Ovatko teidän läheiset täysin välinpitämättömiä teidän elämäänne kohtaan?
Me olemme molemmat köyhistä perheistä, mutta meillä on tosi isopalkkaiset ammatit, ja olemme tosi ahkeria ja aikaansaavia.
Olemme mm. remontoineet useamman asunnon, ja koskaan kukaan perheestänne (ei edes ns terveet, saman ikäiset sisarukset perheineen) kysy että miten remontti sujui, ja että voisivatko he auttaa isossa remontissa. Eivät kysy, voisiko olla avuksi muutossa. Ei edes muutamaksi tunniksi. Aina mietimme, miten epänormaalia tämä on.
Itse tarjoamme apua, kutsumme kylään, laitamme viestiä kaikille... Emme oikein tiedä enää mitä tehdä, miten reagoida. Omia lapsiamme yritämme kasvattaa kiinnostuneiksi läheisistään ja muista ihmisistä 😔
Isoja elämänmullistuksia, ulkomaille/ ja Suomeen muutto, ponnistelua, ja aina nämä samat sukulaiset ovat täysin välinpitämättömiä, kuin tälläiset ponnistukset kuten vaikka talon rakennus olisivat arkipäivää. Aina meillä on maksetut työntekijät ja itse, mutta tukiverkkoja ei yhtään, sisaret eivät osoita kiinnostusta edes tulla katsomaan miten etenee. Jos lähettää kuvan heille päin; he eivät edes vastaa viestiin?!
Me osoitamme kiinnostusta heidän yritystoimintaansa, lapsiin, asumiseen, juttuihin... tuntuu tosi pahalta, ettei kukaan kysy esim edes vaikka että saitteko valittua materiaalit
Tiedän faktana kaksi asiaa:
1. Emme ole loukanneet heitä mitenkään.
2. Olemme iloisia ja pirteitä ja ”tavallista” paljon aktiivisempia, aikaansaavempia, ahkerampia.
Satuttaa kun ei ole ketään perheestä kenen kanssa jakaa iloa.
Satuttaa kun tietävät että yötä myöten esim muutamme tai remontoimme, ja kukaan ei laita edes viestiä ”miten sujui” tai ”kauniin näköistä” jos lähetämme heille kuvia.
Yksi syy voi olla se; että heillä arki pyörii täysin itsensä ympärillä. Toinen syy voi olla se, että jos ja kun ei ole itse tehnyt mitään näistä, ei vaan kertakaikkiaan tiedä miten osoittaa kiinnostusta ja miten rankkaa eteenpäin ponnistelu on..? Silti outoa, ettei viestiin edes vastata🙁
Kuitenkin aina tavatessa kertovat innokkaasti esim. omasta talostaan ja pikkurempoistaan esim pihalla tai minkälaisen talon / mökin kaverit rakensivat.
Neuvoja, kokemuksia, kiitos.
Osa ystävistämme sanoo, että ei ole normaalia, että ovat niin kateellisia että sen takia ignooraavat täysin (ei meistäkään tämä ignooraaminen ihan normaalia vaan ole..!)
Kommentit (94)
Hirveää! 😒
Ovatko nuorempia tai paljon vanhempia, eli aivan eri elämäntilanteessa?
Ovatko luonteeltaan erilaisia, eli hiljaisia ja passiivisia?
Meillä perheessä iloitaan kaikkien tekemisistä kyllä. Juhlitaan kaikkien juhlia ja tsempataam projekteja.
Kateutta. Kateelliset miettivät aina, ettei vaan olisi MIKÄÄN maailmassa paremmin kuin heillä.
Ei ole asiaa, josta ei voisi olla kateellinen. Kaikki käy!
Ketään ei kiinnosta. Sisar ei soita muulloin kuin tarvitessaan taloudellista hyötyä. Äiti soittaa satunnaisesti, mutta ei kysy sanallakaan kuulumisiani - mikäli niistä erehdyn kertomaan, niin puhelu loppuu sieltä päästä lyhyeen vaikkapa kohoavan sämpylätaikinan takia.
