Vuosi koronaa - miten parisuhteenne voi?

Ihan hyvin menee. Jossain vaiheessa hieman otti päähän, että toinen on aina kotona. Ennen koronaa mies matkusteli lähes 100 päivää vuodessa, joten olen tottunut olemaan lasten kanssa kotona neljästään. Toisaalta on ihanaa, että mies on nyt niin paljon kotona. Etätyö on kivaa siksikin, että lasten ollessa koulussa, voidaan harrastaa seksiä päivällä ihan rauhassa, käydä kävelyllä, ottaa joskus yhdessä päiväunet tai maata vierekkäin sängyllä ja tehdä yhdessä töitä. Minä opiskelen ja mies tekee asiantuntijatöitä. 

Koronalla ei ole ollut vaikutusta parisuhteeseen. Normaalistikin mies tekee hommia kotona omassa yrityksessä ja minä teen töitä etänä .Lapset ovat jo omillaan. Tällä seudulla ainakin tähän asti on voitu elää normaalisti. Maskit käytössä ja käsiä pestään enemmän . Vältellään myös tungoksia ja se on näin maalla helppoa. Meidän harrastukset on aina olleet kotona tai luonnossa puuhailua,joten siinäkään ei ole muutosta. Kaverit asuu muutenkin niin kaukana ettei montaa kertaa vuodessa kasvokkain tavata. Miehellä on sukua vanha äiti ja sisar, jotka asuu naapurissa. Oma sukuni asuu 500 kmn päässä. Ilman koronaakin ollaan symbioottisrssa suhteessa ja yhdessä 24/7. 35 vuotta sitten valittiin elää näin.

Hyvin

Ei tietenkään ole niin paljon puhuttavaa kuin ennen, koska kummankaan elämässä ei tapahdu mitään. Tylsää myös on, mutta ymmärrämme molemmat, ettei kumpikaan näistä asioista johdu siitä, että parisuhteemme olisi jotenkin huono. Ihan hyvin menee, niinkuin ennenkin.

On vaikeaa, kun ei pääse mihinkään ottamaan irtiottoa arjesta. Meille se tarkoittaisi keikoilla käymistä, leffassa tai teatterissa käymistä, jotain juhlia välillä. Ei mitenkään joka viikko, mutta edes kerran pari kuussa jokin meno ilman lapsia. Nyt ei oo mitään mitä suunnitella tai odottaa. Ollaan kotona ja puheenaiheet ovat lopussa. Elämä on tylsää, väsyttää. Lapset tylsistyy, aikuiset tylsistyy, kaikki vaan on. Suhde ei ole vielä eron partaalla, mutta ei tällaista kovin kauaa kukaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvin. On ihanaa olla päivät yhdessä ja kahvitauot voi käyttää halimiseen. Meillä on tosin miehen kanssa ihan erilaiset vuorokausirytmit, joten molemmat saa aikaa, jolloin saa olla ihan yksinään.

Luulin että olin jo vastannut tänne:D Sanasta sanaan sama kokemus.

Olemme toki tottuneet etätöihin muutenkin koska mies tekee 90% kotona ja  minä n puolet silloin kun mulla oli töitä. Touhuamme yhdessä kaikkea mahdollista, laitetaan ruokaa pitkän kaavan mukaan, nyt aloitellaan puutarhakautta, kesällä pihalla on molemmille tekemistä jne. Katsotaan maratonina paljon eurooppalaisia sarjoja. Matkustamisen puute on kääntänyt elämän sisäänpäin ja "pakottaanut"  löytämään kivaa tästä omasta lähiympäristöstä. 

Mies kukkuu yöt ja kun hän tulee sänkyyn minä nousen. Eli hänellä on illat omaa aikaa ja minulla aikaiset aamut. 

Juuri sovittiin erosta. Tässä on nyt jo vuosia vatvottu miehen alkoholin liikakäytöstä ja olen useasti ehdottanut eroa, ellei tilanteeseen saada muutosta. Ei saatu muutosta ja 8 vuotias taipaleemme päättyy. Tuntuu todella surulliselta ja epäonnistuneelta, vaikka itsekin olen eron kannalla.

Meillä on itseasiassa nyt vähemmän yhteistä aikaa kuin ennen koronaa. Ei ole koronatilanteella kauheasti meidän parisuhteeseen vaikutusta.

Yhtä huonosti kuin aina ennenkin. Korona ei ole oikein vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole niin paljon puhuttavaa kuin ennen, koska kummankaan elämässä ei tapahdu mitään. Tylsää myös on, mutta ymmärrämme molemmat, ettei kumpikaan näistä asioista johdu siitä, että parisuhteemme olisi jotenkin huono. Ihan hyvin menee, niinkuin ennenkin.

Ihanaa lukea tällaista . Ihminen, joka osaa erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Aika Harvinainen taito.

Enpä ole havainnut parisuhteessa minkäänlaista muutosta tänä aikana. Eletään aika lailla kuten ennenkin koska yhteiset harrastukset ovat muutenkin olleet ulkona liikkumista, sisustamista, mökkeilyä jne. Ne ovat jatkuneet kuten aikaisemminkin.

Avioero tuli. Lomautuksien vuoksi aloimme näkemään toisiamme liikaa.

Ihan kuin ennenkin. Meillä aina tilanne että ollaan välillä kuukausitolkulla 24/7 yhdessä ja sitten taas viikkoja erossa. Toisiamme tässä yritetään tsempata että kestetään ilman reissuja. Ei riidellä pahemmin muulloinkaan.

Molemmilla on myös kodin ulkopuolista elämää, käydään töissä, harrastuksissa, nähdään kavereita. Joten ei ole elämä vaan kotona möllöttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole niin paljon puhuttavaa kuin ennen, koska kummankaan elämässä ei tapahdu mitään. Tylsää myös on, mutta ymmärrämme molemmat, ettei kumpikaan näistä asioista johdu siitä, että parisuhteemme olisi jotenkin huono. Ihan hyvin menee, niinkuin ennenkin.

Ihanaa lukea tällaista . Ihminen, joka osaa erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Aika Harvinainen taito.

Joskus niitä omia henkilökohtaisia ongelmiaankaan ei vaan voi ratkaista, ilman että hajottaa sen hetkisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla on myös kodin ulkopuolista elämää, käydään töissä, harrastuksissa, nähdään kavereita. Joten ei ole elämä vaan kotona möllöttämistä.

Ette välitä rajoituksista?

Paremmaksi meni. Kumpikaan emme voi etätöissä olla, mutta nyt saamme viettää enemmän vapaa-aikaa yhdessä. Olen itse kotihiiri, mues tykkää illalla ja viikonloppuna kulkea. Nyt nuo kulkemiset on vähentyneet ja hän on ottanut minutkin paremmin huomioon. Esim ennen minä tei ruuan ja soittelin hönen perään että nyt täällä syödään. Nyt teemme ruuan yhdessä ja samalla jutellaan ja nauretaan. Tuo hänen käytös ennen koronaa ärsytti ja varmaan olisin enäö muutaman vuoden jaksanut olla ilmaisena piikana. Nyt tunnen itseni taas tasa-arvoiseksi kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sovittiin erosta. Tässä on nyt jo vuosia vatvottu miehen alkoholin liikakäytöstä ja olen useasti ehdottanut eroa, ellei tilanteeseen saada muutosta. Ei saatu muutosta ja 8 vuotias taipaleemme päättyy. Tuntuu todella surulliselta ja epäonnistuneelta, vaikka itsekin olen eron kannalla.

Tsemppiä, minulla juuri sama kokemus taustalla ja yhtä monta vuottakin takana. Sattuu silmittömästi luopua rakkaasta miehestäni mutta hän ei halua muuttaa juomistottumuksiaan, minä haen nyt omaa asuntoa ja kun näistä haavoista paranen voin alkaa etsimään uutta elämää.

Meillä myös tuli ero. Tosi ongelmainen suhde on ollut jo kauan, mutta jostain syystä vasta nyt sain aikaiseksi oikeasti erota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole niin paljon puhuttavaa kuin ennen, koska kummankaan elämässä ei tapahdu mitään. Tylsää myös on, mutta ymmärrämme molemmat, ettei kumpikaan näistä asioista johdu siitä, että parisuhteemme olisi jotenkin huono. Ihan hyvin menee, niinkuin ennenkin.

Ihanaa lukea tällaista . Ihminen, joka osaa erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Aika Harvinainen taito.

Joskus niitä omia henkilökohtaisia ongelmiaankaan ei vaan voi ratkaista, ilman että hajottaa sen hetkisen elämän.

Kuinka usein tällainen tilanne on pakotettu? Itse olen eronnut, ja kun miehen varjosta ja kontrollista pääsin, niin pääsin kasvamaan. Mutta: oikeastihan kenelläkään ihmisellä ei ole toiseen mitään valtaa. Eli tuohan on vain selitystä minulta.