Vuosi koronaa - miten parisuhteenne voi?

Ap. Meilläkin on riippakivenä aina ollut tuo kaupnki vastaan maaseutu. Kun ei siittä sillon nuorena osattu ottaa huomioon.

Nyt on kesämökki joka auttaa, mies voi mennä sinne maalle möllöttään millon haluaa.

Hyvin, molemmilla on työt jatkuneet normaalisti, eikä korona ole vaikuttanut elämäämme juuri mitenkään. Itse vaihdoin vuorotyöstä päivätyöhön ja olemme saaneet enemmän yhteistä aikaa, mistä olemme nauttineet suunnattomasti.

Ärsyttää olla kokoajan yhdessä. Ennen mies kävi joka päivä toimistolla ja teki myös Keski-Eurooppaan työmatkoja jonkinverran eli 1-3 kappaletta yön-muutaman yön reissua/kk. Itse kävin toimistolla 3 päivänä viikossa. Käytiin paljon kahviloissa, ulkona syömässä ja viikonloppureisduilla yhdessä ja erikseen.

Nyt työmatkoja ei ole ja ollaan oltu maaliskuusta saakka lähes kokoajan etänä molemmat pienessä kolmiossa. Tosin itsellä meni työpaikka alta joten olen kotona työttömänä. Mielestäni meillä on ollut hyvä ja terve parisuhde mutta nyt alkaa kyllä toisen naama jo ärsyttämään.

Suunnittelen juuri että taidan koittaa vuokrata jonkun mökin tms viikoksi ja lähteä yksin että saa edes vähän omaa aikaa.

Huonosti (huonosti meni tosin jo ennen koronaakin, mutta nyt vieläkin huonommin). Mies on päättänyt olevansa riskiryhmää (ylipainoinen), joten ei suostu poistumaan kotoa. Minä sitten yksin käyn kaupassa ja keksin lapsen kanssa edes jotain viihdykettä. (Ja mies kiukuttelee, kun käydään vaikka uimassa, silloin kun halli oli auki, nyt se on kiinni). Mitään kotihommiakaan se ei viitsi tehdä, joten minä taas yksinäni raadan. Mies tuijottaa kännykkää ja kaikenkukkuraksi kehtaa vongata, jos olen etäpäivänä kotona. (Hän tekee pelkkää etää). Olen täysin loppu tähän ja mietin ero koko ajan. Toivon todella, että tämä etätyö loppuisi ja mies taas häviäisi meidän elämästä. Pienen lapsen takia en haluaisi ihan vielä erota, mutta kohta on pakko. (Eikä se eroaminen keskellä tätä koronap*sk** kyllä kiinnosta tippaakaan.)

Tosi hyvin! Jäin työttömäksi ja mies tekee etätöitä. Ollaan siis tosi paljon yhdessä :) Suhde on vain parantunut kun ollaan saatu enemmän yhteistä aikaa.

aika heikolla pohjalla jos tällainen vaikuttaa ja jos johtaa eroon niin parempi että välttämätön tulee nopeammin

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli juuri. Kolme vuotta yhdessä, josta kaksi viimeistä on asuttu yhdessä ja ensi viikolla mies muuttaa omaan asuntoonsa. Ero tuli minun aloitteestani, koska tuntuu että kuolen tylsyyteen tässä suhteessa. Mies vaan möllöttää sohvalla telkkaria tuijottamassa, ei meillä ole mitään puhumista edes. Kyllä koronavuosikin on vaikuttanut, ennen käytiin paljon ulkona syömässä, oli harrastuksia yhdessä ja erikseen, konsertteja ym. tapahtumia elämässä. 

tuskin johtuu edes koronasta vaan tuohon suuntaan asiat muutoinkin yleensä menevät ja on parempi että totuus tulee esiin nyt hieman nopeammin ettei tarvitse pitkittää enemmin tai myöhemmin tulevaa varmaa eroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana kodin neliöt on saaneet ihan uuden merkityksen. Asuttiin aikaisemmin ihan tyytyväisinä 43 neliön kaksiossa, siinä oli kaikki tarpeellinen ja alakerran kahvilaa saattoi pitää olohuoneena. Marraskuussa muutettiin 72 neliön kolmioon ihan siksi, että korona-aikana oma tila on tullut entistä tärkeämmäksi.

Samoin . 54 neliön kiva kaksio kävi ahtaaksi kun toinen oli vuorotöissä ja toinen siirtyi etätöihin. Ostettiin 175 neliön maalaistalo muutaman hehtaarin tontilla. Nyt riittää tilaa sekä kaikenlaista puuhaa.

Meillä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että toinen haluaa asua ahtaasti kaupungissa ja toinen haluaisi asua maalla, joten tuollaista ratkaisua ei voi tehdä. Kumpaakin on tässä vuosien aikana koitettu ja aina jompi kumpi voi huonosti. En usko että tätä saa ratkaistua, kun ei ole rahaa niin että voisi ostaa omaa rauhaa läheltä kaupunkia. Tämän epäsuhdan päälle on koko elämämme rakennettu. Perustus on yksinkertaisesti viallinen.

Ap

nämä vain paisuu takaraivossa vuosi vuodelta ja turha odotella että tulee se 2-3 vuotta kestävä riitahelvetti, heti eri teille

Kiitos kysymästä, ihan hyvin voi, mutta voi johtua siitä että meillä on omat asunnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana kodin neliöt on saaneet ihan uuden merkityksen. Asuttiin aikaisemmin ihan tyytyväisinä 43 neliön kaksiossa, siinä oli kaikki tarpeellinen ja alakerran kahvilaa saattoi pitää olohuoneena. Marraskuussa muutettiin 72 neliön kolmioon ihan siksi, että korona-aikana oma tila on tullut entistä tärkeämmäksi.

Samoin . 54 neliön kiva kaksio kävi ahtaaksi kun toinen oli vuorotöissä ja toinen siirtyi etätöihin. Ostettiin 175 neliön maalaistalo muutaman hehtaarin tontilla. Nyt riittää tilaa sekä kaikenlaista puuhaa.

Meillä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että toinen haluaa asua ahtaasti kaupungissa ja toinen haluaisi asua maalla, joten tuollaista ratkaisua ei voi tehdä. Kumpaakin on tässä vuosien aikana koitettu ja aina jompi kumpi voi huonosti. En usko että tätä saa ratkaistua, kun ei ole rahaa niin että voisi ostaa omaa rauhaa läheltä kaupunkia. Tämän epäsuhdan päälle on koko elämämme rakennettu. Perustus on yksinkertaisesti viallinen.

Ap

Kaupungissa asunto ja lisäksi mökki?

Aivan yhtä paljon vietetään aikaa nyt kuin ennenkin. Viihdytään molemmat kotona :) Korona ei ole lisännyt kotiaikaa.

Hyvin. Korona-aika ei ole vaikuttanut parisuhteeseen vaan joihinkin valintoihin elämässämme. Lomakohteet vaihtuneet ja vapaa-ajan vietto muutoinkin. Naimisiin oli alunperin tarkoitus viime keväänä pitää mutta peruttiin. Lopulta päädyimme siihen vaihtoehtoon että kävimme vain kahdestaan ja sukulaisille ja ystäville juhlat sitten joskus. Käymme kumpikin töissä kodin ulkopuolella joten yhteinen aika ei ole lisääntynyt.

Ihan hyvin kai koska kaipaamme toisiamme. Miehelläni ei ole mahdollisuutta vähentää kontakteja ja pelkää tartuttavansa koronan minuun joka on riskiryhmäläinen mikä on johtanut siihen että emme näe toisiamme muuten kuin ulkona ulkoilun yhteydessä ja pysymme omissa asunnoissamme. Viestitellään ja soitellaan videopuhelulta myös mutta on ikävä. Perhepiiri näyttää kuitenkin olevan aika yleinen tartunnan lähde joten ymmärrän mieheni huolen.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin, elämä on nykyään paljon seesteisempää ja rauhallisempaa. Luulen, että isompi kriisi on edessä sitten, jos/kun pitäisi taas siirtyä vanhaan.

Nyt on enemmän aikaa yhdessäolle ja tehdäänkin enemmän kaikkea yhdessä.

Olispa meilläkin mutta tommoista oon rukoillu että meillä olisi seesteinen ja rauhallinen suhde..

Älkää vaatiko liikaa parisuhteelta. Rentoa oloa vaan. Välttämättömät kotityöt ja lastenhoito. Muuten lunkia oleilua eikä mitään syvällisiä, niin hyvin menee.

Hyvin menee.

Tehdään etätöitä kumpikin omissa huoneissamme. Syödään lounas yhdessä ja taas tehdään töitä. Iltaisin ollaan nyt käyty hiihtämässä.

Sukulaisille ja ystäville soitellaan, kun laittaa kaiuttimen päälle, voi useampi olla samalla kertaa kuulolla.

Tai sitten whatsApp, meets jne. -kokoukset, joita voi pitää tietysti ystävienkin kesken, ei pelkästään töissä.

Lisäksi kumpikin meistä etäopiskelee työväenopistossa, sitä kautta saa "henkilökohtaisia" virikkeitä.

Samoin kuin ennenkin. Asutaan maalla, mies päivät muualla töissä ja minä hoidan tilan asioita. Pidemmillä vapailla voi aina lähteä puuhasteleen ulos jotain kun toisen naama ärsyttää. Samoin poika joka valmistui joulukuussa asuu vielä kotona mutta osallistuu tilan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana kodin neliöt on saaneet ihan uuden merkityksen. Asuttiin aikaisemmin ihan tyytyväisinä 43 neliön kaksiossa, siinä oli kaikki tarpeellinen ja alakerran kahvilaa saattoi pitää olohuoneena. Marraskuussa muutettiin 72 neliön kolmioon ihan siksi, että korona-aikana oma tila on tullut entistä tärkeämmäksi.

Samoin . 54 neliön kiva kaksio kävi ahtaaksi kun toinen oli vuorotöissä ja toinen siirtyi etätöihin. Ostettiin 175 neliön maalaistalo muutaman hehtaarin tontilla. Nyt riittää tilaa sekä kaikenlaista puuhaa.

Meillä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että toinen haluaa asua ahtaasti kaupungissa ja toinen haluaisi asua maalla, joten tuollaista ratkaisua ei voi tehdä. Kumpaakin on tässä vuosien aikana koitettu ja aina jompi kumpi voi huonosti. En usko että tätä saa ratkaistua, kun ei ole rahaa niin että voisi ostaa omaa rauhaa läheltä kaupunkia. Tämän epäsuhdan päälle on koko elämämme rakennettu. Perustus on yksinkertaisesti viallinen.

Ap

Kaupungissa asunto ja lisäksi mökki?

Meillä on ollutkin näin, mutta tavallaan se vain korostaa sitä tilannetta. Kun mökillä olisi kaikkea omasta mielestä hauskaa tekemistä eikä toinen halua osallistua siihen. Tulee vaan mieleen että jonkun toisen ihmisen kanssa niitä juttuja tekisi yhdessä.

Eri

Ei muutosta, työt entisellään. Kotona ollaan enemmän kylläkin, mutta ei se yhdessäolo tunnu pahalta.

Tuntuu surulliselta lukea näitä juttuja, joissa on ero tullut tai tulossa... koronan lieveilmiöt on karut :(

Meillä yhteisen ajan lisääntyminen on vaan parempi. Tässä ajassa todella huomaa onko pariutunut sopivan kumppanin kanssa vai ei.