Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko teidän läheiset täysin välinpitämättömiä teidän elämäänne kohtaan?
12.02.2021 |
Me olemme molemmat köyhistä perheistä, mutta meillä on tosi isopalkkaiset ammatit, ja olemme tosi ahkeria ja aikaansaavia.
Olemme mm. remontoineet useamman asunnon, ja koskaan kukaan perheestänne (ei edes ns terveet, saman ikäiset sisarukset perheineen) kysy että miten remontti sujui, ja että voisivatko he auttaa isossa remontissa. Eivät kysy, voisiko olla avuksi muutossa. Ei edes muutamaksi tunniksi. Aina mietimme, miten epänormaalia tämä on.
Itse tarjoamme apua, kutsumme kylään, laitamme viestiä kaikille... Emme oikein tiedä enää mitä tehdä, miten reagoida. Omia lapsiamme yritämme kasvattaa kiinnostuneiksi läheisistään ja muista ihmisistä 😔
Isoja elämänmullistuksia, ulkomaille/ ja Suomeen muutto, ponnistelua, ja aina nämä samat sukulaiset ovat täysin välinpitämättömiä, kuin tälläiset ponnistukset kuten vaikka talon rakennus olisivat arkipäivää. Aina meillä on maksetut työntekijät ja itse, mutta tukiverkkoja ei yhtään, sisaret eivät osoita kiinnostusta edes tulla katsomaan miten etenee. Jos lähettää kuvan heille päin; he eivät edes vastaa viestiin?!
Me osoitamme kiinnostusta heidän yritystoimintaansa, lapsiin, asumiseen, juttuihin... tuntuu tosi pahalta, ettei kukaan kysy esim edes vaikka että saitteko valittua materiaalit
Tiedän faktana kaksi asiaa:
1. Emme ole loukanneet heitä mitenkään.
2. Olemme iloisia ja pirteitä ja ”tavallista” paljon aktiivisempia, aikaansaavempia, ahkerampia.
Satuttaa kun ei ole ketään perheestä kenen kanssa jakaa iloa.
Satuttaa kun tietävät että yötä myöten esim muutamme tai remontoimme, ja kukaan ei laita edes viestiä ”miten sujui” tai ”kauniin näköistä” jos lähetämme heille kuvia.
Yksi syy voi olla se; että heillä arki pyörii täysin itsensä ympärillä. Toinen syy voi olla se, että jos ja kun ei ole itse tehnyt mitään näistä, ei vaan kertakaikkiaan tiedä miten osoittaa kiinnostusta ja miten rankkaa eteenpäin ponnistelu on..? Silti outoa, ettei viestiin edes vastata🙁
Kuitenkin aina tavatessa kertovat innokkaasti esim. omasta talostaan ja pikkurempoistaan esim pihalla tai minkälaisen talon / mökin kaverit rakensivat.
Neuvoja, kokemuksia, kiitos.
Osa ystävistämme sanoo, että ei ole normaalia, että ovat niin kateellisia että sen takia ignooraavat täysin (ei meistäkään tämä ignooraaminen ihan normaalia vaan ole..!)
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Aika karua, että "isopalkkainen, pirteä ja ahkera" tyyppi odottaa köyhien sukulaisten tulevan ilmaiseksi hanttihommiin. Vai onko AP siis paljonkin käynyt auttamassa itse sukulaisiaan heidän "pikkurempoissaan"?
Se taas kieltämättä kuulostaa ikävältä, että viesteihin ei vastata eikä kutsuta vastavuoroisesti kylään jne. Voi olla kateutta, voivat kokea AP:n kehuskelevan jatkuvasti, voi olla että pelkäävät AP:n arvostelevan heidän kotejaan ja elämäänsä (niin kuin ilmeisesti tekeekin!), voi olla että haluavat enemmän omaa rauhaa. Jos vaikka AP:n kyläilykutsut täyttävät jo kokonaan sen sosialisoinnin tarpeen mikä heillä on, eivät halua viettää enempää aikaa yhdessä. Sellaista voi olla kiusallista sanoa ääneen.
Sinä keksit omasta päästäsi asioita ap:sta. Apn sukulaiset eivät ole köyhiä vaan ovat hyvissä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa muuten aloitukseen, mutta mun lähisuvussani on ollut tapana pyytää apua, jos sitä tarvitsee. 12 vuotta sitten sain miniän ja kerroin hänellekin heti alussa, että jos hän minulta jotain tarvitsee tai haluaa, hänen pitää sanoa se, koska en ole ajatustenlukija enkä ala jatkuvasti kyselemään, tarvitsisiko hän jotain. En mä omille lapsillenikaan ole joka päivä laittanut viestiä "tarviitko satasen?" vaan olen luottanut siihen, että jos ja kun satasen tarvitsevat, pyytävät multa sitä. Lähisuvussani on myös aina pyytäessään saanut niin muutto- kuin remonttiapuakin, mutta silloin muutot ja remontit tehdään sellaiseen ajankohtaan, että se sopii auttamaan tulleille sukulaisille. Kun tehdään "tiimityötä", yksi porukasta ei määrää, milloin muiden pitää hypätä. En taida olla koskaan tarjoutunut avuksi kenellekään, mutta apuna olen ollut monta monituista kertaa, kun apuani on pyydetty.
Mulla taas on tapana tarjota apua, ja antaa sitä myös silloin kun pyydetään. Lapsilleni anna satasen jos minusta tuntuu siltä, on kiva lahjoa heitä, ja saavat sitten säästää sen myöhempää käyttöä varten, jolloin heidän ei tarvitse tulla pyytämään satasta sitä tarvitessaan. Annan tietenkin rahaa myös jos lapset pyytävät, mutta eivät he pyydä, koska heillä on, ja osaavat säästää kun silloin tällöin heitä yllättäen lahjon :)
Ihmiset toimivat eri tavoin. Mä annan lapsilleni ja miniälleni rahaa ilman pyytämistä sekä syntymäpäivinä että jouluna, koska aikuisille on vaikea ostaa enää lahjoja. Ostavat sitten itse, mitä tarvitsevat tai haluavat. Saavat toki säästääkin, jos haluavat, mutta niitä lahjarahoja en ole tarkoittanut peruselämisen rahoittamiseen (esim kun odottelee työsuhteen päätyttyä viikkokausia päivärahoja ja on sen aikaa täysin tuloton), uuteen lentolippuun, kun ollaan maapallon toisella puolella ja lentoyhtiö, jolta oli liput, menikin konkurssiin tms. Tarkoitan siis, että syntymäpäivälahjarahalla ei ole tarkoitus maksaa esim sähkölaskua.
Meillä tämä on toiminut aina oikein hyvin. Vastaavasti olen aikoinaan saanut omilta vanhemmiltani apua, kun olen sitä pyytänyt. Ja kun vanhempani taas nyt iäkkäinä ovat tarvinneet apua milloin missäkin asiassa (viimeksi pari päivää sitten koronarokotteen nettiajanvarauksen kanssa) , he soittavat ja pyytävät apuani.
Vierailija kirjoitti:
Äiti soittaa kerran viikossa, kertoo mitä hänelle kuuluu, mitä naapureille kuuluu, mitä muille sukulaisille kuuluu ja kun pitkän kuuntelemisen jälkeen yritän kertoa mitä meille kuuluu niin sanookin, että tulipa pitkä puhelu, kuullaan toiste. Ei siis halua kuulla meidän kuulumisia, ei koskaan kysy meistä mitään, mutta välilla valittaa etten kerro mitään.
Minun äiti ei soita koskaan, vaikka on olemassa. Olisi mukava kuulla äidin ääntä, vaikkakin puhuisi vain omista asioistaan tai muiden. Se, että soittaa, on jo jonkinlaista välittämistä. Sinun äitisi ei vain ymmärrä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa muuten aloitukseen, mutta mun lähisuvussani on ollut tapana pyytää apua, jos sitä tarvitsee. 12 vuotta sitten sain miniän ja kerroin hänellekin heti alussa, että jos hän minulta jotain tarvitsee tai haluaa, hänen pitää sanoa se, koska en ole ajatustenlukija enkä ala jatkuvasti kyselemään, tarvitsisiko hän jotain. En mä omille lapsillenikaan ole joka päivä laittanut viestiä "tarviitko satasen?" vaan olen luottanut siihen, että jos ja kun satasen tarvitsevat, pyytävät multa sitä. Lähisuvussani on myös aina pyytäessään saanut niin muutto- kuin remonttiapuakin, mutta silloin muutot ja remontit tehdään sellaiseen ajankohtaan, että se sopii auttamaan tulleille sukulaisille. Kun tehdään "tiimityötä", yksi porukasta ei määrää, milloin muiden pitää hypätä. En taida olla koskaan tarjoutunut avuksi kenellekään, mutta apuna olen ollut monta monituista kertaa, kun apuani on pyydetty.
Mulla taas on tapana tarjota apua, ja antaa sitä myös silloin kun pyydetään. Lapsilleni anna satasen jos minusta tuntuu siltä, on kiva lahjoa heitä, ja saavat sitten säästää sen myöhempää käyttöä varten, jolloin heidän ei tarvitse tulla pyytämään satasta sitä tarvitessaan. Annan tietenkin rahaa myös jos lapset pyytävät, mutta eivät he pyydä, koska heillä on, ja osaavat säästää kun silloin tällöin heitä yllättäen lahjon :)
Ihmiset toimivat eri tavoin. Mä annan lapsilleni ja miniälleni rahaa ilman pyytämistä sekä syntymäpäivinä että jouluna, koska aikuisille on vaikea ostaa enää lahjoja. Ostavat sitten itse, mitä tarvitsevat tai haluavat. Saavat toki säästääkin, jos haluavat, mutta niitä lahjarahoja en ole tarkoittanut peruselämisen rahoittamiseen (esim kun odottelee työsuhteen päätyttyä viikkokausia päivärahoja ja on sen aikaa täysin tuloton), uuteen lentolippuun, kun ollaan maapallon toisella puolella ja lentoyhtiö, jolta oli liput, menikin konkurssiin tms. Tarkoitan siis, että syntymäpäivälahjarahalla ei ole tarkoitus maksaa esim sähkölaskua.
Meillä tämä on toiminut aina oikein hyvin. Vastaavasti olen aikoinaan saanut omilta vanhemmiltani apua, kun olen sitä pyytänyt. Ja kun vanhempani taas nyt iäkkäinä ovat tarvinneet apua milloin missäkin asiassa (viimeksi pari päivää sitten koronarokotteen nettiajanvarauksen kanssa) , he soittavat ja pyytävät apuani.
En puhunut syntymäpäivälahjarahoista mitään. Annan rahaa kun siltä tuntuu, ei lahjani tarvitse syntymäpäivää. Jos lapseni ilmoittaa että löysi uuden asunnon itselleen, ja sinne pääsee muuttamaan 2kk päästä, niin onnittelen ja sanon heti että jos hän tarvitsee muuttoapua niin olen käytettävissä. En odota että hän pyytää ensin. Niin me ihmiset toimimme eri tavalla :)
Vierailija kirjoitti:
Aika karua, että "isopalkkainen, pirteä ja ahkera" tyyppi odottaa köyhien sukulaisten tulevan ilmaiseksi hanttihommiin. Vai onko AP siis paljonkin käynyt auttamassa itse sukulaisiaan heidän "pikkurempoissaan"?
Se taas kieltämättä kuulostaa ikävältä, että viesteihin ei vastata eikä kutsuta vastavuoroisesti kylään jne. Voi olla kateutta, voivat kokea AP:n kehuskelevan jatkuvasti, voi olla että pelkäävät AP:n arvostelevan heidän kotejaan ja elämäänsä (niin kuin ilmeisesti tekeekin!), voi olla että haluavat enemmän omaa rauhaa. Jos vaikka AP:n kyläilykutsut täyttävät jo kokonaan sen sosialisoinnin tarpeen mikä heillä on, eivät halua viettää enempää aikaa yhdessä. Sellaista voi olla kiusallista sanoa ääneen.
Oikein kateellisen kirjoitus😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jäädä miettiin tuollaista. Ora kaverit apuun ja todella jos he kysyvät sun apua ni tarjoudu ja ilmoita että sori ku unohdin täysin vastata.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jäädä miettiin tuollaista. Ora kaverit apuun ja todella jos he kysyvät sun apua ni tarjoudu ja ilmoita että sori ku unohdin täysin vastata.
