Onko teillä muillakin sellaista, että perheväkivallan jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Eli siis ensin väkivallantekijä riehuu ja kokee olevansa oikeutettu tekemään ja sanomaan mitä tahansa, ja kun tilanne on ohi niin hän on taas ns. hyvä isä/äiti ja muun perheen pitää esittää ettei mitään ole tapahtunut. Tilanne toistuu uudestaan ja uudestaan, ja muun perheen pitää vuodesta toiseen jaksaa esittää että kaikki on hyvin. Vaikka kaikki tietävät, että kohta se yksi flippaa taas.
Kommentit (64)
Ex-mies piti kuria minulle, jos en ollut kiltti tai samaa mieltä hänen kanssaan. Hän viilteli puukolla jalkojaan, särki ikkunoita, telkkarin tai uhkasi tappaa itsensä. Yli kaksikymmentä vuotta sitä kestin. Sitten tuli mitta täyteen ja sanoin, että anna mennä, tapa itsesi. Siihen loppui kiusaaminen ja siellä se porskuttaa edelleen halliten uutta muijaa.
Tämä on hyvä ketju! Väkivaltainen äitini hieroo jälleen kerran sovintoa. Tämä auttoi tiedostamaan, että kyse on vain saman ilmiön toisesta puolesta. Toki tämän omien havaintojen perusteella jo tiesinkin, mutta on helpottavaa tajuta, että tuollainen kuuluu yleisemminkin kuvioon. Tässähän on tietysti mukana se ei kovin epätavallinen mauste, että kun homma kerta toisensa jälkeen menee taas huonoksi, niin muun perheen mielestä vika on jotenkin aina minussa.
Soita nollalinjalle, yhteystiedot löytyy netistä.
Sieltä saat neuvoja miten tilanteessa voi toimia.
Meillä taas isä satutti minua henkisesti, kroonisesti, jatkuvasti, vuosia. Olisin tarvinnut äidin tukea asian kestämiseen ja käsittelyyn, mutta piti vain olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.