Tutkittu on, että suomalaiset on melko epäempaattista väkeä. Ole iloinen AP että sulla on edes kiinnostuneita ystäviä :) Tuollaisia möllejä Suomessa valitettavasti on. Itsekin ihmettelen välillä, minkälaisia ihmiset voi täällä olla!
Kyllä ovat. Ja hyvä niin, koska itse en ole koskaan välittänyt siitä, mitä omille perheenjäsenilleni (isä, äiti, sisko, veli) tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Kateutta. Kateelliset miettivät aina, ettei vaan olisi MIKÄÄN maailmassa paremmin kuin heillä.
Ei ole asiaa, josta ei voisi olla kateellinen. Kaikki käy!
Samaa mieltä. Lapsen yksi kehitysalue on empaattisuus, ja sen opiskelu. Kyllä möllejä ovat, kun eivät vastaa viestiin vaikka niitä lähetätte.
Kateus, varmasti! Myös epäempaattisuus, huonokäytöksisyys, ja kun vanhempansa ovat samanlaisia, ei heillä ole rahkeita muuhun.
Varmaan kuitenkin tulevat valmiin lopputuloksen pällistelemään, vaikka eivät osoita normaalia kiinnostusta.
Ei minulta kukaan kysele kuulumisia, ei mies, vanhemmat, veli eikä työkaverit (ystäviä ei ole). Ei mulla mitään kerrottavaa olisikaan. Välillä mietin olenko edes olemassa :(
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta. Sisar ei soita muulloin kuin tarvitessaan taloudellista hyötyä. Äiti soittaa satunnaisesti, mutta ei kysy sanallakaan kuulumisiani - mikäli niistä erehdyn kertomaan, niin puhelu loppuu sieltä päästä lyhyeen vaikkapa kohoavan sämpylätaikinan takia.
Halaus sulle, ja aplle! ❤️
Joka suvussa on aina menestyvät ja sitten kateelliset.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulta kukaan kysele kuulumisia, ei mies, vanhemmat, veli eikä työkaverit (ystäviä ei ole). Ei mulla mitään kerrottavaa olisikaan. Välillä mietin olenko edes olemassa :(
Onpa inhottavaa käytöstä☹️
Halaus❤️❤️
Eivät ole, vaan välillä ovat mlekien liiankin kiinnosuneita. - Esimerkiksi omat vanhempani unohavat, että en ole elää alaikäinen pojankloppi, jonka tulsi kiltisti kuunnella ja kunnioittaa vanhempien toiveita.....
Lopettaisin jo kokonaan yhteydenpidon. Jatkossa vain vastavuoroisesti. Etköhän sinä ole oman osasi hoitanut.
Taitaa olla niin, että jokaisella on elämässään omat projektit, rempat ja suunnitelmat, eikä ole mahdollista auttaa muita. Kannattaa varmaan tehdä itsekin sellaisia juttuja, joihin omat resurssit riittää, eikä tarvitse yömyöhään haaveilla remppa-avusta.
Mutta muuten kuulostaa ikävältä, että heitä ei teidän asiat edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että jokaisella on elämässään omat projektit, rempat ja suunnitelmat, eikä ole mahdollista auttaa muita. Kannattaa varmaan tehdä itsekin sellaisia juttuja, joihin omat resurssit riittää, eikä tarvitse yömyöhään haaveilla remppa-avusta.
Mutta muuten kuulostaa ikävältä, että heitä ei teidän asiat edes kiinnosta.
Niin, näinhän suomalaiset just ajattelee ja toimii ettei vain yritetä mitään muuta kuin mihin ”resurssit riittää” = ole ja tee yksin ja hoida kaikki elämässä yksin.
JÄRKYTTÄVÄÄ!
