15v tyttö haluaa vaihtaa nimensä! Suostuisitteko? Ei ole eka kerta kun puhuu asiasta

Miten perustelee asiaa? Mikä nimessä on vikana?

Antaisin odottaa täysi-ikäisyyteen, tuon ikäisillä mielialat ja -halut vaihtelevat muutenkin.

Kuka hän haluaa sitten olla?

Täysi-ikäisenä ehtii kyllä

Etunimi, sukunimi, lempinimi?

Ois helpompaa kommentoida, jos tietäisi, mikä nimi on.

Suostuisin. Vaikuttaisi myönteisesti identiteettiin. Ei ole kivaa kärvistellä ei-mieluisan nimen kanssa vielä kolme vuotta, jos on varma tästä nimenmuutosasiasta.

Ellei ihan kauheaa vaihtoehtoa toivo niin antaisin vaihtaa. Minäkin tiesin jo hyvin pienenä, että nimeni oli "väärä", se oli äitini nimestä mukaeltu yhdistelmänimi, jota inhosin.

Muutin sen vasta yli kolmikymppisenä ja sen jälkeen olen miettinyt, miksi ihmeessä en vaihtanut heti 18 v täytettyäni. Omat vanhempani loukkaantuivat verisesti, mutta se on toinen juttu se.

Odottakoot täysi-ikäisyyteen. Poikkeuksena jos nimi on sellainen, jota joutuu selittelemään ("Nico C:llä" tai "Pia yhdellä I:llä") niin antaa muuttaa tutumpaan muotoon. Elämäkin helpottuu.

Itse vaihdoin toisen nimeni 16-vuotiaana, en oo katunut ja oon nyt kolmekymppinen

No tuo on jo aika vankka ja harkittu mielipide, kun ei ole mikään saippuasarjasta yhtäkkiä bongattu muotinimi tai vastaavaa, vaan on miettinyt ja ilmi selvästi päätöksensä tehnyt. Mites itse nimi, onko ok, vaiko jotain tyyliin purjo-raparperi?

Riippuu niin lapsesta, onko tasaisen vakaa vai taiteellinen ja impulsiivinen persoona?

En tiedä, jos nimi olisi sellainen, että vois kuvitella sitä vaikka loppuiäksi, niin mikä ettei, hänen on asiansa. Mutta yrittäisin kyllä suostutella harkitsemaan vielä ne ratkaisevat parikin vuotta. Voi se mieli muuttua...

Suostuisin

On aika tavallista, että lapset (nuoret) inhoavat nimeään jossain vaiheessa.

Minä en saanut lupaa, joten otin lukioon mennessäni käyttöön toisen nimeni ja 18-vuotissyntymäpäivänä olin kirkkoherranviraston oven takana jonottamassa 5 vaille 8 että nyt se hirveä etunimi lähtee.

Olisin mieluummin jonkun muun niminen kuin tämä alkuperäinen toinen nimeni, mutta en myöskään voinut olla joka välissä vaihtamassa nimeä. Juuri oli luotu uusi identiteetti uudella kutsumanimellä.

Ei kannata antaa vaihtaa, kyllä se nyt tuossa vaiheessa jaksaa odottaa vielä sen kolme vuotta. Ja ilmaistahan se toki ei sitten ole.

Vierailija kirjoitti:

Miten perustelee asiaa? Mikä nimessä on vikana?

Antaisin odottaa täysi-ikäisyyteen, tuon ikäisillä mielialat ja -halut vaihtelevat muutenkin.

On kuulemma ruma ja tylsä. Semmoinen perusnimi, vähän vanhahtava tyyliä  Ella.  Haluaisi pidemmän nimen jossa R. Tai no, kai minä voin kertoa että haluaa olla uudelta nimeltään  Katrina.  Vitsailin että  sehän on kahvimerkki ja hyvä, ettei silmille tullut!

A.p

Vierailija kirjoitti:

Suostuisin. Vaikuttaisi myönteisesti identiteettiin. Ei ole kivaa kärvistellä ei-mieluisan nimen kanssa vielä kolme vuotta, jos on varma tästä nimenmuutosasiasta.

15-vuotias tekee viisaita päätöksiä? OK, lumihiutale 

Minä olen halunnut vaihtaa sukunimeni 7-vuotiaasta lähtien. En vaihtanut, koska oletin, että varmasti menen joskus naimisiin.

No, en mennyt ja tarpeeksi kauan epämiellyttävää nimeä kannettuani vaihdoin sen omatoimisesti. Oli hyvä päätös!

Tyttäresi ei ole pitänyt omasta nimestään ilmeisesti siis 7 vuoteen. Olisi ihan varteenotettavaa pohtia nimen vaihtamista. Jos olet epävarma, voit luvata tyttärellesi, että jos hän edelleen ei pidä nimestään täysi-ikäisenä, sitten hän voi omatoimisesti vaihtaa sen. Jos siis kyseessä on vain "en tykkää tästä"-juttu eikä oikeasti sellainen, että "Hei, mä en ole tämän niminen, toinen nimi tuntuu eniten minulta". Tällaisessa tapauksessa tyttärelläsi varmaan on jo mielessään nimi, jonka hän on halunnut pidemmän aikaa. Silloin se kannattaa vaihtaa omaksi.

Tyttärelle voi myös sanoa, että jos sinä et vanhempana anna lupaa nimen vaihtamiseen vielä, tytär voi ottaa haluamansa nimen käyttöön lempinimeä. Esim. uusille ihmisille voi aivan hyvin esitellä itsensä vaikka Liisana, vaikka ristimänimi olisi Kaisa. Tunnen kaksikin tällaista naista. Toinen käyttää jokapaikassa paitsi virallisissa lomakkeissa lempinimeään omasta nimestään. Toinen taas käyttää aivan erilaista nimeä (tyyliin Irma -> Heli)

Täysikäisenä vasta kannattaisi tehdä nimenmuutos. Ehtii vielä mieli muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Ois helpompaa kommentoida, jos tietäisi, mikä nimi on.

Nykyinen nimi tyyliä Enna/Emma, haluaa olla Katrina. Siis nimenomaan yhdellä ii:llä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten perustelee asiaa? Mikä nimessä on vikana?

Antaisin odottaa täysi-ikäisyyteen, tuon ikäisillä mielialat ja -halut vaihtelevat muutenkin.

On kuulemma ruma ja tylsä. Semmoinen perusnimi, vähän vanhahtava tyyliä  Ella.  Haluaisi pidemmän nimen jossa R. Tai no, kai minä voin kertoa että haluaa olla uudelta nimeltään  Katrina.  Vitsailin että  sehän on kahvimerkki ja hyvä, ettei silmille tullut!

A.p

Katrinahan on hieno nimi! Niin kuin Venäjän Katariina Suuri :) Ylevä ja edelleen ns. vanhanaikainen. Minäkin olisin mieluummin Katarina kuin Ella, jos pitäisi valita. Ei sillä, että Ellassa mitään vikaa nimenä olisi.