Hä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentää edelleen tuo, että pitäisi kysellä joltain "saitteko materiaalit valittua" -tyyppisiä kysymyksiä, kun jengi on tekemässä yhtä lukuisista remonteistaan. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kuulostaa siltä, että ap:n odotukset muita kohtaan ovat ihan liian suuret.
Kun aikuiset ihmiset tekevät hankintoja, he tekevät niitä itsenäisesti ja itseään varten, eikä ole ihan tavallista kaivata tuollaista tukea muilta - etenkään silloin, kun muillakin on remontit ja yrityksiä ja perheet!
Kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentää edelleen tuo, että pitäisi kysellä joltain "saitteko materiaalit valittua" -tyyppisiä kysymyksiä, kun jengi on tekemässä yhtä lukuisista remonteistaan. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kuulostaa siltä, että ap:n odotukset muita kohtaan ovat ihan liian suuret.
Kun aikuiset ihmiset tekevät hankintoja, he tekevät niitä itsenäisesti ja itseään varten, eikä ole ihan tavallista kaivata tuollaista tukea muilta - etenkään silloin, kun muillakin on remontit ja yrityksiä ja perheet!
Kasva aikuiseksi.
Tätä mä ihmettelen, että aikuinen ihminen oikein näkee vaivaa ja kirjoittaa moisen haukkumiskommentin tänne, hohhoijaa.. aurinkoista päivää just sullekin😘😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu tuntuu olevan.. ei mitään vastausta ei yhteydenottoja... masentaa.
No nyttt jos heijastaa sitä vasten miten koulutukset periytyy oli tänään pääutisaiheina niiin en ihmettele koska jos miettii millaisia käytösmalleja pidetäään ylllä josssain alatasanteella niin kylllähän se on että lapsilla on mielenterveshäiiriöitä yhä enemmän ja ihan syyystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleehan niitä mielenterveysongelmia jos joutuu jo lapsesta saakka kuuntelemaan keskustelua jostain Fanny-tädin tapeteista ja terassin puupintojen öljyämisistä. Lapsuudesta muistan miten puuduttavaa oli olla isovanhempien luona kun paikalla oli sedät ja tädit. Keskustelu oli täynnä tyhjää, joka ei oikeasti kiinnostanut ketään. Siksi aikuisiällä olen enemmän yhteydessä kavereihin kuin sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentää edelleen tuo, että pitäisi kysellä joltain "saitteko materiaalit valittua" -tyyppisiä kysymyksiä, kun jengi on tekemässä yhtä lukuisista remonteistaan. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kuulostaa siltä, että ap:n odotukset muita kohtaan ovat ihan liian suuret.
Kun aikuiset ihmiset tekevät hankintoja, he tekevät niitä itsenäisesti ja itseään varten, eikä ole ihan tavallista kaivata tuollaista tukea muilta - etenkään silloin, kun muillakin on remontit ja yrityksiä ja perheet!
Kasva aikuiseksi.
Tätä mä ihmettelen, että aikuinen ihminen oikein näkee vaivaa ja kirjoittaa moisen haukkumiskommentin tänne, hohhoijaa.. aurinkoista päivää just sullekin😘😂
Niin, minähän en haukkunut ketään vaan peräänkuulutin ihmisen omaa vastuuta omista tekemisistään. Ymmärrän, että se ei tunnu kaikista kivalta ajatukselta.
Alue: Aihe vapaa
Nämä jatkuvat remontit ja muutot ovat täysin teidän omia valintoja ja juttujanne. Jokaisella ihmisellä on oma elämänsä ja kukaan ei voi olettaa, että toiset ihmiset ovat heidän ilmsisia työntekijöitään tai palvelijoitaan. Varmaan kukaan ei ole kiinnostunut remonteistanne, koska pelkäävät, että apua ruinataan heti, jos jotain kommentoi. Ihan katse itseenne päin, haluatteko käyttää elämänne remontteihin ja muuttoihin ja minkä kuvan elämästä tämä antaa myös lapsillenne? Elämä ja eläminen on yhtä suorittamista.