Vanhemmat, jotka ovat nykyajan työelämästä pihalla

Valmistuin yliopistosta huhtikuussa, toukokuun alusta aloitin vakitehtävässä. Veljeni valmistui syyskuussa, hänellä oli vakipaikka jo elokuun alussa. Kumpikin meistä on työllistynyt työpaikkaan, jossa oli jo jossain vaiheessa opintoja tekemässä töitä, ei välttämättä harjoittelijana, vaan esim. osa-aikatöissä.

Siksi on hankala ymmärtää niitä, jotka jatkuvasti valittavat, että vanhemmat eivät ymmärrä mitään nykyisestä työelämästä. Kyllä he ymmärtävät, he ovat edelleen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin yliopistosta huhtikuussa, toukokuun alusta aloitin vakitehtävässä. Veljeni valmistui syyskuussa, hänellä oli vakipaikka jo elokuun alussa. Kumpikin meistä on työllistynyt työpaikkaan, jossa oli jo jossain vaiheessa opintoja tekemässä töitä, ei välttämättä harjoittelijana, vaan esim. osa-aikatöissä.

Siksi on hankala ymmärtää niitä, jotka jatkuvasti valittavat, että vanhemmat eivät ymmärrä mitään nykyisestä työelämästä. Kyllä he ymmärtävät, he ovat edelleen töissä.

Eivät ymmärrä, jos ovat ihan eri alalla. Esimerkiksi terveydenhuoltoala ja tietojenkäsittelytiede ovat kaksi täysin eri alaa, joilla on aivan erilaista. Samaten KTM tai lääkäri eli ap:n harmit voivat olla jotain tähän liittyvää.

Tuttua settiä. Vanhempamme ovat eläneet niin erilaisessa maailmassa siihen aikaan, kun aloittelivat työelämässä. Kaikenlaisia apupojan apupoikia otettiin töihin vielä joskus 80-luvullakin. Nykyään ei ole sellaisia varaa ottaa. Paitsi ilmaista orjatyövoimaa työkkäristä. Matalan kynnyksen työpaikkoja oli vielä 90-luvullakin - kun itse siirryin työelämään - tarjolla todella paljon enemmän kuin nykyisin. Ihan oikealla palkalla siis. Vanhempien vaikea ymmärtää, että nykyään pitää olla valmis ammattilainen, jos meinaa päästä töihin ja että hakijoita on pilvin pimein. Ei ole helppoa nykyajan nuorilla aikuisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin yliopistosta huhtikuussa, toukokuun alusta aloitin vakitehtävässä. Veljeni valmistui syyskuussa, hänellä oli vakipaikka jo elokuun alussa. Kumpikin meistä on työllistynyt työpaikkaan, jossa oli jo jossain vaiheessa opintoja tekemässä töitä, ei välttämättä harjoittelijana, vaan esim. osa-aikatöissä.

Siksi on hankala ymmärtää niitä, jotka jatkuvasti valittavat, että vanhemmat eivät ymmärrä mitään nykyisestä työelämästä. Kyllä he ymmärtävät, he ovat edelleen töissä.

Eivät ymmärrä, jos ovat ihan eri alalla. Esimerkiksi terveydenhuoltoala ja tietojenkäsittelytiede ovat kaksi täysin eri alaa, joilla on aivan erilaista. Samaten KTM tai lääkäri eli ap:n harmit voivat olla jotain tähän liittyvää.

Äiti on sairaanhoitaja eli saa töitä milloin tahansa ja isä on sosiaalityöntekijä. Molemmissa on edelleenkin hyvä työllisyystilanne kuten oli silloinkin, kun he olivat töissä. Oma alani on vaikeasti työllistävä, mutta olen silti pärjännyt hyvin enkä ole vielä tässä vaiheessa edes haluamassa vakituista työpaikkaa, koska se ei olisi viisasta. He taas yrittävät painostaa sellaiseen, mikä tarkoittaisi urakehityksen tyssäämistä, mutta tätä eivät ymmärrä kuten eivät mitään muutakaan omaan alaani liittyvää. Kaikki neuvot ovat järjettömiä ja noloja, siis sellaisia, vaikka ymmärrän, että tarkoittavat hyvää.

Tuollaisia ovat kyllä olleet aina, jo lukiossa eli painostaneet alalle, jota en valinnut enkä sopisi sille alalle millään. Ainainen painostus vain jatkuu ja jatkuu, joten välillä olen miettinyt pitäisikö vain sanoa, että pidetään viiden vuoden tauko yhteydenpidossa.

Äitini on sitä sukupolvea joka on suurin piirtein kävellyt työpaikalle sisään ja kysynyt onko töitä, ja aloittanut samoin tein. Ei meinaa mitenkään ymmärtää että nykypäivänä vaikka olisi hyväkin koulutus niin töitä ei ihan noin vaan saa. Olen itse nelikymppinen ja siirryin saman firman sisällä toiseen yksikköön tekemään määräaikaista sijaisuutta. Äiti vaan hokee että teet työt hyvin niin saat jatkaa, ei ymmärrä vaikka selitän että minun työpanokseni on ehkä pienin tekijä jatkopäätöksessä vaan se tehdään ihan muilla perusteilla. Muuten ei haittaisi mutta tiedän että äitiä hävettää (!) jos työni ei jatku, ihan kuin se ketään edes kiinnostaisi...

Nykypäivän ongelma on juuri teillä nuorilla tuo, kuvittelette että mitä "parempi" koulutus saisi heti töitä. Meilläkin oli yksi inssiopiskelija kesätöissä ja kuvitteli että pääsee heti pomoksi..... Kun pitäisi raasut olla sitä työkokemusta, ammattitaitoa jne... Ei pelkkä koulutus vaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua settiä. Vanhempamme ovat eläneet niin erilaisessa maailmassa siihen aikaan, kun aloittelivat työelämässä. Kaikenlaisia apupojan apupoikia otettiin töihin vielä joskus 80-luvullakin. Nykyään ei ole sellaisia varaa ottaa. Paitsi ilmaista orjatyövoimaa työkkäristä. Matalan kynnyksen työpaikkoja oli vielä 90-luvullakin - kun itse siirryin työelämään - tarjolla todella paljon enemmän kuin nykyisin. Ihan oikealla palkalla siis. Vanhempien vaikea ymmärtää, että nykyään pitää olla valmis ammattilainen, jos meinaa päästä töihin ja että hakijoita on pilvin pimein. Ei ole helppoa nykyajan nuorilla aikuisilla.

Sehän tässä on niin loukkaavaa, että selvästi ajattelevat mun olevan jotenkin huono, kun en saanut sitä harjoittelupaikkaa muutettua vakituiseksi ja kun en ole saanut vakituista työpaikkaa. En oikein jaksa enää ajatella niinkään, että kyseessä olisi välttämättä edes hyvän tarkoittaminen, vaan jokuhan tuossa ainaisessa painostuksessa on oman itsen pönkittämistä minun kustannuksella.

Joku toinen vanhempi olisi voinut olla iloinen, että olen pärjännyt näin hyvin näin vaikeasti työllistävällä alalla (koko ajan töissä, vaikka työttömyys yleistä), mutta ei, heidän on joka käänteessä annettava ymmärtää, että olen heidän silmissään luuseri. Kyllä se sattuu, kun kotoa ei tule minkäänlaista tukea eikä mikään selitys mene läpi, kun he tietävät kaiken kaikesta parhaiten kuten kaikkein viisaimmat, joiden ei tarvitse mitään mistään tietää eikä opiskella. Ovathan he jo valmiiksi parhaita ennestäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän ongelma on juuri teillä nuorilla tuo, kuvittelette että mitä "parempi" koulutus saisi heti töitä. Meilläkin oli yksi inssiopiskelija kesätöissä ja kuvitteli että pääsee heti pomoksi..... Kun pitäisi raasut olla sitä työkokemusta, ammattitaitoa jne... Ei pelkkä koulutus vaan riitä.

En minä tuollaista väitöstä AP:n teksteistä ole lukenut. Kyllä nuoret ovat hyvin tietoisia työllistymisen haasteista, noin yleisesti, toki joukkoon mahtuu muutama haihattelija, mutta suurin osa on kyllä ihan kartalla mitä tulee todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sitä sukupolvea joka on suurin piirtein kävellyt työpaikalle sisään ja kysynyt onko töitä, ja aloittanut samoin tein. Ei meinaa mitenkään ymmärtää että nykypäivänä vaikka olisi hyväkin koulutus niin töitä ei ihan noin vaan saa. Olen itse nelikymppinen ja siirryin saman firman sisällä toiseen yksikköön tekemään määräaikaista sijaisuutta. Äiti vaan hokee että teet työt hyvin niin saat jatkaa, ei ymmärrä vaikka selitän että minun työpanokseni on ehkä pienin tekijä jatkopäätöksessä vaan se tehdään ihan muilla perusteilla. Muuten ei haittaisi mutta tiedän että äitiä hävettää (!) jos työni ei jatku, ihan kuin se ketään edes kiinnostaisi...

Yhäkö Stina-Susanna on ilman vakityötä. Äidin vikahan se, ja muiden boomereiden. Eiks je?

Mun äitini oli sitä mieltä, että työpaikkaa ei saisi vaihtaa.

Noh, hän sai nykyäänkin ihan arvostetulta työnantajalta koulutusta vastaavan paikan jo ennen kuin valmistui yliopistosta. Minä olin asiakaspalvelutehtävissä.

Olen muutenkin vähän kunnianhimoisempi, en haluaisi olla ekassa koulutustakaan vastaavassa työssä 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sitä sukupolvea joka on suurin piirtein kävellyt työpaikalle sisään ja kysynyt onko töitä, ja aloittanut samoin tein. Ei meinaa mitenkään ymmärtää että nykypäivänä vaikka olisi hyväkin koulutus niin töitä ei ihan noin vaan saa. Olen itse nelikymppinen ja siirryin saman firman sisällä toiseen yksikköön tekemään määräaikaista sijaisuutta. Äiti vaan hokee että teet työt hyvin niin saat jatkaa, ei ymmärrä vaikka selitän että minun työpanokseni on ehkä pienin tekijä jatkopäätöksessä vaan se tehdään ihan muilla perusteilla. Muuten ei haittaisi mutta tiedän että äitiä hävettää (!) jos työni ei jatku, ihan kuin se ketään edes kiinnostaisi...

Juuri näin ja isällä sama juttu. Sikäli ihmeellistä, kun isä varsinkin lukee lehtiä, että eikö sieltä nyt satu silmiin mitään uutisia, joiden sisällöstä olen kertonut moneen kertaan oman alani näkökulmasta. Mutta ei... ei vain mene perille.

Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!"  ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa. 

60v isä on kertonut, että aikoinaan mentiin kysymään töitä, ja maanantaina sitten aloitettiin hommat.

Monilla ihmisillä on hassuja käsityksiä, että työtön voi noin vain mennä iltatöihin siivoamaan toimistoja. Sellaisenkin ehdotuksen olen nähnyt, että miksi nuoret eivät hae kauppa-apulaiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini oli sitä mieltä, että työpaikkaa ei saisi vaihtaa.

Noh, hän sai nykyäänkin ihan arvostetulta työnantajalta koulutusta vastaavan paikan jo ennen kuin valmistui yliopistosta. Minä olin asiakaspalvelutehtävissä.

Olen muutenkin vähän kunnianhimoisempi, en haluaisi olla ekassa koulutustakaan vastaavassa työssä 40 vuotta.

Ihan sama juttu mun vanhemmilla eli nyt kun olen hyvässä työpaikassa, niin sieltä tulee jatkuvasti sitä settiä, että ei kai sinua nyt vain irtisanota ja että et kai sinä nyt vain vaihda työpaikkaa. 

En jaksaisi yhtään enää tuota. Ovat myös todella sitkeitä eli kun en kommentoi sanallakaan, niin jauhavat samaa.

Kuinka tämän nyt kauniisti muotoilisi: ei se koulutus hukkaan mene töissä, jotka eivät edes liippaa likeltä. Ennemmin se aukko, mikä CV:ssäsi on, vaikuttaa jatkossa työnsaantiin.

Lähipiirini nuoriso on myös herkillä, kun heiltä kysyy tai heittää kivikautisia neuvoja. Mutta meitä on infottu valtiovallan taholta huolehtien kyselemään kuulumisianne ja neuvomaan, muuten syrjäydytte.

Tässä täti-vinkki: hus, töihin sieltä! ihan mihin vaan! Älä tänne jää notkumaan.

Nimerkki kokemusta on, että kaikki työ on arvokasta ja jokisesta duunista on hyötyä jatkossakin > (vihasin aikanaan ranskan opiskelua, mutta myöhemmin työelämässä jouduin kääntämään ja vääntämän kyseistä kieltä käyttöohjeissa - olin hyvilläni siitäkin kauheudesta = opinnoista siis, sama työkemusten kanssa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua settiä. Vanhempamme ovat eläneet niin erilaisessa maailmassa siihen aikaan, kun aloittelivat työelämässä. Kaikenlaisia apupojan apupoikia otettiin töihin vielä joskus 80-luvullakin. Nykyään ei ole sellaisia varaa ottaa. Paitsi ilmaista orjatyövoimaa työkkäristä. Matalan kynnyksen työpaikkoja oli vielä 90-luvullakin - kun itse siirryin työelämään - tarjolla todella paljon enemmän kuin nykyisin. Ihan oikealla palkalla siis. Vanhempien vaikea ymmärtää, että nykyään pitää olla valmis ammattilainen, jos meinaa päästä töihin ja että hakijoita on pilvin pimein. Ei ole helppoa nykyajan nuorilla aikuisilla.

Sehän tässä on niin loukkaavaa, että selvästi ajattelevat mun olevan jotenkin huono, kun en saanut sitä harjoittelupaikkaa muutettua vakituiseksi ja kun en ole saanut vakituista työpaikkaa. En oikein jaksa enää ajatella niinkään, että kyseessä olisi välttämättä edes hyvän tarkoittaminen, vaan jokuhan tuossa ainaisessa painostuksessa on oman itsen pönkittämistä minun kustannuksella.

Joku toinen vanhempi olisi voinut olla iloinen, että olen pärjännyt näin hyvin näin vaikeasti työllistävällä alalla (koko ajan töissä, vaikka työttömyys yleistä), mutta ei, heidän on joka käänteessä annettava ymmärtää, että olen heidän silmissään luuseri. Kyllä se sattuu, kun kotoa ei tule minkäänlaista tukea eikä mikään selitys mene läpi, kun he tietävät kaiken kaikesta parhaiten kuten kaikkein viisaimmat, joiden ei tarvitse mitään mistään tietää eikä opiskella. Ovathan he jo valmiiksi parhaita ennestäänkin.

Voi että. 40v ja mamma ja pappa luuserina edelleen pitää. Mokomat boomerit, kävelivät vaan tehtaan portista sisään, ja vot, loppuelämän ura oli edessä. On se niin väärin, byäääääääääääääääähhhhhhhhhh !

Siis eikös tuo AP:n mainitsema suhteilla töiden saaminen viitannut juuri siihen, että ennen töitä saatiin helposti noin, mutta nykyaikana töiden saaminen on hankalaa? Itse ainakin ymmärsin sen toisen ketjun viestin niin, mutta voi olla että tulkitsin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua settiä. Vanhempamme ovat eläneet niin erilaisessa maailmassa siihen aikaan, kun aloittelivat työelämässä. Kaikenlaisia apupojan apupoikia otettiin töihin vielä joskus 80-luvullakin. Nykyään ei ole sellaisia varaa ottaa. Paitsi ilmaista orjatyövoimaa työkkäristä. Matalan kynnyksen työpaikkoja oli vielä 90-luvullakin - kun itse siirryin työelämään - tarjolla todella paljon enemmän kuin nykyisin. Ihan oikealla palkalla siis. Vanhempien vaikea ymmärtää, että nykyään pitää olla valmis ammattilainen, jos meinaa päästä töihin ja että hakijoita on pilvin pimein. Ei ole helppoa nykyajan nuorilla aikuisilla.

Sehän tässä on niin loukkaavaa, että selvästi ajattelevat mun olevan jotenkin huono, kun en saanut sitä harjoittelupaikkaa muutettua vakituiseksi ja kun en ole saanut vakituista työpaikkaa. En oikein jaksa enää ajatella niinkään, että kyseessä olisi välttämättä edes hyvän tarkoittaminen, vaan jokuhan tuossa ainaisessa painostuksessa on oman itsen pönkittämistä minun kustannuksella.

Joku toinen vanhempi olisi voinut olla iloinen, että olen pärjännyt näin hyvin näin vaikeasti työllistävällä alalla (koko ajan töissä, vaikka työttömyys yleistä), mutta ei, heidän on joka käänteessä annettava ymmärtää, että olen heidän silmissään luuseri. Kyllä se sattuu, kun kotoa ei tule minkäänlaista tukea eikä mikään selitys mene läpi, kun he tietävät kaiken kaikesta parhaiten kuten kaikkein viisaimmat, joiden ei tarvitse mitään mistään tietää eikä opiskella. Ovathan he jo valmiiksi parhaita ennestäänkin.

Voi että. 40v ja mamma ja pappa luuserina edelleen pitää. Mokomat boomerit, kävelivät vaan tehtaan portista sisään, ja vot, loppuelämän ura oli edessä. On se niin väärin, byäääääääääääääääähhhhhhhhhh !

Niinpä, ja cv:hen av-palstailu tuo boomer-hullulle lisäpisteitä.

Vierailija kirjoitti:

60v isä on kertonut, että aikoinaan mentiin kysymään töitä, ja maanantaina sitten aloitettiin hommat.

Monilla ihmisillä on hassuja käsityksiä, että työtön voi noin vain mennä iltatöihin siivoamaan toimistoja. Sellaisenkin ehdotuksen olen nähnyt, että miksi nuoret eivät hae kauppa-apulaiseksi...

Ilmeisesti tämä on hyvin yleistä, koska tuollaisia olen myös saanut kuulla, en tosin itseeni kohdistuvina, vaan sukulaisiin, jotka ovat työttömiä. Täytyy vain toivoa, etteivät ole heitä ryhtyneet neuvomaan, koska heiltä tuntuu puuttuvan oman tietämättömyyden suodatin kokonaan. On tarve kokea itsensä paremmiksi ja päteä, sehän noissa takana on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sitä sukupolvea joka on suurin piirtein kävellyt työpaikalle sisään ja kysynyt onko töitä, ja aloittanut samoin tein. Ei meinaa mitenkään ymmärtää että nykypäivänä vaikka olisi hyväkin koulutus niin töitä ei ihan noin vaan saa. Olen itse nelikymppinen ja siirryin saman firman sisällä toiseen yksikköön tekemään määräaikaista sijaisuutta. Äiti vaan hokee että teet työt hyvin niin saat jatkaa, ei ymmärrä vaikka selitän että minun työpanokseni on ehkä pienin tekijä jatkopäätöksessä vaan se tehdään ihan muilla perusteilla. Muuten ei haittaisi mutta tiedän että äitiä hävettää (!) jos työni ei jatku, ihan kuin se ketään edes kiinnostaisi...

Yhäkö Stina-Susanna on ilman vakityötä. Äidin vikahan se, ja muiden boomereiden. Eiks je?

Et tainnut ihan ymmärtää mitä kirjoitin mutta eipä mitään... mulla on kyllä vakipaikka, teen nyt vaan toista sijaisuutta saman firman sisällä. Harmittaa lähinnä se että äiti murehtii minun työn jatkostani, ja siitä että osaanko nyt olla oikein siellä töissä, kun sillä miten hyvin työni teen ei nyt ole juuri mitään merkitystä.