Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko teidän läheiset täysin välinpitämättömiä teidän elämäänne kohtaan?
12.02.2021 |
Me olemme molemmat köyhistä perheistä, mutta meillä on tosi isopalkkaiset ammatit, ja olemme tosi ahkeria ja aikaansaavia.
Olemme mm. remontoineet useamman asunnon, ja koskaan kukaan perheestänne (ei edes ns terveet, saman ikäiset sisarukset perheineen) kysy että miten remontti sujui, ja että voisivatko he auttaa isossa remontissa. Eivät kysy, voisiko olla avuksi muutossa. Ei edes muutamaksi tunniksi. Aina mietimme, miten epänormaalia tämä on.
Itse tarjoamme apua, kutsumme kylään, laitamme viestiä kaikille... Emme oikein tiedä enää mitä tehdä, miten reagoida. Omia lapsiamme yritämme kasvattaa kiinnostuneiksi läheisistään ja muista ihmisistä 😔
Isoja elämänmullistuksia, ulkomaille/ ja Suomeen muutto, ponnistelua, ja aina nämä samat sukulaiset ovat täysin välinpitämättömiä, kuin tälläiset ponnistukset kuten vaikka talon rakennus olisivat arkipäivää. Aina meillä on maksetut työntekijät ja itse, mutta tukiverkkoja ei yhtään, sisaret eivät osoita kiinnostusta edes tulla katsomaan miten etenee. Jos lähettää kuvan heille päin; he eivät edes vastaa viestiin?!
Me osoitamme kiinnostusta heidän yritystoimintaansa, lapsiin, asumiseen, juttuihin... tuntuu tosi pahalta, ettei kukaan kysy esim edes vaikka että saitteko valittua materiaalit
Tiedän faktana kaksi asiaa:
1. Emme ole loukanneet heitä mitenkään.
2. Olemme iloisia ja pirteitä ja ”tavallista” paljon aktiivisempia, aikaansaavempia, ahkerampia.
Satuttaa kun ei ole ketään perheestä kenen kanssa jakaa iloa.
Satuttaa kun tietävät että yötä myöten esim muutamme tai remontoimme, ja kukaan ei laita edes viestiä ”miten sujui” tai ”kauniin näköistä” jos lähetämme heille kuvia.
Yksi syy voi olla se; että heillä arki pyörii täysin itsensä ympärillä. Toinen syy voi olla se, että jos ja kun ei ole itse tehnyt mitään näistä, ei vaan kertakaikkiaan tiedä miten osoittaa kiinnostusta ja miten rankkaa eteenpäin ponnistelu on..? Silti outoa, ettei viestiin edes vastata🙁
Kuitenkin aina tavatessa kertovat innokkaasti esim. omasta talostaan ja pikkurempoistaan esim pihalla tai minkälaisen talon / mökin kaverit rakensivat.
Neuvoja, kokemuksia, kiitos.
Osa ystävistämme sanoo, että ei ole normaalia, että ovat niin kateellisia että sen takia ignooraavat täysin (ei meistäkään tämä ignooraaminen ihan normaalia vaan ole..!)
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kun ei tiedä. Voisik po olla, että ap:n perheen tomeruus, ahkeruus, viestien laitto ja avuntarjonta on jopa jotenkin liiallista. Ehkä muut ovat jotenkin " laiskempia" ja haluavat olla omissa oloissaan. Voisiko se että eivät viestittele olla jonkinlainen viesti siitä, että haluavat olla omissa oloissaan. Kyselevätkö he enemmän muitten kuulumisia, eivät ap: n. Jos ovat muille samanlaisia niin he vain ovat sellaisia. Kannattaisiko ap:n laittaa vähemmän viestejä jos ei saa mitään vastakaikua.
Ihmeellinen tapa kääntää asioita. Eikö tosiaan ole normaalia muissakin perheissä viestitellä edes kerran viikossa/kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko leikkii uskovaista vaikka on itse todella pirullinen, kateellinen ja katkera. Ehkä se auttaa syntistä. Puhuu myös kaikista pahaa selän takana ja sitten taas rukoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kun ei tiedä. Voisik po olla, että ap:n perheen tomeruus, ahkeruus, viestien laitto ja avuntarjonta on jopa jotenkin liiallista. Ehkä muut ovat jotenkin " laiskempia" ja haluavat olla omissa oloissaan. Voisiko se että eivät viestittele olla jonkinlainen viesti siitä, että haluavat olla omissa oloissaan. Kyselevätkö he enemmän muitten kuulumisia, eivät ap: n. Jos ovat muille samanlaisia niin he vain ovat sellaisia. Kannattaisiko ap:n laittaa vähemmän viestejä jos ei saa mitään vastakaikua.
Ihmeellinen tapa kääntää asioita. Eikö tosiaan ole normaalia muissakin perheissä viestitellä edes kerran viikossa/kuussa.
Kyllä, mutta jos itse viestii ja vastataan nihkeästi tai ei lainkaan niin miksi silloin viestitellä.
straight kirjoitti:
Tutkittu on, että suomalaiset on melko epäempaattista väkeä. Ole iloinen AP että sulla on edes kiinnostuneita ystäviä :) Tuollaisia möllejä Suomessa valitettavasti on. Itsekin ihmettelen välillä, minkälaisia ihmiset voi täällä olla!
Onneksi ystäväpariskuntia on ainakin viisi hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kun ei tiedä. Voisik po olla, että ap:n perheen tomeruus, ahkeruus, viestien laitto ja avuntarjonta on jopa jotenkin liiallista. Ehkä muut ovat jotenkin " laiskempia" ja haluavat olla omissa oloissaan. Voisiko se että eivät viestittele olla jonkinlainen viesti siitä, että haluavat olla omissa oloissaan. Kyselevätkö he enemmän muitten kuulumisia, eivät ap: n. Jos ovat muille samanlaisia niin he vain ovat sellaisia. Kannattaisiko ap:n laittaa vähemmän viestejä jos ei saa mitään vastakaikua.
Ihmeellinen tapa kääntää asioita. Eikö tosiaan ole normaalia muissakin perheissä viestitellä edes kerran viikossa/kuussa.
Kyllä, mutta jos itse viestii ja vastataan nihkeästi tai ei lainkaan niin miksi silloin viestitellä.
Me vastataan aina edes jotain. Meille ei usein vastata mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on. Äitini ja siskoni soittelevat päivittäin (kysyin), äiti hoitaa siskon lasta välillä siskon tehdessä vuorotöitä ja näkevät ehdottomasti vähintään kerran viikossa. Mä olin jo alkuun se ei-toivottu lapsi äidille ja lisäksi se, joka lähti opiskelemaan melkein 20v sitten. Ei mua kaivata, en ole enää vuosiin kuulunut kuvioon.
Ystävistä luulin että mulla on niitä, mutta se olikin vaan valetta, puuhaa heille opiskeluajoiksi. Kun pääsivät naimisiin ja saivat itsensä raskaaksi unohtivat minut.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kamalaa, jos pitäisi ihan tavallisista asioista siskoja ihastella ja kiitellä. Iiiiihanaa, te muutitte! Oiiiih, miten kivat pahvilaatikot!
Kaikki kertomasi on tavallista elämää, ei mitään erityistä ihasteltavaa. Jos tuollaista itsekehutulvaa tulisi minun puhelimeeni, niin poistaisin samantien edes vilkaisematta.
Olette isopalkkaisia, mutta odotatte sisarusten remontoivat puolestanne.
Olette ahkeria, mutta odotatte sisarusten tekevän muutot puolestanne.
Ponnistelette kovasti tehdäksenne itsenne tykö, mutta kukaan ei kysele, joko olette valinneet materiaalit.
Remontoitte asunnon toisensa perään eli siinä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, miksi sitä siis pitäisi ihastella.
Kaltaisesi ihminen olisi kamalin sukulainen, jota ikinä voisi joutua kohtaamaan.
Tämä on kateellisen puhetta.Tuo vähättely. Eikä anneta apua missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on. Äitini ja siskoni soittelevat päivittäin (kysyin), äiti hoitaa siskon lasta välillä siskon tehdessä vuorotöitä ja näkevät ehdottomasti vähintään kerran viikossa. Mä olin jo alkuun se ei-toivottu lapsi äidille ja lisäksi se, joka lähti opiskelemaan melkein 20v sitten. Ei mua kaivata, en ole enää vuosiin kuulunut kuvioon.
Ystävistä luulin että mulla on niitä, mutta se olikin vaan valetta, puuhaa heille opiskeluajoiksi. Kun pääsivät naimisiin ja saivat itsensä raskaaksi unohtivat minut.
Ihan kauhean paha mieli tuli puolestasi❤️ Mutta uskon joka sanan, sillä suomi on täynnä mielenterveysongelmaisia vanhempia. Kuka vanhempi voi olla noin julma lapselleen, tiedän että tälläisiä on, koska minunkin äitini on sairas.
Onko sulla puolisoa tai perhettä? Mistä tiedät, että
olit ei-toivottu?
Voi olla kateutta tai sitten heillä on jotain vaikeuksia joista, ette tiedä ja ottavat viestit *ttuiluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kateutta tai sitten heillä on jotain vaikeuksia joista, ette tiedä ja ottavat viestit *ttuiluna.
Heillä on hyvät työt, lapsia ja ovat terveitä. Enpä usko että ottavat lapsemme tms arkemme kuvaa vittuiluna.. jotain tosin heillä on pakko olla pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kun ei tiedä. Voisik po olla, että ap:n perheen tomeruus, ahkeruus, viestien laitto ja avuntarjonta on jopa jotenkin liiallista. Ehkä muut ovat jotenkin " laiskempia" ja haluavat olla omissa oloissaan. Voisiko se että eivät viestittele olla jonkinlainen viesti siitä, että haluavat olla omissa oloissaan. Kyselevätkö he enemmän muitten kuulumisia, eivät ap: n. Jos ovat muille samanlaisia niin he vain ovat sellaisia. Kannattaisiko ap:n laittaa vähemmän viestejä jos ei saa mitään vastakaikua.
Ihmeellinen tapa kääntää asioita. Eikö tosiaan ole normaalia muissakin perheissä viestitellä edes kerran viikossa/kuussa.
Ei.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko leikkii uskovaista vaikka on itse todella pirullinen, kateellinen ja katkera. Ehkä se auttaa syntistä. Puhuu myös kaikista pahaa selän takana ja sitten taas rukoillaan.
Tukiainen?
😏
Minusta pitäisi olla normaalia kiinnostaa mitä läheisille kuuluu yms. Ikävä kuulla, että noin on asiat. Varsinkin kun itse olet yrittänyt kovasti pitää yhteyttä ja välejä hyvänä.
Meidän perheen kesken pidetään whatsapp ryhmän kautta melkein päivittäin yhteyttä, välillä vakavemmista ja välillä ihan turhanpäiväsistäkin asioista ja kaikkea siltä väliltä. Kaikkia kiinnostaa mitä kenellekin kuuluu. Tai jos on joku projekti niin ollaan kiinnostuneita sen etenemisestä ja aina kun joku on muuttanut niin joku tai jotkut on ollut auttamassa, jos on päässyt.
Ymmärsin että olette aktiivisia ja paljon tehneet remontteja yms, että ajatteleeko läheisenne sitten että teillä on voimaa ja jaksamista tehdä niitä? Tietääkö he, että ne ovat teille isoja ponnistuksia?
Jos joku jatkuvasti remontoi ja muuttaa niin itselle herkästi tulisi sellainen olo, että he itse haluavat nähdä sen vaivan ja tehdä niin (ellei tilanteen pakosta joudu). Että jos joku läheiseni jatkuvasti remontoisi ja muuttaisi huvikseen vaan, niin ehkä jossain vaiheessa kiinnostus saattaisi ehkä lopahtaa. Näkisin sen enemmän harrastuksena, joten en jaksaisi ainakaan apuna joka ikinen kerta olla. Toki en kyllä silti noin ignooraisi kokonaan, että olisin kyllä iloinen läheiseni remontin onnistumisesta yms. Ja tottakai pitäisin yhteyttä kaikilla muulla tavoin vaikka remppaa koko ajan tekisivätkin.
Tiedä tuota sitten. Lopettakaa yhteyden pito ja kattokaa tajuaako kukaan kun teistä ei enää kuulukkaan mitään. Ehkä se herättelee vähän heitä ja saattavatkin yhtäkkiä ottaa teihin yhteyttä. Jos niin ei käy niin sitten se on kyllä surullista. Mutta ei kannata olla sellasten ihmisten kanssa jotka jatkuvasti ottaa, mutta mitään ei anna takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se on kateutta ja sitä, ettei osata suhtautua aikaansaaviin, energisiin, maailmaanähneisiin ihmisiin.
Mulla on myös sisarukset, jotka asuneet aina synnyinpaikassamme. Minä olen matkustanut paljon ja asunut ulkomailla pitkiä jaksoja - ja siten kokenut monenlaista, mikä on väistämättä vaikuttanut olemukseeni ja käytökseeni. Sisarukseni ovat tyypillisiä suomalaisia jurrikoita. Ehkä he ajattelevat minusta, 'mikä oikein luulen olevani', vaikka olen vain muuttunut välittömäksi ja iloiseksi. Ja samoin, mistäännei kysellä, ei olla kiinnostuneita, ei varsinkaan auttamaan mitenkään! Täytyyhän minun pärjätä muutoissa ym. omin nokkineni, kun olen pyörinyt maailmallakin. 😄
Ei tälle mitään voi, muuta kuin hyväksyä että näin se nyt vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi olla normaalia kiinnostaa mitä läheisille kuuluu yms. Ikävä kuulla, että noin on asiat. Varsinkin kun itse olet yrittänyt kovasti pitää yhteyttä ja välejä hyvänä.
Meidän perheen kesken pidetään whatsapp ryhmän kautta melkein päivittäin yhteyttä, välillä vakavemmista ja välillä ihan turhanpäiväsistäkin asioista ja kaikkea siltä väliltä. Kaikkia kiinnostaa mitä kenellekin kuuluu. Tai jos on joku projekti niin ollaan kiinnostuneita sen etenemisestä ja aina kun joku on muuttanut niin joku tai jotkut on ollut auttamassa, jos on päässyt.
Ymmärsin että olette aktiivisia ja paljon tehneet remontteja yms, että ajatteleeko läheisenne sitten että teillä on voimaa ja jaksamista tehdä niitä? Tietääkö he, että ne ovat teille isoja ponnistuksia?
Jos joku jatkuvasti remontoi ja muuttaa niin itselle herkästi tulisi sellainen olo, että he itse haluavat nähdä sen vaivan ja tehdä niin (ellei tilanteen pakosta joudu). Että jos joku läheiseni jatkuvasti remontoisi ja muuttaisi huvikseen vaan, niin ehkä jossain vaiheessa kiinnostus saattaisi ehkä lopahtaa. Näkisin sen enemmän harrastuksena, joten en jaksaisi ainakaan apuna joka ikinen kerta olla. Toki en kyllä silti noin ignooraisi kokonaan, että olisin kyllä iloinen läheiseni remontin onnistumisesta yms. Ja tottakai pitäisin yhteyttä kaikilla muulla tavoin vaikka remppaa koko ajan tekisivätkin.
Tiedä tuota sitten. Lopettakaa yhteyden pito ja kattokaa tajuaako kukaan kun teistä ei enää kuulukkaan mitään. Ehkä se herättelee vähän heitä ja saattavatkin yhtäkkiä ottaa teihin yhteyttä. Jos niin ei käy niin sitten se on kyllä surullista. Mutta ei kannata olla sellasten ihmisten kanssa jotka jatkuvasti ottaa, mutta mitään ei anna takaisin.
Kiitos tosi analyyttisesta kirjoituksesta. Oli kiva kuulla, että kyllähän normaali perhe tosiaan pitää yhteyttä...
Tämän kanssa on painiskeltu... käyty jaakobinpainia, että antaako olla vaikka ja kun kyseessä on sisaruksen perhe😣 Sen tuhat kertaa ajateltu jo, että ollaanpa me ne fiksummat ja kutsutaan me heidät kylään. Vastakutsua ei kuulu, ja hyvä että edes nyt vastaustakaan. Alkaa olla jo nöyryyttävää roikkua tuollaisissa. Töykeys on kyllä
Varmasti ihan tahallista, on se niin selvää. Ihan kaikesta siltä vähästä mitä ollaan tekemisissä, aina me ollaan aina se aloitteellinen osapuoli...
Vierailija kirjoitti:
Ap, se on kateutta ja sitä, ettei osata suhtautua aikaansaaviin, energisiin, maailmaanähneisiin ihmisiin.
Mulla on myös sisarukset, jotka asuneet aina synnyinpaikassamme. Minä olen matkustanut paljon ja asunut ulkomailla pitkiä jaksoja - ja siten kokenut monenlaista, mikä on väistämättä vaikuttanut olemukseeni ja käytökseeni. Sisarukseni ovat tyypillisiä suomalaisia jurrikoita. Ehkä he ajattelevat minusta, 'mikä oikein luulen olevani', vaikka olen vain muuttunut välittömäksi ja iloiseksi. Ja samoin, mistäännei kysellä, ei olla kiinnostuneita, ei varsinkaan auttamaan mitenkään! Täytyyhän minun pärjätä muutoissa ym. omin nokkineni, kun olen pyörinyt maailmallakin. 😄
Ei tälle mitään voi, muuta kuin hyväksyä että näin se nyt vaan on.
❤️❤️❤️❤️❤️😔
Kuka sua auttaa?
Kuka sua tsemppaa?
Tuntuuko tämä sinusta edes joskus tosi pahalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on. Äitini ja siskoni soittelevat päivittäin (kysyin), äiti hoitaa siskon lasta välillä siskon tehdessä vuorotöitä ja näkevät ehdottomasti vähintään kerran viikossa. Mä olin jo alkuun se ei-toivottu lapsi äidille ja lisäksi se, joka lähti opiskelemaan melkein 20v sitten. Ei mua kaivata, en ole enää vuosiin kuulunut kuvioon.
Ystävistä luulin että mulla on niitä, mutta se olikin vaan valetta, puuhaa heille opiskeluajoiksi. Kun pääsivät naimisiin ja saivat itsensä raskaaksi unohtivat minut.
Ihan kauhean paha mieli tuli puolestasi❤️ Mutta uskon joka sanan, sillä suomi on täynnä mielenterveysongelmaisia vanhempia. Kuka vanhempi voi olla noin julma lapselleen, tiedän että tälläisiä on, koska minunkin äitini on sairas.
Onko sulla puolisoa tai perhettä? Mistä tiedät, että
olit ei-toivottu?
Se on kyllä kerrottu. Kuinka pilasin elämän, pilasin kaiken, kuinka äitini on tyytyväinen että miesystävänsä vetää minua turpaan "nooh, opitpahan pikkuämmä olemaan" jne.
Ei ole puolisoa eikä perhettä, yksin olen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kamalaa, jos pitäisi ihan tavallisista asioista siskoja ihastella ja kiitellä. Iiiiihanaa, te muutitte! Oiiiih, miten kivat pahvilaatikot!
Kaikki kertomasi on tavallista elämää, ei mitään erityistä ihasteltavaa. Jos tuollaista itsekehutulvaa tulisi minun puhelimeeni, niin poistaisin samantien edes vilkaisematta.
Olette isopalkkaisia, mutta odotatte sisarusten remontoivat puolestanne.
Olette ahkeria, mutta odotatte sisarusten tekevän muutot puolestanne.
Ponnistelette kovasti tehdäksenne itsenne tykö, mutta kukaan ei kysele, joko olette valinneet materiaalit.
Remontoitte asunnon toisensa perään eli siinä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, miksi sitä siis pitäisi ihastella.
Kaltaisesi ihminen olisi kamalin sukulainen, jota ikinä voisi joutua kohtaamaan.
Minä olisin lisännyt tähän vielä, että itsehän he nuo jatkuvat muutot, rempat ja mitä tuossa nyt oli, aiheuttavat. Jos ei omat rahkeet riitä jatkuvaan säntäilyyn sinne ja tänne, niin pitäisi pysyä paikallaan ja olla tyytyväinen siihen mitä on. En siis ymmärrä miksi koko suvun pitäisi osallistua tällaiseen hölmöilyyn?
Ja sitten vielä tuo, että tyrkytetään kuvia omista jutuista, pidetään itse tekemiään asioita suurina ja mahtavina ja raskaana ponnisteluna ja sitten asenne muiden tekemiin asioihin on "heidän pikkuremppoja". 🙄
Herää ap!
Äiti soittaa kerran viikossa, kertoo mitä hänelle kuuluu, mitä naapureille kuuluu, mitä muille sukulaisille kuuluu ja kun pitkän kuuntelemisen jälkeen yritän kertoa mitä meille kuuluu niin sanookin, että tulipa pitkä puhelu, kuullaan toiste. Ei siis halua kuulla meidän kuulumisia, ei koskaan kysy meistä mitään, mutta välilla valittaa etten kerro mitään.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea sanoa kun ei tiedä. Voisik po olla, että ap:n perheen tomeruus, ahkeruus, viestien laitto ja avuntarjonta on jopa jotenkin liiallista. Ehkä muut ovat jotenkin " laiskempia" ja haluavat olla omissa oloissaan. Voisiko se että eivät viestittele olla jonkinlainen viesti siitä, että haluavat olla omissa oloissaan. Kyselevätkö he enemmän muitten kuulumisia, eivät ap: n. Jos ovat muille samanlaisia niin he vain ovat sellaisia. Kannattaisiko ap:n laittaa vähemmän viestejä jos ei saa mitään vastakaikua.