedä välittömästi lapset pois, sellaiseen perheeseen joka oikeasti huolehtii ja ajattelee lasten parasta. Ja näin tapahtuukin, jos perheolot tulevat julki.
Missä niitä perheitä on odottamassa? Perhehelvetti on sellainen vyyhti, että jos siellä olisi noin toimintakykyisiä ja vastuuntuntoisia aikuisia, ei olisi koko perhehelvettiä.
Se sinnittely ja opiskeluihin panostaminen on hyvä ohje. Tein itse samoin ja olen sitten saanut oman turvallisen kodin, jossa ei tarvitse olla riippuvainen haitallisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Väkivalta on tuhoisaa perheelle joten reagoikaa ajoissa ja hankkikaa apua heti
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007798913.html "
Naiselle tehtiin noin hirvittäviä tekoja, lopulta henki pois---- ja miettikää : tekijä sai 2 vuotta.
Pikkulikkana pääsin leikkimään naapurin ylikiltin tytön luokse.
Perheen äitikin oli tosi kiltti, hän siinä paistoi kaikessa rauhassa meille kanelipullia ja nosti juuri pellillistä uunista, me siinä lattialla barbien kanssa viihtyisästi leikkimässä, kun perheen isukki yllttäen tuli ovensuuhun ja heitti puukengällä vaimoaan suoraan päähän että kopsahti.
Äijä tuijotti hetken vaimoaan joka horjahti ja näytti että puukengän ohimoon osuminen sattui kovasti häntä ja poistui oven suusta.
Äityli vain korjasi huiviaan ja jatkoi puuhiaan. Kukaan ei reagoinut mitenkään eikä sanonut mitään. Tyttö toki jäykistyi isänsä tultua ovensuuhun mutta hänen häivyttyä heitettyään äitiä puukengällään ohimoon, jatkoi tyttö leikkejään niin kuin ei mitään.
Kerroin äidille kotona.
Ei päästetty enää kylään sinne, mutta tyttö sai toki tulla meille ja tulikin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ei ole parisuhteesta kyse, vaan omista vanhemmistani. Minulla on myös pikkusisaruksia.
-apSiis kurittaako ne teitä lapsia vai mistä on kyse?
Mm. hiuksista nostettu ilmaan ja roikotettu siinä (siis niin että jalat eivät ole osuneet lattiaan tai mihinkään muuhunkaan), käsivarresta kiskottu väkisin ulos vaikka se on sattunut ja laitettu talvipakkasilla ilman takkia ulos kun joku tavara on kadonnut, ja sanottu että takaisin ei ole tulemista ilman sitä.
-ap
Tee ladtensuojeluimoitus itsestäsi/ sisaruksista
"Pitää olla h*lvetin tyhmä puolisokin, jos laittaa lapset leikkimään normaalia tuollaisen jälkeen.
Väkivallantekijä on tietenkin syyllinen väkivaltaan, mutta puoliso on yhtälailla syyllinen siihen, että altistaa lapset siihen."
Takuuvarmat mielenterveysongelmat lahjoittaa perheväkivallan sietäjä lapsilleen kun/jos aikuistuvat?
Esimerkiksi paniikkihäiriönkin alkusyy on syvä turvattomuuden tunteen kokemus. Tosin paniikkihäiriöstä pystyy aikuisena toipumaan täysin.
Varttihullu saattaa olla ulospäin muille normaali, mutta perheelleen arvaamaton ja pelotella niin että se perhe lamaantuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Just noin. Selvinpäin riehumaan ja karjutaan että kirkolle saakka kuuluu. Ovien paiskominen vauhdittaa raivopuuskia.
Sit mies on kaks päivää mykkäkoulua ( 😲) .
Ja kolmantena päivänä on kuin ei milloinkaan olis koskaan tapahtunutkaan. Sana : anteeksi , EI OLE IKINÄ KUULUNUT.
Se on noin. Olisi tärkeää, että toinen vanhempi eroaa kumppanista, joka tekee pahaa lapsille tai hänelle itselleen. Oli se henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Lasten ei tarvitse sitä sekoilua katsoa. Pienikin haitta ja yhden vanhemman ylikontrolloivuus voi vaikuttaa rajusti elämään ja siten ei voi jatkaa. Parempi tulevaisuus kannattaa hankkia, toinen asunto! Älä odota kumppanin muutosta
Elokuvassa "Dolores Claiborne" kuvataan perheväkivaltaa ja sen seurauksia aikuisen tyttören elämässä.
Yritän linkittää elokuvasta kohtauksen, mikä kuvaa juurikin väkivallan ennakoimattomuutta, tähän. Ellei linkki aukea,
se löytyy youtubesta hakusanalla " Kathy Bates in Dolores Claiborne (The Hit Scene)"
Tuo on kokonaisuutena todella vaikea ja epäreilu kuvio. Väkivaltainen on väkivaltainen joko ilkeyttään tai luonnevikansa ja traumojensa vuoksi eikä yleensä osaa ottaa vastuuta käytöksestään. Uhrista kuitenkin ehtii tulla uhri, mikä mutkistaa tilanteen. Mikäli ei lähde heti nollatoleranssilla, lähteminen myöhemmin vaikeutuu ja lisäksi uhri joutuu väkivallan lisäksi kantamaan vastuun toisen teoista (ottamaan asian puheeksi/ järjestelmään eron samalla toista peläten). SIinähän tulee tuplasti turpiin, kun menee vielä kertomaan miten on tullut satutetuksi eikä toinen tajua sitäkään eikä pyydä anteeksi eikä korjaa käytöstään. Olen itse kokenut pahimmat henkiset väkivaltaisuudet niin hävettäviksi, että en ole pystynyt ottamaan niitä puheeksi tekijän kanssa.
" Kathy Bates in Dolores Claiborne (The Hit Scene)"
https://www.youtube.com/watch?v=uzGZy84FeRQ
Molemmat jatkaa puuhiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Miettikää niitä lukuisia lapsia, jotka kasvavat henkisesti haavoittavissa oloissa, tuollaisen irvokkaan näytelmän keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina silleen, että ensin isä riehui ja sitten mökötti pari päivää ja sitten kun isä oli valmis niin meidän piti pyytää häneltä anteeksi. Joo on lapsuudentraumat jäänyt.
Kamalaa millainen lapsuus.
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojel…