Vuosi koronaa - miten parisuhteenne voi?

Jaksaa jaksaa...

Ihan samalla tavalla kuin ennenkin, eli ihan hyvin. Ei ole ollut vaikutuksia. 

Okei hyvin, kiitos kysymästä.

Kriisiä meilläkin. Ei oikein edes jaksais enää yrittää..

Ero tuli juuri. Kolme vuotta yhdessä, josta kaksi viimeistä on asuttu yhdessä ja ensi viikolla mies muuttaa omaan asuntoonsa. Ero tuli minun aloitteestani, koska tuntuu että kuolen tylsyyteen tässä suhteessa. Mies vaan möllöttää sohvalla telkkaria tuijottamassa, ei meillä ole mitään puhumista edes. Kyllä koronavuosikin on vaikuttanut, ennen käytiin paljon ulkona syömässä, oli harrastuksia yhdessä ja erikseen, konsertteja ym. tapahtumia elämässä. 

Mikä teitä sitten alussa yhdisti Ap?

Oliko se seksi?

Tiukkaa tekee ajoittain. Meillä on vankka pohja mutta taidamme ajoittain käydä toistemme hermoille enenevissä määrin eli sellaista suukopua tulee aika helposti. Yritellään tasoitella mutta taas leimahtaa. Ei kuitenkaan vielä mitään älyttömän vakavaa mutta ajoittain tunnelma on hieman kireä kunnes taas laukeaa. Eikä riidellä huutaen mutta muutenkin voi riidellä.

Korona-aikana kodin neliöt on saaneet ihan uuden merkityksen. Asuttiin aikaisemmin ihan tyytyväisinä 43 neliön kaksiossa, siinä oli kaikki tarpeellinen ja alakerran kahvilaa saattoi pitää olohuoneena. Marraskuussa muutettiin 72 neliön kolmioon ihan siksi, että korona-aikana oma tila on tullut entistä tärkeämmäksi.

Ihan yhtä mukavasti kuin ennenkin. Joskus hiukan kiristää, kun introverttina kaipaisin omaa aikaa, siis ihan useampia vuorokausia putkeen yksinoloa. Ennen se toimi kun puoliso läksi noin kerran kuukaudessa/kahdessa viettämään miestenviikonloppuja kaverinsa luo. No kaveri on sairastunut vakavasti jo ennen koronaa, mutta nyt sen immuunipuolustuksen ollessa nollilla sinne ei voi mennä edes käymään, saati sitten viettää saunaa/olutta/pelailua -viikonloppuja. Mutta niin, muuten meillä menee ihan samalla lailla kuin ennenkin. Rakkautta on ja toistemme seurasta tykätään, ei jakseta riidellä eikä natista jonninjoutavista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä sitten alussa yhdisti Ap?

Oliko se seksi?

Ehkä joku nuoruuden into ylipäätään olla parisuhteessa. Sitten on ollut kaikenlaista mikä on pitänyt kiireisenä, niin ettei ole liikaa jaksanut märehtiä asian tilaa. Työpaikkoja, talon rakentamista, muuttoja, lapsia... nyt vaan tullut tässä pysähdyttyä ja katsottua tilannetta jotenkin paremmin silmiin ja mietin/mietimme että miten olen tähän päätynyt, elämään elämää joka ei tunnu omalta, ihmisen kanssa joka on kiinnostunut aivan eri asioista.

Ei voi. Mies haki eroa.

Paremmin kuin ennen.

Laimentunut jotenkin, ei ole oikein mitään "omaa". Aiemmin kummallakin oli ulkomaan matkoja (töitä, lasten kanssa jne.). Mies on mökkiytynyt täysin, kulkee kaikki päivä boxereissa ja karvainen maha pilkottaa....itseä ärsyttää kodin rempallaan olo, ja paljot tavarat. Ei voi mitään remppaakaan aloittaa kun koska tahansa voi löydä päälle vaikka se 21 vrk karenteeri (rempalla tarkoitan siis kylppäriä jne. ). Haluaisin olla yksin omassa rauhassa joskus. Kun mies on 24/7 kotona, en ihan hirveästi jaksa innostua tai ikävöidä. Ennen maailmassa tuntui olevan niin paljon muutakin meneillään mitä seurata ja mistä keskustella (tai onhan sitä nytkin, mutta itse jämähtänyt koronaan). 

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana kodin neliöt on saaneet ihan uuden merkityksen. Asuttiin aikaisemmin ihan tyytyväisinä 43 neliön kaksiossa, siinä oli kaikki tarpeellinen ja alakerran kahvilaa saattoi pitää olohuoneena. Marraskuussa muutettiin 72 neliön kolmioon ihan siksi, että korona-aikana oma tila on tullut entistä tärkeämmäksi.

Samoin . 54 neliön kiva kaksio kävi ahtaaksi kun toinen oli vuorotöissä ja toinen siirtyi etätöihin. Ostettiin 175 neliön maalaistalo muutaman hehtaarin tontilla. Nyt riittää tilaa sekä kaikenlaista puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana kodin neliöt on saaneet ihan uuden merkityksen. Asuttiin aikaisemmin ihan tyytyväisinä 43 neliön kaksiossa, siinä oli kaikki tarpeellinen ja alakerran kahvilaa saattoi pitää olohuoneena. Marraskuussa muutettiin 72 neliön kolmioon ihan siksi, että korona-aikana oma tila on tullut entistä tärkeämmäksi.

Samoin . 54 neliön kiva kaksio kävi ahtaaksi kun toinen oli vuorotöissä ja toinen siirtyi etätöihin. Ostettiin 175 neliön maalaistalo muutaman hehtaarin tontilla. Nyt riittää tilaa sekä kaikenlaista puuhaa.

Meillä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että toinen haluaa asua ahtaasti kaupungissa ja toinen haluaisi asua maalla, joten tuollaista ratkaisua ei voi tehdä. Kumpaakin on tässä vuosien aikana koitettu ja aina jompi kumpi voi huonosti. En usko että tätä saa ratkaistua, kun ei ole rahaa niin että voisi ostaa omaa rauhaa läheltä kaupunkia. Tämän epäsuhdan päälle on koko elämämme rakennettu. Perustus on yksinkertaisesti viallinen.

Ap

Meillä menee ihan hyvin, onneksi on riittävän suuri talo ettei tarvitse toisen naamaa tujiottaa ellei halua. Yleensä kyllä nautimme yhteisestä ajasta.

Tosi hyvin. On ihanaa olla päivät yhdessä ja kahvitauot voi käyttää halimiseen. Meillä on tosin miehen kanssa ihan erilaiset vuorokausirytmit, joten molemmat saa aikaa, jolloin saa olla ihan yksinään.

Hyvin. Paremmin jopa, kun mies enemmän kotona.

Meillä korona ei ole vaikuttanut suhteeseen, mutta uskon tämän johtuvan siitä, ettemme asu yhdessä. Toistaiseksi kaikki lomat yms. jaksot jossa vietämme aikaa tiiviimmin yhdessä, ovat tuntuneet hyviltä. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että mikäli asuisimme yhdessä ja olisimme tehneet etätöitä saman katon alla, olisimme kriisissä. Tai eronneet. Minä kaipaan omaa tilaa ja rauhaa niin paljon, ettei pääni olisi kestänyt moista yhdessä oloa, vaikka miehessä ei mitään vikaa olekaan.

Erittäin hyvin, elämä on nykyään paljon seesteisempää ja rauhallisempaa. Luulen, että isompi kriisi on edessä sitten, jos/kun pitäisi taas siirtyä vanhaan.

Nyt on enemmän aikaa yhdessäolle ja tehdäänkin enemmän kaikkea yhdessä.