Vierailija kirjoitti:
Lopettaisin jo kokonaan yhteydenpidon. Jatkossa vain vastavuoroisesti. Etköhän sinä ole oman osasi hoitanut.
Tätä on todella mietitty vakavasti🤔🤔
Viimeinen pisara on, tuo etteivät edes kysy, eivätkä vastaa Taidat olla oikeassa
Vierailija kirjoitti:
Lopettaisin jo kokonaan yhteydenpidon. Jatkossa vain vastavuoroisesti. Etköhän sinä ole oman osasi hoitanut.
Minä olen samaa mieltä. En enää yrittäisi mitään. Vastavuoroisuutta pitäisi olla. Eläisin vain omaa elämää, jos joku siitä kiinnostuu, niin sitten kyselee itse. En laittaisi omaa elämääni esille minnekään, jos ketään ei kiinnosta. Ei väkisin.
Äitini on ollut nyt viisi viikkoa hoitaamassa siskoni lasta ja vierailu jatkuu edelleen. On soittanut minulle tänä aikana kerran, kertoi mitä siskolleni kuuluu. Kun yritin kertoa mitä meille, vaihtoi puheenaihetta. Puhelu kesti 9 minuuttia. Ja joo, olen soittanut hänelle, jolloin loukkaantuneena totesi, että kyllä hänellä on ollut aikomus soittaa, mutta on nyt välillä soittanut minun lapsilleni (toiselle, kerran). Faktana tiedän, että silloin kun ei ole siskollani, soittaa hänelle useita kertoja päivässä. Ihan hirveän kipeä tilanne, alkuperäiselle ymmärtävä halaus.
Minusta olisi kamalaa, jos pitäisi ihan tavallisista asioista siskoja ihastella ja kiitellä. Iiiiihanaa, te muutitte! Oiiiih, miten kivat pahvilaatikot!
Kaikki kertomasi on tavallista elämää, ei mitään erityistä ihasteltavaa. Jos tuollaista itsekehutulvaa tulisi minun puhelimeeni, niin poistaisin samantien edes vilkaisematta.
Olette isopalkkaisia, mutta odotatte sisarusten remontoivat puolestanne.
Olette ahkeria, mutta odotatte sisarusten tekevän muutot puolestanne.
Ponnistelette kovasti tehdäksenne itsenne tykö, mutta kukaan ei kysele, joko olette valinneet materiaalit.
Remontoitte asunnon toisensa perään eli siinä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, miksi sitä siis pitäisi ihastella.
Kaltaisesi ihminen olisi kamalin sukulainen, jota ikinä voisi joutua kohtaamaan.
Kuulostaa tutulta. Ainoasraan mun äiti on meihin vastavuoroisessa suhteessa. Asutaan vähän kauempana, niin voi olla että se osaltaan vaikuttaa. Vaan sitä en ymmärrä, että sisarusten täytyy oikein osoittaa että ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kateutta. Kateelliset miettivät aina, ettei vaan olisi MIKÄÄN maailmassa paremmin kuin heillä.
Ei ole asiaa, josta ei voisi olla kateellinen. Kaikki käy!
Tätä komppaan, pääasiassa siksi, että viesteihin ei vastata mitään. Onko ap tullut ajatelleeksi, että hänen läheisillään saattaa olla hyvin paljon suurempia murheita, kuin muutto ja remppa? Itse olen aina pyrkinyt rakentavaan vurovaikutukseen, mutta tosiasioista en voi tinkiä. Jospa läheisesi eivät tiedä miten suhtautua sinuun, koska sinun elämääsi vaikuttaa niin paljon ' paremmalta' kuin heidän omansa- ehkä sinun on vain aika siirtyä eteenpäin ja lopettaa mahdollinen hyve- signalointi sinne, missä siitä ei olla kiinnostuneita.
Alapeukut aloitukseen on siis vain tuollaisille perheenjäsenille, jotka eivät auta. Tsemppiä ap! Kyllä on normaalia olla kiinnostunut läheisistään....